perjantai 31. tammikuuta 2014

Ihan tavallinen salipirkko


Kun hc-salipirkot vetelevät napaansa superfoodeja ja popsivat herkkujen sijaan raakasuklaata niin minä kipitän onnessani kauppaan hakemaan ilmaista suklaalevyä. Suklaalevyn saatuani pohdin jopa, että piilotan sen kotona johonkin omista kaapeistani. Minähän hain sen eikä Antti. No niin ahne rohmu en sentään ole ja tiedän että voin ihan nätisti mokoman levyn jakaa, kun Antti osaa ottaa pari palaa suklaalevystä siinä missä mä rohmuan koko levyn itselleni. No, kun vegaanius loppuu niin pyrin silti noudattamaan niitä karkkisääntöjä ;)  2 suklaapalaa saa ottaa päivässä.


En onneksi jäänyt suinkaan kuolaamaan suklaalevyn käärepaperia litimäräksi vaan lähdin tekemään jalkajumppaa. Viime kerralla ykkösviikolla sain vihdoin ja viimein tehtyä jalkaprässillä yhden sarjan 105 kilolla ilman pakkotoistoja. Kyllä, siihen 105 kiloon on nyt jymähdetty ja lahjakkaasti. Päätin olla hurja ja kokeilla sitten 2 sarjaa.  Ensimmäisellä yrittämällä jouduin auttamaan käsillä viimeisessä toistossa ja pohdinkin jo, että pitäisikö se viimeinen sarja tehdä pienemmällä vai yrittääkö samalla. Kevyen viikon jälkeen oon jotenkin rohkaistunut yrittämään enemmän tai sitten halu kokeilla isommilla painoilla on vain noussut liian suureksi ;) Päätin sitten koittaa vikan sarjan samalla painolla ja se menikin ilman pakkotoistoja! En sitten tiedä mikä siinä edellisessä sarjassa sitten oli. Eri jalkojen asento vai lyhyempi sarjatauko?



Se on hassua miten tuntemukset jotenkin vaihtelee eri kerroilla. Toki tässä on jo useampiakin viikkoja siitä edellisestä ykkösviikosta, mutta silti ne fiilikset muistuu tuoreena mieleen. Viimeksi 12 toiston sarjat 55 kilolla tuntui niiin raskaalta. Tanko lipsui käsistä ja tuntui muutenkin etten vaan jaksa. Eilen tuo tuntui jotenkin vaan tosi kevyeltä ja helpolta. Ensi kerralle siis lisää painoja.

Moneen liikkeeseen sai jalkajumpassa siis lisäillä painoja verrattuna edelliseen viikkoon. Tän 3+1 kierron aikana monesti tuntuu, että paino lisäykset on niin hidastas hommaa, kun olla ja voi. Mutta nyt kevyen viikon jälkeen taas tuntuu, että nyt edistyy aivan huimasti ;) No eiköhän tässä se taas hidastu ennen uutta kevyttä viikkoa :P



Hauiksia veivatessa scotissa niihin tuli jotenkin tosi jännä tunne :o Sellanen jäätävä olo, että perille meni, mutta samalla se ei ollut yhtään mukava. Jotenkin tuli sellanen pelko, et mitä jos seuraavassa sarjassa mun hauikset katkeaa tai venähtää. Ei niihin sattunut, mut se tunne oli vaan jäätävä! Onneksi ei kuitenkaan mitään ennakoimiani ajatuksia käynyt.


Tänään aamulla sitten herätessä tunnustelin, että onkohan mulla mitään jalkajumeja ja alkuun fiilis oli pettymys. No vähän tuntui reisiä jännittäessä. Jotenkin sitä tuntuu jalkatreenin jälkeen epäonnistuneensa, jos jalat ei mene jumiin. Ja mähän vielä lisäilin moneen liikkeeseen painoja, vai teinkö liikkeitä liian vajaana? No aamun mittaan ne tutut jumithan sieltä saapui. Voi sitä pienen ihmisen iloa, kun jalkajumit saapuivat :'D



Onneksi on ollut ihan muitakin ilon aiheita tälle päivälle kuin jalkajumit. Mulle selvisi tänään, että oon saanut mun kandivaiheen sivuaineen suoritettua! Vähän jännitti, että meneekö se ympäristösuojeluoikeuden tentti läpi, kun tentissä pää löi tyhjää. Onneksi työnsin sisäisen metsätieteilijäni pois tieltä ja annoin oikislaiselle tilaa ja tsädääm! Tentti läpi! Valitessani ensimmäisenä opiskeluvuotenani metsäoikeuden sivuaineeksi, pohdin että haukkaanko liian suuren palan. Monet opiskelukaveritkin kauhistelivat mun sivuainevalintaa. No onneksi mun ensimmäinen kurssi oli metsäoikeuden kurssi eikä esim. ympäristöoikeuden perusteiden kurssi, jonka tehtäviä väänsin useita tunteja. Oisin saattanut liikaa kauhistua ;)


Salille lähdin siis hyvällä mielellä ilman mitään sen suurempia odotuksia. Edessä oli selkä-rinta-olkapää-vatsa-treeni. Ja treenihän alkoi perinteisesti leuanvetotangossa roikkumalla. Ei mulla ollut mitään sen kummepia odotuksia. Edellisellä viikolla olin taas vain lähellä tankoa, mutta en siltikään saanut vedettyä itseäni tarpeeksi ylös. Tälle päivälle ei siis ollut kummempia odotuksia. Lähdin siinä sitten itseäni ylös vetämään ja yhtäkkiä tajusin, että mun leuka oli tangon yläpuolella! Olin ihan wtf ja mietin, että onko tää totta!  Palasin takasin lattialle ja seisoskelin siinä varmaan silmät lautasen kokoisina ja suu auki. Odotin fanfaarien soittoa ja shamppanja pullojen poksahdusta, sillä mä tein jotain mitä en ois ikinä uskonut tekeväni :) Ja yhtäkkiä olinkin vaan salilla ja muut salittajat varmaan ihmettelivät, että mikä tuota idioottia vaivaa.  Pakkohan mun oli koittaa uudestaan, että vedinkö mä oikeasti leuan ja se meni uudestaan! Kolmannella yrityksellä jäin sitten vaan tangon kohdalle. 

 
Monille leuanveto on varmasti pikku juttu, toiset vetelee vaikka silmät kiinni lisäpainon kanssa ties kuinka monta leukaa. Mä innostuin viime keväänä harjottelemaan leuanvetoja ja olin ihan fiiliksissä, kun vastuskumpparilla sain tehtyä muutaman, kunnes rakkaani palautti mut todellisuuteen toteamalla: ”Sä muuten teet kädet koukussa”. Sen jälkeen vastuskumppari lensi nurkkaan pölyttymään ja kesällä koitin pari kertaa roikkua leuanvetotangossa ilman tulosta. 

Bunkkeritreenien  4 treeniin kuuluu leuanvedon maksimisarja ja ollaan Freyan  kanssa tehty sitä sillain, että toinen on avustanut. Koitin yhdessä vaiheessa Viilingissä vastuskumpparia, mutta se katkesi ja sen jälkeen en halunnut kokeilla muita kumppareita. Joulun jälkeen kuitenkin päätin yksin treenatessani kokeilla, että menisikö se leuka. Olin kuitenkin lukenut  Petran blogista joskus, että hän sai vedettyä leuan kerran vain kokeilemalla eikä harjoitteluun tarvinnut sitä vastuskumpparia. Yllätyksekseni sain tehtyä melkoisen lähelle, mutta silti monet kerrat tuli petyttyä, kun en vaan onnistunut. Paitsi tänään. Ja oon vielä siis ”läskeimmässä” kunnossa mitä mulla ikinä on ollut ;) Eli sitä ei voi siis selitellä, että kun oon nyt kevyempi kuin silloin viimeksi! Se ei ole painosta tai pituudesta kiinni vaan treenistä! Itse aloitin viime keväänä treenaamaan selkää kunnolla ja uskon sen olevan suurin apu leuanvedon onnistumisessa, koska kauhean ahkerasti en leuanvetoa kuitenkaan ole nyt harjoitellut. Ainoastaan sen ennen joulua olleen 3 viikon ajan ja viimeiset 4 viikkoa kerran viikossa. No, toivotaan että tää lähtee nyt sitten sujumaan eikä ollut esim. yhden kerran ihme.




Lopputreeni sujuikin jotenkin ihan euforiassa. Oisin voinut vaan hihittää onnistumisen ilosta ja hymyilin varmasti kuin idiootti paitsi lankkuillessa.  Lopputreenikin sujui samalla tyylillä kuin monet muutkin treenit, painoja sai lisäillä. Ja joo, päivitin facebookkiin mun leuanvedosta. Varmasti joku ärsyyntyi siitä, koska liikuntapäivitykset koetaan lesoamiseksi, mutta omapa on ongelmansa ;)

Mites muilla leuanvedon harjoittelijoilla sujuu? Miten ootte onnistuneet siinä ensimmäisen leuanvedon saavuttamisessa?

12 kommenttia:

  1. Jee! :) Hyvä Pia! Sulla on mennyt vaikka kuinka monta asiaa putkeen! :D

    Sivuaineopinnoille nostan hattua, oon ylpeä susta! :) Monet pelkää oikiksen kursseja, varmaan siksi, että ne on aika erilaisia kuin humanistiset kurssit. Muistan, kun opiskeluaikoina muita aineita opiskelleet kaverit ihmetteli, miten me ei päästä meidän tenttejä läpi ja numerot on parhaimmillaan kolmosta :D Ja minähän tietty riemuitsin jo siitä ykkösestä eli läpipääsystä... Pahimmista tenteistä pääsi noin neljännes läpi... Oikis oli oikeen sellanen itsetunnonkohotus-koulutus! Joten palkitse ittesi jotenkin, että oot saanut sen metsäoikeuden suoritettua sivuaineena, ei varmasti oo ollut kovin helppoa! ;)

    Oon huomannu, että jalkaprässissä noi pakkotoistot auttaa pääsemään eteenpäin :) Mä saatan pakottaa itteni tekemään monta sarjaa vaan siksi, että sais seuraavalla kerralla ehkä työnnettyä sen kelkan ylös omin avuin :) Ja sitten taas lisää kiekkoa kehiin... :D

    Heh, voin korjata sen verrran, että sain viime keväänä kolmannella yrittämällä sen leuan vedettyä :) Ekat kaksi yrittämää pääsin tosi lähelle, joten en luovuttanut :) Nyt sitä painoa on mullakin lisää enkä saa tehtyä enää ees sitä yhtä :D Johtuu myös ehkä siitä, etten oo vetänyt leukoja aikoihin... No, mä teen tota bunkkeritreeniä siten, että otan itelleni laudan jalkojen alle niin, että mun kädet on hieman koukussa. Ekat yksi tai kaksi saan vedettyä kädet koukussa itteni ylös, mutta sitten teen vaan muutamat ns. negatiivisina, eli hyppään laudalta ylös ja hinautan hitaasti alas :D Se näyttää vähän typerältä, mutta musta tuntui, ettei se kuminauha kehitä. Sä oot selvästi vanhemmassa kunnossa kuin aikaisemmin! Ja niin se sinnikkyys vaan palkitaan <3

    Ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D

      Mulla ei oo kyllä hajuakaan millasia humanistiset kurssit on ;) Tai no kai kieliopinnot lasketaan niiksi? En tiiä!

      Mutta siis kyllähän noi oikiksen kurssit erosi meidän metsätieteilijöiden kursseista, esim. mikään soveltaminen ei ollut kauheasti mun mielestä mahdollista. Ja siis se jännitti, että pitääkö pykäliä muistaa oikeasti ulkoa mut onneksi riitti, että tiesi lain periaatteen. Ja tenttikirjoja oli oikeasti pakko lukea, että prujujen selaamisella ei todellakaan päässyt läpi :P Mä pääsin ihme ja kumma jokaisesta kurssista ekalla kerralla läpi, mutta siis tulihan niihin luettua! Esim. metsäoikeuden kurssista mistä sain nelosen niin luin siihen kyllä oikeasti todella paljon! Heh, metsäverotuksen ja ympäristönsuojeluoikeuden tenteistä jänistin pari kertaa, ku en ollut omasta mielestä lukenut tarpeeksi hyvin ja oikiksen tentteihin ei oikein uskaltanut mennä kokeilemaankaan! Tosta ympäristönsuojeluoikeuden kurssista pääsin ykkösellä läpi, mut oon onnellinen et sain nyt ton sivuainekokonaisuuden valmiiksi :) Ehkä mun oikispalkinto on tiistain kampaajallakäynti ;)

      Toi sun pakkotoisto vinkki oli kyllä kesällä hyvä, koska en edes tajunnut et miten voi prässissä tehdä yksin pakkotoistoja :') Voisi kyllä kokeilla ihan tuollain ettei vähennä vikaan sarjaan vaan tekee sit pakkotoistojen avulla ne viimeset toistot :)

      No mutta sait kuitenkin tehtyä ettei siihen tarvinnut mitään monen kuukauden kuminauhaharjoitustreenejä. Enkä siis tarkoita, että kumpparillaharjoittelu on huono juttu, itsellä ei vaan riitä kärsivällisyys siihen tai no toisaalta ku joulun jälkeen huomasin et melkein menee se leuka ni halusin aina testata siinä tangolla roikkuen. Musta tuntuu et sulla johtuu varmaan enemmänkin siitä, että sulle tuli taukoja sairastelun takia :( Mitä monilta kavereilta oon kuullut niin leuanvedot kärsii heti jos tulee taukoa. Kuulostaa hyvältä harjottelutavala tuo sun tyylis :) Mä pohdin paljon niitten negatiivisten avulla harjoittelua ku oon yksin salilla mut Antti sano mulle et tee mielummin ylätaljalla "leuanvetoja".

      Kiitos <3 Hyvää ensi viikkoa sulle :)!

      Poista
  2. Huippua!!! Onnea leuanvedosta! Ja lisätyistä painoista jalkatreenissä! Voin vaan kuvitella sun riemun, kun itsekin tääällä hypin ilosta sun puolesta! :D Tuntuu, että olet kehittynyt ihan hurjasti nyt viime aikoina. Ohjelma on selvästi tehokas ja sitä on toteutettu oikein! :)

    Itseähän vielä odottelen tuota ensimmäisen leuan ihmettä. ;) Tuo lapajumi nyt vähän haittaa harjoittelua tällä hetkellä. Teetkö muuten myötä- vai vastaotteella?

    Kiinnostaisi myös tietää, että mitä sä opiskelet. Siis jos haluat paljastaa täällä. :)

    Niin kulunutta, mutta haluan toivottaa ihanaa viikonloppua sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, siis hyvä etten pomppinut ilosta sen jälkeen, ku tuo leuka meni :D Jos oisin ollut kaverin kanssa ni oisin varmaan tuuletellut kunnolla xD Kyllä sitä kehitystä on tullut kivasti nyt tän ohjelman myötä, uskon et kevyestä viikosta oli kans tosi paljon hyötyä :)

      Kyllä se sieltä lähtee, kun harjoittelee :) Lapajumi on kylläå inhottava ja ei varmastikkaan helpota asiaa :( Teen vastaotteella, myötäotteella ei varmaan menis ees sitä yhtä :'D

      Opiskelen metsätiedettä yliopistossa :)

      Kiitos <3 Hyvää ensi viikkoa sulle <3

      Poista
  3. Jeiii hyvä Pia!!! Sieltä vaan leukaa toisen perään! Kyllä ne kuminauhatkin auttaa, mutta juju on just siinäkin päästää ne kädet suoriksi ja tehdä rauhalliseen tahtiin, ettei lähde ottamaan siitä sellaista "vieterivauhtia" että meno on vaan boing boing :D Asiakkaiden kanssa on toiminut tosi hyvin. Toki meillä on erivahvuisia niitä kuminauhoja ja ennen niille menoa haetaan vähän sitä oikeaa asentoa, lapapitoa ja selän hallintaa ym ettei lähdetä vaan suoraan keikkumaan.

    Mäkin mietin välillä, että facepäivitykset on lesoilua, mutta siinäpähän sitten lesoilen :D Jos jotai nyppii niin aina voi piilottaa tai poistaa kavereista - jos näin ei tee, herääkin kysymys että miksi on masokistinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, mä en pompautellut sillä vaikka en vedellytkään kädet suorana :'D Ois ehkä joku jäykempi kumppari ollut parempi ku mulla on se light kumppari.

      Oikea asenne :)!

      Poista
  4. Onneksi olkoon leuasta! Itse olen laittanut tuon asian syrjään eikä mun yläselkäpainot ole sellaisia, että yrittäisin pelkkiä leukoja vetää (voimaa puuttuu ihan selvästi). On kuitenkin tosi kiva lukea leuanvetotreeneistä ja onnistumisista.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mäkin pistin viime keväänä syrjään leuanveto harjottelun, ku ei siitä meinannut tulla mitään. Nyt ku treeniä tullut lisää niin se leukakin sitten vihdoin ja viimein meni :) Kiva kuulla :)

      Poista
  5. Jee, hyvä Pia! Tosi hieno juttu toi leuka! :) Tiiän ite miten uskomattoman tuskasta se vetäminen on, joten onnistuminen on kyl hienoo. Ja siitä se lähtee, kohta vetelet vaikka kuinka paljon ;)

    Ite alotin kuukaus sitten leuanvetohaasteen, jossa on tarkotus vetää aina yks enemmä ku edellisenä päivänä. Ei siis kaikkia putkeen vaan päivän aikana :D Yritän et jos sillä saisin omaa vetämistä taas vähän eteenpäin, kun tuntuu et mitään kehitystä ei meinaa tapahtua. Välillä tuntuu kyl hullulta, et miks haluu kiduttaa itteensä vetämällä leukoi ku se etenee niin pirun hitaasti, mut sit välillä tulee palkintopäiviä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oli kyllä huippua, että se meni vihdoin ja viimein :) Marisin Antille vielä pari viikkoa sitten ettei se mene ikinä :'D No jos nyt tässä ekaksi harjotellaan sen yhden kanssa ;)

      Huu, kuulostaa kyllä rankalle! Sä oot kyllä niin huikee leuanvetojen tekijä, että varmasti saat vedettyä ne kaikki haasteen leuat :)

      Poista
  6. Moi! Mie arvasin, että tää leuanveto oli iso juttu, kun olin salilla samaan aikaan ja näin miten hämmästynyt olit ;) Tuli ittelle sellanen huikee fiilis et ois halunnu onnitella :D

    -salainen lukija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä, ku oon aatellut etten ikinä saa sitä yhtäkään leukaa ku se on ollut sellasta räpeltämistä :') Olin kyllä ihan tooosi hämmästynyt ja en yhtään ihmettele, että sen huomas :D Siistiä kyllä et omat hyvät fiilikset välittyy muillekin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)