perjantai 14. maaliskuuta 2014

Mitä on kauneus?

Aina ei ole helppoa olla sinut oman ulkonäkönsä kanssa. Mulle se ei ainakaan ole ollut helppoa. Mun  peilikuva särkyi mennessäni yläasteelle. 3 Vuoden koulukiusaamisen seurauksena ajattelin olevani ruma. Sitä on vaikea pitää itseänsä yhtään edes kivannäköisenä, kun koulussa sai aina kuulla jotain pilkkaa. Miltäs kuulostaa, kun mitä et ikinä pukisi päällesi-päivänä joku totesi mulle ”Kiva naamari”, vaikka eihän mulla mitään naamaria tietenkään ollut. Ajatella, että muistan tuon kuin eilisen päivän vielä noin 8 vuoden jälkeen. 



Kroppaansa voi yleensä ruokavalion ja liikunnan avulla muokata, mutta kasvojansa ei. Peilistä kun takaisin katsoi ihminen, jolla oli rumat kasvot. Toki on olemassa kauneusleikkaukset, mutta no ne ei oo mun juttu eikä ole koskaan tullut sellainen mieleenkään. Tietenkään elämässä ei ole tärkeintä olla kaunis tai kivannäköinen, ei ulkonäkö ole tärkeintä elämässä. Mutta varsinkin teini-ikäisenä, kun oli muutenkin epävarma itsestään, niin tuntuihan se pahalta, kun koki itsensä rumaksi. Tietenkin mulla oli hetkiä, jolloin näytin itsestänikin kivalta, mutta perus ajatuksena oli, että verrattuna muihin oon ruma. 

Mua ei auttanut muiden kehut. Ei perheen, ei ystävien eikä poikaystävän. Nehän piti mua kauniina ainoastaan sen takia, koska ne tunsi mut ja olivat tottuneet, että näytän siltä. Mä olin itse se pahin kriitikko, sillä en pitänyt omasta ulkonäöstäni. Lukiossa palautin mun koulukuvat, koska näytin mielestäni niissä aivan hirveältä. Nykyään kun miettii niin olisihan niitä ollut ihan hauskaa katsella vuosien päästä. En mä aikaisemminkaan ollut aina ihan onnistunut koulukuvissa, mutta en koskaan vihannut niitä niin kuin lukiovuosinani.
  

Mulla tähän on auttanut iän karttuminen ja totta kai samalla myös itsetunnon kohoaminen. Oon vihdoin sisäistänyt sen, että mun ei tarvitse näyttää mitenkään erilaiselta kuin nyt olen tai mun ei tarvitse näyttää mitenkään tietynlaiselta ollakseni kaunis. Voin olla ihan itsenä, oman näköisenäni kaunis ihminen. Ei maailmassa mene niin, että ihmisiä rankataan vaan kauniisiin ja rumiin ihmisiin, vaikka yläasteella siltä tuntuikin.  Totta kai vielä on edelleen opeteltavaa. Oon todella huono ottamaan vastaan kehuja, jotka koskee mun ulkonäköä, varsinkin rumatyhmä-päivinä.  Kun olo on ruma, niin on vaikeeta ajatella, että miten joku muu voi ajatella toisella tavalla kuin minä. Onneksi kuitenkaan rumatyhmä-päivät nyt ei ole joka päiväisiä


Kauneus ei ole niin katoavaista, kun väitetään. Mihin se nyt yhtäkkiä katoaisi? Mulla ainakin on ollut kauniimpi olo, mitä vanhemmaksi tuun. Mikä toki saattaa johtua myös itsetunnon kohoamisesta. Toki oon edelleen nuori, mutta mua ei kauhistusta ajatus rypyistä tai vanhenemisesta. Ne vain kertovat elämästä. 

Kaikki jutut millä me naiset (ja myös miehetkin) ehostetaan itseämme niin eivät ne ole sitä, että ne tekisivät meistä kauniita.  Niillä korostetaan meidän kauniita piirteitä. Yleensä kivat vaatteet on niitä, jotka näyttävät omassa kropassa hyvältä. Meikeillä korostetaan niitä piirteitä, joihin halutaan ihmisten kiinnittävän huomiota. Kauneus on ihmisessä ei materiassa.



Miksi siis tästä aiheesta edes halusin kirjoittaa? Se vain pälkähti tällä viikolla mieleeni, kun yliopistolla ärsytti, kun mun aamulla suoristetut hiukset alkoivat salakavalasti kihartua. Sitten tajusin, että ei se tee musta rumaa, jos hiukset ei ole täysin niin kuin mä haluaisin. Hymyilin peilikuvalleni ja olin tyytyväinen :) Ulkonäköpaineita on valitettavasti melkein jokaisella, eikä niitten kanssa ole aina helppo painia. Mutta kyllä se helpottaa, ajan kanssa ja kun opit  hyväksymään itsesi. 

Kenellekään ei ole oikeus mennä arvostelemaan toisen kauneutta.

18 kommenttia:

  1. Voih, kaunis Pia. <3

    Lapset osaa olla niin valtavan julmia. Omani oon saanut ja läheltä oon muutenkin nähnyt sitä touhua. Ihan hirveetä touhua, vaikka itse oonkin päässyt vähällä.

    Iän myötä mullakin on tullut itsevarmuutta roimasti lisää. Mitä enempi ikää tulee, sitä enempi viihdyn tässä kropassa. Ikääntyminen ja siihen liittyvät ilmiöt ei pelota muakaan. Olen aina tykännyt vanheta, ja viisastuakin sen myötä. Kolmekymppiä oli iso haave, siinä oli jotain maagista. Ja sinne on nyt päästy ja siellä on varsin kivaa! ;) Neljäkymppisenä aattelin sitten olla elämäni kunnossa! ;)

    Minusta jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista. Ihan jokaisessa. Ja tuo sun viimeinen lause on ihana ja niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Heidi <3

      Se on jotenkin vaan niin kamalaa kuinka lapset on vaan niin hirveitä toisilleen :( Liikaa sitä on itse kokenut ja vielä enemmän nähnyt sitä touhua.

      Mulla on niin sama, että mitä vanhemmaksi oon tullut niin sitä enemmän oon viihtynyt mun kropassa :) Mä oon yleensä kaikista naisten(hömppä)lehdistä lukenut, että juurikin kolmekymppisenä oikeasti alkaa olemaan sinut itsensä kanssa ja sen takia mua ei edes ole osaksi kauhistuttanut vanheneminen.
      Siihen elämän kuntoon voidaan molemmat tähdätä 40-vuoden ikään mennessä ;)

      Niin se vaan on! Ihmisillä on eri kauneuskäsityksiä ja jos joku ei siihen omaan käsitykseen kuulu niin ei se tarkoita, että tämä ihminen olisi ruma tai olisi oikeutta mennä arvostelemaan tämän ulkonäköä.

      Poista
  2. Noh, mä en usko tuntevani sua niin hyvin kuin lähipiiri, joten voin olla suhteellisen uskottava, kun sanon, että minun mielestä olet kaunis. Olipas pitkä virke :D.

    Puhuit tuosta kiusaamisesta ja oot täysin oikeessa. Mua kiusattiin koko se aika, jonka olin peruskoulussa, joten en pitänyt itteeni mitenkään korkeassa asemassa varsinkaan ulkonäön kannalta. Itsellä oli myös todella tukala olla ns. "kauniiden ihmisten" seurassa, koska ajattelin, että itse olen sitä mitä muut sanovat. Otin sitten ohjat jotenkin omiin käsiin ja lukiossa pudotin roimasti painoa ja innostuin salilla käymisestä. Eipä enään kiusattu lukiossa :)! Mutta arvaappa mistä aiheesta AMK:ssa härnätään.... :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joni, kauniista sanoistasi :) Heh, joo joskus on kauheeta huomata, kun virkkeistä tulee jotain kilometrin pituisia ;)

      Ikävää kuulla, että sua on kiusattu ja vieläpä noin pitkään :( Ei ole varmasti ollut helppoa :( Ymmärrän hyvin tunteen, kun tuntee olonsa tukalaksi kauniiden ihmisten seurassa, kun ajattelee itse olevansa ruma :(

      Hienon työn olet kyllä tehnyt itsesi kanssa ja oot hyvässä kunnossa :)

      Höh, mikään ei kyllä ihmisille koskaan tunnu riittävän. Mutta muista, että kateelliset ne härnää ;)

      Poista
  3. Niin allekirjoitan tuon viimeisen lauseen! Jokaisessa on kauneutta ja jokainen on tavallaan kaunis!

    Omalla kohdallani kiusaaminen alkoi ala-asteella, eikä ollut niinkään ulkonäköön liittyvää, vaan muunmuassa syrjintää ja fyysistä väkivaltaa. Se on luonut pikkuhiljaa kasvavaa arvottomuutta itsä kohtaan ja myöhemmin ilmeni depressiona ja syömisongelmina. Näistä on päästy aikalailla yli, mutta aikaa vaatii. Kuinka isoja vaikutuksia onkaan pienten lasten sanoilla ja teoilla toisiaan kohtaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan niin totta!

      Hui kamalaa :( Mulla ei pilkkaaminen aina ulkonäköön liittynyt, mutta se oli jatkuvaa nimittelyä ja mun ulkonäkö sai siitä myös osansa. En osaa edes kuvitella, kuinka kamalaa on joutua kokemaan fyysistä väkivaltaa koulussa :(

      Muista, että olet arvokas ihminen!

      Hienoa, että olet päässyt kuitenkin yli kamalista kokemuksistasi ja muista, että vaikka muut ovat yrittäneet sua sortaa niin sä olet vahva ihminen, kun olet siitä selvinnyt!

      Kauheinta tosiaan on, että sitä eivät lapset ajattele, että mitä seurauksia heidän sanoillaan ja teoillaan on :(

      Poista
  4. Mä olen aina ajatellut sun blogia lukiessa, et kuinka kauniit ja sirot kasvot sulla on :) Täällä kans ollaan koulukiusattu, aluksi sitä haukuttiin aina läskiksi (painoin silloin noin 17 kg vähemmän kuin nytten, ja en tunne edellenkään olevani läski :D) ja myöhemmin aina perushuora haukuntaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpale :)

      Ikävää kuulla, että sua on myös koulukiusattu :( Ja et todellakaan ole läski!!!

      Poista
    2. Koulukiusaus taitaa olla aika yleistä, valitettavasti. Nykyään jos joku tulisi sanomaan, että olen läski, nauraisin räkäisesti sille ihmiselle ;) Kyllä se ikä tuo itsetuntoa kummasti :D

      Poista
    3. Niin se vaan on :( Kyllä se ikä tuo itsevarmuutta :D

      Mulla joskus isosena ollessani yks pikkunen tuli haukkumaan mun tissejä rippileirin jälkeen enkä osannut muuta kuin nauraa asialle :D Vaikka en tokikaan ollut silloin yhtä itsevarma kuin nyt, mutta sen verran tajusin ettei muut nyt mun tissien koko määrittele ;)

      Poista
  5. Mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä vähemmän ulkonäöllä on ruvennut olemaan mulle merkitystä. Nykyään voi lähteä töihinkin ilman niitä kaikkia sotamaalauksia, riittää kun panee vähän meikkivoidetta ja ripsaria. Mun mielestä itsevarmuus kaunistaa ja se on jotain tosi miellyttävää katseltavaa, kun ihminen kantaa itsensä hyvin, oli sitten minkä näköinen tahansa, mutta jos huomaa, että viihtyy omassa kropassaa ja nauttii elämästä :) Hymy on myös sellainen asia mikä kaunistaa ja sen oon oppinut sen jälkeen kun lopetin suuni piilottelun aiemman epävarmuuden takia.

    Mun mielestä sun kirjoituksista paistaa ainakin usein se, että oot tyytyväinen kroppaas ja muutoksiin mitä oot saanut treenillä aikaan sen suhteen. Muutenkin vaikutat positiiviselta ihmiseltä, joten oo ylpee itestäs vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vähemmän se ulkonäkö merkitsee.

      Itsevarmuus todellakin kaunistaa ja mulla se on varmasti helpottanut sitä tajuamista, että oon itse ihan kaunis ihan oman näköisenäni, kun itsevarmuutta on tullut lisää :) Ja tosiaan, kun sen huomaa että toinen viihtyy kropassaan ja nauttii elämästä niin myös kaunistaa :)
      Mä en kyllä itse yleensä viitti suu auki hymyillä, kun helposti siitä tulee sellanen irvistys :'D Mutta tottahan se on, etä hymy kaunistaa ja ei sitäkään pitäisi liikaa miettiä!

      Kiitos Eve :)

      Poista
  6. Uskomatonta, siis kertakaikkiaan uskomatonta, että jotkut (idiootit) koulukiusaajat on ikinä saanu siut ajattelemaan, että oisit muka jotenkin ruma. Sillä kun ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä!

    Miusta sie oot hurjan kaunis! Ja uskon että oot sitä myös aina ollut. Ei noilla kasvoilla voi muuta nimittäin olla :) Ja mie ottasin koska vaan samanlaiset hiukset ku siulla, jos se ois vaan suinkin mahdollista. Luonnonkiharat <3 :)

    Mut kyl se minusta on niin, että itsetunnon kohoaminenkin kaunistaa. Kauneus lähtee loppujen lopuksi ihmisen sisältä. Koska se miten hyvän itsetunnon omaava henkilö "kantaa" itsensä näyttää aina kauniilta, olipa ihminen loppujen lopuksi minkänäköinen tahansa. Itsetunto ja sen mukanaan tuoma itsevarmuus synnyttää ihailua, joka heijastuu vastaanottajan silmissä kauneutena.

    Menipä syvälliseksi ;) Mut oon miettiny itsekin tätä kauneusasiaa monesti :) Nostit monia hyviä pointteja ja oon iloinen siun puolesta, että tunnet itsesi kauniiksi. Koska aihetta todellakin on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Henna-Riikka <3

      Se on totta, että loppujen lopuksi kauneus lähtee ihmisen sisältä :) Loppujen lopuksi siihen ei tosiaan tarvita muuta, kuin se itsensä kantaminen itsevarmasti :)

      Syvällinen pohdinta on parasta :)!

      Poista
  7. Mullakin on kokemusta koulukiusaamisesta. Kuten Heidi jo tuossa ylempänä totesi, niin lapset osaavat kyllä olla tosi julmia toisilleen. :( Ja ei silloin meidän aikana ainakaan kukaan opettaja puuttunut tuohon, kun kiusaaminen ei ollut fyysistä, vaan psyykkistä.

    Mutta ikä tosiaan auttaa tässä asiassa. Nykyään en jaksa välittää ulkonäöstä juuri ollenkaan. :p Välillä mietin, että pitäiskö siitä välittää edes vähän, ihan vaan niin kuin kohteliaisuussyistä. :D

    Ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että sullakin on kokemusta koulukiusaamisesta :( Tuntuu ettei kukaan siltä välty :( Mullakaan ei opettaja puuttunut siihen mitenkään, koska kiusaaminen oli psyykkistä ja se tehtiin aina ku opettaja ei ollut läsnä. Toisaalta mä pyrin olemaan aina vahva, että jos olisin oikeasti murtunut niiden edessä niin ehkä opettajatkin olisivat huomanneet.. Toisaalta meidän koulussa ei pakosti fyysiseenkään kiusaamiseen puututtu, vaikka se tapahtui opettajan silmän alla :(

      Sen on olen tosiaan huomannut :) Nykyään on ihan eri suhtautuminen ulkonäköön verrattuna esim. kun olin 18-vuotias!

      No tärkeintä on mun mielestä, että itsellä on hyvä olla ja on siistin näköinen esim. töissä :)

      Kiitos :)

      Poista
  8. Äh, mie oon niin myöhässä kommentoimassa et kaikissa noissa edellisissä kiteytyykin myös miun ajatukset :) Sen vaan sanon vielä ties monennenko kerran, että miusta on ollut ihana nähdä miten oot oikein puhjennut kukkaan ja hyvällä tavalla säteilet tuota nykyistä itsevarmuuttasi <3 Sie oot Pia upea niin sisäisesti kuin ulkoisestikin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei voi kommentoida liian myöhään :)

      Kiitos ihana Anna <3 Sun sanat merkitsee tosi paljon <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)