maanantai 25. elokuuta 2014

Äärirajoilla

Viimeisestä postauksesta onkin vähän vierähtänyt aikaa! Yksinkertainen syy on siinä, etten ole jaksanut roikkua tietokoneella ja toisekseen, kun ei ole tullut liikuttua viime aikoina, niin treeniblogiin postaaminen on tuntunut turhalta. En ole jaksanut edes lukea muitakaan blogeja, ei ole huvittanut itse lukea treenihypetystä, kun itse ei voi liikkua. Tarkoituksena oli siis pitää viime viikolla kevyt viikko ja siitä tulikin kevyempi kuin pitikään. Maanantaina mun oli tarkoitus suunnata salille, mutta yhtäkkiä töiden jälkeen mun vasen jalka kipeytyi aivan hulluna. Koski aivan hemmetisti nivuseen, lonkkaan ja polveen. Mietin jo et seuraavan päivänä pitäisi käydä lääkärissä, jos en töitä pystyisi tekemään. Onneksi kipu helpotti jo seuraavana päivänä, mutta sitä sitten seurasikin lenssu, joka ei ole ollut parantuakseen. Viikonloppuna jo helpotti, mutta tänään heräsinkin aamulla kurkkukipuun ja pitkin päivää on yskittänyt. Eli ei ainakaan treenejä alkuviikkoon. Haluun parannella nyt kunnolla, kun Tukholman puolikas on parin viikon päästä!


Mutta viime viikonloppuna oli jokin niin huikea tapahtuma, että pakkohan siitä oli tulla blogiin kertomaan! No nimittäin Cheekend! Ihan käsittämätöntä, että se tuli ja on jo ohi! Vastahan mä istuin mökillä jännittämässä läppärin äärellä, että saadaanko me äitin kanssa liput sinne toiselle keikalle ja onneksi oltiin ajoissa ja saatiin liput perjantaille Golden Circleen!
 
Vietettiin äitin kanssa tyttöjenpäivää ennen stadionkeikkaa. Käytiin Stockalla kilistelemässä shampanjaa illan keikan kunniaksi ja pyörittiin kaupungilla. Kivaa kahdenkeskistä äiti-tytär aikaa <3 Lähdettiin sitten hyvissä ajoin stadionin eteen pyörimään, koska siellä oli kaikkea häppeninkiä ennen keikan alkua. 




Hhaha, vähän innostuin kaikesta Cheektilpehööristä ja toki piti mennä Cheekin kanssa vähän posettamaan ;) Lopulta portit aukesi ja kilometrien jono liikkui kyllä omaksi yllätyksekseni yllättävän nopeasti. Saatiin hyvät paikat golden circlestä, ei ihan sen lavan tuntumaan haluttu, koska ei haluttu mihinkään kauheaan ryysikseen viime kesänä Imatralla eturivissä sai suunnilleen kynsin ja hampain tapella, ettei kukaan vienyt omaa paikka.  JVG oli lämmittelijänä, mikä oli mulle tosi mieleen, koska tykkään JVG:stä :) Joensuussa oon kerran käynyt niiden keikalla ja voin sanoa, että on kyllä esiintyminen parantunut 110% siitä mitä Kerubissa oli. Sillonkin oli huikea keikka, mutta nyt sujui entistä paremmin :)
 

Yleensä keikkojen alkamisen odottaminen on mulle yhtä tuskaa, mutta nyt aika sujui melko nopeasti.  Ja koko keikka oli ihan mieletön ihan alusta loppuun saakka! Keikka alkoi sillä, että jättiscreeneissä näytettiin lehtijuttuja ja videoita Cheekin uran ajalta, joka vaan oikeasti lisäsi sitä odotusta, jännitystä ja fiilistä! Ja sitten Cheek olikin lavalla! Mä en edes huomannut sen lavalle saapumista, kun keskityin niin paljon niihin lehtijuttuihin :'D Keikka oli jaettu eri teemoihin, jotka olivat Juhlia ja ystävyyttä, Valoa ja varjoja, Intohimoa ja asennetta. Cheek esitti biisejä näiden teemojen mukaan. Tämä tarkoitti mulle tunteiden kirjoa koko keikan ajan. Iloa, riemua, surua, ylpeyttä, onnea jne. Voin sanoa, että melkein itkin Niille joil on paha olla-biisin aikana, se vei jotenkin niin mukanaan! Keikalla esiintyi myös huikeita suomalaisia artisteja, valoshow oli mieletön ja oli tulta ja valosuihkuja ja rahakonfettia. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin se miten Cheek otti yleisön huomioon! Puhutteli yleisöä, vei yleisön mukanaan koko keikan mukana kuljettuun tarinaan, otti koko lavan haltuun! Se on juuri se asia, mistä tykkäsin jo aivan mielettömästi Imatran keikalla! Lavakarisma on aivan mieletön ja oikeasti se tietynlainen nöyryys ja kunnioitus sitä kohtaan mitä Cheek on itse urallaan saavuttanut, tekee siitä esiintymisestä aivan mieletöntä!


Voitte siis varmaan uskoa, kuinka fiiliksissä olin keikalla ja sen jälkeen! Aivan mieletön endorfiinihumala ja se on vaan jatkunut ja jatkunut! Lauantaina 4 tunnin junamatka meni kuin hujauksessa Cheekin biisejä fiilistellessä. 


Eli oon nyt edelleen lenssussa, treenata en viitti, koska haluan parantua kunnolla että pystyisin juoksemaan Tukholmassa puolikkaan. Fiilis on kuitenkin korkealla Cheekendin ansiosta ja kans sen ansiosta, koska tänään pyörähti käyntiin viimeinen työviikko ja se tarkoittaa myös sitä, että ollaan viikonlopusta lähtien Antin kanssa taas saman katon alla!  Viikonloppuna tajusin myös, että huh ku oon nykyään mini! Tukholman puolikkaan jälkeen alkaa salilla kunnon treenit ja samalla ”bulkkaaminen”.  No ehkä näillä spagettijaloilla lentää reippaasti puolikkaalla ;)

Oliko joku teistä Cheekin stadionikeikalla viikonloppuna?  Onko joku muukin saanut tän tyhmän syyslenssun :(

2 kommenttia:

  1. Paranemisia, Pia :)! Vielä ehtii hyvin toipua puolikkaalle ja käydä pari lenkkiäkin tekemässä! Nou hätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo kyllä tässä ehtii onneksi :) Ja äitin kanssa päätettiin et rauhaksissaan mennään puolikkaalla ku molemmat ollaan oltu nuhassa ni fiiliksen mukaan mennään :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)