perjantai 12. syyskuuta 2014

Mot halvmarathon

Pahoitteluni kaikille ruotsinkielentaitoisille jos ja kun otsikossa on virhe! Suurena suunnitelmana mulla oli että tällä ruotsin reissulla kehitän mun ruotsinkielen taitoa, että saisin edes vähän apuja akateemisen ruotsin kirjalliseen tenttiin. Laivan terminaalissa jo mainoksia lukiessani tajusin että turha toivo :"D

Jos joltakulta on mennyt ohi niin huomenna juostaan Tukholman puolimaratoni ja olen mun äitin kanssa sinne osallistumassa!

Eilen tosiaan aloitettiin meidän matka Tukholmaan! Päätettiin, että kun Ruotsiin lähdetään juoksemaan niin tehdään sitten kunnon reissu! Lähdettiin Silja Serenadella Tukholmaan. Molemmat tykätään matkustaa laivalla ja Siljan kautta saatiin matkat+hotelli paketti. Ja hei mikä olisikaan paras tapa tankata ennen puolikasta kuin laivan buffa ;)

Laivaan saavuttuamme ja laivan kiertelyn jälkeen suunnattiinkin syömään buffettiin. Musta laivojen buffetit on ihania! Ruoka ei petä koskaan :) Tällä kertaa otin jopa lämmintäkin ruokaa, kun se näytti niin hyvälle ja sitä olikin! Valitettavasti todistekuvan unohdin liittää tablettiin... Jälkiruuan kanssa toteutin sen että mieluummin överit kuin vajarit ;) Softiksen santsaamisen lisäksi tietty muita erilaisia herkkuja!

Otettiin ilta laivalla ihan rennosti! Ehkei ole kannattavaa bilettää juuri ennen puolikasta ;) Kierrettiin kauppoja, katsottiin akrobatiaesitys ja käytiin pubissa juomassa alkoholittomat drinkit. Noita akrobatia esityksiä osaa nykyään liikuntaa harrastavana arvostaa enemmän. Jotenkin kun miettii kuinka paljon eri liikkeet vaativat lihasvoimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta niin wau!

Tänään saavuttiin Tukholmaan ja aamiaisen ja pahimman ruuhkan jälkeen suunnattiin kohti hotellia. Meidän hotelli on keskustan Scandic. Hotelli on sopivan matkan päässä puolikkaan lähdöstä ja maalista. Ei tarvitse sitten matkustaa väsyneillä jaloilla pitkää matkaa :D HHM:n jälkeen meillä oli aikamoinen matka äitin autolle ja jossain vaiheessa ulisin etten pääse niin lujaa kuin äiti käveli :"D Joensuussa kun vielä kävelin juna-asemalta kotiin niin jalat ja pohkeet huusi niin hoosiannaa ettei kotona huvittanut liikkua! No mutta kuitenkin, hotelli ja huone ovat oikein siistejä ja mukavia :) Jätettiin tänne tavarat ja lähdettiin sitten heti kaupungille kiertelemään kauppoja ja tarkoituksena oli myös hakea juoksulaput.

Ruotsissa käymisestä on se huvittavaa että tulee kierrettyä osaksi samoja vaatekauppoja kuin Suomessa :"D Toisaalta jos miettii Joensuuta niin onhan täällä Tukholmassa paljon laajempi valikoima! Stadiumista ostettiin juoksuun tarvittavia juttuja ja innostuin kokeilemaan kivannäköisiä Socin treenihousuja. Mikä yllätys että niistä näkyi alkkarit läpi ja jäivät kauppaan.... Huoh, ärsyttää kun niin kivat housut mutta miksi haluaisin kanssa treenaajille alkkareitani esitellä...
Kokeilin myös toisessa kaupassa kivoja Puman housuja, mutta kun niiden päälle vetämisessä meni ikä ja terveys ja ne oli niin naftit että  en uskaltanut niitä ottaa.
Kuitenkaan en ihan ilman ostoksia jäänyt vaan löysin itselleni sopivan hullut ja kohtuuhintaset vapaa-ajan legginssit ;)

Syödessä käydessä huomattiinkin, että halvmaratonin lähtöpaikka olikin ihan vieressä ja mentiin syömisen jälkeen hakemaan numerolappuja. Herran jestas ku mua alko jännittää! Huomennako me juostaan? Jaksanko mä? Miten tulee menemään, äääk! Saatiin paikan päältä myös pussukat joissa voidaan tuoda huomenna tavarat säilytykseen :) Tosi hyvä ja kiva idea! Keräiltiin myös joitain oheistuotteita mukaan!

Lappujen haun jälkeen kierreltiin taas kauppoja kunnes alkoi jalkoja särkemään ja alko olemaan aika nollat taulussa. Myöhemmin jaksettiin käydä syömässä vaan hotlan läheisessä Burger Kingsissä.

Oon huomannut et huominen jännittää ihan sikana vaikka mulla on takana jo 2 puolimaratonia.  Mutta tuntuu etten oo kunnolla ehtinyt valmistautua! Olin 3 viikkoa kipeenä, viimeisimmät lenkit ovat olleet 5 kilsan pituisia. Tiistaina alko naurettava, säälittävä ja harvoin esiintyvä pikku yskä. Tuntuu etten oo juonut enkä syönyt tarpeeksi! Ois kiva juosta jonkun jäniksen peesissä mutta jos se sinkoaa yhtä lujaa kuin HHM:saa niin turha toivo... No täytyy nyt vaan luottaa itseensä ja muistaa nauttia tapahtumasta!!! Se tunnelma ja puolikkaan huuma on se syy miksi ylipäätään tänne lähdettiin!

Jännittääkö teitä tapahtumat, joiden urheilusuoritukset olette aiemmin suorittaneet? Onko kukaan teistä lukijoista juoksemassa huomenna täällä Tukholmassa halvmaratonia?

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä teille molemmille! :) Tosi ihanaa, kun siulla on äitisi kanssa yhteinen harrastus ja sen puitteissa saatte tehdä kahdestaan noin mukavalta kuulostavia reissujakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä <3

      Musta tää on kyllä niin kiva yhteinen harrastus :) Kun on näitä tapahtumia ja voidaan toisiamme tsempata <3

      Poista
  2. Mua jännittää aina ihan hirveesti, kun tuo toinen on juoksemassa niitä kisoja! Ja mä oon sentään vaan kattomassa. :D Oon aina ihan itku kurkussa kun annan sen viimeisen suukon ennen kun toinen menee lähtöä oottamaan. :') Että voin vaan kuvitella miltä tuntuu olla itse osallistumassa! :D Mä kyllä jännittäisin ihan hirveesti, aikoinani jännitin aina tanssikisoja, kun joskus sitä harrastin. Jännitin niin kovin, että lopetin lopulta koko tanssin sen vuoksi. :D

    Nautinnollista juoksua huomiselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut katsojaan oleminen vasta jännää on kun jännittää toisen puolesta! Juoksija voi juostessa unohtaa jännityksensensä :) Jos et saanut kisoista parempaa tunnetta että se jännityksen tunne jäi enemmän mieleen niin lopetus päätös oli varmasti fiksu :)

      Kiitos! Vaikka kiittelen näin myöhään niin ennen juoksua mukaisin tsempit :)

      Poista
  3. Mitä nyt yhtään omia kilpailuaikojani muistan, niin mua on aina jännittänyt. Ihan jokainen kisa ja ihan jokainen suoritus. Vaikka se tilanne on mukamas sama kuin ennenkin, niin oikeesti siinä ei oo mitään samaa. Aina joku asia on eri tavalla. Keli on erilainen, oma fiilis tai oma kunto on erilainen, kilpakumppanit on erilaisia, suorituspaikka on erilainen, yleisö on erilainen.. you know. On siis ihan normaalia, että joka kerta jännittää, vaikka kuinka ois kisaamisesta (tai sun tapauksessa puolikkaan juoksemisesta) kokemusta. Niin se vaan menee. Mut se onkin sitten asia erikseen, että miten siitä jännityksestä pääsee yli ja pystyykö nauttimaan siitä, mitä tekee.

    Hitsit, kun oisin ehtinyt kommentoimaan tätä ajoissa ja päässyt jättämään tsempit. Mutta pääsit siitä huolimatta maaliin. Jes, hyvä muru. Oon ylpee susta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just se et vaikka kaikki ois samaa niin asiat saattaa silti olla niin erilailla! Onneksi mulla unohtuu viimeistään lähtöviivan ylittäessä jännitys!

      Kiitos <3 Kyllä mä tiiän et mua tsemppaat vaikket ehtinyt kommentoimaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)