torstai 14. elokuuta 2014

Ei ne supernaisetkaan aina jaksa

Töiden alkaessa pohdin sitä, että miten jaksan fyysisen työn ja treenit samalla. Päätin vaihtaa nelijakoisen saliohjelman kolmijakoiseen ja päätin, että jos koen itseni liian väsyneeksi kolmijakoisella saliohjelmalla, niin vaihdan yksijakoiseen. Omaksi yllätyksekseni oon jaksanut treenata täysillä, toki välillä on joutunut treenipäiviä vaihtamaan ja salilla tulokset on varsinkin isoissa liikkeissä laskeneet.

Eilen sitten tuli se stoppi, joka herätti mut siihen, että nyt on aika ottaa rauhassa treenien suhteen. Varmasti maanantain 17 kilsan juoksulenkki on lisännyt väsymystä tällä viikolla ja kyllähän kropalla kestää siitä palautua. Tiistaina jaksoin tehdä kuitenkin salitreenin tosi hyvällä energialla ja treeni kulki tosi hyvin! Eilen oli tarkoitus lähteä salille, mutta nukahdinkin yli 3 tunniksi päikkäreille! Olo oli sellainen, että olisin voinut jatkaa siitä suoraan yöunille, mutta en voinut kun oli hommia tehtävänä. Mua siis väsytti, heikotti ja ajatuskin että seuraavana päivänä kävelisin työpäivän maastossa tuntui raskaalta, ajatus loppuviikon treeneistä ei tuntunut kivalta.


Kyseessähän oli vain yhden päivän fiilikset, mutta mulle se oli silti herätys, ettei aina tartte jaksaa treenata täysillä fyysisen työn ohella. Oon muutenkin suunnitellut et voisin ensi viikolla pitää kevyemmän viikon ja sekin kielii jo, että  3 kertaa viikossa sali, 2 juoksulenkkiä ja työ tuntuu nyt liian raskaalle yhtälölle tällä hetkellä.  Töitä on huomisen jälkeen vielä 2 viikkoa jäljellä ja mieluummin jaksan siellä reippaasti ja teen hommani täysillä, kun että töissä väsyttää ja treenatessa väsyttää. 


Oon mestari vähättelemään itseäni, mutta nyt kyllä taputan itseäni olkapäälle! Oon koko kesän ollut oikein supermuikkeli omassa mittakaavassani :) Oon jaksanut käydä salilla, juossut, juossut puolikkaan ja rämpinyt töissä metsässä! 

Tällasta ajatellessa haluaisin muistuttaa kaikkia lukijoita ja bloggareita, että me kaikki ollaan yksilöitä! Toiset jaksaa treenata helposti 14 tuntia viikossa, kun toisille se 5 tuntia saattaa tuntua raskaalta. Toisten on helpompi saavuttaa tavoitteensa vartalonsa suhteen kuin toisten. Vaikka sen eteen on tehty myös aivan hemmetisti työtä. Meidän vartalot ja mielet toimii ihan eri lailla ja se joka sopii toiselle ei sovi toiselle. Se olisi hyvä muistaa niin blogien lukijana kuin bloggarina. Nykyään blogit pursuaa vinkkejä parempaan ja terveellisempään elämään, parempiin tuloksiin ja parempaan elämään. Vaikka niillä on hyvät tarkoituksensa ja monet niistä saa oikeasti hyviä vinkkejä, niin välillä on myös bloggaajana muistettava kirjoitustensa vaikutus. Huipuinta on varmasti, että pystyy inspiroimaan lukijoita, mikäs sen parempaa :) Mutta tekstiään ei voi kuitenkaan aina heittää lukijoille ja olettaa että lukijat tajuaa, ettet tarkota että sinun mielipiteesi treenaamisesta ja syömisestä on oikea, tai että lukijoiden ei tarvitse pyrkiä tavoittelemaan sun treenattua ja timmiä vartaloa. Jos itse näin 23-vuotiaana joskus koen epävarmuutta mun omista elämäntavoista tai treenien tehokkuudesta seikkaillessani treeniblogien maailmassa, niin entä sitten 10 vuotta nuoremmat? Helppoa se on nauraa lukijoille, kun kysellään laihdutusvinkkejä, mutta miettikääpä itseänne teini-ikäisenä. Oliko se silloin niin helppoa, kun nyt kuvittelet? 


Kun verrataan treeniblogimaailmaa siihen, kun itse aloitin bloggaamisen, niin mun mielestä ollaan menty ikävämpään suuntaan. Ennen kerrottiin ehkä enemmän treeneistään ja liikunnasta yleensä. Nykyään tuntuu, että monet bloggaajat on terveysalanammattilaisia. Kaivetaan wikipediasta ja ties mistä muusta lähteestä tietoa ja esitetään, että asia on näin. Vaikka tarkoituksena on esittää oma näkemyksensä asiasta, niin yleensä sellaisesta tulee kaiku, että kaikkien kuuluu tehdä näin. On unohdettu, että mitä on sellainen elämä, jossa ajatellaan, että normaali itse tehty ruoka on hyvää ja kiva kun harrastat liikuntaa. Toki tajuan, että blogit tarjoavat vain pintaraapaistun elämästä ja ei bloggarit mieti aina super fysiikkaa syödessään. Mutta monesti blogeista saa nykyään käsityksen, että aina pitää pyrkiä parempaan. Pitää osata syödä terveellisemmin kuin kukaan muu, pitää osata liikkua tehokkaammin kuin kukaan muu, pitää omata fitimpi kroppa kuin kellään muulla. Tämä on mun mielestä se nurja puoli, kun blogit on menneet naistenlehtien suuntaan. Se, että kaikki ollaan yksilötä tarkoittaa sitä, että kaikki ei jaksa samoja treenimääriä eikä samoja kalorimääriä suuntaan tai toiseen tuntuu unohtuvan. Bloggareiden on mielestäni otettava vastuu kirjoituksistaan, eikä aina selitettä, että tämä on vain minun mielipiteeni. Mulla on myös sen saralla opittavaa!

Olisiko se ihan okei, jos laittaisin blogiini kuvan itsestäni ja toteaisin, että oonpa läski? Toteaisin vaan, että tämä on vain minun oma henkilökohtainen näkemykseni asiasta eikä sen pitäisi vaikuttaa muihin. Siinäpähän vähän ajateltavaa.

Paasauksesta huolimatta mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille :) Mulla on edessä superviikonloppu, koska mun äiti, veli ja Antti tulee viikonlopuksi Joensuuhun <3

2 kommenttia:

  1. Supernainen, todella! :) Hyvä et tajusit kuitenkin vähän himmata treenimäärässä...

    Mä oon yrittänyt tehdä itelleni selväks sen, että mä oon vaan bloggaaja, en pt tai muukaan liikunnan ammattilainen. Ei mulla oo asiantuntemusta, joten jätän vinkkien jakelun niille, keillä sitä on... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä vaan pakko tajuta himmata, ku tuntu ettei töissäkään jaksa kävellä :'D Joskus sitä osaa itseään kuunnella :)

      Sama täällä :) Kun en oo mikään ammattilainen, niin tuntuis hölmöltä jaella vinkkejä. Ainoastaan voin kertoa et joku liike salilla on omasta mielestä kiva ja tuntuu tehokkaalle :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)