lauantai 2. elokuuta 2014

Vihdoinkin pitkiksellä!

Vihdoinkin tuli käytyä kunnon pitkiksellä pitkästä aikaa! Tai tulihan tuossa pari viikkoa sitten käytyä vajaalla 12 kilsan lenkillä, mutta tänään juoksin pitkästä aikaa sen 15 kilometriä :) Jotenkin kesäkuun HHM:n jälkeen juoksutreenien aloittaminen ei ole lähtenyt siihen tahtiin mitä toivoisin. Tai siis olen juossut kyllä, mutta en niin määrätietoisesti ja tavoitteellisesti kuin ennen HHM:ää. Oon jättänyt joitakin lenkkejä välistä, kun on vaan siltä tuntunut.


Viime viikolla mua alkoikin jännittämään, että mites nyt sen Tukholman puolikkaan kanssa käy, kun en ole juossut edes mitään pitkiä lenkkejä tässä viime aikoina. Sitten kuitenkin tajusin, että  se puolimaraton kunto on rakennettu jo kevään aikana, ja kun mennään juoksemaan ilman aikatavoitteita, niin tässä ei ole mitään hätää :D Toisaalta taas mä tykkään aivan valtavasti juosta pitkiä lenkkejä! Niillä saa rauhassa löllötellä ja tyhjentää ajatukset. Tänään mua vaivasi kauhea ikävä Anttia ennen lenkkiä ja oli hirveä surku. Lenkillä juostessa olo kuitenkin helpottui ja sain ajatuksetkin tyhjennettyä. 

Jonkinlaisen pitkien lenkkien tauon jälkeen on aina mukava huomata, kuinka sitä jaksaa silti juosta niitä pitkiä lenkkejä! Tänäänkin juoksu sujui hyvin ja rennosti. Lenkin loppuvaiheessa reisissä tuntui väsymystä, mutta silti jaksoin loppuun asti reippaasti. Lähdin tänään taas kerran ilta-aikaan juoksemaan pitemmän lenkin. Jotenkin varsinkin viikonloppusin ja näillä helteillä aamulenkille lähtö tuntuu vaikealla ja en missään yli 25 asteen lämmössä halua pitkää lenkkiä juosta, sitä paitsi tällä viikolla olen noussut joka arkipäivä klo 4 aamulla töihin, joten se pitempään nukkuminen tuntui hyvältä. Mutta iltasella lämpö oli just täydellinen ja olo virkeä, niin sitten on hyvä juosta. Juoksen kyllä yleensä syksysin ja talvisinkin iltasella, se on vaan mun juttu ;D


Tänään pidin mukavaa lötköttely päivää pitkän lenkin lisäksi. Olin kyllä ajatellut, että voisin lähteä käymään rannalla, kun sää oli niin kaunis. Nukuin kuitenkin myöhempään, kun olin suunnitellut, mutta silti ajattelin, että jossain vaiheessa voisin lähteä rannalle, nythän pitää nauttia kesästä ja auringosta! Kunnes tajusin, että mä voin ihan hyvin maata koko päivän sisällä tekemättä mitään fiksua, jos mä haluan. Ei mitään tarvitse tehdä koska hei Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää nauttia. Kuulostaa tosi tyhmälle, että tällanen on mulle tosi iso tajuaminen, mutta näinä viikonloppuina jolloin oon yksin, tulee sellainen olo et pitäis olla tekemässä jotain järkevää. Arkisin, kun tulee elettyä kellon tahtiin, niin mulle yksin ollessa vapaalla se unohtuu ettei niin tarvitse tehdä. 




Lötköttelinkin sitten kissojen kanssa ja leikittiin ja ulkoiltiin. Harjoittelin taas tuon letin tekemistä, kuten viime kesänä. Näyttää mun mielestä kivemmalle nyt, kun hiukset on pidemmät! Lakkailin kynsiä ja pelleilin tabletin kameran kanssa. Lenkillä käynti oli päivän ainoa järkevä ja suunniteltu teko!
 
 Aina ei ole pakko tehdä asioita, koska niin kuuluu tehdä. Kauniina kesäpäivänä voi hyvillä mielin möllöttää vaikka sisällä ;) Nautitaan vielä viikonlopun lopusta!

2 kommenttia:

  1. Ei se kunto heti rapistu, vaikka ei joka viikko juoksiskaan niitä pitkiä lenkkejä ;) nimimerkillä kuukauden juoksutauko ja eka lenkki tauon jälkeen oli sellanen, että ihan kuin ei ois mitään taukoa pitänytkään. Päänupista se on kiinni. Ja hyvin sulla se puolimaraton menee! <3 Mä tykkään muuten kans juosta ennemmin illalla tai jopa yöllä. On paljon viileempää ja pimeys tuo ihan oman tunnelmansa siihen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, mutta jotenkin sitä alkaa hölmösti kuvittelemaan, että se kunto muka rapistuu ;) Ja se on tosiaan päänupista yleensä kiinni, ei mulla oo koskaan tauon jälkeen tuntunut pitkä lenkki pahalta tauon jälkeen :)! Kiitos, eiköhän se hyvin suju :) Mulle se pimeys on varmaan eniten se juttu, ku talvellakin tykkään juosta pimeellä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)