maanantai 9. helmikuuta 2015

Mitä valintoja teet ruokakaupassa?

Ruokakaupassa käynti, se maailman yksinkertaisin ja kuluttajan perustoimintoihin kuuluva reissu. Vai onko sittenkään? Kauppaanhan mennään, valitaan ne raaka-aineet mitä tarvitaan ja ostetaan ne. Eihän siinä ole sen kummempaa? Vai onko?

Ruuan ostamisella on oikeasti muutakin merkitystä kuin pelkästään kuluttajan ravinnon saaminen.  Kaupat ovat täynnä eri tyylisiä tuotteita, eri tavalla tuotettuja tuotteita ja eri maista tulleita tuotteita. Vaikka  tuntuu, että yksittäisen kuluttajan valinnalla ole mitään merkitystä, niin onhan sillä, koska monet yksittäiset kuluttajat voivat tehdä sen saman valinnan.


Ruuan ostoon vaikuttavat monet asiat, vaikka hölmöltähän se kuulostaa. Kun valitset hyllystä tuotteen siihen saattaa vaikuttaa aatteesi, rahatilanteesi, mieltymyksesi, tuotteen brändäys, tuotteen tuttuus ja monet muut asiat. Ruokaostoksilla käydessä mielestäni tieto lisää tuskaa. Tai ainakin itseni kohdalla menee niin. Kun ennen ruokaostoksilla mulle merkkasi suurimmaksi osaksi tuotteen hinta. Halusin ostaa mahdollisimman halvalla tarpeeksi ruokaa. En paljoa katsellut, että mistä maasta tuote on kotoisin tai miettinyt tuotantomuotoja. Toki sen verran pidin silmät auki, että en vahingossa ostanut lihatuotteita. 

Silmäni aukesivat kuitenkin, kun kävin viime keväänä Ihminen ja eläin-kurssin. Kurssilla puhuttiin muun muassa tuotantoeläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Mulle ilmeni paljon uusia asioita ja ruuan tuotantopuoli alkoikin kiinnostaa. Sitten törmäsinkin Syötäväksi kasvatetut-kirjaan ja päätin lukaista sen. Informaatiotulva oli aivan valtava ja ruokaostoksilla alkoikin asiat kiinnostamaan.  Oliko tuotteet tuotettu Suomessa, pitäisköhän ostaa luomua, elääköhän tän maitotuotteen maidon tuottanut lehmä parsi- vai pihattonavetassa? 


Ruuan tuotannosta kiinnostumisen myötä oon Facebookissa liittynyt eri maatalousaiheisiin ryhmiin, koska mua kiinnostaa tuottajan näkökulma, maatalouden arki ja se todellisuus, että millaista tuotantoeläinten arki oikeasti on. Toki se vaihtelee tilasta ja tuotantomuodosta riippuen.  Olen myös seurannut toista ääripäätä, eli eläinaktivismia, tosin en niin aktiivisesti kuin tuottajapuolta. Ihan rehellisesti mä en jaksa edes yleensä lukea Oikeutta Eläimille-järjestön julkaisujen kommentteja, koska niistä tulee päänsärky. Ainakin mitä itse olen lukenut, niin mitä tahansa juttua moralisoidaan tai jostain tulee riita. Sama kyllä on myös tuottaja puolella ja joulun tienoilla en jaksanut paljon näitä seurailla, kun ei kiinnostanut turha riitely ja pahan kylväminen.  Näiden ryhmien kautta siis oon pystynyt saamaan ajankohtaisinta tietoa eläintuotannosta. 

Onko ne sitten vaikuttaneet mun kulutuskäyttäytymiseen? Sanoisin kyllä, että on.  Kaupassa tulee syynättyä tarkemmin valmistusmaita, valittua suomalaisia tuotteita ja mietittyä, että valitsenko luomua vai vaikka eläinperäisen tuotteen sijasta kasvispohjaisen tuotteen. Oon myös päättänyt avata silmäni hyllyjä katsoessa, että suomalaisia tuotteita on niin monia erilaisia, ei sen ainoan yhden yrityksen. Toki tuotteen maku vaikuttaa myös eli vaikka Vaasan Oy myytiin ruotsalaisille aion silti ostaa Vaasan ruispaloja, koska ne on vaan niin hyviä! Ja kyllähän se raha ja oma napakin vaikuttaa. 

Lauantaina tuntui suorastaan naurettavalta, kun valitsin sen kummemmin miettimättä saksalaista rahkaa, mutta sipsipussia valitessani pohdin, että ostanko suomalaisesta perunasta tehtyjä sipsejä vai ruotsalaisesta luomuperunasta tehtyjä sipsejä. Päädyin suomalaisiin.



Ja tosiaan kun se tieto lisää tuskaa, niin onhan se saanut pohtimaan näitä omia valintoja. Haluanko tukea eläintuotantoa? Munantuotannossa kukonpoikaset tapetaan heti alkuunsa,  vasikat erotetaan emoistaan heti syntymänsä jälkeen ja parsinavetassa elävä lehmä saattaa olla parressaan kiinni kuukausitolkulla ja päästä 60 vuorokaudeksi jaloittelemaan kesällä ellei tuottaja ole saanut poikkeuslupaa tähän. Ja vaikka se hyvin hoidettu ja rakastettu lehmä on elänyt oman mittapuuni mukaan hyvän elämän se joutuu silti teurasautoon ja kuolee teurastamossa eikä tutulla ja turvallisella kotitilalla. Toki jotkut myös teurastavat omaan käyttöön eläimiänsä. 

No faktahan on se, että mä tykkään maitotuotteista ja kanamunista. Juusto on mun suosikkiherkkua ja vegaanihaasteiden aikaan siitä erossa pysyminen tuntui ikävältä. Kysymys kuuluukin, että onko sitten mentävä ihan siihen ääripäähän? Vegaaniuteen? Eikö riittäisi, että miettisi kaupassa omia valintojaan? Mahdollisuuksien mukaan valitsee kasvisperäisiä tuotteita ja maitotuotteissa suosii luomua ja kanamunissa luomua ja free range munia. Toki se mietityttää, kun oon niin eläinrakas ja silti en sitten osaa vaan luopua eläinperäisistä tuotteista. Periaatteessa mun mielestä on ok hyödyntää eläimiä. Onpahan karusti ilmaistu. Mutta olisi kivempaa, jos sen ei tarvitsisi olla niin pirun tehokasta ja tuotannollista, että eläimillä olisi enemmän arvoa. Enkä väitä nyt, että tuottajille ei tuotantoeläimet ole tärkeitä ja arvokkaita, tietysti on! 


Asia ei siis todellakaan ole yksiselitteinen!

Pari juttua mitkä on mua viime aikoina mietityttäneet ovat:

 1) miksi tuotantoeläin esim. lehmä, joka on ollut hyvin rakas ja tärkeä ja on parhaimmillaan päätetty jättää lemmikiksi, kun se ei enää tuota tarpeeksi, lähetetään sitten teurastamoon viimeiselle matkalleen?  Miksei sitä voi lopettaa kotona? Toki tässä varmasti puhuu raha ja ehkei kaikilla ole taitoa tai läheistä joka voisi lopettamisen suorittaa tai ei haluta maksaa eläinlääkäriä sitä suorittamaan ja parhaimmillaan maksaa vielä hakemista Honkajoelle. Mutta kuitenkin herättää se mussa ihmetystä, että raaskitaan laittaa teurastamolle. En usko, että se on eläimille mikään levollisin kokemus ennen kuolemaa.

2) Jos tapahtuu ihme ja eläinaktivistien toive toteutuu ja eläintuotanto lopetetaan, niin mistä hankitaan lihaa syöville lemmikeille ruokaa? Ja se joka sanoo, että niille syötetään sitten vegaanista ruokaa, voi olla hankkimatta lemmikkejä. Ja sellainen joka pääsääntöisesti ruokkii lihansyöjä lemmikeitään kasvisruualla voi antaa eläimensä parempaan kotiin. Esimerkiksi kissa on 100% lihansyöjä ja sille ei todellakaan ole terveellistä elää kasvisruualla.  Eli siis vaihtoehtona ei ole ainakaan se kasvisruoka. Metsästetäänkö lemmikeille silloin ruoka vai kuuluko niitten itse se metsästää vai luovutaanko lemmikeistä kokonaan?


Jos muuten kiinnostaa sian ja kanamunatuotannon eri muodot kannattaa käydä katsomassa Karsinasta kauppaan dokumentti. Siinä saa itse valita mitä tuotantomuotoja haluaa katsoa. Omasta mielestä se oli ainakin varsin totuudenmukaisesti kuvattu tai ainakaan siinä ei ollut eläinaktivistien hämärässä kuvattuja kuvakulmia eikä tuotantopuolen luomia mielikuvia jalkapalloa pelaavista ja sateenkaaria paskovista sioista. 

Mikä teillä kaupassa vaikutta tuotteen valitsemiseen? Aatteet? Raha? Terveellisyys? Kotimaisuus?

4 kommenttia:

  1. Voi apua sä puet mun sekavia ajatuksia hyvin sanoiks Pia! :) Ihan samanlaisia asioita pohditaan täälläkin päässä. Syötäväksi kasvatetut -kirjan ja eläintuotantoon vähän tarkemman perehtymisen jälkeen kaupassakäyminen ei olekaan enää ollut niin yksinkertaista.

    Eilen seisoin tovin kananmunahyllyn edessä ja vielä jäi luomumunatkin ostamatta ja lihatuotteiden ohi taas kuljin edes sen kummempaa pysähtymättä. Vaikka täysi vegaaniuskaan ei tunnu omalla kohdalla ihan tarpeellisimmalta.

    Tässäkään asiassa kun ei ole vain joko-taita ja oli hyvä kun otit omat lemmikit ja niidenkin ruokkimisen pohdintaan. Täytyy kai vain yrittää etsiä itselleen sopivaa tasapainoa.:)

    Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä välillä tuntuu, että päässä vaan surisee kun miettii näitä eläintuotannon juttuja! Hyvä, että sait mun sekavista ajatuksista kiinni :)

      Mulla kanamunien kanssa on juuri dilemma, että luopuakko vai ei. Enhän mä periaatteessa kauheasti niitä syö, mutta sitten ne on niin helppoja jos tarvii pikasesti ruokaa. Pitäis löytää joku hyvä korvaava tuote niille! Ehdotuksia saa antaa :)

      Itselle sopivimman tapainon löytyminen on tärkeintä. Pahimmillaan sitä syötetään ihmisille juurikin sitä joko-taita ja ainakin itselle siitä tulee vaan paha olo. Jos itse esimerkiksi päätyisin vegaaniuteen niin sen pitäisi tulla sitten ihan sillain omasta tahdosta eikä niin, että tungen itseni väkisin tiettyyn muottiin.

      Eläintuotannon lopettamisen kannattajien yhtenä ongelmana on mun mielestä on se, että ihannoidaan vaan sitä et tuotanto lopetetaan ja ei olla mietitty kaikkea loppuun asti, vaikkakin toki sellaisia ihmisiä varmasti myös on :)

      Hyvää viikonjatkoa sinulle Laura :)

      Poista
    2. Ei vitsi, juuri samaa selitin ystävällenikin! Että kasvisruokavalio tapahtuu omilla ehdoillani, sillä minun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin tai löytää syömistottumuksilleni sopivaa "luokkaa". Omia ajatuksia ja oloa kuunnellen sekä tietopankkia jatkuvasti kartuttaen! Aika paljonhan hyvää voisi saada aikaiseksi ilman ehdottomuuttakin. :) Pienin teoin ja valinnoin kohti ekologisempaa palloa ja eettisempää eläinten kohtelua.

      Vaikka eihän se maito- ja kananmunateollisuuskaan mitään mieltäylentävää puuhaa ole, niin kyllä mäkin niitä luomukananmunia ja -raejuustoa nyt paketilliset ostin. Onhan ne välillä näppäriä ja nopeita lisiä aterioihin. Riisiproteiinia, palkokasveja ja tofua olen käyttänyt jonkun verran ja nyt ostin sieni- ja herneproteiinirouhettakin. :) Vaikka tuttuja juttuja varmasti sulle konkarille! Mähän vasta aloittelin vuoden vaihteessa vähentämään eläinkunnan tuotteita ruokavaliosta. :p

      Poista
    3. Niin totta tuo :) Kuitenkin eletään vaan kerran ja meidän omaa elämää. Ei se tietenkään tarkoita, että voi elää muita ajattelematta ja itseään ajatellen vaan kuluttaa maapallon varoja, mutta ei se mielestäni tarkoita myöskään sitä et pitää elää mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti, jos se ei tunnu hyvältä. Aina toki omia valintojaan voi parantaa :) Itsestä esim. vegaaninan olo ois tosi kaunis ja omia arvoja kohtaava ajatus, mutta tällä hetkellä se tuntuisi pakottamiselta.

      Onhan siinä niitten tuotteiden kulutuksessakin eroa. Eiköhän sekin ole jo askel parempaan jos niitä luomukanamunia kuluttaa vähemmän verrattuna entiseen :) Itse oon nykyään paljon etsinyt ruokareseptejä esim. Chocochilin vegaaniruokablogista ja sen myötä ei tule lisättyä kanamunia ruuanlaitossa vaan ne on ennemmin hätävarana :)

      No oonhan mä tässä 4 vuotta ollut pescovegetaristi, mutta oon nyt vuoden sisällä alkanut enemmän miettiä eläintuotannon puolta. Pitää muistaa, että menee ihan omaan tahtiin näitten asioiden kanssa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)