tiistai 25. marraskuuta 2014

Se niistä salitreeneistä

Tiedättekö kun on into puikeimmillaan salitreenien tai minkä tahansa muiden treenien kanssa ja sitten käykin niin, että täytyy pitää taukoa?  Heh, ja pari viikkoa sitten parina päivänä salitreenit ärsytti, miten niin muka tuuliviiri?  No se ajatuskin tauosta ärsyttää, kun haluais vain treenata!


Mulle kävi nyt niin, että onnistuin viime viikolla ärsyttämään mun olkapäätä. Maanataina se kipeytyi rinta-olkapäätreenistä ja kun se ei muka ollut niin kauhean kipeä, niin tein kaikki treenit loppuun. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä! Sunnuntaina balancen jälkeen olin sitä mieltä, että tää ei nyt ole ookoo. Sattuu levossa ja sattuu koko ajan.  Ensimmäinen fiilis oli kamala suuttumus, että nyt ne salitreenit menee pitkäksi aikaa tauolle. Menin kotiin ja aloin itkemään, kun suututti niin paljon.  Tiedän, kuulostaa naurettavalta!  Aattelin, että pitää luopua koko salikortista, jos tauosta tulee pitkä. Tai kun jumppaan sit vaan aerobista niin kaikki salilla tehty työ valuu hukkaan ja joudun taas aloittamaan joskus alusta. Sitten mietin, että ihan sama käyn koittamassa salilla, että pystyykö treenaamaan. Siinäpä vasta järkeä olisi.
 

Tottakai tulin järkiini ja osasin antaa ihan oikeat mittasuhteet asialle! Lepään tän viikon ja toivon, että kipu menee sillä ohi. Todennäköisimmin kiertäjäkalvosin on ärtynyt.  Jos ei sillä mene niin sitten lepään kauemmin. Voin juosta, käydä spinningissä ja salilla voi treenata jalkoja!

Itse kun olen tällainen perus pessimisti, niin ensimmäiseksi aattelen aina pahinta. Kuukausien treenitaukoa jne. Kun sen ensimmäisen tunneryöpyn jälkeen sitten pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin, niin osaan ajatella taas ihan järkevästi! Oon kyllä sellainen tunteella eläjä :P Ensin tulee aina se tunneryöppy ja sitten osaan ajatella vasta järjellä. Onneksi näin vanhetessa osaan kuitenkin odottaa sitä järjenääntä ennen toimintaa ;)


No ainakin tuli itselle selväksi, että mikä oikeasti on se mun juttu! No se salitreeni tietenkin. Ettekö muka ole jo aavistaneet ;) Kun on se oma suosikkijuttu, niin ei alkuun yhtään lohduta, että voi harrastaa kaikkea muuta liikuntaa kuin sitä omaa suosikkilajiaan. 


Ja tosiaan, eihän tää nyt niin iso juttu mitä sunnuntaina alkuun ajattelin. Eikä todellakaan ole!  Parin päivän lepäilyjen jälkeen olkapää tuntuu jo paremmalta! Toki se on kipeä, kun kipu kohtaan koskee ja jos kauheasti olkapäätä räplään niin sitten koskee enemmän. Aion nyt tosiaankin lepuuttaa olkapäätä niin kauan kun se on kipeä. Jos vaikka en pääse treenaamaan tän vuoden puolella kunnolla salilla niin sitten en pääse. Sitten liikun sen mukaan mitä voin! 

Kuten kuvista näkee niin tää viikko mennään ruokien suhteen aika rennolla asenteella. Plussakalorit saa ainakin siksi aikaa jäädä, että pääsen taas kunnolla salitreenien pariin. Enkä ala selittelemään jurgurttia, suklaamysliä tai mehua, koska niitten selittely kuulostaa omiin korviin naurettavalta :D

Miten osaatte suhtautua lemppari lajin taukoon? Onko teillä ollut olkapäävaivoja? Onko ne helposti parantuneet? Oon kyllä joskus aiemmin suututtanut molempien olkapäiden kiertäjäkalvosimet siten, että kipu oikein tykytti jatkuvasti ja se meni kyllä onneksi nopeasti ohi, kun LEPÄSIN!

8 kommenttia:

  1. Koko mun blogi on tarinaa siitä, miten suhtaudun tuohon taukoon, joten eipä siitä nyt sen enempää. ;) Ja senkin ehkä tiedät, että mun olkapäävaiva on kestänyt yli vuoden. Mutta olen ihan varma, että sun vaiva ei ole näin sitkeää sorttia! Parin viikon päästä tilanne on varmasti jo huomattavasti parempi, jos ei kokonaan ohi. Ja kuten sanoit, voit tehdä kaikkea muuta!

    Toipumista olkapäälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelinkin, että sulla on olkapää vaivannut tosi pitkään :(

      Ainakin näillä näkymin vaiva ei onneksi vaikuta sitkeältä sortilta, mutta pitää toko nyt vähän katsella, että miten lutviutuu!

      Kiitos :)

      Poista
  2. Äääää, tais mennä bittiavaruuteen miun kommentti ekaks. Mitähän mie oikein kirjoitin... No anyway, ois voinu kyllä olla tää teksti ihan kuin miun näppiksestä niin kuin Pia tiiät! Se on niin inhottavaa kun joutuu tauolle rakkaasta lajista tahtomattaan eikä siinä paljon auta, vaikka muut kuinka toitottaa, että voit tehdä jotain muuta. Se on vaan niin ärsyttävää!

    Mut en mie usko että siulla tuo nyt sen pahempaa on, mikä ei menis ohi kun vaan nyt maltat kunnolla antaa sen rauhoittua. Niin kuin oli tänäänkin puhetta, että älä treenaa sitä kipeenä ettei käy niin kuin miulle :/ Viikon tai parin tauko ei oo mitään verrattuna et menee vuoden treenit plörinäksi... Tsemppiä sen kanssa ja toivottavasto tosiaan paranee nyt viikon aikana. Ja jos ei, niin sit lepuutat pidempään. Vaikka tiiän, ettei ole helppoa. <3

    Ihana tuo Korppu tuossa, näyttää kieltä! <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin turhauttavaa! En tajua miten siinä vaan onnistuu välillä tuhoamaan kommenttinsa :(

      Joo, mulle ei viime viikolla todellakaan ees maistunut muu liikunta :'D Kun ei salille voinut mennä, niin ei huvittanut liikkua ollenkaan!

      Onneksi annoin kyllä levätä :) Sen takia päätinkin, et nyt lepään ettei mee pahemmaksi vaikka tyhmästi tulikin treenattua se kevyt viikko :( <3

      Korppu on söpöliini ;)

      Poista
  3. Lempparilajista luopuminen ei itselleni ole ollut kovin helppoa, varsinkin jos on reenannut jo pitkään ja saavuttanut tuloksia ja kehittynyt valtavasti. Kiukuttaa, ottaa päähän ja itkettää, ettei tajunnut "lopettaa ajoissa" ennen kuin oli liian myöhäistä. Jossain vaiheessa toipumista kuitenkin aina ymmärtää, että tauko voi tehdä hyvää- keho saa levätä, voi suunnitella uusia lajivaltauksia tai jotain uutta siihen rakkaus-lajiinsa liittyen. Liikuntavammoja elämäni aikana on tullut useita, mutta koska bloggasit nimenomaa liittyen olkapäihin niin omakohtaisena kokemuksena joskus, kun olin lämmitellyt liian vähän kahvakuulaillessa ja lähdin tekemään tempausta, olkapäästäni kuului napsaus, jota seurasi kova kipu. Jatkoin vielä muutaman liikkeen- mitä ei tietenkään olisi kannattanut.. En voinut tehdä treenejä loppuun pakottavan kivun vuoksi. En tiedä tänä päivänäkään mitä olkapäässä tapahtui- kipu kyllä helpotti särkylääkkeillä ja geelillä eikä näin vaivaa. Mutta kun alan treenata kuulalla, tietyissä liikkeissä yhä tuo olkapää vihoittelee; napsausta ei enää kuulu, mutta vihlova kipu alkaa, erityisesti pystysoudussa. Harmittaa hirveesti, tuosta vammasta on kuitenkin aikaa jo liki 2vuotta ja yhä vaivaa joten vinkkinä kaikille, et jos vaan jotain kipuja ilmenee, lopettakaan liike siihen! Tunnustelkaa mikä voisi olla vikana ennen kuin jatkatte harjoitusta ettei vain käy pahemmin. Treeni iloa kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä se ajoissa lopettaminen on vaikeeta :( Kun haluaa tehdä sitä mistä tykkää ja ajattelee ettei tää nyt niin paha oo.

      Huh, onpas sulle käynyt ikävästi :S Liikuntavammat on kyllä siitä ikäviä, että ne kyllä helposti jää vaivaamaan pitkäksikin aikaa vaikka paranevat. Itsellä välillä tuo sijoilta mennyt ranne kiukuttelee enemmän ja joskus ei vaivaa ollenkaan. Ja keväällä loukattu häntäluu muistuttelee askelkyykyissä edelleen :(

      Mutta tosiaan tärkeää, että jos tulee kipua treenatessa, niin pitää ehdottomasti lopettaa liike siihen!

      Treeni iloa sinullekin CARO :)

      Poista
  4. Olis voinu olla mun kirjoittama juttu :). Satutin perjantaina olkapäätä, en tiiä mistä ärsyyntyi kun ei selkää tehdessä tuntunut, mut liikkeen lopetettuani vihlas. Hölmö kun olin, jatkoin treenin loppuun vaikka vihloi välillä. Kättä nostaessa vihloo etuolkapään puolelle, mietin myös kiertäjäkalvosinta, mut vois olla kyllä enemmänkin hauislihaksen kiinnityskohta tms. No, kun tuntui lauantaina paremmalta niin kävin 1.5h bodycombat/attack/balance yhdistelmätunnilla eikä tehdessä tuntunut. Salilla sunnuntaina olka/hauis/ojentajatreeni, mutta kun ei koskenut tehdessä yhtään. Nyt sit oon antanu lepoa ja venytelly, otan kuuriluontoisesti Buranaa jos joku tulehdus. Miks se onkin niin vaikeeta jos satuttaa niin olla tekemättä?! Toivotaan ettei pitkää vaivaa näistä tulisi, salilla voi tosiaan keskittyä jalkoihin... Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts :S Se on vaan se jokin asenne, että kun ei muka tarpeeksi satu niin voi tehdä treenin loppuun tai tyhmänä minuna koko treeniviikon loppuun.

      Onneksi sulla ei nyt ole sitten hirveämmin koskenut ja lepo tekee kyllä hyvää! Itse tosiaan lepäsin koko viime viikon kaikista treeneistä (vaikka olkapää nyt ei tietenkään juoksemista estä) ja uskaltauduin tällä viikolla salille ja olkapäähän ei ole sattunut :) Lepää siis nyt kunnolla, jos se menis vaikka sillä ohi!

      Paranemisia sulle :)!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)