maanantai 30. syyskuuta 2013

Se henkinen 15 kilometriä!

Edellisessä postauksessa tuskailinkin jo sen suhteen, kun en ole mitään pitkiä matkoja juossut tässä ennen puolikasta ja en ole vieläkään juossut sitä testi 15 kilometriä (jos sen jaksaa niin jaksaa puolikkaankin). No tänään oli sitten SE päivä, jolloin päätin käydä sen lenkin juoksemassa vaikka mikä olisi. Ja lenkin ajankohta sitten vähän venyi, kun koulua oli "myöhään", piti käydä kaupassa ja opiskella jajaja. Mutta päätin kuitenkin, että lenkkiä en skippaa!!

Taas on SEN nolon juoksupipon aika.

No alkuun sitten pitikin säätää sen sykemittarin kanssa, johon Antti oli vaihtanut patterit (enhän minä sellaista ;D). Kun mä en ole ikinä käyttänyt sykemittaria ja Antti ei ollut kyseistä kapinetta käyttänyt pariin vuoteen, niin piti vähän säätää. Alkuun tuntui että turha mokoma kapine, kun sykkeitä ei meinannut löytyä, koska sykevyö oli mulle vähän liian iso ja sitä ei saanut pienennettyä. Pienellä säätämisellä sykevyön kuitenkin sai sitten laitettua sopivasti.


Lenkille otin mukaan vihdoin ja viimein sitä urheilujuomaa :D Ostin viime viikolla Hartsportin tiivistettä, koska se oli ihan ookoon hintanen ja kesällä taisin juoda hartsportia, kun käytiin äitin kanssa 12 kilsan lenkillä. Tarkotuksena siis totuttaa maha (joo, oon vähän myöhässä tän kanssa) tuohon ennen puolikasta. En halua ottaa puolikkaalla riskiä, että maha suuttuu jostain tuntemattomasta urkkajuomasta (tosin mulla on aika rautainen vatsa).

Jännittäjä-Pia iski sitten jälleen! Ennen lenkkiä mua jännitti, että jaksanko juosta koko matkaa, kestääkö jalat, kestääkö maha... apuaaa! Antti lopulta sano et voihan se lähteä mun mukaan, ku mua niin kovasti jännitti, mutta totesin et soitan sen hakemaan mut jos väsähdän kesken kaiken :D

En lähtenyt hakemaan tuolta 15 kilometrin matkalta mitään "tätä vauhtia juoksen puolikkaalla"-vauhtia, vaan tarkotuksena oli lönniä mahdollisimman hitaasti. Suurin tavoite oli vain jaksaa juosta koko matka. Lähdin sitten hölköttelemään mahdollisimman hitaasti ja se tuntui hyvältä. Ei hengästyttänyt yhtään ja jalat oli auki. Olo oli tyystin erilainen verrattuna lauantain pinkomiseen ja tiesin, että tuun nauttimaan pitkästä ja rauhallisesta lenkistä. Sykemittari taas oli toista mieltä... Lenkin alussa syke pomppi 160-170 välillä, osa siitä saattoi johtua jännityksestä. Lopulta sykkeet jäivät 140-150 välille eli ei millekkään kuntotasolle :P Mitä en yhtään tajua, koska menin oikeasti hitaaaaaasti! Missään vaiheessa lenkkiä ei tuntunut pahalta ja en ees pahemmin hengästynyt! Hassua miten sitä kroppa lähettää erilaisia signaaleja :P

Juoksin yliopistolle ja sieltä sitten Mehtimäelle. Jossain vaiheessa Mehtimäellä juostessa tajusin, että on aika helkatin pimeää. Onneksi siellä oli kyllä valot, mutta koska mä pelkään pimeää (joo, Pia 22-v) niin mielikuvitus lähtee heti laukkaamaan, kun tulee vilkaistua pimeään metsään :P Päätin siis vaan keskittyä siihen, etten tuijottele mihinkään pimeyteen :D

Mahan kanssa juostessa ei ollut ongelmia. Paluu matkalla se kyllä vähän kipeytyi ja ajattelin etten viitsi enää tuota urkkajuomaa juua, mutta se menikin sitten ohi ja olo oli taas normaali.

Kodin lähestyessä mulla oli vielä vaikka kuinka paljon paukkuja ja energiaa jäljellä, että annoin itselleni luvan mennä loppumatkan reipasta tahtia! Ja ai että muuten se tuntui hyvälle, kun tiesi sen ettei vetele viimeisillä voimillaan vaan että jaksaisi vielä ihan hyvin juosta!


Tää lenkki oli just sellanen mitä tarvitsin ennen puolimaratonia! Just tällasen henkisen 15 kilometriä mun oli päästävä juoksemaan, että tietäisin pystyväni juoksemaan sen tulevan puolikkaan! Koska tuolla matkalla ei väsyttänyt kertaakaan ja kotiin tullessakaan ei ollut mitään "mä en pysty enkä jaksa"-oloa, niin uskon että paukkuja riittää aivan hyvin niille lopuille vähän yli 6 kilometrille :) Aikaa tuohon 15 kilometriin meni 1 tunti ja 42 minuuttia, keskiarvo syke oli 157 mistä oon vähän wtf, koska menin hitaaaasti enkä tosiaankaan temponut menemään...
Näemmä mun pitäis varmaan vaan kävellä, että syke olisi siellä kuntoilutasolla... Tää vaan vahvistaa mun sitä fiilistä, etten aio tulevaisuudessakaan liikkua sykemittarin kanssa :P Nyt ennen puolikasta sen otan käyttöön ja siellä käytän että voi vähän seurata ettei pompi sykkeet parissa sadassa... Tajuan ettei se sykemittari oo mikään monsteri vaan se kertoo, että missä ne sykkeet menee, mutta mä en vaan tajua että jos mulla on hyvä olla ni sitten pitäis periaatteessa ottaa vielä rauhallisemmin. Kun kuitenkin tiedän sen eron juoksussa että kun menee kovaa ja tuntuu pahalla ja menee hitaasti ja tuntuu hyvälle. Mutta joo, enpä mä tiiä näistä mitään :D

Mutta tää kyllä vahvisti myös sitä, että tykkään vaan enemmän juosta pitempiä ja rauhallisempia matkoja kuin lyhyitä ja nopeita. Lauantain ja tän päivän lenkkien olo erot kyllä eroaa toisistaan kuin yö ja päivä, koska lauantaina piti keskittyä siihen vauhdin ylläpitämiseen ja siihen, että jaksan loppuun asti, kun tänään vaan rentoilin ja fiilistelin :)

Tykkäättekö enemmän pitkistä ja rauhallisista lenkeistä vai lyhyistä ja nopeista? Onko sykemittari monsteri vai paras kaveri?

lauantai 28. syyskuuta 2013

KylteriRUN

Pari viikkoa sitten huomasin Optimi ry:n ilmotustaululla ilmoituksen juoksutapahtumasta nimeltä KylteriRUN. Innostuin asiasta heti, kun matkoina oli 10 kilometrin ja 5 kilometrin matka ja kyseessä oli vielä kaikenlisäksi hyväntekeväisyystapahtuma :) Ja mitään muuta ilmottautumista ei tarvinnut tehdä, kuin ilmestyä paikan päälle ja maksaa osallistuminen. Kylterirun on siis kauppatieteiden opiskelijoiden järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto lahjoitetaan tänä vuonna Uusi Lastensairaala-projektille :) Kylterirun järjestettiin samaan aikaan tänä vuonna Tampereella, Turussa, Joensuussa, Oulussa, Vaasassa ja Jyväskylässä.


Itse päätin lähteä juoksemaan 10 kilsan lenkkiä ja tarkotuksena oli yrittää rikkoa mun kympin enkkaa. Aamulla oli kyllä taas niin valmistautunut olo, kun jätin aamupalan ja tavaroiden etsimisen viime tippaan. En löytänyt ees mun juoksutakkia vaan otin sitten sadetakin mukaan. Juoksuhousuiksi päätin ottaa Lidlin paksummat juoksuhousut, koska ulkona alkaa olla nykyään jo niin viileetä, että ohuilla salitrikoilla ei pakosti hirveän hyvin enää tarkene.

Kartta hieman ryttääntyi juostessa :P
Paikan päällä mulle sit iski kauhee epävarmuus, kun ilmottautumispaikalla tajusin, että matka juostaan kartan kanssa :D Mä en luota oikein kunnolla mun kartanlukutaitoihin vaikka oikeesti osaan ihan hyvin kartan kanssa suunnistaa :D Järjestäjät kyllä sano laittaneensa joitain merkkejä matkan varrelle. Itse epäilin silti eksyväni ja jätin haaveet koko enkasta ja päätin, että teen vaan kivan lenkin :)

Alkuun meillä oli vähän ohjattua lämmittelyä ja sitten lähdettiin matkaan :D Porukkaa ei ollut siis kauheasti, mutta hyvä, että porukkaa oli kuitenkin juoksemassa hyvän asian puolesta :) Alkuun menin muiden mukana, koska en uskaltanut lähteä sompailemaan eksymisen pelossa. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että niitä reittimerkkejä oli aina, kun piti jotenkin kääntyä ja tajusin kartastakin aina että missä suuriin piirteen oon ja uskalsin sitten lähteä juoksemaan omaa tahtiani. Pitäis siis vaan osata luottaa itteensä ;)

Mulla oli jalat vielä tänään jumissa keskiviikon jalkatreenien jäljiltä, mutta onneksi juostessa ei tuntunut jumeja ja juoksu tuntui hyvältä :) Sääkin oli hyvä juoksun puolesta, oli sopivan viileetä eikä satanutkaan :) Tykkäsin myös juoksureitistä, juostiin Mehtimäellä ja joenrantaa pitkin :)  Yritin pitää reipasta vauhtia yllä, mutta tiesin että alun rennon vauhdin takia enkasta oli aika turha haaveilla. Loppumatkasta sekoilin myös pari kertaa omaa tyhmyyttäni reitin suhteen, vaikka se olikin hyvin merkitty!
Ajaksi sain 54.56 minuuttia mihin olin tosi tyytyväinen!


Maalissa sai sitten kaikkea palauttavaa mukaansa ;) ja vielä kaikenlisäksi haalarimerkin :D Heh, kerrankin jonkun muun tapahtuman merkki kuin ilojuoman ;) Voisinkin pitää nyt viikonloppuna merkkien ompelutalkoon, kun niitä on nyt kerääntynyt ja en oo saanut aikaiseksi ommeltua niitä :P

Mutta siis! Itse olen tosi tyytyväinen Kylterirunin järjestämiseen ja kiittelinkin järjestäjiä, koska reitti oli hyvin merkattu, kaikilla oli hyvä fiilis ja oheistuotteetkin oli kivoja :) Aattelin kyllä osallistua ensivuonna uudestaan, jos Kylterirun järjestetään Joensuussa, hyvän asian puolesta on kiva juosta :)

Vantaan puolimaraton onkin jo 2 viikon päästä! Jotenkin mitä vähemmän aikaa siihen on sitä epävarmempi oon! En oo vieläkään saanut aikaiseksi juosta 15 kilsaa, koska aina on tullut jokin este, kun oon suunnitellut juoksevani sen. Lisäksi kun nyt on tullut juostua kerran viikossa (ja viime viikolla ei kertaakaan nuhan takia) niin tuntuu että en oo valmistautunut tarpeeksi! Kesällä oli varma olo, kun juoksin kuitenkin 2 kertaa viikossa. Mutta toisaalta oon vuoden kuitenkin rakentanut tässä juoksukuntoa ja se on selvästi kohonnut, että luulisi että puolikas menee vaikka madellen. Päätettiin äitin kanssa sitäpaitsi, että kunhan päästään vaan hyvällä fiiliksellä maaliin niin se on hyvä, ettei tarvitse juosta kelloa vastaan! Mutta ensi viikolla olisi tarkoitus nyt juosta se 15 kilsaa ettei puolikkaalla tarvitse jännätä, että jaksanko 12 kilsan jälkeen enää :DD

Osallistuiko joku teistä myös KylteriRUNiin?

torstai 26. syyskuuta 2013

Bloggaajat kahvilla

Vihdoin ja viimein saatiin Annan kanssa aikataulut sopimaan kahvittelu hetkeen :) Vaikka tuntuu välillä, että näin syksyn alkaessa koulua ei ole hirveästi ja aikaa on riittämiin, niin silti on aina jotain puuhaa ja menoa, että onkin paljon tekemistä ja aikatauluja joutuu sovittelemaan :D


Oli vaan niin ihana nähdä, kun oltiin nähty viimeksi silloin kesällä, kun kävin täällä Joensuussa :) Ja jotenkin oli niin ihanaa olla innoissaan toisen suunnitelmista ja oli myös ihanaa, kun Anna oli innoissaan yhdestä jutusta, minkä tulen toteuttamaan ensi vuoden puolella :) Jaettu ilo on paras ilo!



Huvittavinta oli kyllä bloggaajien kuvaushetki ;) "No jos mä katon näin?" "Eiku otatko vielä sadannenmiljoonankolmannenkymmenenkuvan että näyttäisin edustavalle?" ;) Ei se oo helppoo liikunnan ulkopuolella ottaa kuvia, kun pitäisi näyttää jotenkin ees fiksulle ;) Mutta kiitos ihanalle Annalle kahvitteluista <3 Otetaan pian uusiksi!

Tänään oli taas kuntonyrkkeilyä :D Ihan hassua, kun sitä oli tällä viikolla nyt vaan kerran, kun en tiistaina sinne viitsinyt mennä. Mulla on tuolla yleensä yksi vakkaripari, jonka kanssa nyrkkeilen, mutta tänään olinkin pariton! Buhuu! No onneksi ohjaaja otti mut parikseen, mikä kyllä jännitti aika paljon, koska vähän pelotti et jos tekniikka on ihan pielessä ja saan kuulla vaan etten osaa yhtään. Ja tuollaisen pelkääminenhän on ihan tyhmää, koska palaute on tuolla aina rakentavaa ja tärkeintähän on kuulla palautetta, että osais parantaa! Mutta kai sitä pelkää, että kuulee olevansa ihan toivoton tapaus!



No eihän sieltä mitään täys tyrmäystä (heh, heh ;D) tullut, vaan sain palautetta, että oon selvästi kehittynyt lyöntien kanssa, etten enää vaan hutki pelkästään. Mikä oli tosi kiva kuulla! Toki sitä rentoutta olisi hyvä saada, oon niin kauheen jäykkä ja mekaaninen. Musta tuntuu, et se jalkojen asento on se vaikein! Ku tuntuu, että oon jotenkin niin oudosti, et tasapaino horjuu ja ääh. En tajuu et miten se voi olla mulle niin vaikeeta :D Viimeksi sain just vinkkejä et ei jalkojen pitäis olla liimattuna maassa.Mutta harjoitusta vaan, niin eiköhän tässä kehitytä tekniikan puolesta ;)

Heh, ja miksi aina kuntonyrkkeilyssä tehdään staattisia kyykkyjä mun jalkatreenin jälkeisenä päivänä :DD Tänään tehtiin taas ja en todellakaan voinut niissä kauaa pysyä, koska jalat huusi hoosiannaa. Etureiskatkin otti sen verran hittiä, että ne tuon tunnin jälkeen meni sitten pienestä jumittelusta astetta rankempaan jumiin.

Rystynen jostain syystä hermostui hutkimisesta sen verran, että se turposi ja nyt se narisee kummallisesti ja kipuilee :P Pitää toivoa, että se paranee tiistaihin mennessä :)

Pelkäättekö joskus saada palautetta liikuntalajinne suhteen?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Etelän vetelä

Tällä viikolla on ollut aikamoisen etelän vetelä olo! Sunnuntaina iski kurkkukipu, jonka vuoksi en sitten viittinyt lähteä lenkille. Kipuilu jatkui vielä maanantaina ja tiistaina taas oli niin väsynyt olo, etten viitsinyt mennä kuntonyrkkeilemään puolikuntoisena. Nuhaahan se tosiaan vaan oli, mutta itse olen todella tarkka, etten yhtään halua kipeänä liikkua ettei tule mitään vakavempia tauteja.


Tänään kuitenkin oli jo sellainen olo, että liikunta olisi taas mahdollista :) Eli eikun siis salille! Ja keskiviikkoiseen tapaan jalkajumpalle :) Haha, joku vielä luulee, että treenaan vaan jalkoja, kun jalkatreeneistä tulee nykyään yleensä postailtua ;) No näille tikkujaloille sellanen tekisin vaan hyvää ;)

Viime viikolla suunnittelin vähän enemmän etureisipainotteisempaa jalkatreeniä. No, tein enemmän etureisiliikkeitä kuin yleensä, mutta voisin sanoa että tänään tein "Ei mitään järkeä"-jalkatreenin eli aika fiiliksen mukaan. Ja liikkeiden järjestyskin oli vinksin vonksin, kun Viilingissä oli porukkaa...

Treeni näytti tältä:

-Jalkaprässi 4x8 (nouseva)
-Etukyykky 3x10
-Hack-kyykky 3x10 (nouseva)
-SJMV 4x8 (nouseva)
-Sumokyykky 3x10
-Reiden ojennus 3x12
-Pohkeet 3x15 (nouseva)

Voihan etukyykky! Takakyykky/syväkyykky tuntuu ihan pikku jutulle tuohon verrattuna! Ekassa sarjassa se tangon asettelukin tuntui vaikealle, mutta tokassa sarjassa se jo helpottuikin, kun tajusin laittaa sen tangon oikeasti enemmän olkapäille (Mariliin miehen tekniikkavinkki alkoi kaikumaan päässä). Isoilla painoilla ei todellakaan voinut tehdä ja parit vikaa toistoa alko olemaan aina vähän siinä ja siinä, että pääseekö ylös :D Huipuinta kyllä oli se, että oikeasti sai sen kyykyn tuntumaan etureisissä :D


Toinen hirviöliikkeistä oli sitten se hack-kyykky. Hyi kamala :D Pelkän kelkan kanssa se oli jo tosi raskasta ja pelkäsin koko ajan et jään sen kanssa alas jumiin. Olihan salilla miehiä ympärillä, että auttajia olisi ollut, mutta en aina haluais sen kelkan kanssa jumittaa.


Tänään uskaltauduin sitten kokeilemaan sjmv:ssä entisiä enkkapainoja eli sitä 55 kiloa. Muistan, kun BB:llä kokeilin tolla painolla ja koko ajan sai keskittyä, että tippuuko tanko ei näpit pidä. Tänään ei ollut mitään ongelmaa :D Jee, puristusvoima on ainakin kehittynyt! Ja kyllähän ne toistot meni sillä 55 kilolla. Ehkä joku kaunis päivä menisi sillä 60 kilolla, mutta sillon kyllä haluan et joku silmä kovana tarkkailee tekniikkaa vierestä :D Viimeksi ku koitin niin ekasta toistosta lähtien oli taattu kissan selkä...

Nyt kyllä on jo treenin jälkeen jalat väsyneet, että toivottavasti huomenna kolottaa ;)

Lähteekö teidän mielestä nuha treenillä vai levolla?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tanssiva bodari

Viilingissä oli eilen LesMillsin uusien ohjelmien julkaisupäivä. En ole vieläkään päässyt oikein jumppatunneille, koska kuntonyrkkeilyä on 2 kertaa viikossa, joten en ole viitsinyt kuluttaa itseäni ihan loppuun vielä jumppaamalla kaiken muun liikunnan lisäksi. Mutta eilen aikataulut tuntuivat mätsäävän sopivasti ja kroppakin tuntui ihan hyvältä.


En oo käynyt ainakaan puoleen vuoteen sh'bamissa penikkaongelmien takia ja päätin sitten vihdoin ja viimein palata tälle aivan huipulle jumppatunnille :D Koska mulla ei oo minkäänlaista rytmitajua ja kun kyseessä oli vielä aivan uusi ohjelma niin tiesin, että en todellakaan olisi mikään sulava tanssija :D

Kyseessä oli siis sh'bam ohjelma 13. Ja todellakin rytmitajuton puupökkelö jumppari katsoi mua sieltä peilistä takasin :D  Mutta mitä väliä! Mulla oli vaan aivan mieletön fiilis! Vihdoinkin pääsin nauttimaan siitä musiikista ja huipusta fiiliksestä! Menin vielä kaikenlisäksi eturiviin, joten kaikki näki mun hölmöilyt siellä :D Vielä viime syksynä ja keväänä olin jotenkin kauheen epävarma bami tunneilla. Oon kirjottanutkin siitä, että laitoin hiukset mieluiten jotenki itseä mielyttävällä tavalla, että ois jotenki ees varma olo bamitellessa. Nyt se tuntuu hölmölle, koska eilen en välittänyt yhtään että miltä näytin tanssiessa, hymyilin vaan kuin Hangon keksi :D

Ja nyt muuten oli vielä sellanen yllätys, että tykkäsin tosi paljon uuden bamin musiikeista! Bamissahan se nyt onki tosi tärketää, et biisit on hyviä, koska tyhmää tanssia joidenki kökkö biisien tahtiin :D Ja siis se oli yllätys, koska nykyään mun mielestä Lesmills tuntien musiikit ei oo olleet mitään ihmeen hyviä. Pari hyvää biisiä ja muut sitten on sellasia blääh. Huipuinta on jumpata hyvien biisien tahtiin :D Koreokin oli kiva uudessa ohjelmassa ja itse hyppelin ihan villinä siinä biisissä, josse heiluteltiin jalkoja ja kyykättiin. Huippua!

Ainakaan vielä kuntonyrkkeilykurssin aikaan musta tuskin tulee vielä aktiivista jumpparia, mutta saatan tehdä tällasia "nyt on pakko päästä jumppaan"-juttuja :)


Ootteko käyneet testaamassa uutta sh'bamia? Onko teille käynyt niin, että ennen jumpassa kauheasti hävetti oma hölmöily ja nykyään ei hävetä ollenkaan :D

torstai 19. syyskuuta 2013

Yllättävän sujuvaa

Eilen tulikin sitten tehtyä jalkatreeni ihan yksin! Tarkotuksena oli, että oltaisiin oltu Freyan kanssa samaan aikaan salilla, mutta mun aikataulut eivät natsanneetkaan.



Joten iltapäivällä nurisin Antille, että lähden salille treenaamaan jalkoja yksin :D Oon nyt pariin kertaan ollut juurikin iltasella Viilingillä ja sitä populaa siinä vaiheessa alkaa olla jo sen verran, että välillä pitää treenejään soveltaa.


Omaksi yllätyksekseni treeni lähti alusta lähtien sujumaan sujuvasti! Kyykkääminen ei ollutkaan niin super inhottavaa, kun se yleensä on. Ei sillä, että se olisi liian kevyttä ollut ;) Vikaan sarjaan uskaltauduin lisäämään painoja ja tarkasti syynäsin, että lisäpainojenkin kanssa tulee mentyä tarpeeksi alas ja tulihan sitä ;) Mutta ei se helppoa ollut!


Pitkästä aikaa tein puolismithiä! Ja oli muuten ihan huippua, että ei ollut sellasta kolisevaa ja kitisevää smithiä vaan tuollanen "sujuva" ;) Ja hei, tuota alustaakaan ei tarvinnut rakennella monesta eri palikasta vaan oli juuri sellainen sopiva! Viilinki <3 Hemmetin hyvän tuntuman tuolla kyllä sai! Takapuoli oli ihan tulessa vikassa sarjassa ja sai kyllä kunnolla puskea, että sai tehtyä kaikki toistot.

Jalkaprässin jätin eilen tekemättä, koska se oli aina varattuna ja en viitsinyt sitten alkaa sillä vääntämään, kun olin aika monta jalkaliikettä ehtinyt jo tehdä ennen sitä. Laiskuuttako ;) Ehkäpä? No kuitenkin sen sijaan tein itselle ihan "uutta" liikettä, nimittäin pistoolikyykkä.


Viilingille on vihdoinkin tullut mun kaipaamat TRX-narut :D Vatsoja niillä oonki nyt tehnyt ja eilen päätin käyttää niitä sitten jalkatreenissä. Pistoolikyykkyä oon tehnyt Crosscoressa, mutta salilla tää oli mulle uusi liike ;) Tekniikan oikeanlaisuudesta en voi olla 100% varma, mutta keskityin työskentelmään jaloilla ja ettei käsiä käyttäisi ollenkaan. Omasta mielestä onnistuin, koska sain tosi hyvän tuntuman pakaraan ja takareisiin. Että jos kaipaa jotain uutta liikettä jalkatreeniin ja salilta löytyy TRX-narut niin kannattaa kokeilla :)

Eilen jalkatreeni oli siis yllättän kivaa ja sujuvaa, ehkä jalkatreenin kirous alkaa haipua ;) Nyt on kyllä varsinkin takaosasto jumissa eilisen treenin jäljiltä ja ajattelin että ehkä ensi viikolla voisi koittaa tehdä vähän etureisipainoitteisemman jalkatreenin. Jos saisin houkuteltua Freyan vaikka mun kanssa tekemään hack-kyykkyä ;)

Käytättekö te TRX-naruja salitreeneissä?

maanantai 16. syyskuuta 2013

Oman elämänsä sähläri

Sunnuntaille oltiin suunniteltu kaverini kanssa pitkä lenkki. Mun pisin lenkki on tähän mennessä se 12 kilsaa, joten olisi kiva testata ennen puolimaratonia sitä 15 kilometrin lenkkiä, ainakin olisi jonkinmoinen käsitys, että jaksan juosta sen puolikkaankin :P Mulla oli suuret suunnitelmat tähän lenkkiin valmistautumiselle, mutta ei sitten mennytkään ihan niinkuin Strömsössä. Lauantaina mulla olikin lievä krapula, en jaksanut vaihtaa sykemittariin pattereita (joten en saanut sitä sunnuntaille mukaan), en ehtinyt ostaa urheilujuomaa, nukuin liian vähän ja kävin vielä sunnuntai aamuna tekemässä rinta- ja käsitreenin salilla :D Joten kaverille polkiessa ei ollut mikään varmin olo, että jee oon valmis tähän! Varsinkin, kun olin lukenut Hannan tekstin pitkälle lenkille valmistautumisesta.

No lenkille lähtiessä jalat tuntuivat vähän tönköille ja polvi jäykälle ja tuntui ettei nyt ihan hirveen hyvin askel lennä. No kuitenkin kun päästiin pois asfaltilta ja mentiin metsäpoluille ja hiekalle niin johan alkoi sitten kulkemaan. Jalat kaipasivat varmaan pehmeempää alustaa ja lämmittelyä :)
Sitten saavuttiinkin parin kilomertin pitkospuureitille. Oon kerran aiemmin juossut pitkospuilla, mut sillon taidettiin mennä tooosi hidasta vauhtia kaverin kanssa. Heti pitkospuille astuessani tuli kauheen epävarma olo juosta. En tiennyt, että pitäiskö mennä yhdellä vai kahdella laudalla vai miten? Päätin kuitenkin ottaa rennosti ja keskittyä rentoon juoksuun. Kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes...laudat olivat jotenkin enemmän erillään ja jostain syystä päätin ottaa ilmalennon! Siinä lentäessäni pelkäsin lentäväni suoraan suohon, mutta onneksi jäin makaamaan mahalleni poikittais pitkospuiden päälle :DD Kaveri ihmetteli ku mun tepsutusta ei enää kuulunut ja huomasi mun retkottavan siinä :DD Polveen vähän sattui ja käteen kans, mut matka jatkui!


No ilmalennon seurauksena käsi sitten kipeytyi ja turposi hieman ja juostessa pelkäsin sen menneen kunnolla rikki. Mutta onneksi se on vaan jokin pieni tärähdys. Pitää katsella et kannattaako huomenna mennä kuntonyrkkeilemään jos turvotusta on vielä :P

Pitkospuiden jälkeen juoksu lähtikin kunnolla sujumaan. Kaverini joutui valitettavasti lähtemään kesken lenkin kotiin ja jatkoin hänen kehotuksestaan matkaa yksin. Tässä vaiheessa tajusin, että olisi kannattanut kiinnittää enemmän huomiota siihen kaverin suunnittelemaan reittiin tai ottaa edes kännykkä mukaan niin olisi nähnyt sportrackerilta matkan pituutta. No lähdin sitten sompailemaan ja jossain vaiheessa mulla ei ollut hajuakaan missä olin :D Tai tiesin, että olin Botanian puupuistossa, mutta mulla ei ollut hajuakaan miten sieltä pääsi pois :D Löysin kuitenkin sitten lopulta Linnunlahdelle ja lähdin juoksemaan takaisin Noljakkaa kohti.
Noljakassa päätin sitten vielä vähän pidentää lenkkiä ja onnistuin taas eksymään :D Päätin vaan juosta eteenpäin ja toivoa että löytäisin oikean reitin! Ja onneksi löysin ;)

Palautus pullaa!

Aikaa lenkkiin meni 1 tuntia ja 20 minuuttia ja epäilen et tuli juostua jotain 12 kilsaa. Eli se 15 kilometrin testilenkki jäi nyt juoksematta, mutta se ei kyllä jäänyt harmittamaan, koska hyvä lenkki tuli silti juostua :) Tällä viikolla olisi tarkoitus koittaa uudestaan tuota pitempää lenkkiä joko kaverin kanssa tai yksin. Ja tällä kertaa aattelin valmistautua vähän paremmin ;)

Valmistaudutteko erityisesti pitempiin lenkkeihin? Mitä kommelluksia teille on sattunut juoksulenkeillä?

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kehityskuvia

Koska itse tykkään tosi paljon blogeissa kehityskuvista, tarinoista ja turinoista, päätin nyt itse kyhätä tällaisen itsestäni. Kehitys on sellainen asia, että sille tulee helposti itse sokeaksi. Kuitenkin kun itsensä näkee yleensä joka päivä peilistä ja itse en jaksa myöskään mitään mittanauhaa käyttää niin sitä helposti sortuu ajattelemaan, että mitään ei ole tapahtunut. Siksi kuvat ovat hyvä tapa todeta itselleen, että onko sitä kehitystä tapahtunut.

Vähän harmittaa, etten kuvia ole ottanut lähtötilanteesta, koska sillonhan sitä vasta tajuaisi oikeasti, että mitä muutoksia kropassa on tapahtunut.

Kuvat eivät siis nyt ole samoilta ajankohdilta, enkä ole pakosti aivan samassa asennossakaan kuvissa. Ja kuvat ovat siis habasta, vastasta ja selästä. Pyrin kuitenkin ottamaan vertailukuvat samassa valossa, mutta sekään nyt ei ole 100 % varmaa. Ja voimme myös muistaa, että minä en diettaa mitenkään enkä kiinnitä ruokavaliooni tarkkaa huomiota. Pyrin vain syömään perusterveellisesti ja toivottavasti myös treeniä tukevasti. En myöskään asu kuntosalilla, yleensä käyn 3 kertaa viikossa treenaamassa, kesällä kävin 3-4 kertaa. Tämä siis pohjustukseksi, jos joku on kauhuissaan, kun kehitys ei ole mitään ooh, olen täysin eri ihminen.

Marraskuussa 2012 havaitsin, että jotain siellä käsissä oli tapahtunut, sillä olihan siellä jo jonkinmoinen haba ;)


Nyt kun tuota kuvaa kattoo, niin mä en näe siinä yhtään mitään! Mutta sillon olin ihan haltioissani, että papuahan jo löytyy ;)

No, hieman erilainen tilannehan on nyt syyskuussa 2013




No se hiustenväri on ainakin muuttunut ;) Heh! No kyllähän tuosta huomaa, että kaikkea en oo voinut salilla tehdä väärin :D Ja onhan hauiksen lisäksi selvästi tuo olkapääkin kasvanut.

Vatsakuvien kuvanotto väli ei ole niin pitkä, joten muutos ei ole niin "huima" mutta ainakin omissa silmissä muutosta on tapahtunut.

Huhtikuussa 2013 masu näytti tältä.


ja syyskuussa 2013 se näyttää tältä.



Mahan osalta on siis tapahtunut kans selvästi muutoksia. Jokin päkin alku sieltä jännittäessä hahmottuu, mutta oikeeseen päkkiin nyt on aika piiiitkä matka ;) Rasvaa on lähtenyt tuosta vyötäröltä, ja se taas ei kauheasti ilahduta, koska jotkin vaatteet ovat sen takia sitten löysiä :( Imatralta ostamani hame, alkaa olla nyt vyötäröstä vähän liian iso! Tosin en tiiä, että olinko hölmö ja en tajunnut sitä kaupassa...

Selän kehitys oli itselle kuitenkin se suurin ylläri. Selkätreenit oli mulle alun alkaen oikeita murheenkryynejä. Tuntui, että ne menee pelkästään käsille ja tuntumaa oli vaikea löytää. Kunnes sitten otin pienemmät painot käyttöön ja keskityin siihen selkään. Paras on kuitenkin ollut mun uusi selkätreeni, jossa saan selkään tosi hyvän tuntuman!

Maaliskuussa 2013 selkä näytti siis tältä



ja nyt syyskuussa 2013 se näyttää tältä



Voisin toki vähätellä näitä saavuttamiani tuloksia sillä, että mähän en oo tehnyt oikein mitään, ku oon vaan käynyt salilla, syönyt normaalia ruokaa ja yrittänyt olla syömättä herkkuja jokapäivä ja hei onhan mulla luontaisestikkin alhainen rasvaprosentti, että kehitys näkyy helpommin. Mutta niin en aio tehdä. Oon käynyt kuntosalilla nyt yhteensä 162 kertaa ja kuluttanut siellä 231 tuntia aikaa, eli ei voi sanoa että eikö työtä olisi tehty.

Blogien kehityskuvista on hyvä muistaa, että yleensä niissä kuva on otettu mahdollisimman hyvässä kuvakulmassa ja  lihakset on yleensä jännitettyinä. Itse en näytä normaalisti siltä, että kävisin kuntosalilla. Oon ihan tavallisen pulliaisen näköinen, enkä mikään #fitgirl. Kuitenkaan en kuulemma enää näytä alipainoiselta ja laihalta, et ihan jees jos alan näyttämään normaalille liikunnan ansiosta.

Tiedän myös nyt sohaisevani muurahaispesää, mutta teen sen kuitenkin. Itse olen monesti tuskaillut, kun olen katsonut blogien kehityskuvia ja lukenut bloggareiden monimutkaisen kuulosista ruokakuvioista. Oon ajatellut, että mä en ikinä pysty tuohon, koska se diettaaminen ja se ruoka. Vaikka ruoka on 60 ja treeni 40 ja blaa blaa blaa. Niin kun olet ihan tavallinen Matti tai Maija Meikäläinen niin kannattaa muistaa, ettei sen syömisen tarvitse olla rakettitiedettä, kiristelyjä, mitä monimutkaisempia diettejä tai kituutuksia. Toki kropat toimii eri tavalla! Itse satun olemaan tällainen onnekas läpipaskoja, jonka ei tarvitse tuskailla syömisten kanssa. Ja mä todellakin rakastan kaikkea sokerista ja rasvaista, itse vaan pyrin, että sitten annan palaa viikonloppuisin joskus vähän liiaksikin. Eli hei, kyllä kaikki pystyy siihen omaan tavoitteeseensa ilman et pitää syyä fitnessruokaa tai laskea vaikeita kaavoja, että miten se ruoka nyt auttaa parhaiten. Ja kyllä, mäkin saan lisäkiloja, jos syön päin persettä (joulukilot), mutta ne sitten sulivat pois kun palasin normaaliin treeniarkeen ja en syönyt joka päivä suklaata :) Enkä tarkota tällä vähätellä, kenenkään aineenvaihduntaongelmia tai sairauksia, mutta tuskin ne rakettitieteeltä vaikuttavat monimutkaiset dietitkään on lopullisen elämäntavanmuutoksen kannalta optimaalisimpia?

Mitäs te tykkäätte blogien kehityskuvista? Onko ruoka saanut liian suuren merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa?

torstai 12. syyskuuta 2013

Prässi kauhua

Eilen oli taas vuorossa ystävämme jalkatreeni. Onneksi sentään seuranani oli ihana Freya. Yleensä teen jalkatreenit loppuviikosta, mutta itsellä on tiedossa sunnuntaina pitempi juoksulenkki ja jalkojen olisi silloin oltava kuosissa, joten parempi oli hoitaa ne jalat alta aiemmin tällä viikolla. Tiesin, että tulossa oli ainakin jalkaprässi, joten psyykkasin itseäni koko päivän sitä kohtaan. Sen jälkeen, kun sain 100 kilon tavotteen täyteen niin prässäilystä on tuntunut tulleen niin kauheen raskasta et tarviin siihen nykyään hirveen psyykkayksen :P



Ja kyllähän sitä mietti, että meneekö tuolla Viilingin prässillä samoilla painoilla kuin kesäsalin prässillä, koska jalkaprässithän eroavat toisistaan. Toiset on pystympiä ja toisten kelkat painaa enemmän jne. No itsellä kävi hyvä tuuri, sillä samoilla painoilla pystyin tekemään eli ehkä se mun 100 kilon jalkaprässi tavoite on itelle ainakin aika virallinen :D

Uutena liikkeenä eilen kokeilin lantionnostoja vapaalla tangolla. Liikkeen alotusta helpotti se, että laitettiin tangon päihin isot kiekot, joten tangon alle pääsi helposti eikä tarvinnut tasapainoilla tangon kanssa vaan sen sai laitettua paikalleen ennen kuin alkoi liikettä suorittamaan. Itsellähän oli alkuun ongelmana, että tanko painoi kivuliaasti lantiota, mutta kun sitä haki oikean kohdan sille tangolle ja toi jalat tarpeeksi lähelle takamusta, niin sitten onnistui ihan kivuttomasti :) Ja sai kyllä kunnon tuntuman takamukseen ja takareisiin!


Sumokyykkyä en oo kyllä tehnyt aikoihin :o Jotenkin se kesällä vain jäi, kun koitin keksiä jalkatreeniin jotain lisää kiinnostavuutta :P Mutta kyllä tuo on mun mielestä vaan ihan paras lopetus jalkatreenille! Siinä saa ittensä vaan niin loppuun, kun tekee kyykkyä tarpeeksi syvälle ja leveestä asennosta. No tein mä eilen pohkeetkin, et ei tuo nyt ihan viimonen liike ollut ;) Nyt tässä mukavasti ennen kuntonyrkkeilutuntia alkaa jalat kipeytymään eilisestä, kyykkyhypyt tekee varmasti gutaa <3

En muuten kehdannut laittaa lantionnostokuvia blogiin, kun olivat jotenkin niin sellasia etten kehdannut julkasta xP Muutenkin oli syvällistä pohdintaa eilen, että näyttääkö se sitten smithissä tehtynä törkeemmältä, kun monet ovat puhuneet etteivät viitti kyseistä liikettä tehdä smithissä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ei ihan niin balanssissa!

Mulla meni koko kesä vähän päin sitä itseään kehonhuollon osalta. Kun ei ollut tarjolla ohjattuja kehonhuoltotunteja (enkä halunnut alkaa lisää maksamaankaan) ja pilatesrulla jäi ostamatta niin siinä sitten oltiin. Venyttelynkin lopetin salitreenien jälkeen puolivälissä kesää, koska ajattelin ettei treenin jälkeen saa heti venytellä ja sitten ne olikin aina helppo skipata. Ainoastaan jalkoja jaksoin juoksupäivinä venytellä, koska muuten seurauksena oli kipeä jalat.


Venyttelytunnilla kävin viime viikolla ja siellä sai kyllä huomata olevansa kauniisti jumissa :P Tunnin alkuun rullailtiin pilatesrullalla ja etureisiä rullaillessa olisin voinut vaan parkua.

Eilen sitten olikin vuorossa tämän syksyn ensimmäinen bodybalance tunti. Olin odottanut tätä aika paljon, koska balance oli vaan niin ihanan rentouttavaa ja huippua, kun viime keväänä siellä kävin. Eilen tehtiin muistaakseni ohjelmaa numero 62. En olisi uskonut, että 4 kuukauden tauon jälkeen sitä palataan lähtöruutuun balancen osalta. Keho oli kankea ja mielikään ei todellakaan ollut mitenkään rentoutunut! Rauhallisen olon sijaan välillä tilalle tuli suuttumus niinkuin ensimmäisellä balance tunnillani. Tasapainobiisi oli aivan täyttä tuskaa, sillä mulla ei ollut ollenkaan tasapainoa ja kaiken kukkuraksi mua alkoi koskemaan jalkapöytiin ja nilkkoihin ihan hulluna se tasapainoilu :o Kivun vuoksi oli välillä pakko lopettaa liike kesken, koska sattui vaan niin kovasti. En sitten tiedä, että onko kyseessä vaan se että niitä tasapainoiluun vaadittavia jalkapöydän lihaksia ei ole tullut rasitettua näinä 4 kuukautena.


Mieleni pelastus oli kuitenkin loppurentoutus, jolloin pääsin myös siihen rentoutuneeseen olotilaan. Tuntuu vaan niin hassulta, että taas ollaan lähtöruudussa. Päässä pyörii tuollasen rennon tunnin aikana vaan omat ajatukset ja turhautuminen iskee heti, kun ei meinaa onnistua. Kun keväällä pystyin keskittymään ja epäonnistumiset vaan huvitti. Mutta eiköhän se balanssi sieltä taas löydy, kun alkaa tunneilla taas käymään :)

Kuntonyrkkeilyn jäljiltä oon tänään niin naatti että! Viime torstaina menin suoraan vaan päiväunille tunnin jäljiltä, koska meinasin suunnilleen nukahtaa pyöräillessäni kotiin. Sitä kuvittelee olevansa ihan hyväkuntoinen, kunnes tuolla tulee eteen kuntopiiri :P Tänään rystyset saivat pelastuksen, koskaa mulle ja mun parille jäi lainattavaksi hanskat! Ja oli niin helpompaa lyödä, kun ei tarvinnut kokea sitä kipua! Ja tänään harjoiteltiin myös lyömään kovempaa vasemmalla kädellä ja kyllähän se sieltä tosiaan tulee, kun tarpeeksi vaan harjottelee ;)
Ystävämme yleisliike ei ollut tänään onneksi mukana, mutta ei kyllä naurattanut enää, kun punnertaa piti tänään minuutin ajan (plus kaikkea muuta) ja tämä toistettiin siis 2 kertaa. Olkapäät huusi armoa ja mä kun päätin vielä vääntää niitä miestenpunnerruksia niin olin aivan loppu (ja toisella kierroksella oli pakko siirtyä polvillaan tehtäviin punnerruksiin).

Ja tänään tuli muuten mieleen, et tuolla on hyvä, että ohjaaja ei ole sellanen ylipirteä ryhmäliikuntaohjaaja (eikä niissäkään ole mitään pahaa, tykkään siitä ryhmäliikuntatunneilla) vaan periaatteessa aika tyly ;) "Jalat perseeseen" "Voitte ihan hyvin läiskäyttää sitä kaveria, ei se satu". Siinä on sitä tekemisen meininkiä ja vaikka tekis mieli luovuttaa niin ei uskalla ;)

Ja koska oon kuntonyrkkeilyn jälkeen aivan naatti ja poikki niin mietin että kannattaisko sen jälkeen ottaa se palkkari? Saisi jotain energiaa heti treenin jälkeen ettei tarvitsisi taistella nukahtamista vastaan kotiin pyöräillessä :P

Onko teille kehonhuoltotunneille paluu helppoa vai onko alku vähän takkuista? Ja mielipiteitä tuosta palkkarin otosta kuntonyrkkeilyn jälkeen otan mielelläni vastaan :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Toisen tsemppi

Perjantaina oltiin sovittu Freyan kanssa yhteiset jalkajumppatreenit. Tää alkaa olla jo surullista tää mun inho jalkatreenejä kohtaan :D Kun alettiin kyykkäämään niin marisin Freyalle, että onko pakko :'D Ja oli!


Kyllä se jalkatreeni oli heti paljon kivempaa toisen kanssa ja hyvällä tuurilla täällä Joensuussa ei tarvitse tehdä jalkatreenejä edes itse ;D Kyllä se toisen tsemppaaminen ja se, että saa toiselle voivotella kun on niin raskatas, tekee kaikesta mielekkäämpää :)
Kyykystä sen verran et vois kyllä kokeilla lisätä vähän painoja. Onhan tuo noilla painoillakin jo hemmetin raskasta, mutta itseään pitää koittaa haastaa ja varsinkin kun toinen on vieressä tsekkaamassa tekniikkaa niin uskaltais kokeillakkin. Itseasiassa puhuttiin just Freyan kanssa siitä, että jalkatreeneissä tulee yleensä päästettyä itsensä liian helpolla. Kun tuntuu niin kauheen raskaalle niin uskaltaako siitä tehdä entistä raskaampaa?


Suorin jaloin maastavetoa en oo tehnyt kesällä muuten kuin 2 kertaa käsipainoilla, joten kyllä vähän jänskätti, että miten se nyt sujuu. Alkuun ajattelin, että otan toosi maltillisesti painoilla ja niin otinkin periaatteessa, mutta olihan se viimeinen sarja koitettava 50 kilolla ja hyvin meni ja ilman mitään vetonaruja tai mitään. Ehkä ne olemattomat näppivoimat on jotenkin voimistuneet. Mun ennätyshän on 55 kiloa ja se meni sen kerran ja kun joskus uudestaan kokeilin niin ei siitä mitään tullut (kaameeta kissanselkää vaan). Mutta ens kerralla sitä vois koittaa jos on treenikaveri mukana :)

 
Reiden ojennuksissa oli kiva huomata, että kesän aikana oli niissä kehittynyt painoissa :) Vaikka eri laitteella sitä olikin tullut treenattua ;) Pienen ylläripyllärin järjestin Freyalle vikan sarjan lopussa :D Sillä kun tehtiin Mariliin kanssa jalkatreeniä, niin niitten vitkutuksien (reiden ojennus, koukistus ja loitonnus) lopussa tehtiin niin et vikan toiston jälkeen uusi toisto, lasketaan puoliväliin ja taas ylös! Ja sama perjantaina ja se on kuulkaas aika hirveetä :D


Perjantaina kokeilin ekaa kertaa pohjeprässiä (wouu teen salilla jopa pohkeita) ja ei ollut mitään nannaa. Tuntu vähän siltä, että otin liian isot painot, kun ei oo mitenkään kovin vahvat pohkeet. Mutta irvistyksen voimalla kaikki sarjat meni.

Jalat otti perjantain treenistä osumaa, joten viikonloppu on mennyt jumien kanssa, mutta onneksi ihan siedettävien ettei tarvitse ihan tuskissaan kärvistellä :)

Olkapäätreeni on nyt mietityttänyt, koska olkapäät on olleet tosi loppu koko tän viikon. Pohdin, että viittiikö niitä kauheasti salilla treenailla, kun niitä kuitenkin tulee rasitettua kuntonyrkkeilyssä 2 kertaa viikossa. Tulin kuitenkin nyt siihen tulokseen, että katellaan. Treenaan niitä nyt myös salilla, mut jos tuntuu et koskee koko ajan ja jos kiertäjäkalvomiset alkaa vihottelemaan niin sitten pistän olkapäiden osalta salitreenit tauolle (tai tuleehan niitä salitreeneissä käytettyä, mutta ne eristety treenit).

Teettekö aina jalkatreenit täysillä vai tuntuuko, että olisi voinut tehdä vielä enemmän?

torstai 5. syyskuuta 2013

Takaisin kuvioissa

On ollut aika huippua palata takaisin Viilingille treenaamaan, sillä oon päässyt treenaamaan salisiskoni Freyan kanssa :) Itseasiassa mun kaikki salitreenit tulee tehtyä tällä viikolla Freyan kanssa :D Maanantaina tehtiin eri treeni, mutta muutoin ollaan tehty/tehdään samoja treenejä.


Ja onhan siinä mielettömän eri fiilis käydä toisen kanssa treenaamassa kuin yksin! Toiselta saa hyvän tsempin ja saa pakkotoisto apua tarvittaessa :) Ja toiselta voi myös varmistaa, että meneekö tekniikka oikein.


Oltiin alunperin suunniteltu yhteistreenejä perjantaiksi, mutta facebookissa sitten synkattiin, että ollaan menossa molemmat keskiviikkona tekemään pena ja oikkaritreeniä, joten tottakai mielummin mentiin yhdessä! Tuo 30 kilolla penkkaaminen sujuu nyt sen verran hyvin, että ensi kerralla voisi yrittää pumpata vikassa sarjassa ne pari toisto 32,5 kilolla. Hitaasti mutta varmasti mennään nyt ;) Ja jos varmistajaa ei ole paikalla niin onneksi on nuo raudat <3
Olo oli kyllä aika huvittava, kun penkattiin meidän "megapainoilla" kun viereisessä penkissä sitten miehet vääntikin sellasilla kunnon penkkipainoilla.

Kauheasti uhottiin toisillemme pakkotoistoista ja vinopenkissä tosiaankin sitä tarvitsin :'D Oon tehnyt kesän aikana vinopenkkiä niin, että se penkki on ollut tosi matalalla ja pystymmässä tekeminen tuntuu rankemmalle ja en pysty tekemään niillä kaikista isommilla painoilla. No ei ne 9 kilon käsipainotkaan mitkään helpoimmat olleet, sillä vikan sarjan toistot menivät sillein, että Freya suunnilleen heilutteli mun käsiä ja sekin tuntui aivan järkyttävän rankalle :DD Pakkotoisto tais osua omaan nilkkaan ;D



Eilinen treeni erosi meillä sillä tavalla, että Freya teki olkapäitä ja mä tein hauista. Oli ihan hyvää vaihtelua, tehdä normaalia vähemmän hauisliikkeitä, kun yleensä väännän niitä 4 eri liikettä kun nyt tuli tehtyä 3 :) Siis tuo on vaan mun tapa ja tottumus eikä sen vuoksi, että se hauis kasvais mahdollisimman isoiksi. Kun joskus säädetään tuo hauistreeni uusiksi niin liikkeiden määrä varmasti tipahtaa roimasti :P Hammereissa mulla on tapahtunut joku ihme romahtaminen, kun en jaksa enää niillä entisillä painoilla, en tiedä mikä siihen on tullut...


Lopuksi tehtiin vielä ojentajia ja mun mielestä treenin paras kohta oli se, kun tehtiin rinnakkain penkkidippejä. Ite oon yleensä dippaillut jalat maassa, mutta nyt pidettiin jalkoja toisen penkin päällä. Ja pakko oli aina yrittää vääntää toistoja oman jaksamisen yli, kun toinen sai tehtyä enemmän :D
Ja ai että mun kädet oli spagettia treenin jälkeen! Ruikutin kotona vaan itsekseni, kun en ois jaksanut liikuttaa käsiä ollenkaan ;D


Illalla oli sitten aika aloittaa kouluvuosi kaupunkisuunnistuksella :D Viime vuonna ei päästy sinne metsänsuunnittelu-kurssin vuoksi, mutta tänä vuonna onneksi saatiin joukkoe kasaan ja päästiin kiertämään rasteja. Olin ylpeä laumani johtaja, sillä tehtävät sujuivat hyvin (lukuunottamatta yhdellä rastilla, mutta ilta taisi silloin olla vielä liian nuori) ja meininki oli mahtava! Illalla suunnattiin sitten Ilonaan bailaamaan. Ja tämäkin käpy jaksoi tanssia vaikka kuinka :D Kerrankin soi hyvä musiikki, kun mä kävin baarissa :D Kuka voisi vastustaa Cheekkiä ja Frööbelin palikoita ;D Ja baarista lähtiessä oli kyllä aika huippufiilis vielä lisäksi, kun vessassa tuntematon nainen kehui mun selkää :D Kiva, kun ei oo treeni mennyt käsille!


 Koska eilen otin sen verran maltillisesti sitä kuningasjuomaa niin tänään pystyi huoletta menemään kuntonyrkkeilytunnille. Ilokseni lämmittelyt olivat taas erilaiset, olisihan se periaatteessa aika tylsää lämppäillä aina samalla tavalla. Tällä kertaa hypittiin ja vähän kyllä jänskätti, että kestääkö jalat mutta hyvin kesti! Ja hei, kyllä mäkin saan polvet rintaan hyppiessä! Bodyattackissa aina tuntui että hyppään kauheen matalalle, mutta tänään asiat olivatkin toisin ;D

Tänään myös saatiinkin enemmän ohjausta tekniikan suhteen :) Thainyrkkeilijät menivät kehään ja me nyrkkeilijät sitten oltiin omassa ryhmässämme ja ohjaaja kävi korjailemassa jos tuli tehtyä väärin. Ja kyllähän itestä sitä korjattavaa löytyi ;) Välillä tuntuu, että tulee lyötyä tosi "kovaa", mut sitten huomaakin et on lyönyt ihan hiljaa, kun saa sen reippaamman vauhdin päälle.
Ja kuten arvelin, liinoista ei ollut kauheasti apua, kun rystynen oli kerran jo auennut niin aukesihan se uudestaan. Hanskathan tässä pelastais, mutta ite en vielä tässä vaiheessa niitä halua ostaa...

Inhokkijutuksi mulle on tuolla noussut yleisliike (jumppatunneilla sitä sanotaan burbeeksi), eli hyppy ylös, sitten punnerrusasentoon, punnerrus ja takaisin ja hyppy ylös ja uudestaan. Ja kun niitä ei tehdä tunnin lopussa mitenkään vähän... Ja tänään kaikenlisäksi oltiin lankussa 3 minuuttia. Siis mähän vihaan koko lankkua koko sydämestäni enkä tosiaankaan koskaan treenaa sitä huvikseni. Ja kyllä, hyvä etten itkenyt kun se oli niin kamalaa, mutta hammasta purren pysyin sen vaaditun ajan lankussa. Mun vatsalihakset on tällä hetkellä aivan jäätävän  tukossa, ei tartte ainakaan harmitella, kun niitä tulee salilla treenattua tällä viikolla vaan kerran. Olkapäät on myös aivan jumissa. Oli kyllä taas huippua :) Ja ensi viikolla sitten taas uudestaan!


Pahoittelen, mutta pidennän vielä tätä postausta kertomalla siitä, että näitä kropan muutoksia saa päässään työstää. Kuntosalitreenin tavoitteena on yleensä muokata kroppaansa. Mutta vaikka sitä muutosta tavoitteleekin, niin kyllä ne saattaa silti ihmetystä aiheuttaa. Mun silmiini mun olkapäät on tässä kesän aikana leventyneet aika paljon. Ei sitä välttämättä muut huomaa, mutta ite oon huomannut sen. Ja kyllä sitä tulee joskus kauhisteltua itseään peilistä katsoessa et miten ihmeessä ne on nyt tuollain levahtaneet :DD Tuntuu et koko kropan muoto on muuttumassa erinlaiseksi :DD Oon kuitenkin aina ollut pieni ja heiveröinen! Mutta toisaalta oon taas tyytyväinen, että oon saanut tän itse omalla treenillä aikaan :)

Kauhistutteko te joskus kuntosalitreenin aiheuttamista kropan muutoksista?

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kuntonyrkkeily

Hellurei ja hellät tunteet :) Tänään on ollut aika jees päivä ja voiko päivä paremmin alkaa kuin sillä, että tukka laitettiin taas kuntoon ;)


Kävin taas Helinässä Heinillä ja oon kyllä taas niin tyytyväinen lopputulokseen että :) Tukkahan on jo melkein blondi, ehkä ensi kerralla sitten ;) On tosi kivaa, kun voi luottaa kampaajaan, että lopputuloksesta tulee kiva ja itseä miellyttävä :) Heh, ei tekisi mieli pestä hiuksiakaan ollenkaan, kun tukka on niin ihanan suora ja sileä että <3

Tänään oli myös jotain muuta jännää ja kivaa :) Nimittäin tänään mulla oli ensimmäinen kuntonyrkkeilytunti! Mähän oon oikeasti ujo ja ihan mielettömästi jännitti ajatus tunnille menosta! Vaikka tiesin, että pärjään ihan hyvin tuntemattomien kanssa niin silti jännitti! Kaikenlisäksi en tiennyt missäpäin  Joensuun Areenaa tunti pidettäisiin ja ääh! No onneksi kävin sitten vähän tallustelemassa ympäriinsä ja löysin oikean paikan :)


Aluksi lämmiteltiin kaikki ryhmät yhdessä (nyrkkeilijät, thaiboxing jne.). Alkuun lämmittely tuntui vähän hassulle, mutta sitten siirryttiinkin reaktiojuoksuihin joista olin tosi innoissani :) Mä oon tosi huono räjähtävissä lähdöissä, joten niitä oli kiva harjotella ja sai pieniä pätkiä juostua "nopeesti".

Sitten pitikin mennä pareittain (jee, sain parin) ja otettiin pistarit ja lähdettiin harjottelemaan. Itse oisin kaivannut enemmän ohjausta ja tekniikkaharjoitusta. Onhan mulle lyönnit tuttuja, mutta aivan varmastikkaan ne ei täydellisesti suju.
Tänään harjoteltiin suoria, yläkoukkuja ja alakoukkuja. Aika perushuttua, mutta ihan huippua sellasta :) Kyllä se tuntuu hyvälle, kun pääsee lyömään pistariin ;D Ja siinä taas näki kuinka paljon heikompi mun vasenkäsi on! Oikealla sai aina kunnolla iskettyä, mutta vasemmankäden lyönnit oli sellasia tuhnuja...

Väärin tehdytkin lyönnit huomaa...

Tänään sain myös hyvän muistutuksen, että kun ne liinat omistaa niin niitä ois hyvä käyttää! En viitsinyt niitä tunnille laittaa, kun en tiennyt harjoiteltaisiinko lyöntejä ja kesken tunnin en niitten kanssa viittinyt alkaa säätämään (mulla menee niitten laitossa ikuisuus). Joten rystysethän siinä sitten aukes, hyvin tuttua Joevolin kuntonyrkkeilystä... No mutta ensikertaan sitten! Mutta jotenkin on tuttua, että kun tuo iho aukeaa niin sitten ei liinatkaan ihan kauheasti auta.... Hanskoja en viitsi 10 kerran vuoksi ostaa.

Lyöntiharjoittelun jälkeen tehtiin vielä kunnon sykkeennostot. Siinä vaiheessa se oli kyllä täyttä tuskaa. Mun olkapäät huusi, vastalihakset olivat hellinä eilisistä vatsaliikkeistä ja linkkuveitset eivät yhtään auttaneet asiaa... Loppuun tehtiin vielä kevyt juoksu radan ympäri...tai no kevyt. Ite olin niin pässin pää, että oli muka pakko juosta reippaasti ku en halunnut olla muita hitaampi.

Minä kyllä tykkäsin tästä ja innolla odotan torstain tuntia :)

Onkos teillä kokemusta kuntonyrkkeilystä? Kiinnostaisiko teitä kokeilla sitä?

maanantai 2. syyskuuta 2013

Helsinki Midnight Run

Ohops! Viime päivityksestä on HIEMAN vierähtänyt aikaa... Viimeiseen työviikkoon liittyi mukaan muutto, joten muutto ja kaikki meni blogin päivittämisen edelle. Perjantain ja lauantai olivat aika hektisiä, sillä perjantaina alkoi muutto heti töiden jälkeen ja sitten kotona Joensuussa nukuin 2 tuntia ja takaisin auton rattiin, koska paku piti paluttaa klo 7.00 viimeistään aamulla. Viikonloppu sujui siis aika väsyneissä meiningeissä ja ei huvittanut vaan postata :P
Mutta nyt ehkä riittää sitä energiaa kertomaan aivan mielettömästä viikonlopun juoksutapahtumasta :)


Kun vuosi sitten katoin kympin uutisia ja siellä kerrottiin Midnight runista niin totesin, että mä haluan juosta tuolla ensi vuonna! En sillon jaksanut edes juosta 5 kilometriä, välillä oli aivan pakko kävellä. Äitille kerroin sitten keväällä tästä tapahtumasta ja äitikin siitä innostui ja ilmotti meidät sinne :)


Me oltiin ilmottauduttu 4a ryhmään. Ekaksi meidän tavoitteena oli juosta Midnight run 55 minuuttiin, kunnes sitten päätettiin ettei tartte mennä sinne enkkoja rikkomaan, vaan mennään nauttimaan tapahtumasta ja juoksun hurmasta :)


Parin tunnin yöunien jälkeen mulla ei todellakaan ollut mikään virkein olo 10 lenkkiä ajatellen :P Kotona kyllä sain nukuttua päikkärit mut ei nekään oikein korvanneet yöunia. Pää tuntui olevan pelkkää puuroa, mutta ajattelin että seuraan vaan äitiä ja muita juoksijoita että kyllä se siinä menee :)


Me lähdettiin aika aikasin jo Senaatintorille, koska oltiin autolla liikkeellä ja haluttiin saada se hyvään paikkaan :) Paikan päälle saapuessa se ei tuntunut ollenkaan liian aikaselta, sillä torilla oli menoa ja meinikiä :) Oli eri kojuja, musiikkia ja esityksiä. Ja kerettiin käydä ilman jonojakin vessassa :)


Lähdön koittaessa fiilis alko olla tosi korkealla! Oli Satsin vetämä alkulämppä (jossa nyt vähän vaan jotain heiluin) ja hyvää musiikkia! Alko ihan jännittämään kun siirryttiin lähtöalueelle! Oli ihan mieletöntä juosta lähtöpaikasta läpi liekkin räjähdellessä ja musiikin pauhatessa!
Ja mulle tuli heti "tän takia mä rakastan juoksemista"-olo. Juoksu sujui hyvin, jalat tuntui hyviltä, väsymys oli tiessään ja fiilis oli aivan mahtava! Alussa oli aikamoista sumaa, mutta sitten kun lähti reippaammin juoksevien imuun mukaan niin päästiin hyvin eteenpäin :)

Ja se tunnelma! Oli ihan mieletöntä juosta siellä kun kaikilla oli samanlaiset paidat, hyvä fiilis ja kannustusjoukot olivat reitin varrella mahtavia :) Tuli heitettyä pari yläfemmaa joidenki kannustajien kanssa :D Ja huumoriakin riitti juoksijoiden keskuudessa, kun joku totesi "Ootteko koskaan miettineet, että juokseminen on ihan perseestä." :DD Siinä vaan räkätettiin! Ja olihan se tosi tunnelmallista juosta Helsingin "tyhjillä" kaduilla!




Mulla kävi hyvä tuuri, sillä juuri tälle tapahtumapäivälle sattui hyvä juoksupäivä! Oli nimittäin varmaan elämäni helpoin kymppi :) Missään vaiheessa ei hengästyttänyt liikaa ja jalat toimi tosi hyvin! Mun suurin hankaluus on yleensä ylämäet, mutta tuolla nekään eivät haitanneet menoa (ehkä koko kesän ylämäkijuoksut on tuottaneet tulosta). Juostiin äitin kanssa aikaan 58.04 minuuttia ja oon tosi tyytyväinen tuohon aikaan :) Toivottiin et päästäis alle tuntiin ja niin me päästiin ja vielä hyvällä meiningillä ilman mitään tappo revittelyjä :)


Tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty, ei oo mitään negatiivista sanottavaa! Reitti oli tosi hyvä ja tunnelmallinen, ainoastaan pitkät mukulakiviosuudet tuntuivat ikävästi polvissa. Mutta kaikkein parasta tapahtumasta teki mun paras juoksukaveri eli äiti <3 Oli ihan huippua juosta äitin kanssa ja me juostiin se yhdessä! Välillä vedettiin toisiamme eli siis toinen lähti kiihdyttämään ja toinen sitten lähti siihen mukaan :) Kiitos äiti mahtavasta seurasta <3

Äiti on harrastanut juoksua jo pitkään ja mulle se 10 kilometrin matka on ollut hieno tavoite ja saavutus, koska oon ihan lapsesta asti pitänyt hienona sitä että äiti juoksee sellasta matkaa alle tuntiin. Tuntuu ihan huipulle, että oon sellasessa kunnossa, että jaksan juosta äitin kanssa <3 Mulle siis liikunta on tuonut lisää yhteistä tekemistä ja aikaa mun äidin kanssa :)

Kuinkas moni teistä oli Midnight runissa? Miten juoksu sujui?