lauantai 7. kesäkuuta 2014

Mahtavan fiiliksen Helsinki Half Marathon

Ensiksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tsempanneet mua HHM:lle tän blogin, instan, tekstiviestien ja puheluiden kautta <3 Vaikka kyse ei ollutkaan enää ensimmäisestä puolimaratonista, niin kaikki tsempit tulivat todellakin tarpeeseen! Mua jännitti aivan mielettömästi, että miten juoksu sujuisi, kun en voinut lepuuttaa jalkoja tarpeeksi tällä viikolla töiden takia.

Saavuin perjantaina Helsinkiin ja kävin hakemassa Narinkkatorilta mun juoksulapun ja –paidan.  Intersportin teltalle mennessä mua jännitti vielä ajatuskin lauantain koitoksesta, mutta kaikki tavarani saatua, lähdin teltasta idioottimainen hymy kasvoillani ja innolla odottaen puolimaratonia!



Illalla olinkin jo suunnilleen hermoraunio! Pohdin kauheasti, että kestääkö jalat, mitä jos maha alkaa temppuilemaan ja ääk! Hysteerisenä puristelin ja nipistelin mun polvia ja sääriä, että onko ne nyt kunnossa, ei kai ne hajoa! Onneksi sain kuitenkin hyvin nukuttua ja tänä aamuna heräsin aika levollisin mielin, vaikka totta kai hieman jännitti!



Juoksu oli mun makuun melkoisen aikaisin, koska Vantaa oli vasta kello 14 ja HHM alkoi jo klo 10.30. No eipä siinä ehtinyt kauheasti hermoilemaan, kun lokakuussa koitettiin ystäväni kanssa muka rennosti lukea lehtiä kotona ennen juoksua ;) Tänään ehdin vähän aikaa katsella aamulla telkkaria, syödä puuron ja sitten jo lähdettiinkin kohti Helsinkiä! Päivästä oli luvattu lämmin, joten valitsin juoksuhousuiksi shortsit, vaikka alkuun olin vähän epäillyt sisäreisien hankautumista verille. 

Lähdettiin aika aikaisin Finlandiatalolle, mutta mieluummin sitä on liian aikaisin paikalla, saa käydä rauhassa vessassa ja jättää tavarat narikkaan. Narikka oli muuten tosi hyvin järjestetty! Jokaiselle juoksulapulle oli oma narikkalappu, joka laitettiin laukkuun kiinni ja laukkunsa sitten sai takaisin narikasta juoksulappuaan näyttämällä. Midnight run voisi ottaa vähän mallia, koska siellä narikka oli sellainen, että joku pystyi helposti käymään siellä varkaisilla.  Pyöriskeltiin äitin kanssa paikalla ja pohdittiin, että missäköhän ne lähtökarsinat oli. Ennen juoksua oli luvassa ohjattua alkuveryttelyä ja totta kai mentiin siihen mukaan :) Mua vähän jänskätti, että onko se sellasta x-hyppyjen hyppimistä, mutta yllätyksekseni tehtiin useita 1-2 sekunnin venytyksiä eri lihasryhmille ja heräteltiin jalkoja ja olkapäitä. Tykkäsin!


<3
Sitten koittikin lähdön aika ja siirryttiin sopivaan karsinaan. Oltiin sovittu, että koitetaan pysyä 2 tunnin jäniksen tuntumassa, mutta jättäydytään jälkeen, jos se menee liian lujaa. Lähdössä mulla olikin iloisen jännittynyt fiilis ja fiilis vaan nousi lähdön koittaessa! Lähtöportin jälkeen alku ei kuitenkaan ollut sitä suloista viilettämistä, niin kuin Vantaalla. Tuli järkyttävä sumppu. Porukkaa oli törkeästi ja oli ahdasta. Mua ei yhtään huvittanut oikaista autotien kautta ja 2 tunnin jänis lähti kauheaa kyytiä menemään. Vantaalla, kun mä suunnilleen parin sadan metrin jälkeen liisin vain 2 tunnin porukan ohi. Ohittelemaan ei ryhdytty, joten annettiin jäniksien viilettää karkuun. Oli kauhean kuumakin ja mulla oli jo järkyttävä hiki alle kilometrin juoksun jälkeen ja pohdin, että onko tällasessa itsensä kiduttamisessa edes mitään järkeä. 

Olo kuitenkin helpottui, kun sumppu hälveni eikä tarvinnut juosta kaikkien kanssa kylki kyljessä. Välillä jopa tuuli ja olokin viileni, kun aurinko meni pilveen. Penikat lopetti kiukuttelunsa ja askel lähti rullaamaan. Pian päästiin myös Helsingin betonihelvetistä vähän kauniimpiin maisemiin. Äitillä ei alku myöskään ollut helppo. Alun kuumuus teki tehtävänsä ja ensimmäinen 10 kilometriä äidistä tuntui siltä, että pääseekö hän edes maaliin asti. Mutta sitten olo helpottuikin ja ekan kympin jälkeen juoksu lähti sujumaan.  Mä itse pyrin juttelemaan niitä näitä ja koitin mennä äitin tahtiin, etten menisi liian lujaa. 

Matkan varrella oli aika paljon ihmisiä kannustamassa ja siitä tuli tosi hyvä mieli! Sitä ei ihmiset edes pakosti tajua, kuinka hyvältä se tuntuu, kun tsempataan ja kannustetaan, että kevyeltä näyttää meno. Huumoriakin sai mukavasti mukaan, kun pari uimavalvojaa vastakkaiselta rannalta huutelivat kannustushuutoja megafonilla ;)
Ensimmäinen kymppi me juostiin suunnilleen tuntiin ja siinä vaiheessa ajattelin, että olisi hyvät mahdollisuudet alittaa se 2 tuntia tai päästä siihen 2 tuntiin. Meillä oli hyvä vauhti ja voimia oli tosi paljon jäljellä, koska alku otettiin rauhaksiin. Verrattuna Vantaaseen, niin siellä mä aloin hyytyä 10 kilsan jälkeen, kun painelin menemään niin kovaa.  Mentiin nyt ihan leppoisasti, mutta äiti mulle totesi, että jos haluan mennä omaa reippaampaa tahtia, niin voin hyvin mennä. Itse mä totesin, että mulla ei ole sellaiseen tarvetta ja mennään  yhdessä tää matka.  Mulla oli tosi hyvä fiilis, jalat tuntui hyviltä eikä mihinkään paikkaan koskenut. Olo oli tosiaan sellainen, että olisi ihan normaalilla lenkillä. Puhuttiinkin äitin kanssa 12 kilsan kohdalla, että nyt on enää jäljellä meidän mökki lenkki matka ilman niitä kaameita ylämäkiä. Tosin mäkiä kyllä sitten olikin…

Nautin maisemista, juoksutapahtuman tuomasta fiiliksestä ja äitin seurasta. Jossain vaiheessa kelloa katsoessani tajusin ettei ainakaan alle kahteen tuntiin keritä ja ei pakosti myöskään tasan kahteen tuntiin. Siinä vaiheessa ajattelin, että jos paukutettais vaan loppumatka menemään niin ehdittäisiin, mutta sitten ajattelin, että hiiteen koko aika, tärkeintä on että yhdessä mennään maaliin ja ajattelinkin, että kello on ihan turhake. Mulle tää tajuaminen oli tärkeetä, koska oikeasti tajusin ettei sillä ajalla ole mitään merkitystä vaan oikeasti, että tapahtuma on itselle nautinnollinen ja siitä jää hyvä mieli.

Loppumatkasta niitä ylä- ja alamäkiä tuntui olevan vähän turhankin paljon ja mulla alamäissä koski ikävästi alavastalihaksiin, joten toivoin aina alamäessä ettei niitä tulisi yhtään enempää lisää. Siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisin kohti viimeistä juoksupistettä, alkoi iskeä tajuntaan, että nyt ei ole enää pitkä matka. Suvinkin bongasin juomapisteellä vesiä jakelemassa ja en osannut sanoa muuta kuin kovaan ääneen MOI :D Ei oikein ajatus kulkenut, mutta kiva oli nähdä lukija ja bloggaaja edes vilaukselta :)

Aika pitkälle maalin kuulutukset kuuluivat ja sitä tajusi, että lähestytään koko ajan loppua. Ja ajatuksena oli, että nytkö se jo loppuu! Toisaalta taas, kun Töölönlahtea (??????) pitkin mentiin ja samalla maali näkyi, niin mä ajattelin, että onko se noin kaukana! Maalialueelle savutessamme fiilis oli huikea ja maalin ylittäessämme oli huikea fiilis, että me tehtiin se! Oltiin naamat näkkärillä ja huisin tyytyväisiä juoksuumme <3  Aika oli 2.08.47 ja oltiin molemmat tyytyväisiä siihen. Äiti oli tosi tyytyväinen, että todella hankalan alun jälkeen juoksusta tuli hyvä ja lopussa ei tarvinnut taistella kipujen parissa vaan mentiin loppumatka hyvällä fiiliksellä :) Mun tsemppi oli matkalla auttanut menemään sen hankalan alun yli, ja mulle tuli siitä tosi hyvä mieli, että musta oli ollut apua siinä!
  

 
Juoksun jälkeen jalat oli kauhean tönköt ja olo oli uupunut, mutta samalla ihan mieletön! Tavoite tässä puolimaratonissa saavutettiin, eli se että tehtiin hyvä hyvän mielen juoksu. Tapahtuman tunnelma oli hyvä, oma fiilis oli hyvä ja juoksu sujui hyvin. Tämän takia mä tykkään juoksutapahtumista, koska sieltä saa vaan ihan mielettömästi energiaa ja rutkasti hyvää fiilistä :) Musta oli myös pois lähtiessä kiva tsempata viimeisiä maaliin tulijoita ja hyvä mieli tuli siitä, että tuloksia katsoessani viimeisetkin maaliin saapujat olivat saaneet virallisen ajan!

Tästä on todellakin hyvä lähteä sitten harjoittelemaan kohti Tukholman puolikasta :) Kyllä se sujuu, kun käy vaan juoksentelemassa ja osaa miettiä sen syömisen ajankohdan oikein! Tukholmassa ajattelin jättää sykevyön ja mittarin pois, koska en itse koe niitä enää hyödyllisiksi :)  Vantaan ja HHM:n juoksutyyleistä sen verran, että itse koen itselleni paremmaksi tuon rauhallisesti aloittamisen. Energiaa loppua kohden oli sen verran, että hyvin olisi jaksanut reippaammin viilettää. Vantaalla viimeiset kilometrit alkoivat olemaan taistelua siitä, että hyydynkö vain koko ajan lisää. Nyt oli kiva mennä ilman kipuja ja sellasella fiiliksellä, että energiaa vielä oli :)

Mun mielestä HHM oli hyvin toteutettu. Porukkaa ei ollut alun jälkeen liikaa, kun sumppu helpotti. Ainoan miinuksen koen, että toka juomapiste ei pelannut yhtään, vaikka muut juomapisteet pelasivat täydellisesti. Reitti oli mun mielestä mäkien kannalta melkoisen haastava, mutta onhan niitä haasteita kiva löytyä ;) Reitti oli hyvä ja oli kiva välillä nauttia kauniista maisemista ja veden äärellä juokseminen toi heti viileemmän olon! 

Päivä oli siis tosiaankin onnistunut ja hymy huulilla voi ajatella Helsinki Half Marathonia ja nyt tuota Tukholman puolikasta vasta ootankin!  

Onnittelut kaikille maaliin päässeille! Olemme kaikki voittajia :) Kiitos kannustajille ja tapahtuman järjestäjille mahtavasta Helsinki Half Marathonista!

8 kommenttia:

  1. Jeee, olipa kiva lukea tätä tekstiä, kun noin hyvällä mielellä oot! Onnea hienosta suorituksesta sekä sulle että äidillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli vaan niin hyvän mielen juoksu, että sen halusi tekstissä tuoda ilmi :) Kiva, että välittyi :) Kiitos!

      Poista
  2. Mäkin tykkäsin lukea tätä raporttia, kun on ollut hyvän mielen juoksu! :) Ihan parasta, että ootte teidän äidin kanssa juosseet yhessä, ja että teillä on yhteinen harrastus. Niin ihanaa jotenkin :)

    Onnea hyvästä juoksusta, ja tapahtuma vaikutti onnistuneelta, hyvä juttu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Mä oon kyllä niin onnellinen, että mulla ja äitillä on tää juokseminen yhteisenä harrastuksena :) Se on niin kivaa!

      Kiitos :) Suosittelen tapahtumaa lämpimästi ;)

      Poista
  3. Ihana hyvänmielenjuoksu! Jotenkin niin suloista, että juoksitte äidin kanssa yhdessä. :) Onnea onnistuneesta suorituksesta, molemmille!

    "Moi!" oli oikein osuva siihen saumaan! :D Mitäs siinä muutakaan ehtii, kun on matkanteko kesken. :) Ehkä tosiaan ens kerralla sit vähän pidemmin! :D

    Mä en tiedä, puuttuiko siltä tokalta juomapisteeltä porukkaa vai miksi siellä takkusi. Meillekin tuli tosi kiire siinä neljän kilometrin kohdalla, kun porukka oli vielä niin kassassa. Mutta kyllä sitä juomaa oli koko ajan pöydällä silti. 18km:n kohdalla porukka oli jo hajaantunut niin paljon, että mukeja ehti täytellä hyvin.

    P.s. Mun blogger ei taaskaan kertonut tästä päivityksestä mitään! Satuin vaan tulemaan kurkkaamaan, että joko olet tänne juoksusta kirjoitellut. Ja olithan sä! En tajua, miksi nää ei aina päivity tonne bloggeriin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä kun päätettiin lähteä niin yhdessä mentiin :) Kiitos !

      Hahha, joo! Ku koitin kauheasti kattoa, että kuka sä niistä oot ku kaikilla oli lippikset päässä ja sit ku tunnistin ni halusin ilmasta et hei tunnistin sut :D Ens kerralla ehdottomasti pidemmin!

      Siellä oli kyllä vaan 2 ihmistä, sillon kun me saavuttiin siihen tokalle juomapisteelle. Kyllä teillä hyvin toimi se 4 kilsan kohdallakin se jakelu :) Äiti sai heti juoman siitä vaikka sumpussa tultiin!

      Joo, tää on toivottoman rikki tää blogin päivittyminen bloggerissa :( Oon koittanut vaikka mitä, eikä se korjaannu. Mietin blogin siirtämistä esim. wordpressiin, mut kuulosti kauheen monimutkaiselta ja hankalalta :( Pitää toivoa, että välillä tää toimis normaalisti.

      Poista
  4. Hymy huulella lueskelin, ihana rapsa!

    Ja joo, taas on ollut sitä ongelmaa, ettei nää näy bloggerissa. :( Tosi kurjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :)

      Joo, niin on :( Tää on turhauttavaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)