sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Punanaamainen taistelija

Nyt kun juoksu on lähtenyt hyvin rullaamaan ja tällä hetkellä olo on sellainen, että ehdin hyvin valmistautumaan kesäkuun puolimaratonille, niin päätin tällä viikolla ottaa hieman rennommin juoksun kanssa. Oon nyt jonkin aikaa jo juossut 2 kertaa viikossa (valmistauduin samalla tyylissä Vantaan puolikkaalle) ja tällä viikolla päätin, että voin hyvin korvata yhden juoksulenkin jumpalla, kun tällä viikolla sunnuntain vaihtuvassa jumpassa oli yksi mun suosikki jumpista! Nimittäin bodycombat!



Viime kerralla käydessäni combatissa rakkaus kyseiseen jumppaan syttyi jälleen! Valitettavasti se on vaan juuri mun salipäivinä ja vaihtuvissa jumpissa se ei oo ollut niin kauheen usein tarjolla. Tietenkin salipäiviä voi vaihtaa, mutta nelijakosen kanssa se ei ole niin helppoa kuin kolmijakoisen kanssa ja tuplatreenejä en ainakaan bunkkeritreenin kanssa ole kiinnostunut kokeilemaan :P

Mutta siis siihen tän päiväiseen combat-tuntiin! Koska ohjelmat vaihtuu seuraavalla viikolla, niin tänään oli vuorossa miksausta. Ehdin käymään huiman yhden kerran edellisen ohjelman aikana combatissa ;)  Ennen mua aina ärsytti ohjelmien vaihtuminen, koska tuntu siltä, että juuri kun on oppinut ohjelman kunnolla ja saa siitä parhaat tehot, niin ohjelma vaihtuu. Combatissa mua ohjelmien vaihtuminen ärsytti yleensä tosi paljon. Nykyään kuitenkaan mua ei haittaa, vaikken ohjelmia kunnolla osaakkaan. Totta kai tunnilla tulee hölmöiltyä, kun ei osaa koreografiaa, mut nykyään se ei mua haittaa! Muutenkin kun liikunnallista elämää on ollut jo vähän enemmän jo takana niin koordinaatiokykykin on parempi verrattuna siihen, kun liikkumisen alkuvaiheessa.


 
Meinasin joutua takariviin, mutta äkkäsinkin, että salin keskivaiheella oli tilaa. En tykkää yhtään jumpata takarivissä, kun siellä on yleensä ahdasta ja ohjaajaa ei pakosti näe tarpeeksi hyvin ja peilistä ei näe itseään. Mulla ei ollut hajuakaan, että mistä ohjelmista tunti oli miksattu, mutta eipä siitä ois ollut mitään hyötyäkään, kun en olis ohjelmia kuitenkaan tiennyt. Toisaalta se Pirates of the Caribbean - leffan biisi ois joskus kiva kokea uudestaan, tykkäsin siitä tosi paljon 18-vuotiaana, kun combatissa tuli käytyä ahkerasti. Mutta oli taas fiilis korkealla, eikä tullut paljon kiinnitettyä musiikkeihin taas huomiota. Combatissa on kiva huomata, että kunto on kohonnut verrattuna siihen, kun aloin käymään Viilingissä ja ramppasin combatissa. Silloin tunnin puolivälissä aina ajattelin, että miten jaksan loppuun asti. Kyllä nyt edelleen hengästytti, tuntui raskaalle ja olkapäitä kivisti, mutta ei tarvinnut miettiä, että jaksanko loppuun asti! 

Ainoa mikä häiritsi oli se, että jaloista huomasi etten oo jumpissa tottunut käymään, koska jalkoihin koski yhdellä jalalla seisominen.  Tämän huomasin balancessa käydessäni pitkästä aikaa, kun tasapainobiisissä jalkoihin koski tasapainottelu. Mutta onneksi tänään jalkakipu ei häirinnyt enää, kun tasapainoilu osiot menivät ohi. 

Olkapäihin kyllä otti tämän päivän hakkailut ja kunnolla. Viimeisessä taistelubiisissä tuli kyllä mietittyä, että jaksanko loppuja kierroksia lyödä, kun olkapäihin särki vaan niin paljon. Ihan huippu tunne, kun antaa kaikkensa! Yleensä oon muuten tottunut, että combatissa punnerretaan tokavikan työbiisin aikana paljon ja tänään ei punnerrettu ollenkaan. Tai tehtiin kylkiä ja siinä olisi voinut punnertaa jotenkin samalla, mutta en oikein hiffannut sitä.  Oli hassua, kun oon tottunut, että kuoleman kielissä punnerretaan. Mutta ehkä pääsen ensi viikolla sen kokemaan, sillä combat on taas tarjolla sunnuntaina ja aattelin mennä sinne taistelemaan. Ja vuorossa on uusi ohjelma ;)

Jumpassa muuten on tosi häiritsevää, jos jumpparit ei pysy omalla paikallaan. En mäkään aina pysy omalla kohdallani ja pyrin sitten sen huomattuani palaamaan sinne mihin kuulunkin, mutta jos ihmiset pomppii rivistä toiseen, niin kyllä se häiritsee. Varsinkin combatissa, kun siellä potkitaan! Fressissä käydessäni tätä ongelmaa ei hirveästi ollut, kun ihmiset meni aina lattiaan merkityille paikoille ja siis siellä oltiin ihan kunnollisissa riveissä. Viilingissäkin on lattiaan merkitty jumppareiden paikat, mut kukaan ei tunnu niitä oikein  noudattavan. Eikä siinäkään mitään pahaa oo, mut on tosi häiritsevää jos joku vaihtaa paikkaansa rivistä toiseen. On tätä kyllä Fressissäkin mulle käynyt. Olin eturivissä combatissa ja eteenpäin liikkuessa yks jumppari ryntäsi jostain keskiriviltä meidän eturiviläisten joukkoon ja meinasi potkasta mua naamaan… 

Combatin jälkeen oli kyllä ahdistavaa olla pukkarissa, kun porukkaa oli ihan hirveästi ja ei oikein tiennyt, että mihin sitä menisi omia tavaroitaan laittelemaan! Salilla käydessä, kun pukkari on yleensä tyhjää täynnä ;)

Ootatteko aina uusia ohjelmia innoissanne vai pitäiskö teidän mielestänne ohjelmien kestää pidempään kuin sen 3 kuukautta? Aiheuttaako kanssa jumpparit joskus hämmennystä jumpissa?

6 kommenttia:

  1. Hih. Pitää kyllä myöntää, että just pukuhuoneen ahtaus ennen ja jälkeen jumpan, plus se paikan löytämisen mahdottomuus salissa on niitä asioita, joiden takia en jumppiin enää kaipaa. Enkä oo koskaan tykännyt musiikeistakaan. Jos yks biisi on ok ja loput kamalia, niin ei siellä oikein viihdy :D Mut sellanen ryhmäliikuntatunti, jossa ois tarpeeks tilaa tehdä ja sois jumputuksen sijaan joku metalli, niin sellasissa minäkin voisin kuvitella käyväni ;)

    Sillon kun kävin Islolla, samaa ohjelmaa tehtiin muistaakseni max. 4 viikkoa. Joskus vaan kaks. Ja mun mielestäni se oli just sopiva tahti, kun ekalla kertaa ehti jo suunnilleen oppia kaikki liikkeet ja seuraavalla kerralla sai vaan keskittyä siihen liikkumiseen opettelun sijaan. Minä oon sellanen, että kyllästyn helposti, jos aina junnataan samaa.. siks se 3 kuukautta kuulostaa mun mielestäni ihan järjettömän pitkältä ajalta tehdä yhtä ja samaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo! Siis sillon on vaan sellanen olo et mihin ihmeeseen sitä ittensä nyt laittais, ku tuntuu et on kaikkien tiellä :'D Muakin joskus oikeesti ärsytti toden teolla musiikkien huonous, varsinkin lesmills jumpissa! Varsinkin jos jonku hyvän laulajan sijaan laulo joku muu! Räyh!!! Mut enää nekään ei merkkaa niin paljon, kunhan on hyvä ohjelma :D

      Mulla menee kyllä niitten liikkeiden opettelemiseen ainakin pari tuntia ja saatan opittuanikin esim. bamissa tai combatissa silti sekoilla xD Mutta tosiaan, riippuen ohjaajasta niin jotkut saattaa alkaa miksaamaan tunteja heti, kun niitä saa miksata :)

      Poista
  2. Eiei enempää kuin 3 kuukautta! Jos suositeltava käyntimäärä on se 2x/vko/jumppa, jopa 3 kertaa, niin alkaa jo kahden kuukauden kohdalla viimeistään kyllästyttää, varsinkaan jos koreo tai musiikki ei nappaa. Toki jos käy satunnaisesti tunneilla niin ymmärtäähän se että kolme kuukautta voi olla lyhyt aika. Yleensä kun menee se pari kertaa ennenkuin pääsee perille uusista liikkeistä. Lisäksi ohjaajana joudun kuuntelemaan musiikkeja kymmeniä kertoja, joten senkin takia on iha ok vaihtaa viimeistään silloin 3kk jälkeen, ja onneksi on miksaukset :D

    Ootko käynyt RPM:ssä lähiaikoina? Taisit joskus useamminkin siellä käydä mikäli muistan lukeneeni oikein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta, kun et käy monta kertaa viikossa saman jumppalajin tunneilla niin toi 3 kuukautta on maksimi :D Mä siis oon enimmillään käynyt kerran viikossa tiettyjen jumppalajien tunneille (eli esim. kävin pumpissa ja combatissa kerran viikossa) et toki kans sen takia on se 3 kuukautta tuntunut kauheen lyhyeltä ajalta :'D

      No ohjaajana varsinkin ne koreot ja samat musiikit saattais alkaa kyllästyttää aika paljon, jos yli 3 kuukautta tekis samoja ohjelmia :'D

      En oo nyt vähään aikaan, viimeksi tammikuussa :) Mut kävin tosiaan viime keväänä kerran viikossa yleensä :) Nyt kun juoksu on etusijalla ni jumpat on jääneet sellasiks "pakko päästä jumppaamaan"-fiiliksiin :)

      Poista
  3. Miun on vähän hankala vertailla ko en oo Suomessa missään jumpissa käynyt ja Tanskassa oli eri nimillä nuo jumpat mutta siellä tanssillisilla tunneilla oli sama ohjelma melko pitkään ja kyllähän se loppuvaiheessa alkoi kyllästyttämään. Normijumpissa oli jotain samoja kokonaisuuksia mutta muistaakseni mikään jumppa ei ollut samanlainen joka kerralla. Tykkäsin myös kun siellä ei ollut mitään Les Mills-tunteja vaan jumpat oli erilaisia ohjaajasta riippuen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän se varmasti alkaa kyllästyttämään, jos sama ohjelma on toosi pitkään :P Sellaset jumpat on kyllä kivoja, et kokonaisuudet on samat mut ne ei kuitenkaan oo ihan samanlaisia joka kerta :) Sellasia oli mun mielestä JoeVolin jumpat ku niissä kävin! Se on kyl totta, et Les Mills-jumppia on vähän liikaa jo saleilla et vois enemmän olla myös niitä ohjaajien itse suunniteltuja jumppia!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)