torstai 29. toukokuuta 2014

Treenaan, olen siis parempi ihminen

Mä olen sellainen ihminen, että en vaan kestä sitä itsensä ylentämistä toisten yläpuolelle tai itsensä pönkittämistä muiden kustannuksella. Mun mielestä on ihanaa jakaa liikunnasta nauttimisen ilosanomaa, mutta toisaalta ymmärrän myös, että se liikunta ei ole kaikkien pala kakkua.  Tän vuoksi mun on vaikea käsittää esimerkiksi somessa tapahtuvaa iloitsemista omasta liikunta harrastuksestaan, mutta että samassa lauseessa pilkataan sitten niitä jotka ei sitten samasta elämäntyylistä nauti.


Vaikka liikunta ja terveet elämäntavat on hyvä juttu, niin ei se tee mun mielestä ihmisestä sen parempaa kuin muista.  Enkä sen vuoksi ymmärrä, että miksi sillä pitää ylentää itseänsä? Mikä tekee proteiinijuomaa lipittävästä ihmisestä paremman kuin siideriä lipittävästä?
 

Mun mielestä olisi hyvä muistaa, että kaikki ei vaan halua samaa tai tykkää samoista asioista! Mäkin olen ennen vihannut liikkumista, enkä ole yhtään tajunnut, että miten kukaan voi nauttia lenkillä käymisestä.  Jos olisin silloin lukenut somesta  vastaavanlaisia kommentteja, mitä oon nykyään välillä lueskellut, niin olisin kaivautunut sinne sohvan pohjalle syvemmälle. Jos haluaa kannustaa ihmisiä liikkumaan tai haluaa levittää omaa hyvää fiilistään niin mun mielestä  sitä voi levittää ilman toisten lyttäämistä. 



Sitä paitsi sitä voisi miettiä, että onko ne treenaajan terveelliset elämäntavat sen upeampia tai terveellisempiä verrattuna muiden tai niiden siiderinlipittäjien elämäntapoihin? Kun treenataan yltiöpäisesti, muita kuin yltiöterveellisiä ruokaa kutsutaan cheatmealeiksi ja pahimmillaan ajetaan itsensä ylikuntoon sen liiallisen treenaamisen tuloksena. Ja jos ei treenata tarpeeksi niin siitä tulee huono omatunto.

Joten ensi kerralla, kun somessa päivittää liikunta hypetyksensä ohella, että kärvistelkööt krapulaiset krapuloissaan, että onko se niin tarpeellista? Mitä sinä siitä hyödyt?

Oletteko te somessa kohdanneet ei liikkuvien vähättelyä?

maanantai 26. toukokuuta 2014

Hysteerisenä salilla

No en ollut hysteerinen salilla ihan kirjaimellisesti, mutta jokainen joka on joskus loukannut itsensä salilla tietää varmaan sen tunteen, kun jännittää että meneekö paikat uudestaan rikki :P Jännitti tänään nimittäin vähän ranteen puolesta!



Voimajakso on siis ohi ja palaan takaisin tuttujen bodaustreenien pariin, tai no uuden ohjelman parissa! Ai että muuten tunsin taas olevani kotona salilla! Voimatreenit olivat ihan hauskoja, mutta niitä tehdessä olo oli tosi epävarma. Mutta hyvähän se on välillä joutua pois mukavuusalueeltaan ;) Oon niin tottunut tekemään salilla bodaustyyppisiä treenejä, niin tuntuu että niitä tehdessäni oon omimmillani.
Koska teen nyt kolmijakoisesti bunkkeritreeniä, niin treenejä voi tehdä niin kuin haluaa, nelijakoisen kanssa treenipäivät oli yleensä tietyt ja päivien vaihtelu ei ollut niin helppoa. Alotin tän viikon jalka ja käsitreenillä, koska en halua, että loppuviikosta tehdyn jalkatreenin jumit olisi vielä ensi viikolla jäljellä, koska ensi viikolla on puolimaraton :o

Tän päivän treeni näytti tältä:

-Jalkaprässi 2x6
-Askelkyykky 3x12
-SJMV 3x12
Supersarja:
-Reidenojennus 3x10
-Reidenkoukistus 3x10

-Pohkeet smith 3x15
-Scott-hauis 4x6
-Hammer talja 3x10
-Ranskalainen punnerrus kp 3x10
-Ranskalainen punnerrus talja
 
Nopeesti vilkastuna jalkatreeni näyttää ihan samalta kuin aikaisempikin, mutta sitten tarkemmin katseltuna huomaa, että sarjamäärät on erit ja esim. penkille tehty askelkyykky on vaihtunut normaaliksi askelkyykyksi.  Mutta sitä päivitettyä Treenibunkkerin treeniohjelmaa voi tarkastella tarkemmin täältä.


Normaalien askelkyykkyjen tekeminen oli itse asiassa aika mukavaa, vaikka niistä en yleensä tykkää! Ehkä se johtui siitä, että penkille tehtynä askelkyykyt  olivat inhottavampia ;) Mä tein aina vaan yhden jalan kerrallaan eli en vaihdellut toistojen välissä jalkoja vaan sarjojen. Mulla horjuu tasapaino tosi paljon, jos vaihtelen jalkoja koko ajan ja keskittyminen menee sitten siihen. Jalkaprässinkin kanssa oltiin tänään kavereita ja koska nyt sarjoja on vähemmän niin painoja uskaltaa lisätä rohkeammin :)


No mutta mites se treeni ja ranne? Ekoissa liikkeissä se ei tuntunut kummoselle ja hyvin ranne kestikin ne. Suorin jaloin maastavedossa mua alkoikin jännittää ja laitoin lämmittelysarjan jälkeen  rannetuet varmuuden vuoksi. Huomasin, että vastaotteella ranne ei tuntunut heikolta, joten pyrin pitämään vasenta kättä sitten vastaotteessa. Mutta kyllä sen huomasi, ettei niitä näppivoimia oo sitten lyhyissä voimasarjoissa tullut treenattua! Nimittäin tanko lipsui käsistä ja vähensinkin painoja, koska pelkäsin että tanko tippuu enkä väkipakolla viitsinyt yrittää tankoa käsissä pitää ranteen vuoksi.



Käsitreeni mua jännittikin kaikista eniten, sillä pelkäsin että ranne muljahtaa heti ekassa hauisliikkeessä. Yleensä en ole scotissa rannetukia käyttänyt, mutta tänään käytin ja käytin myös muissakin käsiliikkeissä. Jotakuta saattoi ehkä ihmetyttää, kun niitä piti käyttää koko ajan, mutta en halunnut ottaa yhtään riskiä, että ranne menee uudestaan sijoiltaan. Jos en saakkaan sitä itse takaisin paikoilleen niin yöks. Mutta ranne ei temppuillut käsiliikkeissäkään yhtään, vaikka alkuun sarjojen välissä aina tarkistin, että onhan se ranne nyt oikeasti paikallaan!
 
Oli ihan huippua kyllä olla tekemässä juuri sellaista treeniä mistä itse tykkää! Lisäksi musta tuntuu jotenkin vapauttavalta myös treenata salilla, kun se ei ole niin ”vakavaa”. Eli en ajattele, että nyt kehityn tai mitä tää liike kehittää. Ei harmittanut yhtään tehdä suorin jaloin maastavetoa normaalia kevyemmillä painoilla, tärkeintä oli että pystyin sitä tekemään, kun se on niin kiva liike! Ei sillä, että aiemmin treenaaminen ei ois ollut kivaa tai että nyt otan salilla ihan lepsusti! Se on se mielenvoima, että mun ei tarvitse ajatella et nytpä mä täällä treenaan, että saan lisää lihasta! Salin peilistä ei katsonut tänään rimpula, jossa olisi vielä paljon kehitettävää, vaan treenaaja joka treenasi ihan omaksi ilokseen :)



Karvalapset muuten täyttivät eilen 3 vuotta! Ne on jo isoja kisuja <3 Oli juhlahumua kerrassaan ;) Oli ystäviä kylässä, koirakavereita, kakkua ja lahjoja! Tosin synttärisankarit eivät olleet kovin vieraanvaraisia koirakavereille. Vieraat otettiin vastaan muristen ja sähisten :'D Loppuvaiheessa kyllä Korppu oli vieraista kiinnostunut, mutta vieraat eivät oikein tienneet että onko se nyt hyvällä vai  pahalla mielellä tutustumassa.

Mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille :)