perjantai 4. huhtikuuta 2014

Laiskottelusta taidetta

Mulla on ollut tällä viikolla kiirettä, joten postaaminen on jäänyt. Tällä hetkellä kouluhommien ja tenttien määrä on sellainen, että yliopistolta kotiin tultuani oon ollut nenä kiinni kirjassa tai naputellut jotain koulujuttua tai nukahtanut tenttiin lukiessa tai jäänyt katsomaan telkkariohjelmaa. Päätin siis nipistää muun ajan pois blogista. Lisäksi blogi on jotenkin rikki, se ei bloggerin kautta seuraaville päivity kunnolla ja ääh. Koitin nyt jotenkin sitä korjailla, mutta en usko, että siitä oli niin kovasti apua :( Selvästi blogger kertoo, että ehkei mun kannattais blogata ollenkaan ;)

Aprillipäivänä BB-gymiltä sai ilmaisia lippiksiä!

Häntäluu on nyt tosiaan parempi verrattuna alkuviikkoon. Nukkuessa ei tarvitse herätä kipuun ja istuminenkin on helpompaa. Edelleenkään en voi täysin normaalisti istua, mutta paremmin se istuminen jo luonnistuu! Tänään otin varovaisia juoksuaskelia bussille ja eikä sekään tehnyt kovin kipeetä! Eli uskoisin, että ensi viikolla, kun vielä lepään niin sitten voin alkaa palailla normaaliin treenirytmiin. Toki pitää alotella varovasti ja juoksua kannattaisi alotella ekaksi kävelylenkeillä. Kaverini tätä ehdotti ja olin heti että blääh en tykkää kävellä, kun haluan juosta!



Koulustressiä on nyt viime aikoina siis riittänyt! Nyt kun pitäisi saada räävittyä tän lukuvuoden vikat opintopisteet kasaan, että Kela ois tyytyväinen! Vaikka mulla ei oo koskaan ole ollut ongelmaa opintopisteiden keräämisessä, niin silti joka kevät stressaan, että tuleeko niitä tarpeeksi! Keskiviikkona koulustressi äityi sellaiseksi, että ajattelin skippaavani salin ja meneväni kotiin lukemaan nenä kiinni tenttikirjassa. Muistin kuitenkin, että salihan se sitä stressiä parhaiten poistaa, turhaa siihen tenttiin on lukea aivan stressipaniikissa. Salin jälkeen mulla olikin ihan rauhallinen olo ja tenttiinkin oli "mukava" lukea. 



Salilla on siis tullut nyt tehtyä olkapäitä, hauista ja ojentajaa. Tällä viikolla oon saanut jo 2 treeniä tehtyä ja tarkoitus olisi tehdä 2 treeniä vielä lisää. Tuleepahan joskus sentään näitä narukäsiä treenattua, hehe! Treenit on siis samanlaisia kuin viimeksi kirjoittamani, mutta oon päättänyt tehdä niihin toistovaihteluita, kuten bunkkeritreeneissä. Yritän nääs välttää sitä treenaajan salivihollista eli urautumista!


Tän viikon yhteen ilonaiheista kuuluu se, että oon tyytyväinen siihen, miten mun olkapäät on kehittyneet! Ei ne edelleenkään oo pyöreät tai treenatut, mutta kehitystä on tapahtunut ihan mukavasti kesän jälkeen! Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on saavuttanut! Ainainen ”en mä kehity koskaan”-mantra ei edistä oikein mitään. 

Toukokuu 2013
 Huhtikuu 2014. No onhan käsiinkin tullut paksuutta ja hiusten väri muuttunut ;)


Mistä sitten tän postauksen otsikko tulee? No yksinkertaisesti siitä, että jos Petri Nygård tekee kiroilusta taidetta, niin mä teen laiskottelusta taidetta ;) Keskiviikkona, kun lähdin salilta kotiin, niin ei yhtään huvittanut kävellä kotiin! Kävely, kun on tylsää ja hidasta. Kipitin sitten bussipysäkille ja huomasin, että bussi tulee 10 minuutin kuluttua! Wohoo, eli sitä malttaisi odottaa. Nyt kun mulla on kuukausikortti niin bussilla voi huristella mielinmäärin edes takaisin. Menin hienon yhden pysäkin välin bussilla kotiin, hahah. Laiskuuden multihuipentuma! 

Tosissaan kyllähän tässä mietityttää, että miltä se normaaliin treenirytmiin palaaminen tuntuu ja onnistuu? Mähän olen luontainen sohvaperuna, en luontainen liikkuja. Liikkuminen on mulle opittu juttu. Mitä jos oon tänä lepäilyaikana tottunut jo tarpeeksi löysäilyyn enkä saa normaalista treenirytmistä enää kiinni? Tänäänkin skippasin salin ja siirsin sen huomiselle, kun tarkoituksena oli nähdä kavereita. Mitä jos tähän skippailuun tottuu liikaa? Nyt tällä hetkellä ne liikuntamäärät ennen tätä häntäluun satuttamista tuntuu ihan absurdille….

Voiko melkein 2 vuoden aktiivisesta liikunnan harrastamisesta tehdä yhtäkkiä paluun sohvaperuna elämään muutamien viikkojen tauon vuoksi? :o Jostain syystä se liikkuja-Pia tuntuu olevan jossain kaukana kadoksissa. 

ps. Sain blogin nyt toimimaan eli bloggerin kautta pitäis nyt luonnistua seuraaminen :) Se onnistui blogin poistamisella ja palauttamisella! Huh, meinasi jo hermo mennä et lopetan koko bloggaamisen jos tää blogi ei yhtään toimi! 

10 kommenttia:

  1. Parasta on se, että et oo joutunut olla kokonaan treenaamatta :) Ja hei, äläpä yhtään sano etteikö ois pyöreet olkapäät...nuo on ihan huimat jo! Hyvä Pia <3 Ja tsemppiä kouluhommiin; muista, mitä puhuttiin aiheesta melkoisen tarkalleen vuosi sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) On ne kyllä jännittäessä pyöreet mut sitten ilman jännitystä ei :P Kiitos <3 No arvaa oonko tässä miettinyt et oon ottanut hirveetä takapakkia tässä verrattuna viime kevääseen ku puhuttiin ja mietin et harmi ku et oo täällä takomassa mun päähän järkeä :')

      Poista
  2. Yhdyn Annaan, kyllä on pyöreät olkapäät! ;) Ja älä stressaa siitä Kelasta,... Mä rahottelin itteäni aina sillä, että Kela laskee kaikkien vuosien opintopisteet yhteen eli jos edellisiltä vuosilta on jäänyt mitään yli, sä hyödyt niistä tänä vuonna :) Ainakin näin oon ymmärtänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi teitä <3 Kiitos <3 Toivotaan et se menee niin :) Sainhan mä ekana vuonna Kelalta kirjeen, ku kenttäkurssin vuoksi joutui nostaa kesälläkin tukia ja ne sitten laittoi ne pisteet vasta syksyllä tilille :P Se hoitui vain sillä, että selitin lapulla kenttäkurssista, mut se olikin kyllä ihan totta :)

      Poista
  3. Tosta laiskistumisesta/treenielämän uudelleen löytämisestä kirjoittelin itsekin hetki sitten. Mulla on ihan sama fiilis, että ne aiemmat treenimäärät tuntuu ihan käsittämättömiltä nyt. Ja just toi, että pelottaa, jos siihen sohvalla makoiluun tottuu niin, ettei sieltä enää pääse ylös. Mulle tuli kuitenkin parempi mieli, kun sain tekstiini kommentteja, joissa sanottiin, että en varmasti laiskistu. Vaikka eihän kukaan sitä voi tietää, niin silti heti helpotti, kun mulle sanottiin niin. ;) Eli mä toistan nyt samat sanat sulle: kyllä sä saat treenielämästä kiinni sitten, kun sen aika on!

    Nyt tosiaan näkyi päivitykset bloggerissa. Myös aiempi teksti näkyi vasta nyt. Hassua.

    Ja onnea olkapääkehityksestä! Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää kyllä käydä lukemassa toi sun postaus :)! Siis tosiaankin, kun treenimäärät tippuu tosi paljon, niin on vaikeeta ajatella et ois aiemmin treenannut oikeasti tosi paljon! Ja kyllä noi sanat kyllä luo toivoa, ehkä tässä tosiaan pystyy sitten siihen normaaliin treenirytmiin pystyy palaamaan ;)

      Joo, blogissa oli tosiaan joku vika :S

      Kiitos :)

      Poista
  4. Jes, oon niin iloinen, jos blogi alkaisi nyt toimia! On kenkkuillut jo niin pitkään, että jo on aikakin! :)
    Ja kyllä, on vaikka kuinka paljon kehitystä nähtävissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mäkin :D Ei tuu sit ihmeteltyä et oliko tää mun kirjottamani aihe oikeasti niin tylsä xD Kiitos :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)