keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mä olen vain liikkuja

Monestihan ihan meidät tavis kuntoilijat mahdutetaan liikkujina omiin pikku lokeroihinsa sen mukaan, mitä liikunta lajia sitä nyt eniten harrastaa.  Mun harrastamani lajit ovat kuntosali, juoksu ja ryhmäliikunta, mutta mahdunko yhdenkään lajin lokeroon? Mietitäänpä!

Kuntosalilla kävijä:  Treenaa vähintään 4-jakoisella saliohjelmalla. Pienempi jakoisuus on nössöjen hommaa, eikä lihakset nyt niillä kasva. Salitreenin tarkoitus on muokata kroppaa ja kasvattaa lihaksia. Täytyyhän nyt muiden ihmisten huomata ulkoisesti mitä harrastat. Aerobinen on kirosana, joten salille mennessä autokin pitää parkkeerata mahdollisimman lähelle salin ovea. Eihän sitä voi ottaa riskiä, että vaivalla hankitut lihakset kutistuvat yhdenkin liika askeleen takia. Kuntosalilla kävijä syö vain bodyruokaa. Kuivaa broileria, riisiä ja rahkaa ja rahkaa ja rahkaa ja vielä kerran sitä rahkaa ja ehkä vähän enemmän rahkaa. Kalorit, treenit ja lepopäivät on aikataulutettu tiukkaan ja lähentelevät jo astrofysiikkaa. Eikä unohdeta niitä miljoonia lisäravinteita. On lataria, palaria, heräliä, unaria ja kaiken maailman superfoodia. 


Juoksija:  Juoksee vähintään sen 100 kilometriä viikossa. Kaikkien lenkkien kilometrit ja vauhdit on tarkkaan suunniteltu, että kehitys on taattu. Lenkillä juostaan sykemittarin kanssa ja vauhti menee sykkeen mukaan. PK-lenkillä ei missään nimessä saa syke mennä yli 130, muuten ei juoksukunto kehity. Lenkin jälkeen seurataan koneelta sykemittarin käppyröitä ja analysoidaan niitä. Kaikilla lenkeillä on joku nimitys PK, VK, DK, HK jne…. Juoksijat ravaavat lähes jokaisessa kesän juoksutapahtumassa ja tavoitteena on alittaa se entinen huippuaika.  Tai kyllähän niitä juoksutapahtumia myös muinakin vuodenaikoina järjestetään ;) Tärkeintä on kuitenkin saada se lappu rintaan ja juosta parempi aika!

Jumppari:  Jumpparit osaavat lähes kaikki LesMills-ohjelmat ulkoa. Jumpparille voi heittää minkä tahansa luvun, niin salamana tulee vastauksena jumppa laji ja ohjelma. Jumppari jumppaa vähintään 2 jumppaa päivässä. Koska kaikki jumpat on ihan pakkomustpäästäkunonniinparasohjelmajaniinparasohjaaja niin mitään suosikkijumppaa ei voi vaan jättää välistä, vaikka ois kuumetta tai ne omat häät.  Jos et ole nähnyt jumppaajaa 3 kuukauteen, hänet löytää mitä luultavimmin suosikki jumppatunniltaan. Jumpparit ovat aina jumppatunnin eturivissä ja heillä on kaikki mahdolliset hifistelyvälineet, mitä jumppaan voi saada.  Jumppari taitaa niin Sh’bamin moovit, Bodycombatin hurjimmat taistelupotkut ja Bodybalancen vaikeimmatkin tasapainot.

 
Voin tunnustaa, oli hieman kärjistetysti lokeroitu! Mutta oikeasti välillä tuntuu, että oon lajien suhteen varsinainen väliinputoaja. Joo, käyn salilla todella usein ja pyrinkin syömään kehitystä lisätäkseni. Toisaalta taas oon vähän tällainen wannabe treenaaja.  Salitreenit teen tosissani ja täysillä, mutta ruokapuolen menen niin ja näin. Kas tänään söin ystäväni luona monta palaa puolukkapiirakkaa, niin eihän siihen massaruokavalioon kuulunut herkut? Ja en myöskään käsitä aerobisen liikunnan välttelyä.  No en vaan käsitä. Ei ne lihakset mulle niin tärkeitä oo, että välttelisin niitten katoamista. 

Juoksijat tuntuvat taas välillä olevan mulle täyttä utopiaa. Mä olen viikossa juossut max 2 lenkkiä ja en tajua PK ja VK vauhdeista mitään. No ehkä se on syynä, kun puolikkaista tulee joka kerta huonompi aika ;) Käppyröitä ja sykkyröitä en seuraile ja sykemittarin otan mukaan yli 12 kilsan lenkeille. Välillä jopa ahdistaa ajatus kauheasta analysoinnista.

Jumpparin lokeroon mahdun kyllä vähiten, koska käyn jumpassa hyvällä lykyllä kerran viikossa! Mutta silti käyn välillä, koska tykkään kuitenkin irrotella jumppatunneilla ja ohjatut tunnit on kivoja!


Mä voin rehellisesti sanoa olevani vain liikkuja! Kehitys on kivaa ja totta kai teen treenini tosissani, mutta liika vakavuus tai tavoitteellisuus eivät sovi mulle.  Jos lyön vaikka itselleni päivämäärän, jolloin mun tavoitteena on nostaa penkistä sen tietyn verran ja se ei onnistukaan niin se vie multa pois sitä liikunnan iloa, motivaatiota ja  luo mulle pahaa mieltä.  Toki sitä voi ajatella, että en osaa käsitellä epäonnistumisia, mutta kyse ei ole siitä! En ole aina esim. penkkimaksimeita kokeillessani onnistunut tai juostessa alittanut tavoittelemaani aikaa. Näissä tilanteissa on kuitenkin kysymys siitä, että asetan tavoitteen, joka ei ole pakollinen. Toki esim. penkkimaksimin epäonnistuminen on vituttanut, mutta koska sitä on nyt tullut vaan kokeiltua niin ei se ole niin vakavaa. Tajuattekohan yhtään mitä koitan selittää?  Eli siis en halua asettaa itselleni todella määrätietoisia ja ns. pakollisia tavoitteita, koska mulle liikkuminen on harrastus ja sellainen, josta en halua ottaa paineita tai stressiä. 

Mä en ole mitenkään kauhean kilpailuhimoinen ja siksi en todellakaan harrasta mitään kilpaurheilua! Mulla lähtee maku, jos pitää lähteä kilpailemaan jostain. Jos esim. miehestä olisi joskus tarvinnut kilpailla, niin olisin todennut ettei ole mun arvoinen mies ;) Toki mä kilpailen asioissa, joissa elämässä täytyy kilpailla, esim. työpaikoista, mutta en huvikseen lähde hakemaan kilpailutilanteita elämääni. Sen vuoksi en koe kuuluvani mihinkään edellä mainituista lokeroista. En mitään harrastamistani lajeista harrasta niin kuin niitä vakavissaan harrastetaan. Oon niin kuin crossfittaajat, hyvä monessa mutten paras missään ! Heh, heh ;)  Mä olen löytänyt liikunnan ilon vasta pari vuotta sitten. Mulle liikkuminen ei ole luontainen lahja, josta oon aina nauttinut. En halua missään nimessä lähteä sitä sammuttamaan sen vuoksi, että aina kaikessa tässä elämässä pitäisi olla parempi. Mä en vain halua sitä. Mä haluan kaikkein eniten nauttia liikunnasta! Jos jotakuta naurattaa, että mun puolikkaan aika on huonompi kuin hänen omansa niin naurakoot vaan :) Mä en lähde tapahtumiin sillä asenteella, että pitää saada parempi aika kuin jollain toisella. Mä lähden niihin sen takia, koska haluan nauttia matkasta, liikunnasta, itseni voittamisesta ja siitä että mä pystyn siihen. 

Yhtä ylpeä oon kaikista mitaleistani, vaikka jokaisella on eri aikansa.

Mihin liikkujan kategoriaan te kuulutte? Ootteko kovin kilpailunhaluisia? Motivoiko teitä paremmin tietyt määrätyt tavoitteet vai sellainen teen parhaani-asenne?

14 kommenttia:

  1. Sinän olet ihan mahtava esimerkki monelle, että liikkua voi, koska se on kivaa ja siitä nauttii! Tämä varmasti motivoi paljon enemmän meitä "taviksia" kun maratoonarin harjoituskalenterin seuranta ja fitnesskisaajan treenivuosi!

    Nykyään tuppaa liikunta olemaan tapetilla sen terveys ja painonhallintavaikutusten vuoksi ja koska strong is the new skinny, on "pakko" näyttää treenatulta. Mutta sitä voi tehdä koska siitä nauttii :D
    Kiitos siis Pia tästä!

    Jenna
    http://terksulife.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos :) Onpas mukava kuulla! Mä oon kyllä sellainen että mua motivoi enemmän ns tavalliset ihmiset, koska en itse omaa suurta kilpailuviettiä .

      Musta tuntuu myös, että nykyään pinnalla olevista liikuntajutuista on tosiaankin unohdettu se liikunnan mukavuus. Kun sillä liikunnalla pitää olla aina jotain vaikutusta terveyteen tai ulkonäköön.

      Oleppa hyvä :)

      Poista
  2. Hää, kuka nauraa, että on parempi aika kuin sulla puolimaratonilla? :O Ei kai kuntoilija sinne tapahtumiin lähde voittamaan mitään muuta kuin itseään. Se on eri asia, jos oikeasti olisi kilpaurheilija, sitten taistelisi enemmän muita vastaan!! HUOH! :D

    Heh, mä olen noista eniten juoksija, vaikka tänä vuonna oonkin juossut selkeästi vähemmän kuin aiemmin. Enkä juokse tarpeeksi VEEKOOTA :D hahaha. Eikä hei oikeesti, mäkin olen löytänyt vielä entistä enemmän sen fiiliksen liikuntaan, kun harrastan nykyisin monipuolisempaa liikuntaa, kuin aiemmin.

    Ihanaa, että sulle tärkeintä on se fiilis, jonka liikunnasta saat. Se on elinehto, että jaksaa treenata ja että liikunta pysyy elämässä loppuun asti. Sun touhut kuulostaa hyvältä, ja mun silmiin oot kyllä kova punttimimmi kans huh ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan sulle viestiä tuosta :) Mutta siis vaikka huumorillakin heitetty juttu toisen ajasta on mun mielestä hölmö! Mulle saavutus oli hieno ja hölmöä heittää mitään ajasta! Mut jokainen tyylillään...

      Tärkeintähän on että on itselleen se sopiva ja mukava laji :) Monipuolinen liikunta on tosi tärkee juttu, johon itse yritänkin tässä vähän enemmän panostaa etten oo vaan jäykkä punttailija ;)

      Mulle se on juurikin se tärkein, koska oon ennen ollut sellainen liikunnanvihaaja että! Sitten kun tajusin et liikunta on kivaa, kun siitä saa niin hyvän fiiliksen niin se on mun liikuntaharrastuksille elinehto :)
      No joo, oon mä eniten punttimimmi ;) Mut välillä tuntuu etten oo sitäkään ku lukee totaalisia hc-salitreenaajien juttuja :D!

      Poista
  3. Moi! Heh, mä luulin olevani juoksija, mutta ton kärjistyksen mukaan olen kyllä myös väliinputoaja! :D Juoksen 20-50km viikossa, tajuan kyllä sykkeistä ja VK,PK-sanastosta, mutta en läheskään aina juokse sykemittarin kanssa tai mieti tavoitteita jokaiselle lenkille. En osallistu jokaiseen juoksutapahtumaan parantaakseni aikaa, musta lapun rintaan saaminen on niin kivaa, että sen takia sitä tekee mielellään. Välillä sitten tavoitellen sitä enkkaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin AIKAMOINEN kärjistys ;)

      Tärkeintä on tosiaan, että jokainen harrastaa omaa lajiaan itselle sopivalla tyylillä :) Se on hienoa, että sulla on sulle sopiva juoksuharrastustyyli ! Lappu rinnassa juokseminen on kyllä niin siistiä, että ei se aika ole kyllä niin tärkeä juttu, vaikka enkka ajan saaminen mieltä lämmittääkin :)

      Poista
  4. Sun tyyli onkin varmaan kaikkein terveellisin vaihtoehto! Kaikki äärimmäisyyksiin menevä toiminta menee sitten jo kauemmas siitä terveysliikunnan käsitteestä.

    Noista vaihtoehdoista olen eniten juoksija (kunnossa ollessani), mutta en mä nyt sentään ihan noin fanaattinen ole! :p

    Toi HK-lenkki oli kyllä paras! :D Kuuluu jokaisen tavoitteellisen urheilijan ohjelmaan ihan varmasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanois et MUN tyyli on kaikkein terveellisin vaihtoehto ;) Mähän syön herkkuja varmasti liikaakin ja monipuolisemminkin vois liikkua :D MUTTA sellainen keskitien kulkeminen ettei ole liian ankara itselleen voi liikunnan suhteen olla aika makee juttu :)

      Jep, HK on se tärkein lenkki ;)

      Poista
  5. Hih, minäkin oon väliinputoaja! No ei, oikeesti mullekin on noussut kaikkein tärkeimmäksi se, että nautin siitä mitä teen. Ja jos jollain viikolla ei tuu käytyä salilla tai juoksemassa ollenkaan, kun kiinnostaa jotkut ihan muut jutut, niin so what. Ehtii sitä sitten seuraavalla viikolla. Noi muutama viikko sitten alkaneet liikunnan sivuaineopinnot on kyllä auttaneet tässä ajattelussa. Sitä huomaa yhtäkkiä tekevänsä viikon aikana ihan hulluna sellasia asioita, joita ei oo koskaan edes kuvitellut tekevänsä. Ja kuitenkin samalla huomaa, että kaikesta nauttii - vaikka se ei oiskaan juoksemista tai salilla käymistä. Ja tietkö, mua alkoi vähän huvittaakin tämä kaikki. Sillon kun olin henkeen ja vereen se kuntosalilla kävijä, niin sai oikeesti tehdä töitä että sai viikossa kasaan sen kuutisen tuntia liikuntaa. Kun ei sillon tullu tehtyä mitään ylimäärästä sen salitreenin ohessa. Mut mites nyt? Viikko sitten tuli 10 tuntia ja sunnuntaina oli sellanen olo, etten ollut edes treenannut mitenkään erityisesti. Muistin vaan, että mulla oli ollut kiva viikko ja olin päässyt tekemään paljon kaikkea normaalista poikkeavaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mun mielestä monen olisi hyvä muistaa, että myöhemminkin ehtii liikkua. Ei ole maailmanloppu jos ei ehdi tai ei huvita harrastaa sitä suosikkilajiaan. Myöhemminkin ehtii!

      Voi vitsit kyllä tuo sun sivuainen on ihan mahtijuttu <3

      Poista
  6. Ihana Pia! Heräli ja unari, ja hk -lenkki, ihan paras! Sain kyllä hyvät naurut tässä tenttiin lukemisen ohella. :D

    Täälläkin ilmoittautuu yksi lokeroimaton, salitreenejä joo tulee, mutten seuraa kehitystä tarkalla ohelmalla / painojen ylös kirjaamisella. (Syynä ehkä se, kun hajamielisenä unohtelen sitä kynää ja vihkoa ties minne.) Mulle sopii sellainen salilla, että treenaan ns. tuntuman mukaan.

    Juoksulenkillä käyn n. kahdesti viikossa, pitkällä ja reippaalla = 15km. Yritän isäni oppeja noudattaa, että välillä reippaalla intervallia, välillä tasaista kovavauhtista tai muuta "kikkailua". Ja ryhmäliikunnat.. sama kuin sulla! Aika paljon huomasin, että treenataan samalla tavalla, sekaisin kaikkea. :D

    Ehkä miellän itseni kuntourheilijaksi, eli kohotan yleiskuntoa urheilemalla monipuolisesti! Tykkään kilpailla itseäni vastaan ja haastaa itseäni tekemään parempia suorituksia. Mulle sopii siis _pienet_ tavoitteet motivaatioksi, sellaset joihin tiedän pystyväni. Mutta tykkään myös haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja esim. "haluan juosta maratonin joskus". Enkä ota paineita näiden haaveiden toteuttamisesta, kaikki tapahtuu ajallaan, jos tapahtuu. :)

    Yleensä noista pokaaleista ja palkinnoista, mulla on mielessä se fiilis En edes muista mihin aikaan juoksin länsiväylän tai midnightrunin, muistan palkinnoista ainoastaan sen mahtavan tapahtuman fiiliksen, tunnelman ja sen, kun selvisi itsensä voittaneena maaliin.

    Ps. Ihania kuvia! Ja tuolla seinällä olisi selvästi tilaa sille palkintohyllylle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä että onnistuis piristämään sun tenttiin lukemista!

      Hih, ollaan siis sopivasti saman tyylisiä treenaajia ;) Mä teen saliohjelman mukaan ja kirjotan painot ylös koska en ikinä muistais mitä painoja oon käyttänyt. Välillä muutenkin sekoilen painojen kanssa, kun en ole osannutkaan laskea xP Oho, mä oon jotenkin luullut et juokset useammin kuin mä :) Hurjaa vauhtia oot kyllä kehittynyt kesällä ja syksyllä. Upeeta :) Eli ehken mä oo toivoton tapaus juoksun suhteen ;)

      Puit juurikin mun ajattelemat asiat sanoiksi! Itseä vastaan on kiva kilpailla ja sellaiset mahdolliset välitavoitteet on motivoivia :)

      Se fiilis noista on tosiaankin se tärkein!

      Kiitos :) Heh, ehkä se palkintohylly tulee sitten oikeaan kotiin ;) Kun tänne opiskelijakämpään ei tän karmean tavaramäärän lisäksi haluais lisää tavaraa ;)

      Poista
  7. Mä oon kyllä todellakin jumppaaja (ohjaaja myös), ihan pelottavaa miten tuollaisesta yleistyksestä niin moni täsmää muhun :-D Mut koska oon todellinen hyvänmielenliikkuja, teen sitä mitä oikeesti tykkään, eli jumppaan! Etenkin Les Millsejä! Samalla haluan että mun kunto kasvaa, että oon kestävämpi, tehokkaampi, ketterämpi, ym., mut ne on asioita jotka tulee vain positiivisena sivuvaikutuksena sen ohella, et nautin ja pidän hauskaa :-) Oon monesti miettinyt et pitäis varmaan käydä salilla, mut sit tajuan et miks ihmeessä mä meen sinne, kun koko sen treenin ajan katon kelloa ja toivon että tää treeni olis ohi, enkä vaan tykkää saleilusta yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on tärkeintä että oikeasti tekee siitä mistä tykkää :) Ja tosiaan jos on ihan fiilareissa hyppimässä monta jumppaa niin sehän on mahtavaa ku on se oma juttu!
      Jumpissa se kunto kasvaa salaa, kun yrittää joka kerralla enemmän :)

      Ja todellakaan ei kannata lähteä salille jos sali ei oo se oma juttu vaan jumppaaminen! Ihanaa et oot tajunnut sen! Musta turhan moni luulee nykyään et salilla on pakko käydä, ku ei oo!

      Hauskoja jumppahetkiä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)