maanantai 19. tammikuuta 2015

Kadonnut motivaatio

Olin suunnitellut lauantaiksi juoksulenkkiä. Lenkkiä miettiessäni tajusin, että  mun viime lenkistä on kuukausi! Viimeksi kävin tosiaan joululomalla juoksemassa Espoossa. Miksi en ole käynyt sitten juoksemassa? Eikö ole ollut aikaa vai motivaatiota. No se motivaatio onkin juurikin se juttu. Juokseminen ei nyt vaan kiinnosta.  Salihan on se ykkösjuttu, mutta sen lisäksi toki teen aerobista treeniä ja mieluummin käyn jumpassa kuin juoksemassa. Tai sitten oon levännyt ylimääräistä.


Juoksemisesta oon ennen tykännyt ihan älyttömästi ja se on tosiaan ollut mun juttu. Tai alkuunhan se ei ollut kivaa, mutta kunnon kohotessa aloin nauttia juoksemisesta. Varsinkin pitkistä lenkeistä. Ensimmäiseen puolimaratoniin harjoittelin aika fiilisksien mukaan. Maksimissaan juoksin 12 kilsan lenkkejä. Ekan puolikkaan aika oli mun mielestä aika hyvä vaikka itse sanonkin!

Viime kesän puolikkaille koitin sitten treenata vähän enemmän puolikasta aatellen ja silloinkin harjoittelu oli kivaa! HHM:ssä mentiin äidin tahtiin ja tapahtuma oli kiva. Tukholma meni plörinäksi mahan takia ja 3 viikon kipeily ennen puolikasta huononsi mun kuntoa. Aivan normaali vauhti tuntui puolikkaalla mulle liian kovalta ja jouduin viimeisen 10 kilometrin aikana kävelemään aina välillä, koska vähän väliä iski pistoksia kylkiin tai mahaan. Tukholmasta jäi kuitenkin voiton maku suuhun, koska selvisin paskoista lähtökohdista huolimatta maaliin. 


Syksyllä ja alkutalvesta jaksoin lenkkeillä vielä ihan hyvin, mutta sitten se juoksufiilis lopahti. ”En mä jaksa mennä juoksemaan, ei huvita, en jaksa lönköttää niitä samoja reittejä, en jaksa aina treenata samoja juttuja.” Vielä syksyllä mietin, että mille puolikkaalle ensi kesänä osallistun ja Pirkan hölkkäkin oli haaveissa. Nyt oon sitä mieltä, että ainakaan nyt ei puolimaratonin juokseminen kiinnosta. Toisaalta on fiilis, että mitä järkeä siinä juoksemisessa onkaan? Toisaalta tiiän, että itseä ehkä painaa ajatus siitä, että miksi kannattaisi juosta, kun puolimaraton ajat huononee huononemistaan. Eli neiti suorittaja on taas vauhdissa.


Kävinkin lauantaina juoksemassa, mutta en suinkaan jotain perus reittiä, mitä aina lönköttelen vaan kävin juoksumatolla juoksemassa. Täällä kun oli niin hirveän liukasta lauantaina ja mulla ei ole nastalenkkareita, niin halusin mieluummin juosta sisällä. Juoksumatolla tein 5 kilsan reippaan lenkin! Kilometrit tuntui matelevan älyttömän hitaasti ja vähän väliä nopeutin maton vauhtia.  Otin tavoitteeksi juosta vitosen 30 minuutissa ja jossain vaiheessa tajusin etten muuten normaalisti juokse niin reippaasti vitosen lenkkiä! No 52 sekunnilla ylittyi mun tavoiteaika, mutta hyvän hikisen treenin sain tehtyä.

Toisaalta mua on juoksumotivaation romahtaminen harmittanut, koska jotenkin tuntuu et heitän hukkaan mun juoksukunnon ja ku oon käynyt tapahtumissa ja ollut innoissani niistä, niin tuntuu et mun pitäis olla niistä edelleen innoissani. 


Mutta kyllähän ne innostukset vaihtelee elämässä muutenkin. Saattaahan sitä joku päivä käydä niinkin, että kyllästyn salilla käymiseen ja alankin superjumppaajaksi!
 


Yhdessä jutussa mulla ei ole muuten motivaatio hukassa! Nimittäin opiskelussa! Tänään tipahti kandin paperit postilaatikosta ja vihdoinkin oon saavuttanut jotain yliopistossa! Oon muutakin kuin metsäylioppilas. Gradun suhteen motivaatio on vielä kohdillaan ja huomenna taas ötököiden pariin!

Onko teillä joskus motivaatio romahtanut jonkun lajin suhteen? 

6 kommenttia:

  1. Jos koitat olla ajattelematta nyt mitään tavoitteita, ja juokset silloin kun tekee mieli ja se tuntuu kivalta? :) Turha välisin juosta ja varsinkin joku tavoite mielessä, jos se vaan syö motivaatiota. Ehkä rennolla otteella löydät uudestaan innon juoksemiseen! Ja voihan ne olla nää kelitkin, jota tekee siitä ei-niin-mielekästä just nyt ;)

    Onnea kandista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä oon aatellut nyt tehdä :) Jumppailen niitä muita juttuja sen sijaan, ku ne innostaa tällä hetkellä enemmän kuin juoksu. Se on kyllä totta, että nää kelitkin saattaa vaikuttaa juoksumotivaatioon ;) Ehkä juoksuinto taas nousee, kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan :)

      Kiitos :)

      Poista
  2. Hienoa Pia! Onnea kandista!!

    Mä oon huono kommentoimaan tuohon motivaatioasiaan. Ei ole sellaisten ongelmien kanssa tarvinnut painiskella, kun on ollut ihan muita ongelmia mielen päällä. Mutta älä nyt ota stressiä siitä juoksusta! Ei se kunto mihinkään katoa, jos kuitenkin käyt jumpissa jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ymmärrän kyllä. Sulla varmasti motivaatiota juoksun suhteen vaikka muille jakaa, toivottavasti pääsisit pian toteuttamaan sun motivaatiota :) <3 En kyllä aio ottaa stressiä, pitää vaan äitille sanoa tuosta Pirkan hölkästä :P

      Poista
  3. Onnea kandista! :) Hyvä, että sulla on opiskelumotivaatiota. Eihän se harrastusten kohdalla niin suuri juttu ole, jos johonkin motivaatio lopahtaa lyhemmäksi tai pidemmäksi aikaa, nehän on harrastuksia ja niissä ei tarvii olla supertavoitteellinen. ;) Paitsi jos on suorittaja ja tahtoo tehdä kaiken just eikä melkein (tunnustan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, on se kiva kun on nyt vihdoin opiskelumotivaatiota! Syksyllä se oli vähän kadoksissa :s Toi on kyllä niin totta, että kun kyse on harrastuksesta niin ei se ole niin vakavaa, jos mielenkiinto lopahtaa :) Itse suorittajana koitan juurikin opetella aattelemaan rennommin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)