keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Korkeanpaikankammoinen puussa

Eilen vietettiin Itä-Suomen yliopiston liikuntapäivää. Eli luennot loppuivat viimeistään klo 12 ja opiskelijoille oli tarjolla joko ilmaisia liikuntamahdollisuuksia tai opiskelijahintaan tarjottuja liikuntajuttuja. Ennen liikuntapäivää selailin ISYY:n sivuja katsellen, että mitä liikuntapalveluja olisi liikuntailtapäivänä tarjolla. Huomasin, että Treetoppiin olisi mahdollista päästä opiskelijahintaan puihin kiipeilemään. Marilii oli tuolla aikaisemmin käynyt ja ehdotinkin hänelle, että lähdettäisiinkö yhdessä sinne kiipeilemään ja niinpä me tehtiin!

Uskalsin sentään tätä korkeammalle lähteä ;)

Hassuinta tästä jutusta tekee se, että mulla on korkeanpaikankammo :D Osa teistä lukijoista varmaan muistaa, että meinasin jumittua Extreme runissa pakokauhusta verkkoesteen yläosaan ja silti aattelin lähteä kiipeilemään puuköysiradalle! Luotin siihen, että ne valjaat tuo sen verran turvallisuuden tunnetta, ettei se pakokauhu ehkä sieltä hiivikään. Itseasiassa mua ei edes jännittänyt ennen Treetoppiin menoa, kesällä jännitin enemmän suppausta ja Ilosaaren kuohuja! 

Tosin valjaista tuli pidettyä tiukasti kiinni monissa suorituksissa :'D

Tosin siinä vaiheessa, kun saavuttiin paikan päälle niin alkoi jo vähän jännittää. Valjaita päälle pukiessa tuntui, että se oli rakettitiedettä ja olin aina muita jäljessä. Onneksi vieressä oli Marilii auttamassa ja toki ohjaaja myös näytti mulle valjaiden pukemista ja auttoi niiden pukemisessa. Kun valjaat oli päällä, mentiin harjoitusradalle, joka oli melkoisen matala. Siinä olikin pointtina, että opittiin miten radalle mennään, miten valjaiden lukot toimivat, miten radalla liikutaan ja miten radalta poistutaan. Valjaiden lukkojen käyttö olikin melkoisen helppoa ja ehdinkin jo innostua ekasta liu’usta. 



Kun olin käynyt läpi harjoitusradan, niin sitten oli mahdollisuus mennä minne tahansa radalle minne halusi mennä. Jos ongelmia oli niin piti huutaa ohjaajia ja äärimmäisessä hädässä apua. Onneksi ei sentään rynnätty heti kaikista korkeimmalle radalla vaan Marilii oli kiltti ja mentiin ekaksi läpi vähän matalempi rata. Siinä ei korkeus kauhistuttanut vaikka suorituksissa tasapainoillessani välillä haukoinkin henkeä! 


Korkeammalle radalle siirtyessä inhottavimmalta tuntui sinne puuhun kiipeäminen! Piti olla ajattelematta, että kiipeän korkealle. Pyrin myös siihen, että en kauheasti tuijottele alas. Toki suorituksissa tuli katsottua jalkoja ja sitä myötä alas, mutta en katsonut alas sillain, että ollaanpas me korkealla. Välietapeilla kyllä ehkä alkoi välillä kauhistuttamaan ja halailin puuta omaa vuoroani odotellessani :) Puunhalaaja kun olen ;) Itselle oli tosi suuri helpotus, että tehtäviä sai tehdä vain yksi henkilö kerrallaan parirata on toki eriasia. Musta olisi ollut ihan kauheeta, jos monta henkilöä olisi ollut tasapainoilemassa ja joku yrittäisi mua ohittaa (välietapeilla sai ohittaa, mutta kukaan ei lähtenyt mua ohittamaan vaikka sanoin, että mun ohi voi mennä ku oon tosi hidas). 


Tehtävissä mua kauhistutti ja ihastutti. Totesinkin Mariliille, että on mulla oikeasti hauskaa vaikka päästelen suustani kauhistuneita ääniä :D Mun tasapaino ei todellakaan oo mitään a-luokkaa ja oli ihan mahtavaa, että pysyin pystyssä tehtävissä tasapainoillessa. Miettikää vaikka tehtävää, jossa pitää liikkua pyörivän tynnyrin päällä! Olin aivan kauhuissani, että varmana tipahdan kyllähän ne valjaat estävät tippumisen, mutta en usko että se niissä roikkuminenkaan on kauheen hauskaa. Lopulta uskaltauduin tynnyrin päälle ja onnistuin! Mutta kaikista kauhein tehtävä oli mennä kahden ”tynnyrin” lävitse. Ei tynnyrissä meneminen kamalaa ollut, mutta se vaihtaminen tynnyristä toiseen oli kauheeta! Onneksi Marilii ohjeisti mua rauhallisesti ja onnistuin siinäkin :)
 

Kaikista eniten tykkäsin siitä, kun ratojen lopussa liu’uttiin vaieria pitkin alas. Se oli sitä vauhdin hurmaa! Vaikka nyt varmastikkaan ei kauheen lujaa menty, niin silti! Kun osasi nojata tarpeeksi taaksepäin, niin valjaat eivät puristaneet ikävästi ;) Toisaalta kans tykkäsin myös niistä tehtävistä, jotka tuntuivat itselle todella vaikeilta, mutta kuitenkin niissä onnistuin. Esimerkiksi köydeltä toiseen vaihtaminen. Jalan kääntäminen toiseen suntaan tuntui mahdottomalta, mutta kun keskittyi tarpeeksi niin se onnistui. Se oli siis suorittaessa aivan hirveän jännittävää, mutta kun suoritus oli ohi, niin se oli ihan mahtavaa!


Ennen kiipeilyä olin miettinyt, että laitankohan sitä heiaheiaan treeniksi. No kiipeillessä en miettinyt hetkeäkään, että laitanko vai en! Todellakin laitoin. Käsillä tuli puristettua henkensä edestä ja joissakin tehtävissä tarvittiin käsivoimia ja kyllähän tasapainoilu on keskivartalotreeniä. Mulla oli illalla hauikset ihan kipeät päivän kiipeilystä! 

Miten sitten tällainen korkeanpaikankammoinen selvisi puussa kiipeilystä? No hyvin, kun en tuijotellut jatkuvasti alas ja mulla oli mukana kärsivällinen ja rauhassa neuvova ystävä <3 Jos musta tuntui, että tehtävä on liian vaikea mulle, niin Marilii kannusti kärsivällisesti. Lisäksi hän auttoi mua joidenkin tehtävien lopussa ojentamalla kätensä, että pääsin välietapille pois tehtäväradalta (ylämäkeen meneminen radalla ei ollut aina niin helppoa). Jos mulla ei olisi ollut kärsivällistä ja kannustavaa ystävää mukana, olisin todennäköisesti saattanut jumahtaa johonkin kohtaan paniikista ja joutunut lopettamaan leikin kesken :'D

<3
 Tykkäsin kyllä Treetopista ihan hirveesti ja tuon 2 tunnin aikana ehdin käydä 3 rataa (plus harjoitusradan). Ensi kerralla vaan korkeammalle pariradalle ;)

Oletteko käyneet vastaavanlaisessa seikkailupuistossa?

6 kommenttia:

  1. Näyttääpä kivalta! Ja hienoa itsensä ylittämistä korkeissa paikoissa, hyvä Pia! :)

    Mä kävin kaks vuotta sitten Turun flow-parkissa (vastaavanlainen..), ja se oli niiiin siistiä!! Piti mennä tänä kesänä kans, mutta en saanut aikaiseksi! Muistan, kuinka rankkaa se oli ja hurjaa. Mua pelotti sikana hypätä sellainen iso väli, jossa piti käyttää köyttä apuna, että pääsi siis tasolta tasolle. Pää laittoi hanttiin, enkä meinannut uskaltaa hypätä. 10 minuutin ihmettelyn jälkeen uskalsin ja selvisin - se tunne oli huisi! :)

    Tahtoo uudestaan ;) Kiva tuollainen liikuntapäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä tosi kivaa ja oli kyllä ihan huippua voittaa oma korkeanpaikankammo :) Kiitos!

      Huih! Tollanen kuulostaa jo aika hurjalta! Mua kauhistutti jo vähän sellaiset isommat välit :D En tiiä pystyisinkö itse tuollaiseen! Toisaalta jos kaverin kanssa menee ja toinen kannustaa ja näyttää mallia niin ehkä mäkin kykenisin :) Oot kyllä rohkea mimmi! Tunne oli varmasti huikea, koska itse kun pääsin jonku vaikeemman tehtävän läpi niin fiilis oli huippu!

      Mäkin tahon uudestaan :D Pitää kesällä käydä tuolla tai jossain muualla! Liikuntailtapäivät on kyllä kivoja ja niitä on onneksi 2 yhden lukuvuoden aikana :)

      Poista
  2. Tollasta olis kyllä niin kiva kokeilla :) mäkin pelkään vähän korkeita paikkoja, mutta tossa olis varmasti turvallista haastaa omia pelkojaan kun on ne valjaat ja kaikki. Toivottavasti tännepäin tulis samanmoinen joskus tai pääsis muualla kokeileen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti :) ja ne valjaat ja niitten turvallinen opettelu tuo tosi paljon turvallisuuden tunnetta ja rauhallinen ja kannustava kaveri kans :)! Jos sulle tulee mahdollisuus käydä tollasessa ni käy ihmeessä :)!

      Poista
  3. Oon ite töissä Lappeenrannassa Atreenalin Seikkailupuistossa ja suosittelen lämpimästi! Siellä on tosi viihtyisä alue aidossa metsässä, paljon eritasoisia ratoja ja mm. nyt syksyllä pimeäseikkailuja :D Lisäksi kaikki radat on rakennettu ekologisesti suurimmaksi osaksi luonnonmateriaaleista ja niin, että puita ei vahingoiteta :)

    Noita seikkailupuistojahan on ollut aina Euroopassa ja esim. Virossa, mutta kiva, että ne on rantautuneet myös Suomeen. Tosin, nyt kun niitä löytyy vähän joka kaupungista, niin mietityttää, kuinka kauan kaikkiin riittää asiakkaita :/ Näistähän ei myöskään ole juuri mitään lainsäädäntöä, mikä vähän huolestuttaa - henkilökohtainen mielipide ja kokemus on, että omalla työpaikallani ollaan asiantuntijuudessa ja turvallisuusasioissa aikalailla edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä kivalta tuo Lappeenrannan seikkailupuisto :) Kääpäkurssilla yksi kertoikin siitä Lappeenrannan paikasta ja kertoi et siel on sellanen aika haastava sporttirata :D

      Varmasti tulee asiakasmäärien kanssa ongelmia jos läheisillä paikkakunnilla on noita seikkailupuistoja. Musta on tosi kiva, että Joensuuhun on tullut kaikkee erilaista liikunta-aktiviteettia, koska matkat toisille paikkakunnille tuntuu välillä toosi pitkiltä et on kiva et omalle paikkakunnalle uusia juttuja :) Uskon kyllä, että varmasti huolestuttaa turvallisuus, varsinkin kun oot ollut seikkailupuistossa töissä! Mä en ite oo muissa seikkailupuistossa käynyt mutta Joensuun Treetopissa on otettu kaikki turvallisuusjutut huomioon ja niistä ollaan tarkkoja :) Tai siis asiakkaana oli hyvä kokemus ja mun kaveri on ollut tuolla töissä :) Mutta siis kyllä ois hyvä noillekin olla jonkilaiset viralliset ja yhtenäiset säännöt, ettei kaikki seikkailupuistot sovella omilla turvallisuus säännöillään.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)