perjantai 9. tammikuuta 2015

Milloin mollaamisesta tuli in?

Tässä viime päivinä somessa pyörinyt Arto Bryggaren Avoin kirje Noora Toivolle tapaus on saanut suorastaan mun sappeni kiehumaan.

Ensiksi kuitenkin huomautan, etten tiedä urheilusta YHTÄÄN MITÄÄN varsinkaan yleisurheilusta. Enkä ota kantaa siihen, kenellä on mahdollisuuksia mihinkin kisoihin. Tarkoitus ei ole tosiaankaan päteä millään urheilutietoudella.

Kumpaakaan henkilöä en tunne ja onhan se suorastaan huvittavaa että tällainen tilanne sitten saa mut ärsyyntymään. Se mikä mua tässä tapauksessa on mua ärsyttänyt, että julkinen mollaaminen on näemmä nykyään ihan yleisesti hyväksyttävää. On jopa suotavaa kertoa jollekin, joka haaveilee isoista asioista, että hei ethän sä siihen pysty.

Mitä henkilö siitä saa, että pääsee sanomaan jollekin ettei tästä ole tavoitteisiinsa? Nykymenon mukaan on näemmä suotavaa tarjota ihmisille sitä realismia ja hei mikä parempi keino kuin sanoa se julkisesti niin että sen näkee moni muukin et eihän siitä tyypistä ole tosiaankaan mihinkään. Ja jos mollaamisen kohde tästä loukkaantuu niin hän on automaattisesti huono itsetuntoinen mielensäpahoittaja.

Onko ihmisillä nykyään tarve vaan aina pistää nokkansa toisten asioihin ja korostaa omaa paremmuuttaan ja tietämystään? Onko hämärtynyt se raja millainen on rakentava kritiikki tai milloin sitä on hyvä antaa?

Jos esimerkiksi aloitteleva kuntosalilla kävijä kyykkää päin persettä vapaalla tangolla ja kokeneempi tulee neuvomaan oikean tekniikan, niin silloin se on aiheellista ja jopa suotavaa palautetta. Mutta jos tämä aloittelija kertoo, että aikoo vielä joku kerta kyykätä syväkyykkyä 100 kilolla ja kokenut nauraa paskasesti päälle ettei susta oo koskaan siihen, niin onko se tarpeellinen kommentti? Mitä aloittelija tällä kommentilla tekee tai mitä kokenut tästä hyötyy?

Ja ennen kuin joku älähtää, että olympialaiset ja kyykkääminen ovat täysin eri asioita niin kas kummaa tiedän sen! Mutta kommentoinnin tyylissä onkin se pointti. On ihan ok nykyään siis sanoa tökerösti ja toista loukaten asiansa, koska on oikeassa? Tai koska  kilpaurheilussa liikkuu raha? Jos joku päättää sponsoroida jonkun ihmisen unelmaa niin eikö se ole sponsoroijan asia eikä ulkopuolisen? Hölmöhän se on joka maksaa eikä se joka pyytää.

Mitä tässä vuoden sisällä olen seurannut fitnessurheilun ja nyt näemmä yleisurheilun ilmapiiriä niin voin todeta, että luojan kiitos en ole kilpailuhenkinen ja olen niin lahjaton liikunnassa ja urheilussa, että en ole ikinä haaveillutkaan urheilu-urasta. Kun olet huipulla niin kansa hurraa ja taputtaa. Yksikin häviö niin et ole mitään ja olet täysi paska. Kaikilla on oma mielipiteensä, sen näkee  jo Facebookin penkkiurheilu kommentoinnista. Ja taas urheilupiireissä aina on niitä supisijoita, paremmin tietäviä ja selkään puukottajia.

Ennen kuin joku suuttuu niin kyllä tiedostan, että eihän se kilpaurheilun maailma mitään pelkkää paskaa ole. Miksi urheilijoita olisi niin paljon jos se niin olisi :D Se on varmasti vielä enemmän mitä kuntoliikkujat saavat harrastuksistaan. Se on yhteisöllisyyttä, voittoja ja myös niitä tappioita. Mutta sitä ei voi tällainen kuntoliikkuja ymmärtää.

Ja tähän tosiaan haluan vielä muistuttaa, että sillä ei ole väliä että kuka on tässä tapauksessa oikeassa ja kuka väärässä. Itse korostan tässä juurikin käytöstapoja ja tapaa ilmaista asioita. Nykyään kaikki ja kaikkien unelmat ovat näemmä vapaasti arvosteltavissa ja käytöstavat hiiteen, koska onhan jokaisen nyt saatava se ripaus realismia.

Siispä suomalaiseen tyyliin leuka rintaa ja päin sitä Karjalan mäntyä!

Peace and love <3

6 kommenttia:

  1. Mä koin sen Arto Bryggaren kirjeen Nooralle tosi vähättelevänä ja semmosena tyypillisenä "kato setä vähän neuvoo" -tyyppisenä asiantuntijalausuntona. En usko, että se tarkoitti loukata, vaan luuli varmaan vilpittömästi vaan pelastavansa toisen tulevaisuuden, kun nyt kertoo realiteetteja. Ei hitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin siis uskon ettei tarkoituksena ollut tahallisesti loukata :) Mutta vähän tilannetajua ois voinut olla, että a) oliko pakko julkisesti kirjoittaa ja b) että tosiaan ei ois tarvinnut niin vähettelevästi kirjoittaa.

      Samoilla linjoilla oon sun kanssas :)

      Poista
  2. Muakin suututti. Huoh. Jokainen saa nyt haaveilla, mistä haluaa, eikä kellään tarvitse tulla kertomaan sitä, ettei muka siihen pysty.

    VastaaPoista
  3. En oo lukenu sitä kirjettä enkä taidakaan ettei enempää ärsytä. Perehdyin asiaan lukemalla ilta-lehden mielipiteen :D mutta siis toi on kyllä hiton hyvä kysymys, että MIKSI?!?!?! Miksi siitä pitää vielä uutisoida? Miksei uutisoida niin, että Arto Bryggarella on joku ongelma varmaan? Miksi siitä kerrotaan tärkeänä tietona, että nyt hän on kommentoinut tähän. Eijeesus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannatakkaan ellei halua itseään tahallaan ärsyttää ;) Joo, en kyllä edes ymmärrä, et miksi iltalehtien piti lähteä tähän mukaan! Ei siitä ois ees pakosti tullut niin isoa juttua ellei ne ois pistänyt mediasirkusta päälle. Ärh!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)