maanantai 2. helmikuuta 2015

Boomin orja?

Välillä on hyvä pohtia tekemisiään ja kyseenalaistaa niitä. Aloin tässä yksi päivä pohtimaan tätä mun saliharrastusta ja ”massakautta”. Miksi mä teen tätä? Mitä tästä saan? Jos esimerkiksi 5 vuotta sitten olisin tiennyt, että mun elämäntyyli tulee olemaan tulevaisuudessa tällainen, olisin ollut ihmeissäni. En silloin harrastanut säännöllistä liikuntaa ja miettinyt kauheasti syömisiäni enkä syönyt edes arkiaamuisin aamupalaa. En nyt mitään roskaruokaa tai valmisruokia koko ajan syönyt, mutta en sen suuremmin kuitenkaan pohtinut ruokien terveellisyyttä.

2013
Nykyään treenaan salilla säännöllisesti ja mietin syömisiäni enemmän ja pyrin syömään paljon. Eihän se sinällään omaan korvaan kuulosta kovin kummalliselta ja toisaalta kuulostaa paremmalta verrattuna entiseen. En enää juo janojuomana mehua, syön enemmän kasviksia ja hedelmiä ja syön enemmän kuin ennen.  Mutta toisaalta se kuitenkin herättää ajatuksia, että mikä tässä on mulla tavoitteena?  Onko tää mun omaa ajatusta vai teenkö tätä vaan trendin takia?  Kun kaikki niin myös minäkin. 

Toisaalta taas tiiän et salitreeni on niin mun juttu! Tykkään treenata salilla tosi paljon ja se ei todellakaan ole mitään pakkopullaa. Ja tekeekö se siitä yhtään huonompaa, jos treenaan säännöllisesti ja syönkin sen mukaan? Tekisikö mun salitreenaamisesta parempaa jos treenaisin miten huvittaa ja söisin miten huvittaa? Mä myös oikeasti jätän salille menemättä, jos oon liian väsynyt tai ei oo yhtään fiilistä. 

2014
Totta kai mietin, että onko tää nyt sitten vaan liian pinnallista ja vaan pinnallisuuden takia? Treenaanko salilla säännöllisesti vaan näyttääkseni tietynlaiselta? Mitä pahaa siitä toisaalta olisi? Toisaalta riittäisikö motivaatio salilla käyntiin jos treenaisin vaan ulkonäön vuoksi?  Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en kyllä pelkästään ulkonäön vuoksi treenaa. Mulla ei motivaatio todellakaan riittäisi vaan ulkoisen syyn vuoksi, olisin lopettanut salitreenaamisen jo aikoja sitten. Mutta onhan salitreenin myötä tullut myös pinnallisuutta mun kroppaa kohtaan.  Peilistä itseään kattoessa tulee mietittyä, että oonko kehittynyt, onko kroppaan tullut muotoa salitreenin myötä?

2015

Oon toki myös miettinyt terveyttä tässä. Terveydelle on hyväksi, kun liikkuu säännöllisesti, mutta onko tervettä nostaa painoa? Jos kroppa on ollut luonnostaan hoikka niin eikö sen olisi ollut hyvä pysyä siinä painossa, kuin vauhdittaa sitä syömällä enempää ruokaa. Missä vaiheessa painoa on tullut liikaa tai milloin se on liikaa? Totuushan on se, että tässä on syyskuusta tullut ainakin sen 6 kiloa ja tällä hetkellä mulla on 2 housut jotka on jääneet pieniksi ja toiset on saattaneet alusta asti olla vääränkokoiset.  Eli ainakaan vielä ei ole mitään järisyttävää painonnousua tapahtunut enkä ole bulkannut itsestäni ”muka lihaksikasta”. Edelleen aika pikkuinen oon. Vaikka tokikin vatsaan on tullut rasvaa verrattuna kesään ;)

1.2.2015
No oonko sitten vaan tän fitnessboomin orja? Treenaan salilla ja mietin syömisiäni, koska se on vaan niin in? Itse olen sitä mieltä, että en ole. Olen edelleen se sama Pia, joka syö kavereiden kanssa herkkuja, en kuljeta ruokiani pakasterasioissa, en syö mitä ihmeellisimpiä superfoodeja tai palkkareita. En pyri elämään minkäänlaista fitnesselämää vaan ihan sitä mun omaa elämää, johon kuuluu salitreenaaminen ja myös pyrin syömään treeniä tukevasti. Olen astettain siirtynyt tähän, kun olen huomannut, että salilla tulokset nousee paremmin ja jaksankin paremmin, kun syön tarpeeksi :) En todellakaan syyttele niitä jotka sitä fitnesselämää elävät, se on heidän oma asiansa.
Toki oon saanut blogeista ja hypetyksestä inspiraatiota treeneihin ja lisää motivaatiota ja oppinut uutta.

Mitä ajatuksia teillä herää tavoitteellisesti salilla treenaavista, kun ei treenata mitään urheilusuoritusta varten? Ovatko he automaattisesti fitneesboomin orjia?

6 kommenttia:

  1. Musta vaikuttaa siltä, että sulla treenaaminen on oikein järkevällä pohjalla. :) Otat homman tosissaan, mutta et kuitenkaan liian tosissaan. :) Kyllä mun mielestä ihmisillä saa olla tavoitteita (salillakin), vaikka ei mihinkään kisoihin tähtäisikään. Itseään vartenhan sitä usein treenataan. Sitä en oikein ymmärrä, kun joillain ihmisillä se ulkonäkö tuntuu menevän kaiken edelle.. Aina sitä miettii näiden tapausten kohdalla, että nauttiikohan tuo oikeasti tuosta touhusta vai tekeekö se sitä vain ulkoisista syistä. Tai sitten jos koko elämä menee siihen fitness-juttuun (vaikka ei kisaa) ruokavalioineen kaikkineen, eikä siitä pystytä poikkeamaan yhtään. Mut ei sulla nyt taida olla huolta sellaisesta! :) En millään keksi, miten jollakin voisi olla jotain pahaa sanottavaa tuosta sun elämäntavasta. Ja jos terveyden kannalta ajatellaan, niin ei niistä isommista lihaksista ainakaan haittaa ole. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että se ihan ulkopuolisen ja blogin lukijan silmin kuulostaa järkevältä :) Mulla tosiaan menee juttu niin, että salilla treenaan ihan tosissani, mutta homma ei ole mulle kuitenkaan yltiövakavaa, että treenit voi jäädä joskus välistä tai ruoka hommelit ei ole sellaista pilkun viilaamista :)

      Munkin on itse periaatteessa vaikea ymmärtää, että miksi ihan tavallinen talliainen ryhtyy siihen pakasterasia elämään ihan vain ulkonäön vuoksi tai no muutenkaan elämäntavan vuoksi :D Tai siis et jos elämä on ihan huvin vuoksi niin tiukkaa, niin se itseä vähän ihmetyttää. Jokainen toki taplaa tyylillään, mutta en mä vaan ymmärrä sellaista :P

      Poista
  2. Mä uskon, että tällainen pohtiminen aina ajoittain on ihan järkevää. Tästä tekstistä, kuten sun blogista muutenkin, välittyy mulle sellainen kuva, että sulla on tämä liikkumishomma järkevällä pohjalla, etkä liiku tai syö pelkästään ulkonäön tai trendien vuoksi. :) Just siksi sun blogia on niin kiva lukea, että oot aito ja inhimillinen, ja teksteistä välittyy sellainen innostus, joka ei ole kuitenkaan mennyt överiksi. Toisaalta, jos joku innostuu liikkumaan ja syömään terveellisemmin jonkun boomin vuoksi, ja löytää siitä elämäänsä jotain kivaa sisältöä ilman pakonomaisuutta ja vastentahtoista suorittamista, onko se sit kamalan väärin? Voisi sitä kai huonompiakin ajanvietteitä olla. Mä ainakin ajattelen, että siinä kilpailemiseen tähtäävän treenaamisen ja satunnaisen, vähän päämäärättömän jumppailun välimaastossa ehdottomasti on tilaa kaikenlaisille liikkujille. Tavallaan musta on hassua, että jotkut edes ostaa niitä kuukauden salikortteja ja kokeilla aina ihan satunnaisesti eri liikuntalajeja, lopettaa kaikki aina kesken, ja ainakin olla välittämättä järkevästä syömisestä. Ehkä aattelin näin siksi, että oon ite hiukan fitnessboomin orja? :D Mene ja tiedä. Mä en oikein osaa tehdä mitään ihan täysin höntsäillen, mulle on luontaista aina suunnitella ja asettaa tavoitteita, mutta silti pitää olla sitä väljyyttä niissä suunnitelmissa ja tilaa vaikka leffailloille ja herkuttelulle. Toisaalta onhan sekin hassua, että ekasta salitreenistä lähtien alkaa suunnitella kisaamista... Tavoitteellinen treenaaminen ilman kisasuunnitelmia on oikeastaan aika järkevää mun mielestä.

    Tuo painonnousuun suhtautuminenkin kuulostaa niin paljon terveemmältä kuin monella, ehkä tyypillisemmin liikuntaa harrastamattomalla nuorella tytöllä. Monesti jo parin kilon nousu painossa voi aiheuttaa kyyneleitä ja pikadieettejä. Näytät sopusuhtaiselta ja hyväkuntoiselta. :) Hehe mulla näkyy mun + 6 kg mahassa enemmän kuin sulla. :D

    Enpä taas osannut tiivistää ajatuksiani, joten tuli kilomertin mittainen kommentti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan tervettä on tällaisia pohtia ihan elämänsä eri osa-alueilta, että miksi tekee asioita niin kuin tekee :)

      On tosi mukavaa kuulla, että mun blogista välittyy juuri sellainen, mitä toivon että välittyy :) Innostus salitreeniin ja muutenkin liikkumiseen ja että oon oikeasti ihan tavallinen ihminen, joka tykkää liikkua!

      Toi on hyvä pointti, että hyvä asiahan se on jos joku on löytänyt sen oman innostuksensa järkevään treenaamiseen fitnessboomin myötä. Terveellisemmät elämäntavat on aina hyvä juttu :) Ja se liikkujien skaala on tosiaan suuri, ei kaikki ole niitä ääripään liikkujia, että treenataan hulluna kirkkaat tavoitteet silmissä tai sitten vaan löysäillään :D

      Kyllä muakin välillä mietityttää, että kun jotkut on alkuun innoissaan jostain liikuntaharrastuksesta ja harrastaa sitä innoissaan jonkin aikaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa ja jossain vaiheessa taas sama käy jonkun toisen liikunta harrastuksen parissa. Toisaalta mulle itsekin on käynyt samalla tavalla :P Ehkä syynä on se, kun ei ole tarpeeksi paloa siihen juttuun? Ettei se uusi kiva harrastus ollutkaan niin kiva, mitä alkuun aatteli. Tai kun tuntuu junnaavansa paikoillaan niin motivaatio lopahtaa. Moninaisia syitä varmasti on!

      Tai ehkä sun luonteeseen kuuluu, että et tosiaan tee asioita höntsäilleen vaan suunnitelmien ja tavoitteiden mukaan :) Musta tärkeintä siinä on kuitenkin, että osaa antaa siinä välissä myös löysää, mitä selvästi teetkin leffojen ja herkuttelun muodossa välillä :)
      Mun mielestä on kyllä ehkä vähän huono tavoite aloittaa salitreeni ainoastaan koska haluaa lavalle, varsinkin jos liikuntataustaa ei ole yhtään! Toki se saattaa olla alkuun pistävä motivaattori ja sitten tavoite muuttuukin hyvinvoinnin suuntaan. Mutta ei kisat mielessä treenien aloittaminen oo ehkä sitä fiksuinta jos lähtötaso on oikeasti sohvaperuna.

      Onhan tässä itse pitänyt toki välillä miettiä sitä omaa suhtautumista, että nyt kun tohon mahaan on enemmän kertynyt verrattuna kesään. En siis tarkoita et yhyy, kun on läski maha vaan kun siis kyllähän sen tuntee ettei ole yhtä kiinteä ja näkee myös, mutta tosiaan oon juurikin ajatellut niin että tämä on hyvä ja itse oon valinnut et myös herkkuja haluan syödä :D
      Mulla on nuo kilot kertyneet myös reisiin, mikä on vaan enemmän kuin hyvä vaikka aika Betty Spagetit ne jalat edelleen on ;)

      Kilometrikommentit on kivoja :) Kiitos siis tästä!

      Poista
  3. Hyvä teksti ja tosi hyviä kommentteja yllä! En enää oikein tiedä mitä tähän itse lisäis :D

    Mutta jotenkin mä ajattelisin näinkin että en näkisi sua buumin "orjana" vaikka samaan aikaan innostuitkin "kuin kaikki muutkin", koska sulla touhu ei ole mitään fanaattista ja ehkä buumi on ollut vain monelle sellainen sopiva rako aloittaa sellainen harrastus mikä onkin just se oma juttu! Ite oon esimerkiksi aina ihaillut naisia joilla on habaa (ala-asteelta asti fanittanu Terminaattori 2-leffan Sarah Connoria) ja oon halunnut olla samanlainen. Siinä kun muut mimmit treenasivat (erittäin satunnaisesti välillä innostuen viikoksi kuten minäkin:D) ja silti pelkäsivät lihaksia, mä olisin kuollakseni halunnut isommat lihakset. Mua ei todellakaan olisi haitannut saada isompaa habaa kuin poikaystävällä. Mutta sen eteen tekemään pääsi kunnolla vasta kun pompsahti tämä buumi ja itsekin paineli ekaa kertaa salille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No keksitpä kuitenkin lisättävää ;)

      Toi on kyllä totta, että se buumi on ollut sellainen sopiva tyrkkäisijä tälle sali-innostukselle mulla :) Mä itse ihailin hoikkaa vartaloa ennen ja haaveena ei edes kaukaisena oo ollut lihaksikas vartalo mut en tosiaankaan oo pelännyt et lihakset kasvaa yhdessä yössä jos oon salilla käynyt punttia heiluttamassa ku en oo jumppatunnille saanut paikkaa :D Itsellä se lihastenkasvatusinnostus alkoi, kun salitreenin myötä huomasin, että kropassa tapahtuukin jotain muutosta. Täähän toimii :D
      Mutta tosiaan buumi on voinut olla hyvä alkupotkaisu meille jotka sitten sen aikoihin olemme salille siirtyneet :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)