sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tekeekö sellulliitittomuus paremman ihmisen?

Selluliitti, tuo ikiaikainen varsinkin naisten pahin vihollinen (juu, on sitä varmasti myös miehilläkin). Televisiossa ja muualla mediassa mainostetaan kaikenmaailman erilaisia hoitokeinoja miten siitä päästä eroon. On rasvoja, kuivaharjoja, laitteita, hypoxihoitoja ja erilaisia neuvoja kuten älä istu liikaa, juo enemmän vettä, syö puhtaasti, ole rasvaton mitänäitänyton. Itse muistan ihan lapsuudesta asti kuinka telkkarissa on pyörinyt kaikki selluliitin vastaiset mainokset. Taisin joko yläaste- tai lukioikäisenä ihmetellä äidilleni, että miksi ihmeessä mulla on selluliittia vaikka olenkin hoikka. Äiti vastasi silloin mulle, että joillakin ihmisistä sitä vaan on ja onhan sen esiintyminen geeneistäkin kiinni. Itse olen kiitollinen äitini vastaukseen, koska se sai minut ajattelemaan ettei se selluliitti niin vakavaa ole, vaikkei se nyt mielestäni siltikään kauniilta jaloissani näytä.




No nykytietoni mukaan sitten selluliitti on vain tekosyy sanalle läski. Ei se ole selluliittia vaan läskiä, joka johtuu vääränlaisen ruuan syömisestä etenkin herkuista.  Se ettei selluliiteista pääse eroon, on vain laiskan ihmisen tekosyitä. Ja hei, eihän niistä selluliiteista saa valittaa, jos pistät samaan aikaan pullaa suuhun! Se menee selluliitiksi suoraan sinne pyllyyn ja se on ihan sun omaa syytä, ei sen pullan. 

Millainen on selluliititon nainen? No supernainen! Tai no minun mielestäni geenitkin auttaa tässä asiassa. Selluliititon nainen on koko fitnessilmiön esikuva. Hän syö terveellisesti ja kurinalaisesti ja treenaa  myös lujaa ja armottomasti. Hän on voittanut sodan läskiä vastaan ja kaikkien kannattaa ehdottomasti ottaa selluliitittomasta naisesta mallia. Hän on se fitnessilmiön parempi ihminen.


 

Mutta entäs me tavalliset selluihmiset? Me jotka omaamme selluliittia niin pienemmässä kuin isommassa koossa. Jos kurinalainen elämä ei tuota nautintoa ja sitä selluliittia vain yksinkertaisesti on, niin ollaanko me huonompia ihmisiä? Tekeekö se iholla oleva läski tai kehossa oleva läski ylipäätään huonommaksi ihmiseksi? En ole ainakaan vielä tavannut selluliitittomien kruunaus tilaisuuksia ja edelleen rannoilla, uimahalleissa ja kesällä näkee selluliittia kaiken kokoisilla ja ikäisillä ihmisillä. Tai no joo, onhan suomalaiset tosi epäterveellinen liikalihava kansa. On ylipainoisia ja sitten on kans laihaläskejä. Onneksi fitnessilmiö ja über terveelliset elämäntavat ovat tulleet pelastamaan meidät kaikki maailman pahimmalta kiroukselta…no tietenkin siltä läskiltä ja selluliitilta. 

Ja ei, en edelleenkään koe selluliittia mitenkään megalomaanisen ihanaksi asiaksi. Olisihan se jees, että sitä ei olisi. Viime kesän jälkeen selluliittia näyttikin olevan hieman vähemmän. Sellupylly ei ollut enää niin paha. Ja kuka siihen nyt sitten kiinnitti huomiota tai taputti mua selkään? No, minä itse. Tai no en edes taputtanut vaan ajattelin että jes, ehkä sitä onkin vähemmän.  En kokenut kuitenkaan fanfaareja tai sen vaikuttavan muutenkaan sen kummemmin elämääni enkä muista sanoinko siitä edes kenellekään muulle kuin Antille.  Nyt taas painon nousun myötä selluliitti on palannut takaisin asemiinsa ja sitä tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän kuin aikaisemmin. En nyt mitään riemun kiljahduksia kiljunut jälleen kohdatessamme, mutta mieleeni tulikin, että mitä väliä. En ole kokenut itseäni sen paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi, kun sitä selluliittia on ollut vähemmän tai enemmän.  En ole muuttunut ihmisenä mihinkään suuntaan vähemmän selluliitin myötä.

Siitä on aika pitkä aika, kun facebookissa jaettiin julkkisten selluliittikuvia. Mielestäni ajatus oli mukava, sillä me tavalliset ihmiset saimme kokea, että kyllähän sitä selluliittia on kaikilla statuksesta huolimatta. Toki sitä spekuloitiin, että oliko osa kuvista photoshopattu rumemmiksi. Mutta itse petyin niihin kommentteihin, joita kyseinen juttu keräsi (luin siis Jutta G:n jakaman jutun kommentteja). Ihmiset kirjoittelivat, että kuvottavan näköistä ettei joitain kuvia edes ilkeä katsoa. Mutta hei, selluliitti on suurimmalle osalle naisista sitä todellisuutta ja joillakin sitä saattaa olla saman verran kuin kuvien julkkiksilla. Mua suorastaan suututti ja ärsytti, että miksi se selluliitti on niin hemmetin kamala asia! Joo, ei se ole ehkä niin super kaunista, mutta miten ihmeessä se nyt tekee jostain ihmisestä ruman tai sen puuttuminen kauniin? Miksi ihmeessä sellainen aiheuttaa monelle ulkonäköpaineita? Miksi selluliiton ihminen on parempi? Tai miksi meidän pitää edes pyrkiä juuri sen poistamiseen? Onko sillä oikeasti niin suurta merkitystä, jos olet muuten ihan terve, hyvänkuntoinen, rakastat liikuntaa ja syöt perus terveellisesti? No niin, eipä sillä oikeasti ole kaikille niin merkitystä, mutta onhan se paineita luovaa, kun media ja varsinkin nämä nettivalmennukset toitottavat sitä, että selluliitista on pakko pyrkiä eroon ja selluliitti on laiskojen tekosyy.

En tällä tarkoita, etteikö olisi ok, jos haluaa pyrkiä selluliitista eroon. Tai, että olisi paha ihminen, jos ei omaa selluliittia. Mutta mun mielestä ois hyvä myös pysähtyä miettimään, että tekeekö selluliitittomuus paremman ihmisen? Toki kropassaan on tärkeää viihtyä, mutta tuskin kenenkään iho on täysin virheetön joka puolelta? Täytyykö siihen vartalon äärimmäiseen täydellisyyteen muutenkaan pyrkiä? Eikö parempi olisi olla enemmän sinut itsensä kanssa?

Mitä te tästä aiheesta ajattelette? Onko selluliitti normaalia vai laiskan tekosyy läskistä?

4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti Pia! :) Täällä toinen, jolla on sitä selluliittia ja ei, se ei johdu laiskuudesta :D Mulla on ollut sitä silloin, kun olin anorektisen laiha ja on vieläkin, vaikka treenaisin kuinka kovaa! Joutui poikakaverikin myöntämään, ettei se sellu taida johtua siitä, ettei liiku, kun mäkin teen niin kovia jalkatreenejä! :) Voisihan joku ruokavalion putsaaminen varmaan vähän auttaa, mutta onko se sen arvoista? Olisinko mä onnellisempi ilman? Mikä siinä sellussa on niin pahaa? Kuitenkin vain noin 5% kaikista naisista ovat selluttomia... Mitäs me muut 95%, huonoja ihmisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Mulla on kyllä niin sama et vaikka olin laiheliini (ihan luonnostani) niin silti löyty sellua ja nyt treenatessa edelleen on selluliittia, ei se vaan katoa ;)

      Toki just se ruokavalion putsaaminen voi auttaa, mut en mä koe sitä mukavaksi. Mielummin nautin näistä ruuista ja tästä kropasta selluliitteineen kaikkineen. Se on kyllä hassua, ku selluliittia niin kauheasti kauhistellaan vaikka just suurimmalla osalla maailman naisista on selluliittia!

      Poista
  2. Voi apua miten hyvä teksti! Itsekin oon kamppaillu pyllysellujen kanssa ja todennu, että kai se on se ja sama löytyykö sitä sellua vai ei kun kroppa on muuten pääpiirteissään ihan kivassa kunnossa!

    Onkin monta kertaa pitäny tulla kommentoimaan sun mahtiblogia, terveisin amatöörisaleilija (myöskin) täältä Joensuusta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ja tuo on oikeasti niin totta! Jos kroppa miellyttää omaa silmää muuten, niin oikeasti sillä sellulliitin olemisella ei ole oikeastaan mitään väliä!

      Kiva kun nyt kommentoit ja kiva kuulla että tykkäät mun blogista :) Joensuu ja amatöörisaleilijat kunniaan ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)