tiistai 4. marraskuuta 2014

Urheilutapahtumassa yksin vai kaverin kanssa?

Tää aihe tuli mieleen, kun juteltiin Antin kanssa mun seuraavan kesän juoksutapahtumasuunnitelmista.  Kesällä mun ois tarkoituksena käydä juoksemassa ainakin yksi puolimaratoni ja oon ajatellut, että juoksen sen yksin. Tai kuinka yksin nyt monen sadan juoksijan kanssa voi juosta ;)


Oon käynyt juoksutapahtumissa juoksemassa kaverin kanssa ja oon käynyt myös yksin juoksemassa ja onhan se ihan erilainen suoritus juosta yksin kuin juosta toisen kanssa.  Ilmottautuessani Tahkon extreme runiin mulle yhtenä ehtona oli se, että Antti lähtee mun kanssa sinne. Yksin en olisi uskaltanut osallistua. Ja tapahtuman jälkeenkin voin todeta, että tollaisiin juoksutapahtumiin, joissa on esteitä ja muita haasteita, tarviin mukaan sen juoksukaverin! Kun esteellä alkaa jännittämään tai väsyttämään niin toisen tsemppi on mulle tosi tärkeetä! Eikä siellä tapahtumassa haittaa vaikka toinen joutuu mua oottelemaan, koska mulle (Tahkolla ei myöskään Antille ollut) se aika ei ole niin tärkeä tuollaisissa tapahtumissa. Ei tuu fiilistä, että pilaa toisen suorituksen. 


Puolimaratoneja oon juossut yksin ja äidin kanssa. Enemmänhän oon juossut niitä äidin kanssa kuin yksin :D Toki sen päivän juoksukokemus on ihan päivästä kiinni. Onko itsellä hyvä juoksupäivä ja mites on juoksukaverin laita. Vantaalla juoksin yksin ja siellä määräsin ihan itse oman tahtini ja sinä päivänä tuntui hyvälle juosta alkuun mahdollisimman reippaasti ja taistella loppua kohden. Silloin juoksi ajatellen vain itseä ja omaa jaksamista. Toisaalta taas kukaan ei ollut tsemppaamassa, kun uuvutti. Paitsi tietenkin matkan varrella olleet kannustajat!


HHM:ssä juoksin ekaa kertaa puolimaratonin äidin kanssa ja se oli sellainen päivä jolloin mulla riitti juoksuintoa, kun äidillä oli alussa vaikeeta. Ja tuolloin tosiaan tajusin sen, että tärkeintä ei ole se tavoiteaika vaan se hyvä juoksufiilis. Oli huippua juosta hyvä juoksu yhdessä äidin kanssa ja kun vielä toimin äidille tsempparina, niin se tuntui tärkeältä! Tukholmassa tilanne meni toisinpäin ja mulla oli suuria vaikeuksia niin juoksukunnon ja mahan kanssa. Koitin pysyä äitin tahdissa, vaikka tuntui raskaalle ja lähetinkin äidin suorittamaan omaa juoksuaan, kun mahan takia pelkäsin joutuvani keskeyttämään. Olihan se Tukholma toisaalta toisen kanssa juostu ja toisaalta yksin juostu puolimaratoni mulle! 


Kumpi on itselle sitten sopivampi tapa? En sanoisi, että kumpikaan tyyli olisi sen huonompi tai parempi. Yksin juostessa voi keskittyä vaan itseensä ja omaan suoritukseensa. Kaverin kanssa juostessa voi jakaa tapahtuman fiiliksiä ja saada tsemppiä toiselta, kun tuntuu vaikealta. Kaverin kanssa voi jakaa tapahtuman ilot ja epäonnistumiset. Ja kuten Tukholmassa kävi niin, äiti ymmärsi täysin mun onnistumisen fiiliksen, kun pääsin maaliin, koska hän oli nähnyt kuinka vaikeata mulla oli yhdessä vaiheessa. 

Miksi sitten olen päättänyt juosta kesän puolikkaan yksin? Koska haluan kokeilla taas sitä yksilösuorittamista puolikkaalla. Kun on vain minä ja musiikki ja sadat muut juoksijat. Tietenkin vähän oon miettinyt, että pystyisinkö enää samaan suoritukseen kuin Vantaalla vai oliko se vaan aloittelijan tuuria. Mutta kyseisen tapahtuman reitin mäkisyys vähän saa mut uskomaan, että samaan suoritukseen en ihan pystyisi. 

Mulla on siis juoksutapahtumissa sama juttu kuin ihan muutenkin treenaamisessa. Kaverin kanssa on kiva ja huippu treenata, mutta välillä tarvitsen myös niitä hetkiä, jolloin treenaan yksin. Ja ensi vuonna olisi tarkoitus käydä juoksemassa myös äidin kanssa parissa tapahtumassa <3 
 
Mites teillä tämä menee? Menettekö urheilutapahtumiin mieluummin yksin vai kaverin kanssa? 

Heh, mä olisinkin ens kesän Tough Vikingiin juoksukaveria vailla! Antti ei oo siitä oikein innostunut ja ei mun opiskelukaveritkaan oikein osoittaneet kiinnostusta sen suhteen. Anyone ;)

4 kommenttia:

  1. Mä tykkään käydä tapahtumissa yksin (tai mennä toki kaverin kanssa), koska sit saa juosta täysin omalla tahdilla ja fiiliksella. Toisaalta juostiin kaverin kanssa aika pitkään yhdessä Vaaroilla, ja sekin oli kivaa. Mutta ei oltu sovittu, että juostaan yhessä :)

    Vitsit, toi Tough Viking kiinnostais, mutta se taitaa osua Nuuksio Classicin kanssa päällekäin, ja se on mulla ens syksynä suunnitelmissa... tuollaiseen tapahtumaan voisin just kuvitella meneväni kaverin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä sillon on just hyvä juosta yksin ku haluaa juosta ihan sen oman suorituksen omien fiilisten mukaan :) Ja kyllähän varmasti pystyy myös osallistumaan kaverin kanssa tapahtumaan sillain et molemmat juoksee omaa suoritustaan, mutta osan matkasta yhdessä :) Itsellä ei kyllä Vantaalla ollut ystävän kanssa mitään mahdollisuutta yrittää ees ottaa yhtään askelta rinnakkain, ku se viiletti sellaista vauhtia että :D

      Voi harmi :( Pitää koittaa kosiskella jotain muuta kaveria sitten! Ku ehdottomasti haluaisin päästä tuonne juoksemaan :)

      Poista
  2. Mä olen tällainen yksinäinen puurtaja, niin ehdotomasti yksin. :) Tai ainakin ennen on mennyt näin. Saas nähdä, onko tämä tauko tuonut muutosta asiaan. Ainakin tällä hetkellä myös yhteislenkit kiinnostaisivat kovasti, vaikka ennen lenkkeilinkin mielellään yksin. Koska halusin mennä just sitä itselle sopivaa vauhtia.

    Tough Vikingiin en kyllä lähde, vaikka olisin kunnossa. :D Olen niin vamma-altis, että varmasti katkaisisin siellä vähintään yhden raajan tms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on tehdä siten mikä tuntuu itsestä parhaimmalle :) Mutta kannattaa myös kokeilla jotain yhteislenkkiä, jos se kiinnostaa :D

      Heh, mäkin oon aika vamma altis, mut pakko päästä testaamaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)