maanantai 8. syyskuuta 2014

Kaipuu luontoon

Paljasjalkaisena kaupunkilaisena mun on myönnettävä, etten mä ole ollut niitä ihmisiä, joiden on jossain vaiheessa karautettava mökille luonnon helmaan tai on pakko päästä välillä kulkemaan metsässä.  Ei siinä, mä nautin luonnossa liikkumisesta. Miten muuten voisin opiskella metsätiedettä ;) Mutta mulla ei ole ollut pakottavaa tarvetta päästä kaupungista luonnon helmaa. Mulle on hyvin riittäneet taajamametsät ja kaupunkiluonto.



Mutta asiat saattavat muuttua, kun tekee 4 kuukautta töitä metsässä! Kun päivästä toiseen totut menemään maastoon ja kulkemaan metsässä. Toki mä en ollut ihan hiljaisessa luonnon rauhassa, koska mulla toimi karhukarkottimena kaiuttimella ollut radio. Enkä muuten törmännytkään yhteenkään karhuun, 3 hirveen kylläkin :) Ja oi että niitä söpöliinjeä vasoja! Ne pysähty ihmettelemään, kun niille höpötin! Tui tui <3 Yhtäkkiä tuntuukin oudolta olla pelkässä kaupunkimaisemassa. Betonia siellä täällä, kauheasti ihmisiä ja liikenteen melua. Itseasiassa kesällä huomasin, että töiden jälkeen aina liikenteen melu suorastaan ärsytti, autoista tuntui lähtevän tosi kova ääni!


 



Töissä mulla heräsikin ajatus, että töiden loputtua voitaisiin Antin kanssa alkaa koluta Joensuun luontopolkuja. Täällä niitä on jos jonkinmoisia ja se olisi kivaa yhteistä aikaa ja pääsisi luonnonhelmaan. Päätettiin heti, ettei kuitenkaan haluta mihinkään pururataa tai hiekkatietä kulkemaan, joten Lykynlampi ja Repokallio oli näistä luontopoluista heti pois laskuista. Itse olen käynyt kerran juoksemassa Onkilammen patikkapolulla ja tiesin, että siellä joutuu oikeasti polulla kulkemaan, niin päätettiin sitten suunnata sinne.



Kyseessä ei todellakaan ollut mikään eräjormailu patikkaretki, vaan sellainen kaupunkipatikointi reissu. Jalkaan laitoin mun juoksulenkkarit ja myös juoksuhousut, koska ajattelin että ne jalassa ei tule liian kuuma eikä kylmä kun lämpötila huiteli 20 pinnassa. Mutta Onkilammen patikointi polulla on kauniit maisemat! Lampi on mielestäni tosi kaunis ja sen ympärillä on mukavasti metsää. Patinkointipolku on pituudeltaan noin 4,2 kilometriä ja se kiertää lammen ympäri, tosin jostain kohtaa pitää kulkea tietä pitkin talojen takia.

Me ei eilen kierretty kokonaan patikkapolkua, koska vahingossa käveltiin parin pihan poikki ja toinen polku näytti menevän pihaan. Päätettiin, että mennään takaisin pyörien luokse ja lähdetään sitten seuraavalla kerralla kiertämään lampea toiseen suuntaan. Katottiin sitten pyörien luona infotaulua ja se näyttikin aivan saman reitin kuin kartalla, että se yksi polku ei olisi mennytkään jonkin pihaan eli ensi kerralla rohkeasti vaan siitä! Tehtiin kuitenkin hyvän pituinen lenkki, nähtiin ehkäpä pöllö (tai sitten se oli iso haukka, päätä ei ehtinyt nähdä) ja istuttiin penkillä kaakaotauolla ihailemassa maisemia!



Onkilammelta sitten suunnattiin Utranharjun notskipaikalle, koska kartasta näkyi että sellanen oli lähellä. Ei oltu 100% varmoja, että onko se nyt nuotiopaikan merkki, mutta koska Utran saarien laavujen kohdalla oli samanlaisia merkkejä niin oletettiin sen tarkoittavan laavua ja ihan oikeassa oltiin! Antti hoiti nuotion sytyttämisen, koska en mä mitään nuotiota osaa sytyttää. Onneton kaupunkilaisplikka ;) Peruspessimistinä en oikein luottanut nuotion palamiseen, kun meillä oli niin vähän puita, mutta Antti tietenkin osaa nuo nuotiohommat :)

Ei samanlaiset tuulipuvut, mutta ollaan pukeuduttu vähän turhankin mätsäävästi  ;)

Syttyhän se ja minä kun epäilin!

Herkkusuuna vähän harmittelin ettei ollut vaahtokarkkeja mukana, mutta ehkä toiselle Onkilammen reissulle voisi ottaa ne vaahtokarkitkin mukaan ;)

Vihdoinkin ruokaa!

Utranharjun notskipaikka oli tosi siisti, vaikka oli sielläkin kyllä vähän roskaa, mutta yleiskunto oli tosi siisti! Suosittelen siellä käymään, jos haluaa Utranharjulla käydä nuotiopaikalla grillaamassa makkaraa. Tosin yllätys yllätys siellä ei ollut puita, vaan meillä oli omat puut mukana. Mukavaa oli sitten Utranharjujen kautta polkea kotiin ja melkein mun naaman edestä lensi kotimatkalla haukka, että oli oikein onnistunut luontoretki :)

 
Oikeastihan oon alkanut haaveilemaan Kolin Herajärven kierroksesta, siitä  61 kilometrin vaellusreitistä. Olisi kiva vaeltaa Kolin maisemissa, yöpyä teltassa ja nauttia luonnosta.  Tietenkään se ei ole yhtä helppoa kuin kaupunkipatikointi! Selässä on painava rinkka, polut saattavat olla haastavia, on nousua ja laskua. Kotiin ei voi lähteä päivän päätteeksi. Mutta jostain kumman syystä mua on tuo alkanut kiinnostamaan!  Eniten mua mietityttää kahluuvajeri! Jos miettii, että tossa ennen kesätöiden alkua kävisi vaeltamassa tuon Herajärven kierroksen, niin vesi siinä Herajoessa on varmasti melko hyytävää! No jos tulee pupupöksyyn, niin onneksi sen voi kyllä kiertää. Antti on onneksi kans innostunut ajatuksesta, joten ihan toteutettavissa oleva idea!

Onko teillä kokemusta vaelluksesta? Onko joku teistä käynyt vaeltamassa Herajärven kierroksen?

4 kommenttia:

  1. Se kahluuvaijeri on ihan piisofkeik ja jos ei haluu sitä mennä niin sen voi kiertää vähän kauemaa. Mulla on blogissa yksi koli-video ja sen lopussa näkyy myös mimmoinen kahluuvaijeri on (kun ylitän vettä). Itse en lähtenyt kiertämään koko Herajärven kierrosta ihan siksi, että se länsipuoli vaikutti kartalla ihan äärimmäisen tylsätä ja ne kaikki makeet vaarat oli pääsääntöisesti siellä toisella puolella. Mun tarpeisiin löytyi riittävästi vaellettavaa ja nähtävää siltäkin ilman koko kierrostakin. Koli ei oo ihan ehkä helpoin, just niiden vaarojen takia. On meinaan kiipeilemistä. Mutta sinne vaan, mahtava paikka on. Miekin palaan ensi kesänä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kattilassa sen sun videon ja se oli muuten tosi hieno! Tykkäsin hirveesti ja se musiikki oli tosi hyvin valittu, tuli ihan kylmät väreet sitä kattoessa! Ja se kahluuvaijeri ei kyllä näyttänyt pahalta!

      Mä en oo ikinä käynyt vaeltamassa niin mulle ne tylsemmät reititkin voi olla jänniä :D No onneksi haasteet on tehty voitettaviksi ja Antti voi kantaa painavimmat tavarat ;) Mä ootan kyllä niin niitä Kolin maisemia että kyllä ne varmaan palkitsee raskaan vaelluksen :)

      Poista
  2. Ihanan kuuloinen päiväpatikointi ja nuotiohetki :) Tykkään! Suomessa on onneksi paljon ihania luontopolkuja ja nuotiopaikkoja. Mäkin haaveilen pitemmästä patikoinnista taas, kun siitä Karhunkierroksesta on jo aikaa! Oli kyllä ihanaa telttaillakin vaan Pihlajasaaressa kesällä, mutta kyllä mäkin kaipaan kunnon monipäiväistä vaellusta... ensi kesänä sitten sen vuoro ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) Se teidän Karhunkierros kuulosti niin kivalta ku sitä muistelin et sekin oli osana tätä mun vaellus innostusta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)