lauantai 8. marraskuuta 2014

Bloggaajien vastuu?

Blogeista on tullut koko ajan entistä isompi juttu ihan Suomessakin. Blogeja on jatkuvasti enemmän, monet blogit ovat yhä ammattimaisempia ja on puhuttu myös siitä, että blogit ovat menneet enemmän naistenlehtien suuntaan. Tämä ehkä koskee enemmän naisten pitämiä blogeja. Isommat massat lukevat nykyään blogeja ja entistä nuoremmat. Joillekin bloggarit ovat motivaattoreita, esikuvia tai roolimalleja.

Viime aikoina onkin joissakin blogeissa vilahdellut ajatus siitä, että bloggareilla ei ole vastuuta omista teksteistään, vaan kaikki vastuu on lukijan. On lukijan tehtävänä ymmärtää tekstit oikein ja ammentaa niistä ne hyvät asiat. Toki tässä on osa totuutta, mutta silti ajatus siitä, että bloggareilla ei ole mitään vastuuta teksteistään saa mut ajattelemaan, että mitä ihmettä?


Tietenkään blogia ei ole mielekästä kirjoittaa siten, että koko ajan miettii, ettei kai kukaan ota tästä nyt huonoja vaikutteita. Ei kai tämä kannusta kenenkään syömishäiriötä? Puhun siis nyt juuri treeniblogeista. En kai aiheuta ulkonäköpaineita? Pahoittaako joku mielensä postauksestani? 

Mutta eihän se vastuu teksteistään tarkoita sitä, että pitää alkaa sensuroimaan tekstejään tai koko ajan miettiä, että ottaako joku huonoja vaikutteita.
 

Mitä se on sitten se bloggareiden vastuu? Mielestäni se on sitä, että painaessaan julkaisunappia ymmärtää sen, että tekstejä voi lukea ihmisiä niin vauvasta vaariin. Ymmärtää sen, että joku voi imeä tietoa postauksesta. Toiset lukijat saattavat olla todella epävarmoja itsestään ja ottaa niitä huonoja vaikutteita. Koittavat kokeilla bloggaajan ruokavalioita tai treenirytmiä omaan elämäänsä. Toiset taas saattavat saada sitä motivaatiota, mutta ymmärtää että bloggarin elämäntyyliä on turhaa kopioida. Lukijoita on erilaisia ja mielestäni on jopa pelottava ajatus, että blogiin voisi kirjoittaa mitä tahansa ja kaikki on pelkästään lukijan syytä, jos blogista saa huonoja vaikutteita. 


Onko se sitten niin, että kun bloggari saa esimerkiksi syömishäiriöstä kärsivältä nuorelta sähköpostia, että bloggaajan blogi on auttanut paranemisprosessia, niin bloggaaja toteaa, että hienoa oon tällainen esikuva. Mutta jos käykin niin, että bloggaajaa lähestyykin lukija, joka kertoo että bloggaajan blogi on vain vaikeuttanut hänen paranemisprosessiaan syömishäiriöstä, niin bloggaaja toteaa, että omapa on lukijan syy, kun lukee hänen tekstejään.

Tiedän, että syömishäiriö on niin moniselitteinen sairaus, ettei esimerkiksi yhtä blogia voi siitä syyttää. Enkä ole syyttämässäkään tässä. Syömishäiriö nyt on niin sanotusti niin helppo esimerkki, kun mietitään treeniblogien huonoja vaikutteita. Lukija voi aina jättää blogin lukematta, mutta tajuavatko lukijat aina että ehkei minun kannattaisi lukea näitä tekstejä? Itse olen varsinkin huolissani nuorista, jos blogeja kirjoitetaan sillä mentaliteetillä, että ihan sama miten nämä mun kirjoitukset vaikuttaa lukijoihin. Luulisi, että monet meistä muistaisivat millaista oli olla teini-ikäinen. Se oli täynnä epävarmuutta. Ei toki tietenkään kaikilla.

 
Miten kukaan voi edes sanoa haluavansa olla esikuva, roolimalli tai motivaattori jos ei ole omasta mielestään mitenkään vastuullinen kirjotuksistaan? Sitäkö se roolimallina oleminen on?

Miten voimme edes syyttää mediaa siitä, että se toi laihuuden muotiin? Tai miksi voimme kritisoida muokattuja mainos- ja lehtikuvia, joissa ihmiset näyttävät epätodellisen täydellisiltä? Nehän voi jättää katsomatta ja onhan ihmiset tällä mentaliteetilla typeriä, kun eivät tajua että ei nyt sellainen tarvitse olla, mitä media toitottaa. 


Yksi syy blogien suosioon on se, että blogit koetaan olevan tavallisten ihmisten pitämiksi. Niihin pystyy helposti samaistumaan. Mallia, vaikutteita ja motivaatiota on helpompi saada tavalliselta ihmiseltä. Monet tietävät ja sisäistävät, että blogi ei ole koko totuus bloggaajan elämästä tai bloggaajasta. Tai että kuvissakin yritetään tuoda juurikin ne parhaat puolensa esiin. Se kuvissaan aina pullisteleva lihaksikkaan näköinen bloggaaja ei pakosti todellisuudessa näytäkkään lihaksikkaalta. Mutta on aina se osa, joka ottaa blogeista liikaa vaikutteita itseensä ja mielestäni myös tätä puolta pitäisi pyrkiä ajattelemaan blogia pitäessään.


  Mitä mieltä te olette aiheesta bloggaajien vastuu? Onko bloggaajilla mitään vastuuta omista teksteistään?

4 kommenttia:

  1. Musta on hyvä, että tää aihe on noussut keskusteluun ja vielä musta on ollut tosi lämmittävää, että fitfashionissakin pari bloggaajaa on kertonut, että heillä on elämässä myös kielteisiä asioita, eikä kaikki ole vaan sitä kiiltokuvaa.
    Mutta onhan se niin paljon siitäkin kiinni, kuinka asiat esitetään ja tämän kohahtelun myötä moni bloggaaja on kirjoitellutkin avoimemmin siitä, että blogi ei ole mikään yksinkertainen totuus kenenkään elämästä. Paljon enemmän sävyjä on tullut joihinkin kirjoituksiin mukaan, enemmän sellaista elämänmakuisuutta. Sulla kyllä elämänmakuisuutta on ollut tässä koko ajan mukana, vaikka aihealue on ollutkin rajattu.:) Eli voi kirjoittaa positiivisesti ja fiilistellen eikä tarvitse tehdä naistelehtimäistä kiiltokuvaa.
    Anoreksiaa on kyllä ollut olemassa jo ennen tätä fitness-buumia. Ja jos mieli on sairastunut, niin kyllä ne keinot toteuttaa sairautta löytyy, uskoisin näin. Mutta tietysti blogeissa on tietty vastuu ja varmasti sairastumaan herkälle on ne ideat ja keinot turhankin helposti saatavilla.
    Tähän kirjoitukseen oli kyllä tosi hyvin saatu eri puolia tästä aiheesta.
    Uskon kuitenkin, että keskustelujen myötä blogeihin on tullut lisää avoimuutta siitä, kuinka suhtautua myös niihin huonoihin malleihin. Anoreksia ja muut syömishäiriöt tuskin poistuvat, vaikka kaikki liikunta- ja terveysblogit katoaisivat ilmaan.
    Ja on typerää myös yleistää, että liikunta- ja terveysblogit toimisivat samanlaisena mallina kaikille, koska ihmiset ovat yksilöitä ja osaavat hakea niiltä myös eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä, että on tosi hyvä et tästä aiheesta puhutaan :) Ja se on hyvä, että myös treeniblogiyhteisössä bloggaajat tuo ilmi, että kaikki ei ole aina pumpulihattaraa!

      Se on tosi tärkeätä oikeasti miten asiat esitetään! Ihan yksinkertaisen tavallisen asian voi saada kuulostamaan joltain oscar suoritukselta tai maailmanlopulta ihan riippuen siitä, että miten se kuvailee! Kiva kuulla, että mun blogissa on mukana sitä elämänmakuisuutta :) Jee!

      Se on kyllä oikeasti totta, että anoreksiaa on olemassa niin ilman blogeja kuin fitnessbuumia. Se on kuitenkin niin moninainen sairaus, että yhtä tekijää siinä ei voi oikein syyttää. Mutta tosiaan blogeissa voi miettiä, että millä tavalla tuo asioita esiin, että voiko ne vaikuttaa negatiivisesti johonkin. Että esimerkiksi uskoisin että moni kattoisi kieroon jos alkaisin blogissa puhumaan että oon liian lihava ja nyt pitää alkaa dieetille ja ehkä joillekin saattaisi tulla olo et jos tuon kokoinen on lihava niin mikä sitten riittää? Hyvä, että sain eri puolia tuotua tästä ettei tullut mieleen vaan yksipuoleista saarrnaamista :)

      Mun mielestä monessa blogissa on niin sanotusti kyllästytty täydellisen terveellisyyden kiiltokuvaan tai täydellisen suorittajan kiiltokuvaan ja se avoimuus on lisääntynyt, että rennosti ottaminenkin on osa terveyttä :)

      Yleistys on aina typerää (vaikka sitä tulee itsekin välillä harrastettua :'D).

      Kiitos hyvästä kommentista ja kiva ku kävit kommentoimassa :)

      Poista
  2. Taidettiinkin puhua tästä aiheesta, joten tiedät mitä olen mieltä. Jokaisella meillä on vastuu,myös hyvässä kun huonossa. Kyllä itse ainakin katson, etten mene päin punaisia valoja kun lapsia on valoissa samaan aikaan mun kanssa. Tämä pätee ehkä vähän muuhunkin ajatteluun, että yritän ainakin kirjoittaa asioita jotka voisivat olla hyviä vaikutteita. Jos joku mulle kirjoittaisi noin kun tuolla ylhäällä kuvailit, että minä olisin ollut ikävä vaikute jonkun ihmisen elämään, niin mulla tulisi kyllä ihan kamala olo. Kirjoittaisin varmaan pitkän meilin ja pahoittelisin, korjaisin kirjoituksiani ja yrittäisi muuttua. Tiedän, etten voi aina puhua vain hyviä asioita ja saada aikaan hyvää, mutta kyllä sitä jokaisen pitäisi välillä miettiä,että mitä oikein kirjoittaa ja kertoo.

    Hyvä teksti Pia :)

    http://blogit.fit.fi/sairaankaunismaailma/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin me tästä aiheesta puhuttiinkin :)

      Tätä mä oon aiemminkin johonkin blogiin kommentoinut tästä aiheesta puhuttaessa, että kyllähän me ollaan vastuussa tekemisistämme, kun ei huonoa mallia halua lapsillekaan näyttää!

      Itsekin koitan kirjoittaa siten, että niistä voisi saada ihan hyviä vaikutteita. Et esim. jos on ollut mässäilyviikko niin en kirjoita et hyi ällöä kuvottavaa ku oon niin läski ja pöhöttynyt vaan kirjottanut et tällaisia viikkoja tulee aina välillä ja kun palaa siihen normaaliin rytmiin niin se nestepöhökin lähtee :)

      Siis se esimerkki oli kyllä sellainen, että olis ihan hirveätä saada sellainen meili! En usko oikeasti et kukaan voisi vaan aatella et omapahan on syynsä.

      Ja juurikin ois tosi tärkeätä et jokainen miettii kirjoittaessan ja julkaistaessaan tekstiä. Ei sitä voi aina hypettää terveellisyyttä tai olla joku terveellisyyden esikuva, mutta kyllä sitä aina voi käyttää järkeä postatessaan :)

      Kiitos Marissa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)