lauantai 10. toukokuuta 2014

Se ärsyttävä tyyppi, joka varaa suorituspaikan itselleen pitkäksi aikaa

Melkein kaikki tietää sen tunteen salilla, kun olet menossa tekemään jotain liikettä ja siinä suorituspaikalla onkin joku muu. Toiset ratkaisee asian kysymällä, että voiko tehdä välissä, kun taas toiset vaan toivovat että kanssa treenaaja tekee suorituksensa mahdollisimman nopeasti, että itse pääsisi siihen. Kun se tyyppi vaan jatkaa ja jatkaa siinä paikalla, niin alkaahan se jurppimaan…



Nyt voimajaksolla mä olen se ärsyttävä tyyppi. Hinkkaan sitä samaa liikettä vaikka kuinka kauan ja tosi pienillä toistomäärillä ja pitkillä sarjatauoilla. En ole ennen tätä viikkoa edes kiinnittänyt huomiota siihen, että omin jonkun suorituspaikan itselleni pitkäksi aikaa. Nyt kun oonkin käynyt töiden jälkeen salilla ja salilla on paljon muutakin porukkaa, niin sen huomaa. Huomasin sen kyykkypäivänä, kun olin sarjatauolla ja kanssa treenaaja tuli istuskelemaan kyykkypaikan lähelle. Mietin itse siinä, että onkohan hän vaan menossa johonkin toiseen paikkaan vai odotteleeko se vuoroaan. Mua alkoi hieman nolottamaan, kun tiesin että sarjoja oli vielä jäljellä ja mulla menisi vielä. Eniten ehkä siinä nolotti, että hinkkasin monen makuun pienillä painoilla, voisihan niillä painoilla kyykkäillä muuallakin kuin kyykkypaikalla.



Niinhän siinä kävi, että kanssa treenari meni sitten muualle mun suorituksen ajaksi ja kun siirryin muualle tekemään hauista niin hän tuli sitten kyykkypaikalle.  Nää mun fiilikset saikin mut ajattelemaan tätä asiaa, että kun sitä hinkkaa sitä  samaa liikettä kauan suorituspaikalla ja kuinka se on muilta pois. 

Salillahan käydään pääosin vain itsensä vuoksi ja keskitytään siihen omaan suoritukseen. Toki salilla pitää ottaa myös muuta huomioon, koska eihän se ole kellekkään kivaa jos siellä vaan öykkäröidään. Mä oon itse just sellainen, että mua ärsyttää jos joku on jossain laitteessa tai jollain suorituspaikalla kauheen kauan, mutta se on mun omaa hölmöyttä. Riippuen laitteesta tai paikasta niin saatan kysyä, että voinko tehdä välissä. Jos kyseessä on esim. penkki ja kanssa treenaajalla on hirmuiset painot niin en yleensä viitsi edes kysyä vaan harmittelen asiaa itsekseni… :'D Menisi kauheeksi painojen venkslaamiseksi muuten. 



Pääsin itse tällä pohdinnalla siihen päätelmään, että se on hölmö joka ärsyyntyy eikä mene kysymään, että pääseekö tekemään liikettä välissä. Yleensä monet on kivoja ja fiksuja ja suostuu siihen, toki on myös sellaisia, jotka istuu 5 minuutin sarjatauoilla ja sanoo ettei pysty tekemään ja on vielä 10 sarjaa jäljellä.  Penkkipäivänä vielä nolostelin tätä, että mulla menee oikeesti siinä penkissä se puoli tuntia lämmittelysarjojen ja työsarjojen kanssa.  Tänään mavepäivänä olin sitä mieltä, että jos ei kysytä että pääseekö tekemään välissä niin omapa on vikansa, koska toki mun sarjatauolla joku voi ihan hyvin tehdä oman sarjansa siinä välissä. Tajusin myös sen, että vaikka teen minipainoilla moneen muuhun verrattuna, niin mulla on sama oikeus kyykkäillä, penkata ja mavettaa  niille tarkoitetuilla paikoilla kuin niillä hirmuisilla korstoilla, jotka vetelee sellasilla painoilla, joista mä en voi ees uneksia. 

Mitä te tästä aiheesta ajattelette? Kysyttekö että voiko tehdä välissä vai harmitteletteko, kun joku varaa suorituspaikan pitkäksi aikaa itselleen?

4 kommenttia:

  1. Sopu sijaa antaa, ja miun mielestä voi mennä ihan rohkeesti kysymään josko vois tehdä välissä :) Toisaalta jos joku tekee jollain miljoona kertaa omaa sarjapainoa isommilla, niin yleensä siinä vaiheessa tulee vilkaistua omaa ohjelmaansa ja mietittyä että minkä muun liikkeen siinä mahdollisesti kerkeis tehdö välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että oikeesti rohkeasti sitä pitäisi mennä kysymään, että pääseekö tekemään välissä :D Mutta juurikin jos toisella on kauheet mörssäripainot niin ei sitten huvitakkaan alkaa venkslaamaan niitten painojen kanssa. Yleensä itsekkin teen sitten jotain toista liikettä, mutta varsinkin jos kyseessä on penkin tekeminen niin mua kyllä jurppii jos en pääse tekemään penkkiä ekana liikkeenä :'D Mutta oon asiaa pyrkinyt ratkaisemaan siten, että lämmittelen penkkiä ennen sitten siinä pienemmässä penkissä ja yleensä sen jälkeen oikea penkki on ehtinytkin vapautua :)

      Poista
  2. "Tajusin myös sen, että vaikka teen minipainoilla moneen muuhun verrattuna, niin mulla on sama oikeus kyykkäillä, penkata ja mavettaa niille tarkoitetuilla paikoilla kuin niillä hirmuisilla korstoilla, jotka vetelee sellasilla painoilla, joista mä en voi ees uneksia." Juuri näin!

    Minä kyllä avaan suuni, jos haluan johonkin tietylle laitteelle tms. päästä. Kysyn, että kuinka pitkään vielä menee, että lähdenkö tekemään jotain muuta ensin.. tai jos ne painot on edes suunnilleen samat kuin millä ite teen, niin kysyn tehdäänkö vuorotellen. Kummasti ne asiat sujuu sen jälkeen, kun uskaltaa vaan avata sen suunsa ja kysyä. Jos siihen viereen jää kyttäämään ja turhautuu, kun ei pääsekään heti tekemään, niin siinäpä sitten turhautuu. Omapa on vikansa, kun ei voi tiedustella kyseisen suorituspaikan käyttäjältä, että kauanko vielä menee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli itselle hieno hetki ku tajusin ton ettei mun minipainot vaikuta siihen, et saanko kyykätä tai penkata niille tarkoitetuilla paikoilla :D Toki hölmöä et tollain oon ajatellut :D

      Toi onkin paras keino, että käy rohkeasti kysymässä et meneekö kauan :D Mä en ikinä jää jonottamaan vuoroani jos en uskalla kysyä vaan meen tekemään sitten jotain muuta liikettä välissä! Jonottaminen salilla on vähän sellainen juttu, mitä mä en ymmärrä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)