sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Onko pakko aina kiristellä?

Nythän on suorastaan kansallinen kiristelyaika. Kilpajuoksu kesää kohti on alkanut viimeistään nyt!  Ja minä ihmettelen että miksi. Toki ymmärrän, että kesällä ois kiva olla siinä kuuluisassa kesäkunnossa, mutta silti mua aina ihmetyttää nää joka keväiset kiristelytalkoot.


Mun mielestä tyytymättömyys kroppaansa kohtaan on lisääntynyt naisten keskuudessa viime aikoina. Tai sitten kaiken maailman dieetit ja kiristelyt on vaan niin pinnalla? Ei ole mitään väliä, että ootko isokokoinen tai pienikokoinen aina voit olla silti nykyistä kireemmässä kunnossa.  Ja se oikeestaan harmittaa mua. Miksi aina pitää tavoitella jotain parempaa tai kireempää tai hoikempaa kuntoa? 


Joo, se kehitys loppuu tyytyväisyyteen jne. Ja kyllähän mullakin salitreenin yhtenä motivaattorina on kropan muokkaaminen. Mutta se ei tarkoita sitä, että koko ajan aattelisin et nyt tulosta tulee tai ääh eikö tulosta tule.  Oon tyytyväinen peilikuvaani ja ei se ole muulle maailmanloppu jos kroppa ei tästä lihaksikkaammaksi muutu.

Välillä tulee mietittyä, että onko nää varsinkin kesää kohden tehtävät kiristelyt itseään varten vai sitä varten, että näyttää muiden silmissä hyvältä? Siis ymmärrän kyllä, että joskus paino nousee tai tulee pöhötystä jota ei tahtoisi ja sitten kiristelemällä siitä haluaa päästä eroon. Mutta esim. mun silmissä tosi moni hyvä kroppainen bloggari aloittaa dieetin tai jonkimoisen kiristelyn, mihin ei mun mielestä ois tarvetta. Ja se mua välillä ihmetyttää. Toki juuri blogeihin laitetaan ne edustavammat kuvat, mutta silti. 


No miten toisten kiristelyt ja dieetit mua edes harmittaa tai koskettaa? Onhan se enemmänkin niiden muiden asia eikä mun.  Mutta jostain syystä mua harmittaa, kun joku kokee olevansa kiristelyn tarpeessa kun mun mielestä henkilö ole. Toisaalta taas mietin, että millasta esikuvaa tai kuvaa ylipäätään bloggarit tai muut ihmiset toisillemme annetaan, kun koskaan ei olla kroppaan tyytyväisiä? Siitä tulee helposti olo, että voiko nyt olla tyytyväinen itseensä kun noin hyvässä kunnossa olevakin alkaa kiristelytalkoisiin. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kun jossain huudellaan lukijoita liittymään kanssaan karkittomuuteen, herkuttomuuteen, laihduttamiseen mitänäitänyton niin mun tekee mieli ottaa suklaalevy käteen ja popsia sitä ihan sen vuoksi, koska mä en ainakaan halua sellaseen ryhtyä. Miten niin muka vastarannankiiski ;)  Ymmärrän toki, että vertaistuki on paras tuki ja helpompi on yhdessä toteuttaa herkuttomuutta tai kiristelytalkoita. Mutta jotenkin ne aiheuttaa mussa inhoreaktion, koska mun mieleen tulee tyytymättömyys itseensä.

 

Toki mun on nyt tällaisia helppo ajatella, koska oon tällä hetkellä omasta mielestäni elämäni kunnossa ja tyytyväinen siihen miltä näytän. En sitä kiellä ettei unelmiensa kroppaa voisi tavoitella ja koittaa saavuttaa. Mutta mun mielestä joskus voitaisiin vain pysähtyä miettimään, että hei tää kropan nykytila on kiva eikä koko ajan tarvitse olla joku projekti päällä sen suhteen.   

Eikä oikeestikkaan kroppaan tule mitään super liikakiloja jouluherkutteluiden seurauksena tai jos parina viikkona herkutteleekin enemmän kuin normaalisti. Toki sitä tulee jos oikeasti ylensyö kohtuuttomasti. Yleensä se normaaliin ruoka- ja liikuntarytmiin palaaminen poistaa ne ylimääräiset nesteet. Nyt mullakin tulee wappuhulinoiden myötä nautittua alkoholia ja syötyä herkkuja, mutta en siltikään jaksa stressata tai aatella et nyt on kaameet läskimässäilyviikot meneillään. Tilanne normalisoituu, kun wappu on ohitse ja wappuhulinoiden välissä pyrin syömään normaalisti. 

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Onko jollakin kesäkiristelyt meneillään? Tosiaan mun mielestä jokainen saa kiristellä ja dieetata niin kuin haluaa! Mutta tän postauksen pointtina on, et onko aina oltava tavoittelemassa sitä parempaa kuntoa?

4 kommenttia:

  1. Samainen asia ärsyttää välillä myös itseäni. Mut onneksi vaan välillä. Ehkä just eniten sen takia, et millaisen kuvan ne hyväkroppaiset kiristelijät antaa nuoremmille tai muille, joilla ei se itsetunto ole ihan kunnossa. Eikä mua ärsytä se asia pelkästään täällä blogimaailmassa, vaan ihan täällä elävässä elämässä myös. Kun 80 % työpaikan naisista on jollain kesäkuntoon-dieetillä.

    Toisaalta taas ajattelen, että omapa on elämänsä. Ei mun tarvi siihen puuttua. Kiristelköön, jos sen katsovat aiheelliseksi. (Mut haluaisin silti puhua ruokapöydässä jostain muusta.)

    Ja mainittakoon vielä (vaikka sen ehkä tiedätkin), että itsellä ei oo kiristelyt nyt mielessä. Se ei tarkoita sitä, että olisin kroppaani tyytyväinen. Ois siinä vaikka kuinka paljon muokattavaa, mutta on aika paljon tärkeämpiä asioita menossa tässä elämässä just nyt. Jos nyt vaikka sais itsensä terveeksi ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin tuo ärsyttää välillä ettei sentään ihan koko ajan :D Kyllä luen dieettivaiheen blogejakin ja kuuntelen kavereiden kiristelyjuttuja, mutta kavereille kyllä saatan sanoa ihan rehellisesti oman mielipiteeni asiasta (esim. et mun mielestä aamuaerobisesta tyhjällä ei oo mitään hyötyä), Mua ärsyttä juurikin sama ku sua, että jos joku hyvä kroppainen kokee kroppansa kiristelyn tarpeessa olevaksi niin miten se vaikuttaa esim. nuoriin lukijoihin.

      Totta on tosiaan tuo, että omapa on jokaisen asia :) Sen takia se ärsyttääkin vaan sen hetkein eikä koko ajan. Ois kyllä tosi turhauttavaa, jos kavereiden kanssa pitäis koko ajan puhua dieeteistä tms. Ärh :S

      Mun mielestä terveys edellä kaikessa. Kyllä sitä kroppaa pääsee muokkaamaan lähemmäs omaa mieltymystään, kun terveys on kunnossa :)

      Poista
  2. Mie en edes osaa kommentoida tähän mitään muuta kuin että meidän keittiönpöytäkeskusteluja muistellen! ;) Hyvä on olla röllykän kanssa, on on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tosiaankin muistellen ;) Hyvä meillä on olla :)!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)