torstai 9. tammikuuta 2014

Juoksuharrastuksen tavoitteet?

Kävin eilen juoksemassa 15 kilometrin lenkin ja jostain kumman syystä mulle nää pidemmät lenkit on sellasia, että pohdiskelen lenkin aikana kaikenmaailman juttuja.  Eilen taas jostain kumman syystä viivyttelin lenkille lähdön kanssa ja sillonhan oli jo pimeetä ja loskaa satoi taivaalta. Alkuun oli vähän tönkkö fiilis, mutta hetken päästä tuntuikin aivan mielettömän huipulta juosta räntäsateessa aivan litimärkänä. Kuulostaa vähän hassulta, mutta oli oikeasti kivaa juosta hyvällä fiiliksellä ja mä itse asiassa tykkään myös vesisateesta.




Mutta siis siihen pohdiskeluun. Pitkillä lenkeillähän ei ole muuta kuin aikaa miettiä tai niin menee ainakin mulla, kun lönköttelen niin hitaasti. Aloin eilen pohtia mun juoksuharrastuksen tavoitteita. Miksi mä edes juoksen näin pitkiä lenkkejä? Tai miksi mulla on ees tavoitteita juoksun suhteen?  Eikö riitäisi vaan se, että käyn juoksemassa hyvällä fiiliksellä? 

Mun juoksuharrastushan on aina ollut tavoitteellista, ennen kuin ees päätin osallistua mihinkään juoksutapahtumaan. Mun tavoitteena oli rapakunnossa juosta yhä pidempiä matkoja. Mutta nyt kun oon juossut jo puolimaratonin, niin sellaset pidempien matkojen tavoitteet ei enää omaan korviin kuulosta miltään fiksuilta. Taas ajatus siitä, että juoksun suhteen mulla ei ole mitään tavoitteita kuulostaa omaan korvaan hölmölle. Puolimaratonista eteenpäin juoksutavoitteet on yleensä maraton. Mutta nyt kun mun mielenkiinto on niin kovasti kuntosalin puolella, niin maratoniin harjottelusta on turha edes haaveilla. Tai ainakin mun jaksaminen ei riittäisi käydä 4 kertaa viikossa salilla ja sen päälle sit monta juoksulenkkiä viikossa. 




Toki voisin ottaa tavoitteeksi parantaa aikaani puolimaratonissa, mut se ei kuulosta vaan mun jutulle. Haluan juosta puolikkaat sillä asenteella, et pääsen hyvällä fiiliksellä maaliin enkä juosta naama irvessä ajan perässä, toiseksi mä oon ihan helvetin tyytyväinen mun Vantaan puolikkaan aikaan, enkä näe et sitä pitäis lähteä kauheasti alittamaan. 

No, onneksi kävin tänään lukemassa Suvin blogia ja bongasin sieltä Pirkan hölkän, joka on matkaltaa 33 kilometriä ja muutenkin aika rennon oloinen tapahtuman. Ehkä se voisikin olla mun seuraava pidemmän matkan tavoite, kun se ei ole niin pitkä kuin maraton, mutta silti pidempi kuin puolikas.  En tiedä, että onko tämän vuoden tavoitteita, kun syksylle on niin monta tapahtumaa tulossa, et ehtiikö tuohon palautua. Mutta kiva tietää, et on tuollanen tapahtuma, johon olisi mahdollista treenata juoksua :)
Heh, välillä tuntuu et oon tällainen liikunnan väliinputoaja, kun en ole hcbodysalittaja, joka vetelee päivästä toiseen kanaa ja riisiä, enkä oo superjumppari jolle fitnessmacig on tuttua tai ole juoksija, joka vetelee monia kymmeniä kilometrejä viikossa. Mut hei, mä oon vaan tällainen liikkuja ja tyytyväinen siihen :)

Minkälaisia ajatuksia teillä herää tavoittellisesta treenaamisesta?

p.s Huomisessa Iltalehdessä on se mun haastattelu

10 kommenttia:

  1. Ei hätää Pia, mä oon ihan samanlainen "teen kaikkea vähän, mutta en kuitenkaan mitään tosissaan" -liikkuja :D Mutta ite ainakin tykkään, että tulee tehtyä monipuolisesti kaikkea! Pysyypähän mielenkiinto yllä ja koska missään lajissa tavoitteet ei siellä huipulla olekaan, niin kaikessa rauhassahan tässä sitten voi sekoilla eri lajien välillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä etten ole ainut kaikkien supersalittajien, -jumppareiden ja -juoksioiden seassa :) Joo, munki mielestä on kiva, että voi tehdä vähän kaikkea eikä tarvitse harrastaa jotain tiettyä lajia super vakavissaan :)

      Poista
  2. No oothan sä salittaja selkeesti :D 4 kertaa viikossa yhtä lajia on jo paljon!! Ja siihen päälle noi lisäravinteet ja muut, niin aika true salittaja oot :D Mut hei, toi Pirkan hölkkä on varmaan aika mukava tapahtuma! Selviäisit siitä kyllä helposti. :)

    Mä oon vähän samanlainen, että en tykkää niin paljon yrittää parannella aikoja hampaat irvessä, vaan ennemminkin juoksen hyvällä fiiliksellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se kyllä paljon, mutta jotenkin tuntuu et truu salittajat vetelee sitä kanaa ja riisiä ja nostelee huimia painoja ja kehittyy ulkosesti ja salilla nopeaa tahtia ku itse heilun edelleen aika pienien painojen kanssa :D Heh!

      Joo, ku tuntuu et toi vois olla sellanen tapahtuma et siitä vielä selviäis :)

      Joo, ku mua jotenkin inhottaakin ajatus et pitäis nimenomaan mennä juoksutapahtumaan parantamaan aikaa. Kyl mä esim. haluan mun 10 kilsan aikaa parantaa, mut sen teen mielummin sit vaan yksin jossain lenkillä ku et yrittäisin sitä jossain tapahtumassa. Ku tapahtumaan meen nauttimaan siitä fiiliksestä :)

      Poista
  3. Miäkii aina pohdin kaikkea syvällistä ja hienoa lenkin aikana, mutta sitten heti kun kengät saa pois jalasta, niin unohtuu, että mitä se olikaan :D.

    Tavoitteet on ihan hyvä olla, koska varmaan ilman tavoitteita jäis paikoilleen. Eikä niiden tarvii olla sellasia kisa tavoitteita tai sellasia vaan ihan sellasia henkilökohtasia. Mutta miusta on kiva jos siellä isojen tavotteiden seassa on pieniä tavoitteita, että vaikka nostaa vähän enemmän rautaa tai yhden toiston enemmän, niin on se jo jotain pitkällä aika välillä. Tsemppiä reenaamiseen :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä kans tuttua :D Mutta toisaalta se on kiva, että juostessa saa miettiä niitä syvällisiä juttuja ja sen jälkeen niitä ei tarvitse pohtia :)

      Mulle tavoitteet on juurikin tuon takia tärkeitä, että sitten ei jää paikoilleen. Sen takia mulla on varmasti jumppaaminen jäänyt vähän paitsioon, kun mulle ei riitä se et jaksan jumpassa paremmin vaan pitää olla ns. vähän konkreettisempia tavoitteita enkä tällä siis mitään jumppareita aliarvosta!

      Enemmän mulla on kyllä noita pienempiä tavoitteita kuin niitä suuria, koska ne pienet välimatkatavoitteet tuo lisää intoa siihen treenaamiseen, kun onnistuu :) Kiitos!

      Poista
  4. Aattelin kirjoitellakin tästä omaan blogiin, kun itseäni ainakin mietityttää, onko realistista, että mun juoksukunto vois vielä parantua ja yhdistää siihen vielä sali (ja muu kiva?). Lähinnä juuri palautumisen kannalta ainakin..jos siis sekä haluaa parantaa juoksukuntoa että salituloksia, vaikuttaa kyllä hmm siltä, että voiko saada molempia. Varsinkin jalkojen treenaus salilla yhdistettynä reippaisiin juoksutreeneihin on just yksi ongelmakohta, joko en oikein jaksaisi juosta sellaista kaikki paukut irti lenkkiä eikä välttämättä järkevääkään jos on salilla treenannut jalat, toisaalta niiden jalkojen pitäisi palautua salitreenistä, että voi sitten juosta reippaita lenkkejä. Mut siis joo, vasta funtsailen tätä asiaa. Arvelen siis alustavasti vaan itse, että mulle tulee liian paljon "kovaa" treeniä viikoille, jos tavoitteita on kaikessa, puuttuu siis palauttavaa ja kevyempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän varmasti riippu niistä juoksun tavotteista :) Itse koen itselleni esim. epärealistiseksi maraton-harjoittelun, kun sali vetää niin paljon puoleensa, mutta esim. tollaseen 33 kilometriin uskon vielä pystyväni :)

      Sekin varmasti riippuu, että kuinka usein juoksee :) Itse olen ihan hyvin pystynyt juoksemaan 2 lenkkiä viikkoon, vaikka jalat on tullut salilla treenattua. Pitää vaan niitten päivien kanssa katsoa, että jalat ehtii palautua. Mut jos useammin haluaa juosta ja sit treenaa myös jalkoja salilla niin sitten voi varmasti olla jo hankalampaa.

      Jep, kaikessa ei tosiaan kannata olla tavoitteita ja itsekkin pyrin siihen, et välissä teen myös rauhallisempiä juoksulenkkejä :)

      Poista
  5. Tavoitteellisuus lisää meihin joskus sitä lisäpotkua ja pistää meitä miettimään miten päästäisiin tavoitteisiin. Mutta vaikkakin nyt juoksen tällä hetkellä tavoitteellisesti, uskon että liikunnassa on kyse kuitenkin pitkän ajan tähtäimestä: voida nyt ja tulevaisuudessa hyvin. Luoda liikunnallinen elämäntapa ja olla sitten mummonakin niitä, jotka hiihtelee pitkin metsiä ja käy kuntosalilla. Liiallinen tavoitteellisuus saattaa johtaa meitä myös toiseen päähän - sitten kun ei ole mitään tavoitetta, jopa luovuttaa. :)

    En suinkaan epäile että sulle kävisi niin, mutta nautihan nyt siitä salimeiningistä josta selkeästi saat hyvää virtaa. Kaikkea ei pysty, ja on totta ettei välttämättä maratontreeniä ja kovaa punttitreeniä pysty kunnolla ainakaan yhdistämään. Sitähän itsekin välillä kismittelen, että tekisi mieli välillä tehdä kunnon rääkkijalkatreeniä, mutta maratonharjoittleun kannalta se ei ole välttämättä järkevää, kun palautumiseen kestää useita päiviä. Mutta tälläistä tämä, tasapainottelua. Parasta kuitenkin on liikunnan ilo, tuli se sitten salilta taikka juoksupoluilta, taikka molemmista.

    Liikkumisen iloa! :)

    Satu - arjenhetket.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että pitkän tähtäimen tavoitteet on ne kaikista tärkeimmät :) Mulla on ihan sama, että kaikista tärkeintä olisi kuitenkin, että liikunta olisi osa omaa elämäntapaa. Oon myös itse miettinyt sitä, että tärkeintä olisi oppia sisällyttämään liikunta osaksi eri elämänvaiheita. Esim. nyt mulla on opiskelijana ja lapsettomana paljon aikaa liikkua, mutta tulevaisuudessa ei tiedä, että paljonko on sitten aikaa liikunnalle, mutta tärkeää olisi se, että liikunta pysyis myös arjessa mukana vaikkei niin usein kuin nykyään :) Ja tuo on totta, että liiat tavoitteet saattaa pilata sen liikunnanilon ja sen takia en esim. harkitsekkaan maraton harjoittelua tai salin suhteen en halua optimoida kaikkea lihasmassan kasvun vuoksi vaan haluan myös nauttia salista, koska liika tavoittellisuus söis sitä iloa.

      Jep, tällä hetkellä aion nauttia täysillä saliflowsta ja juoksun aion pitää sen sen verran tavoitteellisena, että tulee kehityttyä juoksijana, mutta että se on samalla hauskaa :)
      Mua välillä kismittää, että en voi käydä jumppaamassa kaikenmaailman eri jumpissa, kun 4-jakoinen saliohjelma ei oikein periksi anna, mutta onneksi on kuitenkin välillä aina mahdollista päästä suosikkijumppiinsa :)

      Kiitos kommentistasi, oli tosi kiva saada tällainen pitkä ja ajatuksia herättävä kommentti :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)