tiistai 2. syyskuuta 2014

Kun mitään ei ole jäljellä

Kevät oli yhtä tykitystä treenien suhteen ja kun vihdoin tajusin syödäkin tarpeeksi, niin kehitystäkin tuntui tulevan kropassa. Ainakin paino nousi ja se vaikutti myös nousevasti salitreeneihin.  Viime syksynä kesän jäljiltä oli mukavaa, että pystyi tekemään kehityspostauksen, olin saanut viime kesänä jotain tulostakin. Tosin ehkä enemmän lihaserottuvuuden muodossa kuin massan, koska viime kesänä paino tippui.  No entä nyt syksynä? Keväällä mulla oli suuria suunnitelmia: penkistä oma paino ykkösellä elokuussa ja muutenkin että jee kesällä vasta kehitytäänkin. No kesän aikaisten postausten perusteella varmaan tiedätte, että kehitystä ei ole todellakaan tullut ja salitreenien ja kropan kehitys on kadonneet kuin pieru Saharaan.

Niin, näyttääkö että olisin käynyt salilla päivääkään? Ja oikeasti, jännitän mun jalkoja. Ai eikö sitä huomaa?
Niin, ei ollutkaan niin helppoa yhdistää treenejä ja fyysistä työtä ja saada syötyä sen verran, että edes keväällä saavutetut tulokset säilyisivät. Voin kyllä sanoa, että yhtenä syynä on ollut ihan puhdas mukavuudenhaluisuus ja laiskuus. En halunnut kesällä puntaroida ruokia, halusin vain syödä aina sitä mitä teki mieli, olkoot se sitten liian vähä proteiinista tai ei tue treenaamista. Huomautan myös, että ruokia punnitessani syön sellaista ruokaa mistä tykkään, mutta kuitenkin ruokaa laittaessa mietin että tuleehan tarpeeksi protskuja ja esim. pelkkiä salaatteja en syönyt kauhean usein. Ja kesällä puputin leipää sydämeni kyllyydestä, koska leipä on hyvää! Salitreenejä päätin heti vähentää, koska en edes uskonut, että jaksan treenata yhtä usein ja nyt kun mietin, niin en olisi todellakaan jaksanut. Mulle salitreenit tai kropan muokkaaminen ei ole niin sydämenasia, että menisin salille tai söisin bodyruokaa vaikka mikä olisi.

Herne on se, joka on enää jäljellä
Paino putosi kesän aikana 5 kiloa luojan kiitos bulkkasin keväällä, vaatteet jotka olivat sopivat kevään loppupuolella ja kesän alussa, roikkuvat taas. Farkkushortsit olivat kesän alussa just eikä melkein sopivat ja nyt ne pitää köyttää vyöllä kiinni, että pysyisivät jalassa. Ja niin, niistä lihaksista ei ole tietoakaan, paitsi jonkinlaiset hauikset on jäljellä.

Toisaalta taas en jaksa murehtia sitä, että kevään tulokset ovat vain kaukainen muisto ja oon taas tällainen laiheliini vain. Kyllähän se alkuun harmitti, mutta sellaista se elämä on. En katso itseäni peilistä et yhyy siellä se lihakseton laiheliini katsoo takaisin peilistä vaan ihan hyvällä mielellä katson itseäni peilistä :)  Tosin välillä mun luikku jalat naurattaa :D Musta olisi hyvä muistaa, että elämäntilanteet vaihtelee! Edellisenä kesänä oli tosi helppo keskittyä treenaamiseen, kun olin sisätyössä. Tänä kesänä fyysisentyön seurauksena se ei ollutkaan niin helppoa.  Nyt kun oon taas opiskelija ja luentoja ei ole tarpeeksi niin treenaamiseen on taas tosi helppo keskittyä kunhan tästä paranen. On helppo huudella muille, että kyllähän sitä aikaa löytyy kun aikataulujaan tarpeeksi fiksaa. Kun musta tuntui, että työpäivän jälkeen oli kauhea kiire vaikka mulla oli ainoastaan 2 kissaa hoidettavana ja mieskin oli toisella paikkakunnalla, niin entäs sitten ihmiset joilla on lapset, lemmikit ja parisuhde hoidettavanaan töiden jälkeen?  Liikunnan ei pitäisi olla elämä vaan liikunnan pitäisi olla osa elämää!

Eikä ole myöskään huikeeta rasvatonta lihaserottuvuutta
En ole käynyt nyt salilla 3 viikkoon flunssan takia ja kun sinne taas palaan niin tuntuu, että alotan taas ihan nollasta. Onneksi on lihasmuisti ja takkuisen alun jälkeen treenit saattaa lähteä taas oikein hyvälle mallille. Vaikka tällä hetkellä välillä harmittaa, kun en voi treenata ja ärsyttää myös lukea muiden treenihehkutusta, niin toisaalta en halua tuhlata tätä parantumis- ja lepoaikaa siihen, että harmittelen liikkumattomuutta tai stressaan siitä. Tilanne on nyt tämä ja turha mennä liian aikasin treenaaman juoksua tai salille, koska sitten näitten jälkitautien joukkoon tulee lisää jälkitauteja.  Ensi viikolla on puolikas ja sinne mennään sitten rennosti hölköttelemään ! Onneksi on 3 tuntia aikaa juosta!

Miten te suhtaudutte siihen, että kropassa aikaansaadut tulokset katoavatkin? Osaatteko parannella kipeenä ollessa rauhassa vai stressaatteko liikkumattomuutta?

7 kommenttia:

  1. Voi Pia, tää mun kommentti ei varmaan lohduta ollenkaan, mutta usko pois, niin monet olis ikionnellisia tuosta sun kropasta! Vaikka paino onkin pudonnut ja susta tuntuu ikävältä. Onneksi lihas kuitenkin muistaa ja oon varma, että kun selviät tuosta flunssasta, niin saavutat kyllä nopeasti ne entiset tulokset :) Tsemppiä myös puolikkaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olin tulossa itsekin kirjoittamaan... Uskon että paljon alkaa tapahtua, kun pääset taas treenirytmiin :) Onhan se siun kropassa nähty ennenkin, miten tuloksia syntyy.

      <3

      Poista
    2. Mä olen kyllä nytkin tosi tyytyväinen mun kroppaan :) Toki se vähän harmittaa, että vuoden työ meni hukkaan, mutta tosiaan onneksi lihas muistaa ja tiiän et ku pääsee treenirytmiin niin sitä tulokset taas lähtee!

      Kiitos teille molemmille Suvi ja Anna <3

      Poista
  2. Tuttu tunne! :/ Mun kropasta on kadonnut kaikki ne lihaksen rippeetkin, mitä siinä joskus oli (ei niitä kyllä koskaan ole juuri ollut..). Painoa yritän pitää yllä syömällä tarpeeksi. Tällä hetkellä ei jaksa kiinnostaa, onko se massa lihasta vai jotain muuta. :D Kunhan sitä on sen verran, ettei paino enää tipu. :) Mutta kyllä sä varmasti saat painoa ja lihasta sitten taas, kun pääset treenaamaan. Ja muistat syödä kunnolla! ;)

    Tuosta aika-asiasta mun on pitänyt itsekin kirjoitella. Mullakin on hoidettavana "vaan" työt, koirat ja opiskelut ja silti tuntuu, ettei aikaa ole mihinkään. Siis onhan tossakin jo paljon juttuja, mutta kun joillakin on vielä ne lapset mukana tuossa yhtälössä. En tajua, miten se on mahdollista. :D

    Toivottavasti flunssa hellittää pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että toisaalta on ihan sama et onko se paino lihasta vai läskiä, kun kunhan se ei putoa ja vaatteet pysyy päällä ja itse huomasin nyt kesällä et kyllä se painon puotaminen vaikutti varsinkin salitreeneihin, enää ei jaksanutkaan samaan tahtiin treenata!

      Niinpä! Mulla kun oli kesän ajan vaan työt ja 2 kissaa hoidettavana niin silti tuntu ettei tunnit riitä vuorokaudessa!

      Kiitos ja onneksi se on jo hellittänyt :)

      Poista
  3. Tiiät sie, että oon niin kade tosta siun vatsasta! :)
    Plää miullaki ne pienetkin lihakset lähteny karkuteille ja löllöö tullu tilalle :(. Toivottovasti lihasmuistin avulla (plus tietty treenin) avulla ne tulis takasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en minä tiiä mitä vastata tuohon vatsakommenttiin :'D Ku se on vaan aina ollut tuollanen!

      Se on turhauttavaa, ku lihakset katoaa, kun ne on kovalla työllä saanut ees joten kuten näkyviin. Mutta tosiaan, kun pääsee kunnolla treenirytmiin niin kehitys ei ole kuin ylöspäin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)