torstai 31. lokakuuta 2013

Hölmö bloggari

Joskus blogien lukijoille saattaa muodostua bloggareista käsitys, että he ovat jotenkin yli-ihmisiä. Jos mietitään vaikka treenibloggareita niin  joskus tuntuu, että he handlaavat aina kaiken omassa lajissaan, kehittyvät pirun nopeasti ja treenit on vaan yhtä ilotulitusta. Ei, en ole tässä nostamassa bloggareita korokkeelle vaan ihan itsestä lukijan näkökulmasta on tältä joskus tuntunut. Joskus on siis hyvä muistaa, että jokainen on ollut aloittelija ja tehnyt omat aloittelijan virheensä.


Mä olen edelleen tosi noviisi näissä kuntosalijutuissa ja varsinkin myös juoksussa. Aika perusjutut nykyään jo handlaan, joten ihan vasta-alkaja en enää ole.

Mutta silloin kun astuin ekaa kertaa Viilingin ovesta sisään hankkimaan itselleni sitä jäsenyyttä niin mulla ei ollut oikeestaan hajuakaan mistään. Jäsenyyden maksettuani siirryin kuntosalin puolelle ja olin ihan samanlainen kuin muutkin aloittelijat. Lämmittelylaitteet oli mulle tuttuja, joten niitä osasin käyttää ja jopa tiesin että salitreenin alkuun kannattaa lämmitellä. Sitten itse treenin pariin siirtyessäni menin niihin laitteisiin, joissa suunnilleen tiesin että miten liikkeet tehtiin :D Vapaisiin painoihin en uskaltanut vilkaistakkaan! Mulla ei ollut hajuakaan et kuinka raskaalta toistojen pitäisi tuntua, joten rämppäsin laitteita sinne tänne kevyillä vastuksilla ja taisin aina miettiä et jotain 25 toistoa on hyvä määrä ja sit heti seuraavaan laitteeseen :D

Luojan kiitos sain sen ilmaisen kuntosaliohjelman, mutta ei sekään sitä taannut että en olisi hölmöillyt :D Aina varsinkin aloittelijana kannattaisi noudattaa sitä mitä niissä ohjeissa lukee, ei toki sillain ihan orjallisesti ja itseään kuunnellen, mut kannattaa noudattaa. Mulla oli periaatteena alussa et teen vähintään 2 salitreeniä viikkoon. Ohjelapussa luki että pidä aina yksi välipäivä kuntosalitreenien välissä (tein siis yksijakoista). No kerran sitten ku oltiin lähdössä mökille pidemmäksi aikaa ja mulle tuli kiirus sillä viikolla tehdä nuo salitreenit. No tein sitten 3 päivänä peräkkäin tuota samaa yksijakosta :D No seurauksena oli sitten se, että mun kiertäjäkalvosimet huusi hoosiannaa sen koko mökkireissun!  Tuntu joo hyvälle tehdä niitä etuvipareita kolmena päivänä peräkkäin... Tuosta onneksi viisastuin sen verran et pyysin tollasia tilanteita varten Anttia tekemään mulle toisen yksijakosen ohjelman.


 Viime keväänä kuvittelin, että mulla menee kaikki kropan kehitykset hukkaan viikonloppusin kun söin herkkuja, jotenkin kuvittelin et ei ne lihakset kehity sitten ku vedän karkkia tai sipsiä. En yhtään ymmärrä tuota logiikkaa, kun itsellä ei ole ollut koskaan tarkoitus laihduttaa vaan juurikin kasvaa! Vaikka eihän ne lihakset toki niin selvästi erotu jos niitten päälle kerää rasvakerroksen. Onneksi kuitenkin jossain vaiheessa järkiinnyin ja tajusin ettei ne kaikki treenit mee vessanpöntöstä alas ku syön jonku karkkipussin :D

 Lihasten kasvun puolesta taas mä en ole salin puolella yleensä pelännyt niitten kasvamista, en edes alottelijana aatellut et apua mulle tulee liian isot lihakset paitsi pohkeet on olleet mulle sellaset etten oo halunnut niitten ees kehittyvän :'D No en oo uskaltanut treenata niitä myöskään penikkaongelmien vuoksi, mutta toisena syynä on ollut etten ole halunnut yli-isoja jättipohkeita :'D Kesällä onneksi ystäväni sai mut vakuuttuneeksi omasta hölmöydestäni ja hänen treenatut pohkeensa eivät todellakaan olleet mitkään über megaisot vaan niihin oli tullut kivasti muotoa treenaamisen myötä eivätkä ne näyttäneet onnettoman surkastuneilta niin kuin mun pohkeet :D


Juoksun suhteen en alkuun haukannut sitä liian isoa palaa, eli en lähtenyt kokonaan juoksemaan liian pitkää matkaa, minkä virheen oon pari kertaa teini-iässä tehnyt ja lopettanut juoksemisen siihen ku jalat on mennyt aivan järkyttävään tukkoon ekasta lenkistä :D Tähän syynä oli ainoastaan se, että mä alotin juoksemisen mun ystävän kanssa. Juostiin yhdessä paikassa ja juostiin ja käveltiin aina tietyt osuudet. Siitä oli sitten helppo jatkaa omia lenkkejä ja tajusin uusissakin paikoissa että välissä kannattaa kävellä :) 

Mutta tämä ei tarkoita sitä, etten olisi hölmöillyt juoksun suhteen. Suorastaan oon ollut vaan typerä. Kun vuosi sitten syksyllä mun jalkapöytä kipeytyi pahasti en tietenkään tajunnut alkuun ettei lenkille kannata lähteä vaikka se on vaan vähän kipeä! Siitähän se menikin vaan pahemmaksi. 
Ensimmäisen 10 kilometrin lenkin juoksin penikkakipuisena. Kuvittelin edelleen et olin iskenyt sen spinningpyörään ja siitä johtui nilkan yläosassa oleva kipu. Kappas kummaa sen jälkeen sitten jalkaa poltteli ja särki ihan levossakin. 
Ja kun sitä luulisi jo hieman pidemmän juoksukokemuksen myötä oppineensa niin ei sitä vaan opi. Kesällä kun mun polvi kipuili ja oli hassupolvi niin kävin sitten vetäsemässä sillä 12 kilometrin lenkin. Kuvittelin lenkille lähtiessä että ei se nyt niin paljon koske ja kyllähän sitä koko lenkin ajan koski! Ja ei, en voinut keskeyttäkkään ja palata kotiin >:( No sen jälkeen onneksi tajusin pitää jaloille lepoa. 

Aina sitä kaikkea ei blogissa tule kerrottua tai ei tajua kertoa :D Kyllähän sitä haluais olla fiksu liikkuja, mutta ei sitä vaan osaa. Itse toivoisin, että kaikki tajuaisivat ja sisäistäisivät sen, että jos joku paikka kipuilee niin sen kanssa ei kannata lähteä tekemään mitään kunnon treeniä, koska se vaan pahentaa asiaa.  Ja kaikkien olis mun mielestä hyvä muistaa et jokainen meistä on ollut aloittelija. Jos sinua huvittaa salilla joku laitteita rämpyttävä henkilö voit muistella itseäsi saliuraasi aloitellessasi tai voit olla ystävällinen ja käydä kysymässä, että tarvitseeko kyseinen henkilö apua.

Millasia te olette olleet liikuntaharrastuksenne alussa? Oletteko heti handlanneet kaiken vai olleet täysin aloittelijoita? Onko teillä ollut hölmöjä uskomuksia liikunnan suhteen?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Uudestisyntynyt

Kun viime viikolla teki mieli hyppiä kiukusta tasajalkaa rintatreenin vuoksi niin tänään taas leijailin pilvissä :D Huom. vaikka viime postauksessakin puhutaan rintatreenistä niin ihan täysin RHP en ole ;) Eilen kävin veivaamassa olkapäitä ja selkää, mutta siitä en vaan postannut :D En tiedä että mistä nyt tulee vai mitä, mutta tänään sujui sali kuin tanssi!


Tänään kyllä tuli tankattua huolella, kun innostuin leipaisemaan minttubrownieita ;) Ja pohdinkin salilla, että onko flow herkkujen vai kreatiinin ansiota :D Ihan sama, mutta tällasta lisää! Mutta itse kyllä uskon tuohon kreatiinin vaikutukseen treenitehojen buustaajana, sillä kesällä mulla oli aika samanlainen fiilis kreatiinikuurin aikana :)


Ja tänään siis oikeasti kulki! Viime viikolla kun en millään jaksanut tehdä täysiä sarjoja penkissä 32,5 kilolla niin tänään se oli niin kevyttä että! Antti käski mun penkata 35 kilolla. Vähän yritin pistää vastaan, koska sehän oli kesällä mun ykkösmaksimi ja senkin saaminen oli niin kova hakeminen että. No tänään nousi 3 toistoa sillä itse ja oli 4 sarjaa vielä alla :D

Muutenkin on hyvä, että on välillä tuo parempi puolisko mukana treenaamassa, sillä tulee välillä vähän aliarvioitua itsensä :P "Teet tänään sitten isommilla painoilla kuin viimeksi". Käskystä ;)



Sen verran innostuin noista painojen lisäyksistä, että Antti alkoi epäillä vankihaukka painoa valitessani, että olin haukannut (haha ;D ) liian ison palan. Hyvin se sujui pullistuneesta egostani huolimatta vaikka pari pakkotoisto tarvittiinkin ;)

On muuten jäänyt nyt vähän herkuttelu fiilis päälle puolimaratonin tankkausviikon jälkeen :D Nyt ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni oon huomannut kuinka hiilarikoukkuun voi jäädä ! Viikolla sujuu ihan hyvin, mutta viikonloput menee niin överiksi että :'D En ole kuitenkaan suunnitellut mitään lakkoa tai hiilareiden kiristämistä tms. Luotan, että jossain vaiheessa se tahdon voima ottaa taas otteensa musta ;)


Kuitenkaan omasta mielestäni tässä ei nyt kuitenkaan herkuttelun seurauksena mitään muutoksia lähtenyt tapahtumaan kropassa suuntaan tai toiseen :D Kunhan ei vaan suonet huutaisi tuskanhuutoja !

Milloin teillä kulkee treeni parhaiten? Mikä on teidän mielestänne paras tapa rauhoittaa herkkukierrettä :)?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Mihin se tiikeri raidoistaan pääsisi?

Mulla oli kova uskomus takaisin Joensuuhun muuttaessani, että palaisin takaisin jumppatunneille pitkän tauon jälkeen. Kesällä kun tuli käytyä pelkästään salilla ja juoksemassa niin siinä samalla alkoi kova hinku takaisin jumppaamaan! No kuinka monta kertaa sitten oon oikeasti käynyt jumppaamassa? 4 Kertaa. Okei, siinä välissä oli kuntonyrkkeilykurssi, joka meni jumppien päälle.



Nyt syksyllä palasin siihen tuttuun 3 kertaa viikossa salilla kaavaan. Ajattelin että se olisi helpotus näin kesän jälkeen, 4 kertaa viikossa salilla käynti kuitenkin tuntui melkoisen rankalle. Mutta sitten salillakäynti alkoi tuntua jotenkin tuloksettomalta. Kyllähän painot on tässä edenneet, mutta silti. Tuntui että jotain puuttuu!!

Kunnes päätin viime viikolla, että tän loman aikana käyn 4 kertaa viikossa salilla. Viime viikolle kertyi 4 salikertaa ja se tuntui ihan huipulta! Jotenkin siinä tuntui olevan enemmän sitä tekemisen meininkiä eikä tuntunut siltä, että käyn salilla vaan vähän heiluttelemassa painoja.


Päätinkin sitten, että palaan nyt kokonaan tähän 4 kerran saliviikkoihin ja jumpassa käyn sitten kun siltä tuntuu. En sen takia, että no jumpassa ois ihan hyvä käydä vaan sitten ku tuntuu siltä et ehdottomasti haluan jumppaamaan :) Bodybalance on kyllä sellanen, jonka aion pitää kuvioissa säännöllisesti mukana, muut jumpat menee sitten ihan fiiliksen mukaan.

Välikevennys

Käytiin muuten Mariliin kanssa lauantaina Kaislalla treenaamassa :) Lauantainahan oli Liikuntapäivät-tapahtuma ja tähän tapahtumaan osallistuville saleille pääsi ilmaiseksi treenaamaan ja sai kaikenlisäksi 2 ilmaiskäyntiä lisäksi. Eihän me voitu jättää tätä hyödyntämättä ;) Omasta mielestä kyllä tapahtumaa oli vähän huonosti mainostettu eikä porukkaa ainakaan kuntosalin puolella ollut paljoa, eikä kuulemma ollut Viilingissäkään.  Itse tein rinta- ja käsitreenin, Mariliilla oli vuorossa rinta ja selkä.

Mun treeni näytti tältä:

-Penkki 2x10 5x5
-Vinopenkki flyes 4x10
-Hauiskääntö mutkatangolla 3x8 1x4
-Hauiskääntö talja 2x10 1x8
-Scott-penkki 3x8 1x5
-Push down (s) 3x10
-Kick back (s) 3x10
-Ranskalainen kp 2x10 1x7

Penkki sujui nyt paaaljon paremmin, kun tuli lämmiteltyä paremmin ja otin ne isommat painot vasta kahteen vikaan sarjaan. Ehkä se saattaa siis olla kiinni liian huonosta lämmittelystä ja liiasta painojen ahnehtimisesta ;)

Vinopenkki flyes oli mulle täysin uusi juttu ja tykkäsin kyllä liikkeenä ihan sikana :D Mun mielestä tuossa ei tarvinnut niin paljon keskittyä, että pysyykö ne kädet tarpeeksi suorana ettei mee liikaa hauiksille ja rintalihaksen venytyksen sai tuntumaan paremmin.

Kiitos Mariliille kuvista <3

 

Kaislalla oli vielä sellanen kiva juttu, että 80 ensimmäistä liikuntapäivät kävijää sai tollasen pussukan, jossa oli mukana ilmasia näytteitä :) Oli kyllä kiva yllätys ja sain eväitä mun tän viikon Turun reissua varten ;) Mariliilla kävi hyvä tuuri, sillä hän sai viimosen pussukan :D

Pohdinta jatkuu...



Juoksun suhteen mulla on ollut myös aika samat fiilikset kuin salin suhteen. Kesällä tuli juostua 2 kertaa viikossa ja nyt Joensuussa taas kerran viikossa. Se tuntuu siltä ettei se riitä mihinkään. Mä haluan päästä tekemään paljon eri pituisia ja erityylisiä lenkkejä! Joten päätin palata myös juoksun suhteen siihen totuttuun 2 kertaa viikossa tyyliin :)

Näitten lisäksi mun on aika vaikea yrittää ympätä jumppia mukaan. Toki sitä voi sellasina alle 10 kilsan hölköttelypäivinä yhdistää jotkut treenit, mut mitään tuplatreenejä en ihan hullun aktiivisesti ala itselleni ymppäämään, koska se ei musta tunnu sellaselta mistä tykkäisin tai että olisiko siinä sitten mukana se liikunnan ilo vai suorittaminen?

Eli paluu kesän meininkeihin on tulossa liikunnan suhteen :) Toki näissä tulee poikkeuksia, aina ei voi ehtiä 4 kertaa salille tai 2 kertaa lenkille, jos on jotain muuta menoa. Mutta sitä mennäänkin oman jaksamisen ja aikataulujen mukaan!

Eilen kävin tekemässä ensimmäistä kertaa elämässäni juoksussa vetotreenit! Päätin tehdä ylämäkivetoja ja kyselin kaverilta vähän vinkkejä sitä varten :)
Tässä lähellä on hyvät lenkkimaastot ja siellä on myös tuollasia hyviä ylämäkiveto ylämäkiä ;)
Antti lähti mulle tsemppariksi mukaan pyörällä, mikä oli kyllä tosi hyvä, sillä yksin en olis pakosti ees jaksanut enää parin vedon jälkeen :D

Alkuun lämmittelin vähän yli 3 kilometriä sellasta omaa lönköttelyä. Sitten lähdettiin siihen mäelle tekemään vetoja. Lähdin siis aina paikaltani ja yritin saada mahdollisimman räjähtävän lähdön. Antti polki rinnalla ja tsemppas mua menemään lujempaa. Pari ekaa vetoa tuntui jo ihan vauhdikkaille, mutta sitten kun Antti siirtyi kuvaamaan ja muutama veto oli takana niin huomasi kyllä, että sai itseään puskea eteenpäin ja vauhti tuntui vähän hidastuvan jyrkimmässä kohdassa.
Tein yhteensä 7 vetoa ja se kyllä riitti :D Käytännössä siis lähdin aina paikaltani, yritin juosta mahdollisimman lujaa mäen päälle ja vähän matkaa siitä ja sitten hölköttelin (parin ekan vedon jälkeen) tai kävelin takaisin alas.



Kotiin sitten hölköttelin verenmaku suussa :D Yllätyksekseni se ei ollut niin kamalaa kuin kuvittelin vaikka rankkaa se oli. Itse ainakin näin alkuun haluun jonkun kaverin mukaan tsemppaamaan, koska muuten tulee varmaan lähdettyä kotiin parin ekan vedon jälkeen xD

Onko teillä jokin liikuntalaji vienyt niin mennessään, että entiset suosikkilajit ovat jääneet paitsioon?

lauantai 26. lokakuuta 2013

Dagen efter

Kyseessä ei suinkaan ole se perisuomalainen dagen efteri vaan jalkapäivän jälkeiset dagen efterit! Torstaina nimittäin pääsin ihanien Freyan ja Mariliin kanssa tekemään jalkatreeniä Viilingissä :) Itsehän en ollut tehnyt kunnon jalkatreeniä kolmeen viikkoon (oli Porin reissu, jolloin tein kyllä yksijakoista johon kuului jalkaliikkeitä, sitten oli puolimaraton viikko ja puolimaratonin jälkeinen viikko), joten rankka treeni oli tiedossa ja muutenkin, kun Marilii oli meille treenin tehnyt :)

Tekniikka taas "hallussa", huoh...

Itsellä kyllä leuka loksahti treenin nähtyäni, mutta eipä jalkatreenin kuulu helppoa ollakkaan ;)

-Takakyykky 2x10 nouseva
-Takakyykky 5x5
-Yhden jalan jalkaprässi 6x5 nouseva
-Reiden ojennus 4x15
-Reiden koukistus 4x15
-Puoli-smith 6x10 nouseva
-Pohjeprässi 4x15 nouseva

Treenin alussa itsellä alkoi se kiukku taas kuplimaan sisällä, kun takakyykyssä tekniikka meni ihan perseelleen...Tyhmähän sitä pitää olla, että olettaa 3 viikon tauon jälkeen et voi tehdä ihan samoilla painoilla ku viimeksi. Liikehän meni kivasti selälle, noustessa tuli aina nojattua liikaa eteenpäin. En suinkaan alkanut kiukuttelemaan. Kuka nyt kiukuttelijoista tykkää? Pitää vaan sitä kyykkyä hinkata sit niillä pienemmillä painoilla, jos sen taas oppis :P


Nopeasti tuo oma känkkäränkkä-fiilis katosi, kun päästiin tekemään itselle ihan uutta liikettä, yhden jalan prässiä :) Lisäksi eihän noiden naisten seurassa pysty edes kiukkuilemaan ;) Oli muuten ihan huippukiva ja raskas liike tuo yhden jalan prässi!  Itsellä on ollut jo jonkin aikaa prässi inhoa ja kauhua ja tuo on kyllä sellanen liike, että jos perus jalkaprässi ei huvita niin tuota voi tehdä sen sijaan :)

Oli tosi helppoa ja kevyttä ;)

Ajatus pitkistä sarjoista noissa hilavitkuttimissa puhallutti kyllä jo ennen niihin siirtymistä. Itse en oo kyllä vähään aikaan tehnyt niissä tai no missään muussakaan liikkeessä  pitkiä sarjoja :D Freyan kanssa kauheesti parjattiin jo tuota reiden koukistus laitetta, mutta Marilii saikin sen säädettyä siten, että sehän oli ihan toimiva vempele :D Liike meni siinä kerrankin takareisille eikä pohkeille! Ja ai että sitä voivottelua ja puhaltelua sarjatauoilla, vaikka oli pidemmät tauot kuin normaalisti niin silti olisi mielummin tehnyt mieli jäädä vain huilimaan ;)



Kyllähän noitten jälkeen olisin ollut jo valmis kotiin, mutta oli sitä pari liikettä vielä jäljellä! Tuo polvillenousu liike on kyllä vaan niin huippu liike takaosastolle (se itseasiassa olikin mun liiketoive ;D) ja kun siinä pääsee tekemään myös isommilla painoilla niin miii like! Tuota oli kyllä itseasiassa parempi tehdä ihan sukkasillaan. Kengät jalassa kun nuo varpaat ei taivu kunnolla ja se tuntuu vähän inhottavalle :P

Olipahan kyllä treeni! Ja saatiin siihen kulumaan aikaa 2 tuntia ja 16 minuuttia! Treenin pituuteen kyllä vaikutti se, että meitä oli kolme eli sarjatauoista tuli vähän pidempiä. Mutta omasta mielestä pidemmät sarjatauot eivät jalkatreenissä haittaa, koska kuitenkin tehdään isoja liikkeitä isoilla painoilla. Mutta mun mielestä kyllä kolme treenikaveria keskenään tekemässä samaa treeniä on kyllä aika se maksimi määrä, koska muuten siihen treeniin kuluu ihan mielettömästi aikaa.

<3

Oli muutenkin vaan niin mielettömän mukaaavaa <3 onneksi sain olla mukaanaa :) Pukkariin olisi voinut jäädä pälättämään vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja ulkonakin vielä ehdittiin pälättämään tovi ;)

Viilingin tytöt!

Iso kiitos kyllä kuuluu Mariliille huipusta treenin tekemisestä! Itsellä alkoi torstaina nukkumaan mennessä jalkoihin jo koskea ja eilen jalat olivatkin ihan tuhannen tulimmaisen tukossa :D Kaikkialle koski! Pyörän kyytiin hyppääminen oli aivan kauheeta ja tentissä poistuessa, kun tiputin pyyhekumini vahingossa lattialle niin mietin pari kertaa, että viitsinkö sitä edes nostaa kun kyykkyyn meneminen ja sieltä ylös nouseminen teki niin kipeää!
Tänään jalkojen jumit ovat sentään vähän helpottaneet, josko niitä uskaltaisi vähän koittaa rullailla :D Tän päivän lenkki kyllä siirtyy huomiselle, kun näillä jaloilla on turha mitään vauhteja tänään ottaa :P


Jäksönistä on tullut muuten hurrja metsästäjä ;) Ei kyllä tästä lempeän löllykästä sisäkissasta kyllä millään uskoisi :D Oltiin torstaina ihan normaalisti iltakävelyllä ja Jäksöni nappasi hiiren kiinni! Välillä vähän epäilin, että tajuaako se, että se on oikea hiiri eikä kotona oleva lelu, mutta kyllähän Jäksöni homman hoiti oikean kissan lailla ja päätti vielä popsia mokoman suuhunsa :D Matokuurille kiitoooos.

Mikä on teidän mielestä maksimi kaveri määrä tekemään samaa treeniä?

torstai 24. lokakuuta 2013

Ärräpäitä

Mä pyrin salilla yleensä käyttäytymään sillä tavalla, etten häiritse muita treenaajia. Pyrin viemään tavarat sinne mistä ne otinkin, en karju henkihieverissä niin että koko sali raikuu ja yritän olla olematta muiden tiellä. No tiistaina tämä käytös nyt ei oikein toteutunut :P


Mentiin Antin kanssa Viilingille tekemään yhdessä treeniä. Vuorossa oli rinta-hauis-ojentaja treeni ja treeni näytti itsessään tältä.

-Penkki 5x5
-Penkki käsipainoilla 3x10
-Push down (s) 1x10 2x12
-Kick back käsipainolla (s) 1x10 2x12
-Ranskalainen käsipainolla 1x8
-Hauiskääntö mutkatanko 1x12 1x7
-Vankilahaukka pidolla 1x10

Eihän se perus pena lähtenyt ollenkaan kulkemaan ja sitten minä suutuin ja turhauduin ja alkoi ne kauniit ärräpäät sitten vaan lennellä :'D Kun alkaa vaan oikeasti v*tuttamaan, kun yhdessä vaiheessa sujui ihan mainiosti ja nyt sitten ei sujukkaan. Tekniikkahan siinä menee päin sitä persettä, en tiedä että miksi en nykyään vaan osaa. Kavereiden kanssa treenatessa osaan pitää kiukkuni aika helposti sisällä, mutta Antille sitten on helpompi alkaa valittamaan ja kiukuttelemaan, että kun ei vaan suju :D Olin varmaan oikein maailmanluokan surkein treenaaja, kun ulisin vaan ettei tuokaan liike varmasti suju :'D Asenne kohdillaan ;)

Kyllähän sitä pohdittiin, että johtuisko se tän kuun vegaaniudesta, penkin kummallisuudesta vai häh. Mutta oon kyllä sitä mieltä, että se on se tekniikka. Hassuinta on se, että mulla on oikea käsi ja jalka vahvempia, mutta rintaliikkeissä taas vasenpuoli on vahvempi :o Kun tehtiin käsipainoilla penkkiä niin oikeapuoli väsähti ekaksi, kuten tangolla tehtävässä penkissä.



Onneksi kuitenkin käsien veivaaminen sujui sitten ihan hyvällä fiiliksellä ja energialla, ettei suutuspäissään tarvinnut kotiin ryömiä ;)  Ja se ruokavalion vaikutus kumoutui kyllä ihan tuossa käsiäkin veivatessa, sillä ojentajaa sain tehtyä isommilla painoilla kuin normaalisti ja samoin hauista.

Niin, mites se ylitaipuisa käsi?

Toki penkki on iso liike ja nuo muut ovat tuollasia pieni hifistelyliikkeitä, mutta luulisi, että se vaikuttaisi sitten kokonaisvaltaisesti treeniin eikä vaan yhteen liikkeeseen. Niin se tekniikka, huoh kun ärsyttää kun ei vaan osaa.



Mutta onneksi niitä onnistumisen tunteitakin saa :D Tiistaina sitten uskalsin piiiitkästä aikaa lisätä painoa mutkatangolla (tai mikälie tanko tuo onkaan) tehtäviin hauiskääntöihin! Ja siis kun sen 20 kilon saavutin niin sen jälkeen en ole ole uskaltanut lisätä painoja, kun tuntuu niin raskaalle. Mutta nyt kun tietää, että menee niin siitä vaan lisäämään ;)


Hahah, oon varmaan megaluokan kiukkupussin kuulonen, mutta eilen kyllä alko koko laskentatoimenperusteiden kurssi ärsyttämään niin paljon, että verkkotentin jälkeen vaan kiukutti!


Salille lähtöä viivyttelin ainakin tunnin ajan ja pohdin että kannattaako sinne lähteä vai ei... Jos treenikin menisi ihan pyllylleen niin sittenpä kiukuttaisi lisää! Mutta oli aivan paras päätös lähteä salille! Vaihdoin yhden mua ärsyttävän liikkeen toiseen olkapäätreenissä ja heti treenin alusta asti oli ihan mieletön fiilis ja painojakin sai selkäliikkeissä lisätä. Kiukusta siis joskus jotain hyötyä ;) Mutta salilta kotiutui uudistunut ja hyväntuulinen Pia :D Ja ai että kun ihan huvikseni veivasin olkapäät kipeiksi!

Fakta on kyllä se, että AINA ei voi olla hyvällä tuulella, tai en minä ainakaan :D Oon suomalainen pessimisti ;) Kiukustutteko jos joku liike ei suju vai osaatteko ottaa sen lunkisti "tänään ei vaan suju"-asenteella?

tiistai 22. lokakuuta 2013

LOMA

Vihdoin ja viimein alkoi se kauan odotettu kuukauden loma luennoista :D Seuraava luento on 18.11 ja sen aikaa voin siis lomailla ;) Toki niitä koulujuttuja tässä on, 3 tenttiä ja 10 sivunen harjotteluraportti kirjoitettavana, mutta mieluummin niihin valmistautuu näin ettei tarvitse kaiken lisäksi luennoilla rampata :)


Eilen uskaltauduin juoksulenkille :) Tarkoituksena oli tehdä rento kokeilulenkki, että miten juoksu rullaa ja miltä jalat tuntuu puolimaratonin jäljiltä. Hölköttelin menemään idioottimainen hymy kasvoillani, koska tuntui vaan ihan mahtavalta päästä taas juoksemaan! Se on vaan niin kivaa! Lisäksi ulkona näyttää kauniin talviselta, joten mikäs siinä juoksennellessa kauniissa maisemissa.

Nyt puolimaratonin jälkeen on periaatteessa aika helpottunut olo. Nyt juostessa ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen juoksukunnon kohottamiseen. Siitä lähtien kun viime marraskuussa (?) ilmottauduin Tahkon extreme runiin, on juoksun tavoitteena ollut, että jaksan juosta x määrä kilometrejä. Tahkon jälkeen ilmottauduinkin Midnight runiin ja sitä varten oli sitten tavoitteena jaksaa juosta 10 kilometriä alle tuntiin. Ja sitten heräsi ajatus puolimaratonista ja tarkoitus oli jossain vaiheessa jaksaa juosta se 15 kilometriä, jotta olisin varma selviytymisestäni puolimaratonissa.


Nyt kun tiedän, että jaksan juosta sen 21 kilometriä niin mun ei tarvitse enää miettiä, että kohta jaksan juosta tän ja tän verran kilometrejä. En tällä suinkaan tarkoita, että olen naama irvessä kuntoa kasvattanut. Se on ollut kivaa, mutta nyt kun tietää että juoksukunto on ihan kohillaan niin sen kohottaminen ei tarvitse olla niin suunnitelmallista! Toki täytyy pitää järki kädessä juoksemisen kanssa, koska mun jalat ei kestä sitä, jos pitempiä lenkkejä tulee useampi putkeen. Oon siis ajatellut et pitemmän lenkin jälkeen sitten seuraava lenkki on aina se lyhyempi.

Oon myös päättänyt ottaa härkää sarvista kiinni ja ottaa juoksuun mukaan intervallitreenit :) Se tuo kivaa vaihtelua mukaan siihen tasaiseen tamppaamiseen. Ihme ja kumma kyllä, mä suorastaan odotan intervallitreenejä, mitä ihmettä mulle on tapahtuntu :D? Toisaalta odotan myös nautinnollisia pitkiä lenkkejä!

Eilinen lenkki oli kivaa hölköttelyä ja fiilistelyä :) Hassuinta oli se, kun juoksin pururadalla ja vastaan tuli hiihtäjä :D Hyppäsin oitis siitä hiekan puolelle ja teki mieli pyytää anteeksi, että juoksin "ladulla". Innokkaimmat hiihtäjät ovat siis jo startanneet hiihtokauden ;)  Lunta kun on nipinnapin tarpeeksi :D Viime keväänähän käytiin Antin kanssa keran yhdessä hiihtämässä ja sen jälkeen sovittiin ettei enää kyllä hiihdetä yhdessä (mä oon niin hidas hiihtäjä ja Antille tulee kylmä mua odotellessa), mutta nyt Antti onkin alkanut puhua, että voitaisiin käydä tekemässä joku makkaranpaisto hiihtolenkki :D Ja minä hölmö oon siihen lupautunut.


Luentoloma mahdollistaa myös tuplatreenitpäivät :) Ja eilen sellaisen toteutui, kävin iltapäivällä juoksemassa noin 7 kilometrin lenkin ja illalla suuntasin bodybalance-tunnille. Kotona vielä voivottelin sitä tasapainobiisiä, kun viimeksi turhauduin hirveästi. Balancen uusi ohjelma on startannut aikoja sitten, mutta itse pääsin sitä nyt vasra testaamaan. Muista blogeista olin lukenut hämmästelyitä alkulämmittelyn askelluksesta ja oletin, että siellä liikuttaisiin ihan kunnolla :D No ei nyt sentään. Omasta mielestä oli kyllä ihan balance tunnille sopivaa liikkumista.

Tasapainobiisiä odotin innolla ja kauhulla. Tiesin, että siinä olisi biisinä Skyfall, jota odotin siis innolla. No, kun biisi lähti soimaan, niin petyin kyllä heti. Adelen ihanan äänen sijaan siinä lauloi joku mies. Ja tää on kyllä niin tätä! Varsinkin balance tunneilla hyvät biisit pilataan sillä, että niitä esittää ihan joku muu, kuin biisin oikea esittäjä. Huoh. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun tämä asia ärsyttää balancetunneilla, höh. Tasapaino alkuun lähti sujumaan ihan hyvin, mutta kyllähän sitä tuli heiluttua kuin heinämies ja tasapaino petti itseltä useamman kerran. En kuitenkaan turhautunut vaan ajattelin vaan, että lisää harjoitusta.
Vatsalihas osuus tuntui alkuun, että hah näinkö kevyt tää on, kunnes sitä vaan tehtiin ja tehtiin. Lankun puuttuminen ei kyllä tehnyt vatsaosuudesta ollenkaan kevyempää :D

Balancessa kyllä taas tajusi, kuinka onnettoman jumissa sitä taas ollaan. Oon ajatellut ettei puolimaraton aiheuttanut mitään jumeja, mutta etureisiä venytellessä etureiskat huusivat hoosiannaa. Ai hemmetti :D
Mutta eilen kyllä sain sitä mitä balancelta yleensä toivon. Kehon ja mielen rentoutumista.


Joo, tämän halusittekin varmasti nähdä.

Oon tullut liikunnan suhteen nyt sellaseen tilanteeseen, että päätavoitteena on kyllä monipuolinen hyvän fiiliksen liikunta. Lihaksenkasvatus ja muut ulkonäköjutut jää kyllä toissijaiseksi. Jotenkin vaan tulee blääh fiilis, kun miettii että jee kasvatan lihasta. Vaikka onhan sitä muskulaa jonkin verran tullut, niin silti oon ihan sama luikku-Pia kuin ennenkin. Todellakaan mikään salimimmi. Toki tää tuntuu nyt vähän ristiriitaiselta sanoa, kun oon just ajatellut, et tän loman aikana aattelin alkaa käydä 4 kertaa viikossa salilla, riippuen siitä että jaksanko. Samalla kyllä aattelin käydä 2 kertaa viikossa juoksemassa ja jumpata. Mutta nämä extra jutut menee ihan jaksamisen mukaan. Ristiriitaisuutta tuo myös se, että alotin tänään kreatiinikuurin uudestaan :P Viimeksi se tyssäsi siihen muuttoon. Pari päivää jäi välistä ottamatta kreatiinia ja sitten päätinkin lopettaa sen siihen. Koin itse kuitenkin, että salipainojen kehittyminen kreatiinikuurilla oli nopeampaa kuin yleensä, joten ajattelin et kreatiinikuurin avulla saisi salille vähän lisäpotkua mukaan.

Monet ovat valittaneet kreatiinin aiheuttamista iho-ongelmista ja kesällä luulin olevani yksi kreatiinin uhreista. Syy siihen miksi en iho-ongelmista täällä blogissa silloin puhunut oli se, että ne finnit suorastaan ällötti mua. Mulle tuli nimittäin selkään sellaisia inhottavia aknefinnejä. Onneksi kuitenkin lähtivät, kun ostin apteekista Basironia. No kreatiinin oton lopettamisen jälkeen iho-ongelmat eivät suinkaan loppuneet, vaan finnejä alkoi tulla naamaan. En yleensä välitä kauheasti finneistä, mutta kun tulee niitä inhottavia kipeitä pahkuroita, jotka jättävät jälkeensä punaisen läntin naamaan, niin alkaa kummasti kiinnostamaan. En halua loukata tässä ketään aknesta kärsivää, koska mun finnit on akneen verrattuna on aika pikkujuttu, mutta tuntuu se silti inhottavalta saada arpia kasvoihinsa ja kun joku yksittäinen pahkura on niin iso, että se sattuu jatkuvasti. Koska kreatiinia otin viimeksi elokuussa, niin en usko sen olevan tähän syyllinen. Varsinkin kun mietin aikaa ennen kreatiinikuuria. Kesän alussa mun rintakehä oli aivan täynnä sellaisia pieniä finnejä ja silloinkin suorastaan hävetti ja kuvotti. Sitten ne katosi, kun pesin niitä tavallisella marketin finniaineella. Uskoisin siis syyn olevan hormonaalinen, koska ennen tätä hormonaalista menetelmää ongelmaa ei ole ollut.
Varasin pari viikkoa sitten ajan lääkärille ja viime viikolla ajattelin perua  sen, kun finnit vähenivät naamasta, mutta nyt ne ovat taas palaamassa, että hyvähän siellä olisi edes käydä näyttämässä naamaansa ja pohtia ratkaisua.

Enkä tarkoita myöskään, että minua äklöttäisi toisten ihmisten finnit. Itsessä ehkä ne inhottaa eniten sen vuoksi, kun miettii että mitä muut ajattelee. "Eikö toi hoida ihoansa" No oikeesti en kyllä oo hoitanutkaan :P "Se varmaan räplää naamaansa koko ajan." Pyrin koskemaan naamaani ainoastaan kasvoja puhdistaessa ja rasvatessa. 

Että sellaista tajunnan virtaa tänään :D Toivottavasti jaksoitte lukea, ettekä traumatisoituneet mun iho-ongelmista. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Cxworx

Vaikka nykyään tulee suurimmaksi osaksi heiluttua salin puolella niin kyllä se pieni jumppari mussa silti asustelee ;) Kun Viilingin ilmotustaululla kerrottiin, että tulossa olisi näytetunti ja samalla jumppa jossa en ole koskaan käynyt, niin ehdottomasti varasin itselleni paikan kyseiseltä näytetunnilta! Kyseessä oli cxworx, josta mulla ei ollut muuta tietoa, kun että se oli näitä Lesmillsin 30 minuutin jumppia.



Lyhykäisyydessään cxworx on  30 minuutin keskivartalotreeni. Apuvälineinä tunnilla käytetään levypainoja ja kuminauhaa.

Itse odotin jotenkin tosi paljon tältä tunnilta, varsinkin kun oon lukenut blogeistä kuinka Lesmillsin 30 minuutin jumpat on super tehokkaita. No alkuun kyllä cxworx tuntui ottavan luulot pois, kun oltiin lankussa aivan julmetun kauan ja tehtiin siinä sitten eri liikkeitä. Mulla vatsalihakset huusi hoosiannaa ja teki mieli oikeasti vaan luovuttaa ja pistää polvet maahan, mutta irvistellen vaan pysyin siinä lankussa jotain hyötyä siis kuntonyrkkeilyn lankkukidutuksista. 
Mun mielestä sitten koko puolentunnin tehokkuus jäikin sitten vaan vatsalihaksiin. Kuminauha oli vähän ärsyttävä, mutta kun sitä ekaa kertaa joutui käyttämään niin alkuhan (ainakin mulla) on yleensä hankalaa. Sen tehokkaaseen käyttöön kyllä varmasti oppisi, kun kävisi noilla tunneilla säännöllisesti.  Lisäksi mua kyllä sattu kyynertaipeisiin joissakin liikkeissä, johon saatto vaikuttaa toki mun ylitaipuvat kädet ;)



Olkapäihin kyllä tuolla kumpparilla sai tehokkaan tuntuman, mutta selkätreeni jäi kyllä vähän mitättömäksi mun mielestä pakaratreenistä puhumattakaan. Toki itsellä noitten liikkeiden suorittamisessa saattoi olla vikaa, mutta kyllä sitä vatsaan treenattiin tunnilla omaan makuun enemmän kuin muita lihasryhmiä :P Ja sitten se jumppa vaan yhtäkkiä loppui ja itse olin että häh, tässäkö tää oli? Pettymys oli kyllä päällimmäisin fiilis cxworxin jälkeen :P Mutta toisaalta vatsalihakset olivat sen jälkeen aivan julmetun kipeät, että vatsalihaksiin se ainakin tehosi! Itse ehkä kävisin kyseisessä jumpassa silloin, kun tuntuu että vatsalihasten treenaaminen on jäänyt vähän välistä salin puolella. 


 Sitä voisi miettiä, että milloin tää hehkutus loppuu ;) No ei milloinkaan! Okei, okei ihan pian :D Eilen käytiin mitalliburgereilla Amarillossa ja olihan se mitallikin aivan pakko olla mukana ;) 

Oletteko te käyneet cxworx tunneilla? Mitä olette tykänneet?
 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Voihan kryptoniitti!

Torstaina päätin sitten palata treenien pariin ja lähdin salille tekemään rinta-hauis-ojentaja-treeniä. Ihan satanen lasissa en kuitenkaan lähtenyt painoja rankaisemaan, sillä päätin tehdä keveämmillä painoilla. Tai no tunnustetaan, penkkiä väänsin normaalipainoilla, mutta eihän se nyt sujunut normaaliin tyyliin niillä isommilla painoilla. Tällä kertaa en kyllä ihmetellyt asiaa, kun tiesin että palautuminen on vielä varmaankin kesken.


Muihin liikkeisin kevensin sitten painoja. En ole kyllä varma, että tuliko kevennettyä tarpeeksi, sillä tuntui kyllä aivan samalta, kuin olisi tehnyt niillä normaalipainoilla :P Toisaalta eipä sen kai miltään kevyeltä painojen heiluttelultakaan pidä tuntua.

Vinopenkin kanssa on kyllä muutenkin menee nykyään hassusti painojen kanssa. Kesällä kun siinä vetelin ennätyspainoilla ja kaikkea, niin nyt olen ihan taantunut sen kanssa. Totuus taitaa olla siinä, että kesällä penkin asento oli tosi vino ja kun nyt teen vähän pystymmässä, niin se on paljon raskaampaa.


Mun hauistreenit on nykyään olleet paljon lyhyempiä verrattuna kesään, koska aina on ollut jotenkin "kiire" ettei ole aikaa ollut kunnolla veivata ;) Torstaina mulla ei ollut mikään kiire salilta minnekkään ja päätin sitten tehdä pitkästä aikaa kunnon treenin xP Joo, taas siitä järkevyydestä voi olla montaa mieltä, varsinkin kun piti ottaa kevyesti. Kuitenkin tein edelleen kevyemmillä painoilla ja oli kyllä hauiskäännöt taljassa vähän hassuja, kun ei tehnytkään mieli sarjatauoilla sadatella, kun hauiksiin koskee niin paljon. Scott-penkissä sitten piti keventään kunnolla, kun ei noussut kuin 4 toistoa hieman keveämmillä painoilla :P


Ojentajatreeniin kaipasin vähän vaihtelua ja sen perus supersarjan sijasta päätin tehdä ranskalaista mutkatangolla ja sitten push downia taljassa. Yleensä oon päättänyt treenin siihen, mutta päätin tehdä vielä penkkidippejä loppuun. Yleensä oon tehnyt niitä jalat lattialla, mutta Freyan kanssa tehtiin kerran tuollain jalat toisen penkin päällä ja se kyllä tuntui toimivan paljon paremmin :)

Treenin jälkeen ei ollut kyllä kevyen treenin oloa ollenkaan :'D Tuntui, kun oisin kärsinyt kryptoniitin vaikutuksesta :D Kun kevyemmillä painoillakin oli tooosi raskasta. Olisi siis pitänyt keventää varmaan lisää :P En sitten tiedä, että johtuuko kesken olevasta palautumisesta vai siitä, että veivasin enemmän hauiksia ja tein ojentajille erilaisen treenin, mutta kädet ovat kyllä olleet tosi kipeät  :D Eilen päätinkin sitten sen takia pitää lepopäivän ja kun nousin myös sen verran myöhään niin en päivän aikataulujen vuoksi millekkään kävelyllekkään ehtinyt lähteä.

Eilen muuten tajusin, ettei tää mun lihatonlokakuu vegaanina ole sujunut ihan kuin Strömsössä :'D Moni on varmaan tän jo tiennytkin, mutta itse sain eilen tietää et joidenkin karkkien punainen väri saadaan ötököistä ja mähän olin tietty syönyt sellasia karkkeja pari kertaa tän vegaaniuden aikana :P No, kuten alussa oon ajatellut, en tosiaankaan aio olla itselleni liian ankara ja oon silti ihan tyytyväinen tähän miten tää on vegaanius on sujunut :) Yllättävän helppoa on kyllä ollut! Eilen kyllä jäi sitten haaveilemani irtokarkit ostamatta, koska joko siellä oli suklaata, liivatekarkkeja tai ötökkäkarkkeja :( Vähän aikaa olin aika surupuserossa, mutta sipsit lohdutti ;)

Miltä teidän mielestä kevyen treenin pitäisi oikeasti tuntua? Mites on lihatonlokakuu sujunut niillä, jotka on siihen osallistuneet?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lepoa

Sitä kun niin kuvittelee osaavansa kuunnella kroppaansa tai kuvittelee olevansa järkevä liikkuja, ei taas ollut tiistaina mulla kaikki inkkarit kanootissa :D Puolikkaan jälkeen ei tosiaankaan jalat ole tuntuneet sen kummosemmilta. Maanantaina pakaralihakset ja pohkeet olivat vähän jäykät ja tiistaina pohkeet tuntuivat vielä jäykiltä.  Olo oli kaikin puolin virkeä, joten kuvittelin että voisin rynnätä täydellä tohinalla yläkroppaa treenaamaan tiistaina. Onneksi kuitenkin tuli luettua Nioben postaus palautumisesta ja tajusin ettei ehkä olekkaan fiksua puolimaratonin jälkeen jatkaa suoraan vaan liikkumista täydellä tohinalla :D Tulihan sitä juostua kuitenkin ihan hyvällä tahdilla 21 kilometriä, ettei se mikään pikku juttu kropalle kuitenkaan ole.




Juttelin asiasta vielä ystäväni kanssa ja tulin siihen päätökseen, että juu tämä viikko kannattaa vielä ottaa rennosti. Tuntui ihan hassulle, kun sitä jotenkin kuvitteli, että kun tuntuu hyvälle niin miksi pitäisi levätä :D Ja siis mulla ei ole mitään lapsuuden urheilutaustaa vaan oon näitä aikuisiässä heränneitä, että ei voi sanoa että kroppa palautuisi urheilutaustan ansiosta nopeasti, kyse on vaan siitä etten osaa kuunnella itseäni :P

Tokihan tässä olisi voinut tehdä jotain kevyttä liikuntaa. Kävelylenkkiä eiliseksi suunnittelin, mutta sitten kun antaa Supernaturalille laiskottelulle pikkusormen niin se vie koko käden. Ei vaan huvita tehdä jotain sellaista kevytää liikuntaa, kun voisi katsoa Supernaturalia treenata täysillä. Sen seurauksena iltasin oon sitten ollut aina jotenkin ihan super väsynyt ja on sellainen olo, että pää on täynnä puuroa :D 

 

 Onneksi tuota puuropäätään voi välillä vähän selvittää, kuten kahvitreffeillä Mariliin kanssa :) Kesällä viimeksi tavattiin yhteistreenien merkeissä ja kiva oli päästä vaihtamaan kuulumisia muuten kuin pukkarissa :D Heh, me hiljaiset blogisiskot ei kuitenkaan ihan hiljaista kahvihetkeä pidetty ;) Juttua ois voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta kun kahvila menee kiinni niin nou kän duu! Kuten oon aikasemminkin sanonut niin ihan huippua, että oon blogin kautta tutustunut näihin ihaniin Joensuun blogisiskoihin <3 On vaan niin huippua, kun voi pulputtaa ihan mindflowta vaan toisen kanssa eikä tartte miettiä että mitä nyt seuraavaksi sanoisi ja voi olla ihan oma itsensä :)

Oma Supernaturalin katsominen lepäily jatkui vielä tänään. Tarkoitus oli mennä reippaana uimaan, mutta sitten Antti sanoi, että tarviiko sinne nyt edes mennä ja mä heti sitten aattelin ettei mun tarttekkaan :D Ja puuropää on nyt taas taattu! Kyllä se liikunta vaan saa olon virkeämmäksi! Huomenna olisikin tarkoitus mennä salille tekemään kevyttä yläkroppa treeniä eli siis kevennetyillä painoilla :) 

Miten te olette palanneet liikunnan pariin puolimaratonin tai jonkun muun raskaan urheilusuorituksen jälkeen? Osaatteko kuunnella kehoanne että se nyt tarvitsee lepoa?

ps. enkä tiedä miksi se nyt tuon valkoisen taustan lykkäsi osalle tekstiä, blogger kun taas känkkäilee mulle...

















sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Omien epäilyksiensä voittaja!

Huh! Tänään oli aika jännittävä, huikea ja väsyttävä päivä! Jos teksti on kummallista, niin siitä voi syyttää puhtaasti väsymystä ;)

Tänään siis vihdoin ja viimein koitti Vantaan puolimaratoni. Tätä oli siis odotettu jo siitä lähtien kun siihen oli ilmottauduttu ja kyllähän kesä meni puolimaratoniin juoksun osalta harjotellessa.

Lauantaina kuitenkin iski paniikki, koska mun puolimaraton suunnitelmat meni aivan uusiksi. Munhan oli tarkoitus juosta äidin kanssa, eli toivoin että mun ei tarvitsisi suorittaa kauheasti ajatustyötä vaan äiti hoitaisi ajattelun ja mä vaan antaisin jalkojen viedä.  No, äitille sitten olikin noussut perjantai-iltana kuume ja sehän oli sitten siinä. Ja se ajatus, et tajusin et mun pitää juosta yksin. Heh, eihän siellä nyt sillain yksin juosta, mut ilman sitä juoksukaveria :P Aloin panikoida, että juoksenko sitten omaan kuntooni nähden liian hitaasti tai liian nopeesti, selviinkö maaliin asti? Onneksi Antti loi uskoa muhun kännykän välityksellä, kun panikoin kauhesti :D

Ei meitä yhtään jännitä...

Ystäväni oli kuitenkin juoksemassa myös tuolla puolikkaalla, mutta me ollaan kyllä aika eri skaalaa juoksukunnon kanssa, eli ei juostu yhdessä ;) Ystäväni on kyllä sellanen super juoksija että! Eilen illalla pohdittiin, että saakohan sitä yhtään unta, kun alkoi jo tuleva juoksu jännittää. Aamulla kyllä helpotukseksemme todettiin, että molemmat oltiin saatu hyvin nukuttua :) Aamulla puurot naamaan ja sitten vaan jännitettiin. Oltiin muka niin cooleja ja rentoja, vaikka lallateltiin vaan ihmejuttuja ja kädet tärisi lehtiä lukiessa. Ruokapolitiikkana oli se, että syötiin ennen yhtätöista (lähtö oli kahdelta) ja ei lihaa (mitä en nyt muutenkaan syö) ja sitten mitään ei juoda kahdentoista jälkeen (että maha ei petä kesken juoksun). Ite tuskailin vielä kotona sykemittarin kellon kanssa, kun en yhtäkkiä muistanutkaan, että miten sen ajanoton saa päälle :D Kaveri vitsaili, että mä istun siellä puolikkaalla katukivetyksellä tuskailemassa sykemittarin kanssa :DD Otin sykevyön nyt kuitenkin kans mukaan, sillä ku meninkin yksin niin ajattelin että jos tulee huono-olo ja sykemittarikin näyttää että sykkeet on mielettömät et tajuais hidastaa.


Paikan päälle saavuttiin ajoissa, sillä ei missään nimessä haluttu, että tulis kiire ja toki haluttiin käydä vessassa rauhassa :P Kateltiin vähän kisapaikan kojuja ja sitten vaan istuttiin. Ajanottona ei ollutkaan sellanen chippi, mihin oon tottunut, vaan sellanen ranneke, joka laitettiin lenkkareihin. Itellä jännitys tuolla purkautui sillä, että säädin kenkien kanssa ihan hullun kauan :DD Koko ajan tuntu, et vasen kenkä oli liian kireä, vaikka kuinka sitä löystin. Päässä vaan kaikui Antin sanat, että kengät ei saa olla liian löysät eikä kireät.


Lähdössä oli onneksi laitettu kohdat, että mistä lähtee minkäkin aikatavoitteen juoksijat. Itse olisin mennyt yli kahden tunnin juoksijoiden joukkoon, mutta äitini ja ystäväni olivat ehdottomasti sitä mieltä, että menen 1h 45min ja 2 h juoksijoiden joukkoon. Mä kun olin miettinyt, että ehkä juoksisin kahteen tuntiin ja viiteentoista minuuttiin, mutta mulle vakuutettiin, että ei haittaa vaikka juoksen yli kahteen tuntiin siinä luokassa, kun yli kahdentunnin juoksijoiden kanssa, taas saattaa joutua sumaan.


Lähtölaukausta odotellessani sain jotenkin kuitenkin päähäni, että tähtään kahteen tuntiin. Ne kahden tunnin jänikset oli siinä ihan lähellä ja aattelin, että mä juoksen niitten perässä. Lähtöä odottaessa jännitti, mutta ihme ja kumma ei jännittänyt niin paljon ku oletin!!
Ja sitten se lähtö koitti! Ekana ajatuksena mulla oli et ei hemmetti käykö tässä niinkuin Extreme runissa, et alkuun joutuu kävelemään, kun porukkaa on niin paljon. Ei sentään, kyllähän porukka lähti juoksemaan viimeistään juuri ennen sitä lähtöporttia.
Itseä jännitti tosi paljon tuossa puolikkaassa, että mitä jos jalat ei kestä. Lauantaina alkoi tuntua, että polvi alkaakin kenkkuilemaan ja pelkäsin ettei se kestä noin pitkää matkaa. Alussa se tuntui tosiaan jäykälle, mutta kun jalat lämpeni niin polvi ei käynyt edes mielessäkään.

Alkuun lähdinkin aika reippaasti. Juoksin kahden tunnin jäniksien ohi, koska siihen alkoi syntyä sumaa ja muutenkin kisatoimistossa puhuttiin siitä jänissumasta. Siinä vaiheessa käväisi mielessä, että mitä jos mä pääsisinkin alle kahteen tuntiin, mutta aattelin että ehkä ne jänikset tulee jossain vaiheessa ohi. Päätin ottaa jonkun tyypin itselleni omaksi jänikseksi ja aattelin et pysyn sen tahdissa. No alkuun se onnistuikin aika hyvin :D
Musta tuntuu, että juoksutapahtumissa kilometrit tuntuu kuluvan tosi hitaaasti. Tutuilla lenkkireiteillä aina tietää et ahaa tässä mä oon ja on vielä tämän verran matkaa. Ja kun tosiaan tulee lompoteltua sitä omaa vauhtia. Tuolla sitten meninkin sitä normaalia reippaampaa tahtia, koska kyllä mulla oli ihan rehellisesti mielessä, että haluan ihan hyvän ajan, vaikka päätavoite oli päästä hyvissä fiiliksissä maaliin :)

Mulla oli tuolla tapahtumassa omat juomat mukana, koska en halunnut ottaa riskiä, että maha menisi sekaisin tuntemattomista juomista. Itselle tuo oli kyllä hyvä, että oli omat juomat, sillä mulle tuli tosi nopeesti jano! Siis oikeasti tuntui kieli kuivuvan vaan suuhun, joten tuli kyllä hörpittyä omaa juomaa useammin kuin juomapisteitä oli :D


Tavotteena oli juosta ensimmäinen kymmenen kilsaa alle tuntiin. Välillä tuntui kyllä, etten siihen ehdi! Viiden kilometrin kohdalla kyllä tuntui, että tulee kiire. Ja se mun oma jäniskin lähti jonnekkin aivan tavoittamattomiin ja samoin lähti mun toinen valitsema tyyppi, et se niistä omista jäniksistä xP Kuitenkin kympin kohdalla, kun vilkaisin kelloa niin olinkin mennyt sen 53 minuuttiin! Olin aatellut, että 55 minuuttia olisi ihan hyvä. Heh, olin vitsaillut äidille, että kun kympin juoksee alle tuntiin niin sit kävelen loppumatkan xD No en sentään ;) Mutta sen kympin jälkeen kyllä matka muuttui raskaammaksi. Olin kuitenkin juossut aika reippaasti, kun esimerkiksi miettii sitä 15 kilsan lenkkiä, jonka rauhassa löllöttelin. Olo ei kuitenkaan ollut sama kuin KylteriRunissa, jolloin vaan pakotin itteäni eteenpäin ja olin juossut hitaammin, että oli siinä jotain positiivistakin :)
Kympin jälkeen kyllä sai juosta aika itsekseen. Enää ei tullut juostua missään sumassa. Toisella kierroksella kilsat tuntuivat kuluvankin nopeammin ja muistelin vaan ystäväni sanoja, että kympin jälkeen ne kilometrit vaan vähenee :D

Olin kauheasti pelännyt polven ja pohkeiden takia, että ne kipeytyis tosi paljon, mutta mulla alkoikin 15 kilsan jälkeen etureidet ja pakaralihakset kipeytyä! Ei se ollut mitään ylitsepääsemätöntä kipua, mutta sellaista että ei kyllä kauheasti huvittanut lähteä revittelemään. Ja kyllä tuolla toisella kierroksella huomasi sen oman vauhdin hidastumisen. Ekalla kierroksella kun monia tuli ohiteltua, niin sitten ne mun ohittamat juoksijat ohitti mut. Jossain vaiheessa menetin toivoni alle kahden tunnin juoksemisesta ja tuli mieleen, että ehdinkö siihen kahteen tuntiinkaan. Olin aika varma, että ne kahden tunnin jänikset tulisi jossain vaiheessa mun ohi huimaa vauhtia ja kerran sopivassa kohtaa vilkasin taakseni, että näkyykö niitä :D

Mutta sitten tulikin se silta ja aattelin et maali lähestyy. Viimeinen ylämäki ja geelipiste. Muistelin, että siitä olisi 500 metriä maaliin ja aattelin, et jos pinkoisin niin ehkä ehtisin vielä. Sitten siinä kyltissä lukikin 150 metriä maaliin. Siinä vaiheessa, kun maali alkoi näkyä, niin meinasi tulla itku! Siinä omia askelia venyttäessä ja pinkoessa aattelin vaan, että mä tein sen!!! Äiti huusi maalin luona vaan, että juokse Pia juokse!


Olin vähätellyt ja epäillyt itseäni! Ja miettinyt jopa, että mitä jos en jaksa juostakkaan! Maaliintulo aika oli 1h 56 min ja 33 sekuntia. Ja mä voitin! Voitin nimittäin itseni! Olin niin sekaisin maalissa, kun olin ihan häh ku mulle annettiin mitali käteen :D Pohkeet meni heti tosi kipeiksi ku lopetin juoksemisen, fiksuna likkana olisin hölkötellyt vähän maitohappoja pois. Kävin keräilemässä kaikki oheisjutut mitä juoksijat sai ja menin äitin ja ystäväni tykö :)


Ystäväni oli juossut aivan mielettömän ajan ja hänkin oli ylittänyt tavoitteensa :D Tai alittanut sanottaisiinko ;) Ja me oltiin kyllä niin voittajia tänään <3 Aivan huikea fiilis, että tää oli meidän molempien ensimmäinen puolimaratoni ja se meni ihan huippu hyvin :)

Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaan Vantaan puolimaratonin järjestelyistä. Kaikki sujui tosi hyvin! Reitti oli kiva. Koko ajan ei tarvinnut juosta asfaltilla vaan välillä juostiin hiekalla :) Järjestyksenvalvojat osas hyvin katsoa, että milloin kannattaa autot päästä menemään ja milloin ne kannatti pysäyttää odottamaan juoksijoita. Hauskaa oli se, että kun tuossa lapussa luki oma nimi, niin sitten juomapisteillä ne järjestelijät kannusti nimeltä, kun siitä juoksi ohi :D Huippu fiilistä toivat myös eräät reitin varrella olevat asukkaat, jotka olivat ihan parhaat kannustajat! Suomen liput heilu, musiikki pauhasi ja nää ihmiset kannusti kaikkia ihan kybällä! Toisella kierroksella heitin yläfemmat parin lapsen kanssa :D

Jos ette teksistä vielä bonganneet, niin oli kyllä ihan huippu fiilis ja hyvä juoksu :) Tämä ei kyllä jää viimeiseksi puolimaratoniksi ;) Ystäväni kyllä yrittää mua houkutella maratonille, mutta se on kyllä niin eri luokan juoksutapahtuma ja sinne pitää oikeasti treenata, että mä jätän ne niille oikeille juoksijoille :)

Kiva jos jaksoit lukea tällaisen kilometripostauksen, joka muutenkin saattoi olla sekava :P Oliko teitä muita juoksemassa Vantaalla tänään?

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ystäviä, tankkausta ja hölköttelyä

Tänään oli kyllä ihan huippu päivä :) Eräs ystäväni lähtee myös juoksemaan tuota Vantaan puolimaratonia, joten meillä on yhdessä tämä jännittäminen, että miten se puolikas sitten tulee sujumaan :D Ollaan kovasti puhuttu tankkausviikosta ja tänään sitä sitten kunnolla aloiteltiin ;)


Tänään nimittäin oli lokakuun toinen keskiviikko ja se tarkoitti Amarillon opintotukipäivää :) Ruuista sai siis opiskelijakortilla "huiman" 15 % alennuksen, mikä ihana tekosyy ;)


Ystäväni kyllä vähän pohti, että jos mentäisiinkin vasta ensi kuussa, kun pystyn taas syömään normaalisti kasvisruokaa, mutta totesin ettei tässä vegaaniudessa ole mitään ongelmaa :) Kysyn vaan ravintolassa, että eihän ruuassa ole maitoa tai kanamunaa. Ja tottakai tankkausviikolla mennään tankkaamaan ;) Ja niin yksinkertaista se olikin, että kysyin vaan ettei kasvisburgerissa oo maitoa tai kanamunaa ja tarjoilija kävi kysymässä keittiöstä. Eikä siinä ollut! Ranskalaisista vaan sanottiin, että ne uppopaistetaan (tai mitä lie ranskalaisille nyt tehdäänkään) samassa rasvassa kuin wingsit ja sanoin ettei se mua mitenkään haittaa :) En ole niin tarkka kuitenkaan, kun ei niitä wingsejä siellä mun vuoksi paistella :D Tilattiin jopa jälkiruuat. Itse otin sorberttia ja vähän kateellisena katsoin ystävän brownieta, mutta ehkä sitten ensi kuussa ;)

Elämään kuuluu treenin lisäksi herkuttelu, ainakin meillä salimimmeillä <3

Ystävät ja tankkailu eivät suinkaan loppuneet siihen, koska olin sopinut kahvitreffit Freyan kanssa tälle päivälle myös :) Mukanani toin vielä tofujätskiä, koska pitäähän kahvin kanssa jotain olla ;) Me kun yleensä tavataan Freyan kanssa treenien merkeissä, niin oli kyllä kivaa, että päästiin vihdoin pulisemaan niin paljon kuin sielu sietää :D Tosin ei ne puheen aiheet vieläkään loppuneet ja sovittiinkin et voitais useammin nähdä näin pulinamerkeissä salitreenien lisäksi! No mulla onkin yksi ajatus Freyan päänmenoksi ;) Hih! Ja ei muuten tarvinnut jätskipurkkia kotiin roudata, kun tiesin että ainakin ite helposti haukkaan purkista puolet, hyvä ku en nuollut koko jätskirasiaa puhtaaksi :D Tuo on vaan niin namijätskiä <3

Lyötiin myös viisaat päämme yhteen noitten mun blogin seuraamis mahdollisuuksien kanssa! Eli nyt mun blogin löytää blogilistalta ja bloglovinista. Bloglovinin kanssa jouduttiin pähkäilemään jonkin aikaa, mutta saatiin se onneksi sitten onnistumaan :DD Nyt on sitten ruma ihme linkki homma edellisen postauksen alussa.


Illalal suuntasin vielä Antin kanssa juoksulenkille! Antti kyllä pyöräili ja minä hölköttelin, se kun ei pysty tällä hetkellä juoksemaan :S Antti oli eilen löytänyt täältä meidän asuinpaikan läheltä pururadan ja lähti näyttämään paikkaa mulle :) Minä kun oon niin toope, etten oo täältä löytänyt mitään sopivia lenkkejä vaan oon yleensä juossut kaupungissa asfaltilla. Nyt sitten löytyi oikea pururata eli ei tarvitse enää tuskailla, että minne mä meen täällä juoksemaan, kun en haluais jalkoja rikkoa! Ja vihdoin myös löytyi se ulkokuntoilupaikkakin, kun kerran sitä etsittiin ja ei löydetty :D Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mitkä on teidän "tekosyitä" pitää kunnon tankkauspäivä ;)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Miten sitä liikkuisi?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4598463/?claim=77uakk9vrs3">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Lupaan tällä viikolla hoitaa nuo blogilista ja bloglovin jutut :) Oon kerran niitten kanssa yrittänyt säätää, mutta ei siitä tullut mitään, kun oon tällanen sählä ;) Enköhän joltain bloggarikollegalta saa pian apua ;)

 Mutta sitten asiaan... Puolimaraton viikko, sunnuntana sitä ollaan jo hölköttelemässä Vantaalla puolimaratonia! Se sitten aiheuttaakin pohtimista, että miten sitä liikkuisi tällä viikolla. Viikonlopun reissaamisen ja oman laiskuuden vuoksi viikonloppuna ei tullut harrastettua ollenkaan liikuntaa. Mieli ja kroppa huusivat jo eilen halusta päästä liikkumaan. Suunnittelin meneväni bodybalanceen, mutta olin niin hölmö ja kuvittelin, että vielä samana päivänä voisi tunnin itselleen varata ja eihän sitä tietenkään voinut... Siinä vaiheessa tuli vähän ööh, että mitä sitä tekisi? Pystyisikö käymään salilla? Juoksemassa ei viitsisi kauheasti käydä tällä viikolla ja ryhmäliikuntatunneille en uskalla, ettei penikat tai polvi hermostu hyppimisestä...

Päätin sitten lähettää viestiä Hannalle, koska hänellä on paljon kokemusta juoksusta ja juoksutapahtumista. Hannan neuvojen avulla sainkin sitten koostettua itselleni tämän viikon liikuntaohjelman :)

Maanantaina ja tiistaina punttia, keskiviikkona lyhyt lenkki ja torstaina vatsoja ja kehonhuoltoa. Sunnuntaina onkin sitten se itse koitos.


Tällä viikolla en treenaa salilla jalkoja ollenkaan. Olisin toki voinut tehdä kaksi yksijakoista treeniä jättäen jalat pois, mutta se ei itseä houkutellut. Päätin sitten, että teen maanataina rinnan ja kädet ja tiistaina olkapäät ja selän. Treenien fiksuudesta ei ole tietoakaan, mutta nyt mennään fiiliksen mukaan.

Eilen vähän jänskätti lähteä tekemään penkkiä, koska viime viikolla se meni päin sitä itseään. Ensimmäinen sarja sujui vähän tönkösti, mutta kun sain tekniikan sujumaan niin lähti penkkikin sujumaan! Sain tehtyä kaikki toistot, mutta vikassa sarjassa 32,5 kilolla ei enää viimeinen toisto noussut vaikka yritin sitä kuinka kauan pusertaa :D Tuossa kyllä huomasi taas pienen ja suuren salin kävijöiden erot. Kesäsalilla joku olisi heti rynnännyt apuun viimeisen toiston kanssa, kun en sitä millään saanut ylös. Viilingissä taas pari äijää siinä oli aivan mun vieressä ja kumpikaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen :DD Onneksi oli turvaraudat tai ehkä niitten vuoksi apua ei herunut ;)
Penkki taas kulutti kaikki voimat rintalihaksista ja muut liikkeet sujuivat sitten vähän niin ja näin :P

Sehän on uusi ja uskomaton treeniliike! Eikun unohdin laittaa oikean painon...

Edelleen hauistreeni sujuu siten, että teen 2 liikettä. Eilen piti ehtiä kotiin katsomaan leffaa, joten kunnon käsien veivaamiset eivät nyt oikein sopineet ohjelmaan. Tosin nyt kun miettii, että kuinka kipeiksi noilla parilla liikkeellä hauikset jo saa, niin kannattaako niitä muutenkaan niin kauheasti veivailla? Kun monet sanoo muutenkin, ettei hauikset montaa eristävää liikettä tarvitse, kun ne ovat yleensä muidenkin lihasryhmien treeneissä mukana.


Toisaalta sitä tulee tyhmästi ajateltua, että kehittyvätkö ne hauikset nyt tällasella treenillä ;) Ehkä olenkin vain perus rinta-hauis pelle xP  No joo, hyvän treenin sain haboille tehtyä, koska ne menivät mielettömän kipeään pumppiin!




Ojentajille sitten perus supersarjat ja nekin meni aivan jäätävän kipeiksi :D Oli kyllä niin kipeet kädet treenin jälkeen että!


Eilen kyllä kävi palkkarin kanssa hassusti :D Oon tykännyt siitä omena-kanelin makuisesta soijaproteiinista, mutta eilen se alkokin maistumaan superöklölle! Pidättelin oikeasti oksennusta pukkarissa, kun se maistu niin hirveelle! Toivottavasti tänään se ei toistu :P

Onko teille tullut joskus stoppi jonkun palkkarin suhteen?