maanantai 5. tammikuuta 2015

Lempeämpi itseäni kohtaan

Monet ovat varmasti lukeneet blogeista tämän vuoden tavoitteista. Mukava on ollut huomata, että esiin on yhä enemmän noussut itsensä lempeä kohtelu ulkoisten tavoitteiden sisään. Itse en tehnyt uuden vuoden lupauksia eikä mulla varsinaisia tavoitteita myöskään tälle vuodelle ole.


Viime viikon fiiliksien jälkeen kuitenkin päätin, että tänä vuonna voisin opetella oikeasti olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Joululomalla oli ihanaa. En stressanut mistään, että pitäisi tehdä sitätuotajatätä. Unohdin kouluhommat ja tulevaisuuden murheet. Sen vuoksi kotiin palaaminen aiheuttikin ristiriitaisia tunteita, koska kotona odotti kaikki kouluvelvollisuudet ja kesätöiden haku.
 

Ja kotona palasinkin siihen samaan oravanpyörään kuin ennen joululomaa. Koko ajan oli kiireinen olo, jos en tehnyt mitään, niin pitäisi olla tekemässä jotain. Valvoin liian myöhään ja heräsin liian myöhään ja aamulla jo herätessä harmitti, että nyt on päivä jo liian pitkällä, enkä ehdi tehdä kaikkea mitä olisi tehtävä. 


Mietin, että ehdinkö saada gradua tarpeeksi reippaalla tahdilla valmiiksi, mietin saanko kesätöitä, mietin onko kissoilla hyvä olla, mietin oonko tarpeeksi hyvä tyttöystävä. Kun lähdin kaverilla käymään niin lähtiessä oli fiilis, et lähden taas liian myöhään ja kotiin tullessa harmitti, kun en ehtinyt Antin kanssa lenkille. 

Itkin Antille, että kun en osaa yhtään rentoutua ja kaikki murhedituttaa. Keskustelutuokion jälkeen päätinkin, että nyt olisi hyvä aika opetelle ottamaan rennommin ja lopettaa se turhasta murehtiminen! Päivän päätteeksi on turha miettiä, että mitä en ole ehtinyt sinä päivänä tehdä. Ne asiat voi tehdä vaikka seuraavana päivänä! Eikä kukaan palkintoa siitä anna, että suoritan elämää ja yritän olla mahdollisimman tehokas ja samalla unohdan sen elämästä nauttimisen.


Liikunnan osalta taas olen pyöritellyt sitä asiaa, että en pakosti ensi kesänä aio juosta katupuolimaratonia. Juoksu ei jostain syystä tällä hetkellä inspaa, ei varsinkaan tavoitteellinen juoksu. Mutta tietenkään tässä vaiheessa ei voi sanoa lyödä asioita lukkoon, että en varmana juokse. Mutta en halua ottaa paineita kesää varten, että pitäisi treenata juoksua.
 
Syy kaikkeen tulevaisuuden murehtimiseen löytyy luultavimmin siitä, että aletaan olemaan lähellä valmistumista. Tai en mä nyt niin hullun lähellä ole, mutta vuoden sisään tässä ois tarkoitus valmistua. Tutusta ja turvallisesta opiskelijaelämästä pois lähtemiinen tuntuu hypyltä tuntemattomaan. 

Oletteko päättäneet panostaa tänään enemmän omaan hyvinvointiin kokonaisuutena kuin ainoastaan mennä määrätietoisesti kohti ulkoisia tavoitteita?

6 kommenttia:

  1. Voi että, kuulostaa niiin tutulta. Ihan samoja ajatuksia täällä, kuten olet saattanut huomatakin. Kuulostaa siis varsin hyvältä tuo sun tavoite. Uskon, että hyödyt tuon asian tavoittelemisesta huomattavan paljon enemmän kuin vaikkapa jonkun liikuntaan liittyvän jutun tavoittelemisesta. Äläkä nyt vaan enää ota mitään stressiä siitä puolikkaasta. Juokset, jos siltä tuntuu ja jos ei tunnu, niin kesiä tulee myöhemminkin. :)

    Tänä vuonna tulen todellakin panostamaan omaan hyvinvointiini. Se alkaa olla aika välttämätöntä jo.. :) Eiköhän oteta yhdessä tavoitteeksi vähentää sitä ikuista suorittamista ja opetellaan olemaan armollisia itseämme kohtaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä huomannut, että meillä molemmilla on aika samankaltaisia ajatuksia tästä :) Uskon tosiaan, et vähemmän stressaamisen tavoittelu ja itselleen lempeämpi kohtelu tuo paljon enemmän elämään kuin jokin liikunnallinen tavoite.

      Ja tosiaan kesään on vielä pitkä aika ja päätöksen puolikkaiden suhteen voi tehdä myöhemminkin :)

      Kuulostaa todella hyvältä Suvi ja ehdottomasti otetaan yhdessä tällainen tavoite :)

      Poista
  2. Hei mulla on toi ihan sama suorittamisogelma! Ei sen puoleen että olisin saanu tehtyä vielä mitään järjellistä, mutta yleensä tollaset mukavammatkin jutut tulee otettua suorittamisena ja miettii jo etukäteen, että kauan on vaikka sopiva aika olla kaverilla.

    Ja eihitto toi valmistuminen ja työt!! Vähemmästäkin pimahtaa pää! Kyllä tässä tilanteessa nyt vaan on pakko koittaa panostaa omaan hyvinvointiin ja siinä sivussa se asioiden tekeminenkin varmaan sujuu kun tekee ne oikealla asenteella. Ehkä töiden löytäminen lähtee tästä henkisestä hyvinvoinnista? *työt, täällä ollaan!*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sekin on just, että vaikka ei saiskaan mitään aikaan niin silti miettii et ois pitänyt tehdä sitätätäjatuota. Siis mä uuden vuoden päivänäkin pohdin et ihan hukkaan menny päivä, kun vaan makasin koko päivän sohvalla. Ja pah!

      Joo, voin sanoa että kyllä välillä on ihan pyörällä pää, kun miettii et tässähän pitäis valmistua ja astua oikeasti aikuiseen työelämään. Tai että saako niitä töitä heti. ÄÄ! Mutta ehkä tosiaan oma henkinen hyvinvointi auttaa myös töiden saamisessa :) Osaa tehdä parempia hakemuksia ja olla vakuuttava haastatteluissa!

      Poista
  3. Peukku!
    Ulkoisiakin tavoitteita mulla on, mutta hyvinvointikokonaisuutena on yksi suuri tavoite, jota olen sitten pilkkonut ja löytänyt eri osa-alueilta tavoitteita :)

    http://outikarita.fitfashion.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Ulkoisissa tavoitteissa ei tosiaan ole mitään väärää, onhan mullakin niitä periaatteessa :) Mutta tosiaan se hyvinvointikokonaisuutena on tärkeää. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)