sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Yksin

Vuosihan se vierähti taas todella nopeasti! Vasta vähän aika sittenhän mä olin muuttamassa Imatralle kesätöiden perässä ja oltiin Antin kanssa kesä kaukosuhteessa. Ja muutenkin tuntuu, että vastahan me palattiin molemmat takaisin Joensuuhun! Eilen Antti sitten lähti kesätyöpaikkakunnalleen ja meillä menee taas 4 kuukautta kaukosuhteessa.


Vaikka tää onkin jo kolmas kesä kaukosuhteessa, eli ollaan aika konkareita, niin eihän tää todellakaan mitään kivaa oo. Olo on kauheen tyhjä ja levoton, kun toinen ei olekaan mun kanssa kotona.  Olisihan se oikeasti mukavaakin tulla töistä kotiin ja toinen on kotona tai tulee samoihin aikoihin kotiin. Voisi kertoa kasvotusten, että miten päivä on sujunut. Kesä on vuodenajoista paras ja on tosi ikävää, että me joudutaan aina viettämään kesät erossa toisistamme :( Mutta näinhän tää menee opiskeluaikana, kun työt ja työkokemus menee kyllä kaiken edelle. Me ehditään kuitenkin valmistumisen jälkeen viettää vaikka kuinka monta kesää yhdessä!
 

Viime kesänä nähtiin suunnilleen joka toinen viikonloppu, kerran tuli 3 viikon näkemättömyys tauko ja loppuvaiheessa nähtiin melkeinpä joka viikonloppu. Nyt välimatkaa on entistä enemmän eli ei nähdä ees niin usein kuin viime kesänä. Ei toisen oo reilua rampata tänne niin pitkää matkaa koko ajan ja mun taas ei ole järkeä mennä bussilla tai junalla sinne, koska matkaan menee vähintään 7 tuntia.  Onneksi Antin perheen mökki on meille molemmille puolimatkassa ja kohtuullisen matkan päässä, että voidaan siellä nähdä välillä :)



Mua ainakin helpottaa tässä tilanteessa hurjasti se, että oon kotona. Tietenkin tässä on se ikävä puoli, että kaikki kotona muistuttaa Antista ja Joensuun ympäristö tai ainakin ne paikat missä ollaan pyöritty. Mutta viime kesänä olin melkein totaalisen yksin ja tänä kesänä oon kavereiden kanssa samassa kaupungissa, joten ihan yksin ei kuitenkaan tarvitse olla. Ja tietenkin mulla on 2 maailman parasta karvapalleroa <3
 

Viime kesänä yksi parhaista ikävän karkottajista Antille soittamisen lisäksi oli juoksu ja tänään tosiaan kävin testaamassa terapialenkin toimivuutta. Ennen lenkkiä olo oli tyhjä ja stressaantunut ja heti ekat juoksuaskeleet otettuani tajusin, että teki tosi hyvää lähteä tuulettamaan tunteitaan! Juostessa tulee pohdittua eri juttuja ja saatua tehtyä joihinkin mielen päällä oleviin juttuihin ratkaisuja!


Kaikenlisäksi löysin vihdoin ja viimein itselleni sopivan lenkkipolun! Talvi tuli juostua asfaltilla, mutta nyt se ei yhtään huvita, koska penikat vihoittelee koko talven kovalla alustalla juostuista lenkeistä. Pururatahan on tuossa vieressä, mutta se on niin lyhyt, ettei sitä huvita ravata edes takaisin monta kertaa. Viime lenkillä bongasin, että yhden lammen vierestä menee patikkapolku ja tänään päätin käydä sitä testaamassa! Maisemat oli tosi kiva ja muutenkin kivaa juosta vesistön vieressä, koska se viilentää mukavasti oloa. Mitenkään nopeasti siellä nyt ei pysty juoksemaan, koska polulla oli juurakoita ja muutenkin pitää välillä vähän varoa askeliaan, mutta ne nopeemmat lenkit voi tehdä pururadalla. Tykkäsin kyllä tosi paljon ja oon hirmu tyytyväinen, että vihdoin jaloillekin hyvä lenkkireitti löytyi :) Ja hyvää harjoitusta on juosta metsäpolulla Vaarojen maratonia varten ;)

Mukavaa viikon alkua kaikille! Tsemppiä niille, joilla alkaa työt huomenna! Mua ainakin vähän jänskättää uuteen työhön meneminen huomenna :D

8 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä kaukoiluun ja uuteen kesätyöhön! :) Kyllä sä pärjäät, kummassakin! Toivottavasti pääsette tasaisesti näkemään Antin kanssa kesällä. Millaisia työvuoroja sulla tänä vuonna on?

    Jep, juoksu on terapeuttista, ja hyvä jos löytyi kiva lenkkipolku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sitä toivon minäkin, eiköhän sitten ku ikävä aina iskee hurjasti ni tavata sitten mökillä :) Mulla on ihan perus toimistotyöaika eli ei vuorotyötä :)

      Niin on! Ja oikeasti onneksi löysin ton lenkkipolun ku se on oikeasti ollut ongelma ku en haluu juosta koko kesää asfaltilla :'D

      Poista
  2. Varmaan nämä samat tsempit sait viime kesäksikin, mutta ei kai niistä haittaa tällekään vuodelle ole! Eli tsemppiä kaukosuhteeseen, itse en tiedä, miten sellaisesta selviäisin, kun on niin tottunut toiseen... Mutta sun suhteen en kyllä epäile yhtään! Ja kiva, että pääsit lenkille purkamaan ajatuksia, se on kyllä paras keino tuulettaa päätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei niistä koskaan oo haittaa, niitä tosiaan tarvitaan :) Ei se tosiaan mitään herkkua oo vaikka näihin joka kesäisiin kaukosuhteisiin on tottunutkin :(
      Juoksu on kyllä paras tunteiden tuulettamista varten, kun asioita pystyy miettimään ja ratkasemaan samalla :)

      Poista
  3. Voi muru! <3 Mut jos yhtään on miusta kiinni, niin ei tarvi kesää yksin viettää! Muistathan senkin, että aina kun tulee yksinäinen olo, niin mie oon kyllä tässä ihan parin kilsan päässä ;) Voidaan käydä vaikka yhdessä terapialenkillä. Tai terapiakahvilla. Ja siullahan on ne karvapallerot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Mä tiiän sen <3 Ja tosiaankin käyn sua kyllä nykimässä hihasta, jos alkaa tuntua liian yksinäiseltä! Onneks mulla on tosiaan kans karvapallerot <3

      Poista
  4. Tsemppiä täältäkin kaukosuhteeseen ja uuteen työhön! Ehkä tosta erossa olemisesta vois olla jotain hyötyäkin? Oppii arvostamaan yhdessäoloa. Tai varmaan sä kyllä osaisit arvostaa sitä ilman tätäkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllähän siitä on hyötyä vaikka onhan se kulunut sanonta tai toitotus et kaukosuhde vahvistaa suhdetta tai ainakin itse viime kesänä mietin etku kestää tätä paskaa niin kyllä on sen oikean ihmisen kanssa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)