lauantai 4. tammikuuta 2014

Jumissa

Voi herran jestas miten ihminen voi saada pohkeensa näin jumiin :’D Torstaina tein jalkatreenin ja eilen tuntui pohkeissa, että ne on vähän jumissa. Tänään sitten kävellessäkin tuntui koko ajan et pohkeisiin koskee. En tehnyt mitään normaalista poikkeavaa torstaina, paitsi tein ekassa sarjassa vahingossa liikaa toistoja :’D

Lukukaverit

Bunkkeritreenien jalkatreeneissä jännää on mulle se, että niistä mulla menee eniten takareidet ja takapuoli jumiin, kun yleensä mulla menee jalkatreeneistä etureidet jumiin. No ihan kivaa vaihtelua tällainen.  Heh, nyt on jo aivan kaukana ne lomailun ihanat jumittomat ajat xP




Vaikka pohkeet tuntuivatkin melkoisen jumisilta, niin aattelin, että hyvin tänään voisi käydä Antin kanssa juoksemassa. Tarkoituksena oli muutenkin tehdä kevyt ja rauhallinen lenkki, niin en aatellut sen ottavan koville.  Ajatuksenani oli myös, että jos pohkeisiin alkaisi sattua, niin sitten mun lenkki loppuisi siihen
.
Kuitenkaan juokseminen ei tuntunut mitenkään pahalta :) Pohkeissa ainoastaan tuntui, että ne ovat jumissa ei muuta.  Oli kiva päästä pitkästä aikaa yhdessä juoksemaan. Ei olla taidettu kevään jälkeen käydä yhdessä juoksemassa. Oon muutenkin nykyään parempaa lenkkiseuraa, kun mun ei tarvitse enää keskittyä siihen, että jaksan juosta sen matkan vaan pystyn juttelemaan myös juostessa enkä ärsyynny juttelemisesta :D Ja kyllä, mun mielestä on ollut tosi häiritsevää yrittää keskittyä juttelemiseen, kun samalla tuntuu et keuhkot poksahtaa, kun ei jaksa. Sen saattaa ymmärtää ainoastaan sellanen, jolla oikeasti on ollut joskus huono kunto ;)


Tehtiin sellainen vähän alle 8 kilsan lenkki ja se oli aivan loistavaa aivojen tuuletusta, kun koko päivän oli vaan keskittynyt tenttikirjojen pänttäämiseen.  Mentiin aika rauhallisesti, mut toisinaan on hyvä ottaa lyhyemmätkin juoksulenkit ihan rauhalliseen tahtiin, kun yleensä meen itselleni aika reipasta tahtia. Antti joutui taas kerran hidastelemaan mun tahtiin, mutta onneksi se aina kiltisti hidastelee ;)


No kas kummaa, juoksulenkin jälkeen mun pohkeet on vaan vielä pahemmin jumissa :’D Vaikka venyttelinkin niitä lenkin jälkeen ja en kuitenkaan aivan heti kotiin tullessa. Heh, tällä kertaa ei siis tainnut auttaa se liikkuminen, kun yleensä mulla jumeja helpottaa joku tollainen kevyt juoksulenkki.

Onnistunut hummus <3


Isompien ruokamäärien syöminen ei ole sen ensimmäisen päivän jälkeen enää tuntunut niin kamalalle, vaikka koko ajan kyllä tuntuu siltä, että aina saa olla vaan syömässä. Tosin ei se mua haittaa, koska tykkään ruuan syömisestä ;) Ja hei jes! Kerrankin onnistuin nyt tuon hummuksen teossa, kun sain joululahjaksi sauvasekottimen! Blenderissä tehtynä kikherneistä ei tuu tollaista tahnamaista, vaikka mukaan sekoittaa öljyä ja hunajaa  nyt hummuksessa ei siis ole hunajaa mukana.  

Mutta nyt taidan alkaa suunnata nukkumaan, jotta huomenna saisi herättyä ihan inhimilliseen aikaan :) Mites teillä muuten jumien kanssa? Auttaako kevyempi liikunta teillä niihin? 

 

2 kommenttia:

  1. Hehee. Pystyn samaistumaan siihen, että puhuminen ärsyttää silloin kun kunto loppuu kesken. Mulla oli se Alppivaellus aivan tajuttoman rankka edelliskesänä, kun sitä loputonta nousua taisi olla ne ensimmäiset kolme tuntia. Mies kun taas on kestävyysliikkuja, eli hän pärjäsi kyllä. Voi että mää kiroilin (ja itkin ja kröhin limaa jajaja.. :'D) siinä noustessa ja sanoin monta kertaa, että puhutaan seuraavaksi huipulla, onko selvä?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeesti vaikeeta puhua yhtään mistään ku pitää yrittää keskittyä siihen et jaksaa eteenpäin ja et saa hengitettyä :'D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)