sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mä en mee enää ikinä kuntosalille

Tai ainakaan pidä 2 viikon taukoa! Olin niin uskomattoman rikki ja jumissa loppuviikosta, että au! Joka paikkaan särki ja koski niin ettei ollut edes hauskaa. Taisin aloittaa salille palaamistreenit vähän liian kovaa, vaikka omasta mielestäni uumoilin käyttäväni sopivia painoja :P





Maanantaina, kun rintatreeni alkoi vähän köykäsesti, niin  onneksi treenit parantuivat entisestään loppua kohden!  Selkätreeniin otin maltillisesti painoja eikä niitä tarvinnut sitten pienentääkkään.  Selkätreenissä uutena liikkeenä mulle on yhden käden alatalja ja siinä tehdään pudotus ja maksimisarjat. Aivan totaalinen hirviöliike, mutta samalla niin kuningas!  Vatsatreeni sujui ihan mukavasti, ei mitenkään ihmeellisesti. Mutta ai, että kuinka hirveät vatsalihasjumit sain aikaiseksi! Mulla ei ole vähään aikaan vatsalihakset jumineet hirveästi ja nyt se tuntui aivan kamalalta! Vatsalihaksia kun valitettavasti käytetään niin moneen normaalielämän toimintaan ettei sitä kipua voi vaan unohtaa.


 

Jalkatreeni tuntui alkuun alkavan tosi huonosti ja ajattelin ettei siitä tule mitään. Jalkaprässi tuntui todella raskaalta ja jouduin tekemään molemmat työsarjat pakkotoistojen avulla. Torstaina tuli töissä käveltyä paljon ja ylämäissä. Onneksi treeni lähti kuitenkin kulkemaan ja suuri ilonaiheeni oli se, että pystyin tekemään SJMV:tä vikassa sarjassa jo mun normaalipainoilla. Ranne ei kiukutellut ja tankokin pysyi näpeissä. Ranne ei onneksi kiukutellut myöskään käsiliikkeissä, mutta aion olla vielä jonkin aikaa ylivarovainen rannetukien kanssa, kun en oikeasti halua, että se menee uudelleen sijoiltaan. Muissa liikkeissä joissa oon varmuuden vuoksi käyttänyt rannetukia, voisi tukien käyttämisestä vähitellen luopua.






Tämän viikon kaikki salitreenit tein siis peräkkäisinä päivinä putkeen, koska lähdettiin torstaina juhannuksen viettoon mökille. Kolme salitreeniä putkeen tuntuu itselle aika raskaalta, joten ihan tapaa siitä ei tule. Tää viikko tuntui töissä jotenkin tosi raskaalle ja muutenkin pitkin viikkoa olin tosi väsynyt. Jotenkin sitä juhannusta ja lomaa Antin, kissojen ja Antin perheen kanssa odotti tosi paljon! Mökille oli ihana mennä rentoutumaan ja viettämään aikaa. Ja oli ihana nähdä, kuinka kissat nauttivat olostaan. Kyllä maalla on vaan mukavaa! 


Syötiin hyvin, vietettiin porukalla aikaa, käytiin kylän juhannuskokolla (ja mä voitin arpajaisista hienot villasukat!) ja toki myös juhannuslenkillä! En ole sitten puolimaratonin jälkeen juossut ja juhannusaattona lähdettiin sitten kevyelle lenkille Antin ja Saran kanssa. Ei olla Antin kanssa käyty pitkään aikaan yhdessä juoksemassa, kun Antti ei ole pystynyt juoksemaan. Ja ai että kun oli mukavaa! Oma askel oli kevyt, juteltiin, pelleiltiin ja naurettiin. Matkalla oli hauskaa muistella meidän ekaa yhteistä lenkkiä kolmistaan, kun alotin mun juoksuharrastuksen. Olin niin henkihieverissä ja kiukkuinen, kun Antti yritti mulle jotain vitsiä heittää :'D Nyt huvitti, kun saavuttiin kääntöpaikalle eikä tuntunut itsellä vielä missään, kun mulle oli joskus muinoin suuri etappi, kun en siinä kävellytkään, vaan jaksoin juosta koko sen 5 kilometriä! Niin sitä vähitellen kehittyy :) Juhannuslenkillä ei edes spurttien otto tuntunut pahalle, kun tein sponttaanisti pari spurttia Saran innostamiseksi!



<3

Juhannusloma oli ihana ja rentouttava ja mun olisi ehdottomasti tehnyt mieli jäädä vaan mökille, mutta töihinhän on myös päästävä :) Kissat jäivät nyt mökille viettämään kesälomaa Antin vanhempien hoitoon.  Olo on siis totaalisen yksinäinen, kun koti on hiljainen. Jackson ei mau-u missään välissä, eikä Korppu kiipeä syliin… Välillä kuulostaa siltä, että nyt kissa tulee nurkan takaan, mutta sitten muistan että ne ei olekaan kotona.  Onneksi tiedän, että ne ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa ja nauttivat mökillä olemisesta ja saavat leikkiä Saran kanssa.  Mutta eipähän tulevasta viikosta helppo tule, kun kissat on niin tärkeitä ja niistä on niin paljon seuraa! Mä aina juttelen niille kotona, nyt täällä on ihan hiljasta!
 
Milloin teillä on ollut elämänne karmeimmat lihasjumit? Itsellä oli kyllä tällä viikolla aika lähellä sellaista :'D Mites teidän juhannus sujui? Olitteko mökillä vai kaupungissa?

4 kommenttia:

  1. Eipä sieltä mökiltä kyllä itekään ois ihan mieluusti pois lähtenyt... Oli niin ihanan rentouttavaa olla ihan eri ympyröissä :) Kummasti sitä parissakin päivässä saa lepuutettua niin mieltään kuin kehoaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan ois tehnyt mieli lähteä! Ois voinut vaan jäädä mökkeilemään :) Ja tosiaan oli ihanaa olla poissa siitä oravanpyörästä :) Ei aina samoja rutiineja, vaikka onhan ne rutiinit sillain kivoja, mut vaihtelu virkistää ;) Se on niin totta! Jotenkin nyt töiden ohella oon oppinut et lyhyessäkin ajassa ehtii hyvin rentoutumaan, kun on oikeanlainen asenne :)

      Poista
  2. Teidän juhannus kuulostaa kyllä ihanalta <3 Huomenna saat sitten Mauno-terapiaa, niin menee viikko vähän nopeammin ilman Jacksonia ja Korppua ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kyllä oli <3 Mauno ja Marika terapia auttoi kyllä nopeuttamaan tätä viikkoa ja kissa ikävää <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)