tiistai 3. maaliskuuta 2015

Jalat solmussa bodystepissä

Joensuussa on tällä hetkellä hiihtolomaviikko meneillään ja se tarkoittaa, että Sykkeen jumpat ovat lomalla. Joten tällä viikolla jumppaaminen tapahtuu Viilingissä.  Alkuun mietin, että mihinköhän jumppaan menen bodybalancen lisäksi ja alkuun mietin sh’bamia. Sitten huomasin, että bodystep oli tullut ohjelmistoon ja en sitä ollut itse koskaan kokeillutkaan.

Epäilin, että tunti tulisi olemaan armotonta jaloilla tikittämistä ja että tunti tulisi olemaan mulle äärimmäisen vaikea, koska jalkojen koordinointi on välillä vähän hankalaa.  Osa tästä olikin totta…


Tunnin alussa ohjaaja varoitteli, että ensikertalaisille bodysteppi saattaa olla hankalaa ja ei yhtään haittaa, jos ei pysy koreografioissa mukana. Tää jo kuulosti mun korviin siltä, että oon pulassa! Ensimmäinen alkulämmittely biisi ei kuitenkaan pelästyttänyt mua vaan mun mielestä se oli kuitenkin ihan suhteellisen ookoo ja pysyin mukana.  Mutta sitten toisen lämmittelybiisin jälkeen alkoi tuntua vaikeammalta.  Välillä oli vaikea muistaa, että kumpi jalka ensimmäisenä sitä laudalle astuttiinkaan ja pysyä muutenkin tahdissa. Tunnin edetessä ja askelluksien vaikeutuessa oli mun pakko välillä oikeasti pysähtyä katsomaan, että mites se liikkuminen nyt menikään, kun oon ihan hukassa. 

Laudalle ja laudalla hyppiminen tuntui alkuun hieman ”pelottavalta”, koska pelkäsin hyppääväni laudan ohi tai sitten kaatuvani laudalla. Eihän se steppilauta todellakaan ollut korkea, mutta kyllähän sitä kävellessäkin suoralla tiellä voi kaatua pahastikkin! Hyppyjen lisääntyessä uskalsinkin enemmän ja pysyin siinä koreografiassakin mukana. Välillä kyllä tuntui hölmöltä, että tiesin miten mennään, mutta silti lähdin väärällä jalalla tekemään. Pää ja jalat ei aina tehneet yhteistyötä.
 

Yleensä oon jumppatunneilla sellainen jääräpää, että en todellakaan halua tehdä helpotettuja versioita, vaikka vaikeampi versio tuntuu tosi hankalalta. Tänään kuitenkin laudalla tehtävässä moonwalkin sijasta tyydyin helpompaan versioon, koska tuntui etten yhtään pysynyt siinä mukana ja ettei tasapaino pidä. Sepäs alkoi vähän jo ärsyttää. Ärsytyksen kruunasi askelkyykyt, joita tehtiin puolikkaita reippaaseen tahtiin. En tykkää yhtään tehdä askelkyykkyjä nopeasti, koska tasapainon löytäminen on mulla aina vähän hankalaa ja vauhdikkaimmissa askelkyykyissä pelkään aina mun vasemman polven puolesta. Ärsytys alkoi olla aika tapissaan osaamattomuuden ja hankalien liikkeiden takia. Lisäksi en joissain jutuissa voinut ollenkaan ottaa käsiä liikkeeseen mukaan, kun piti keskittyä niin paljon jalkoihin.  Oli jo sellainen fiilis, et tekis mieli potkaista vaan koko tyhmää lautaa ja karata tunnilta ovet paukkuen. No niin dramaattiseksi en sentään ryhtynyt vaan sinnikkäästi päätin vaan taiteilla laudan kanssa ;) Onneksi tuli se party biisi ja ärsytys laantui, kun pysyinkin taas tahdissa ja aloin hoksata homman. Speed biisin tullessa aattelin, et taas alkaa turhauttaa, mutta se olikin kivaa : )Lihaskunto biisistä tykkäsin kans tosi paljon, sain jalkoihin kunnon poltteen :)

Bodystep oli siis mulle ensikertalaisena äärimmäisen hankalaa. Varmaan hankalin kaikista näistä lessmills tunneista mitä oon kokeillut. Tunnilla olin tosiaan välillä äärimmäisen turhautunut, mutta kun sitten pääsikin koreografiaan mukaan, niin ärsytys laantui. Ei nyt ainakaan näin ensi tuntumalta suosikkitunniksi muodostunut, mutta se oikeasti varmasti vaatii useamman kokeilukerran, että pääseen siihen bodystepin maailmaan mukaan ;) Toisaalta, kun mulla on kaksi vasenta jalkaa, niin liekö koskaan opin :D Mutta mikä tärkeintä, hiki tuli, sydän hakkasi kunnolla ja tunnin jälkeen oli hyvä fiilis ja uskaltaudun kyllä bodysteppiä kokeilemaan toistekin :)

Mitäs te tykkäätte bodystepistä tai sen nykyisestä ohjelmasta? Teettekö koskaan jumppatunneilla helpotettuja versioita liikkeistä?

4 kommenttia:

  1. Bodystep on ihan varmasti yksi vaikeimpia lajeja alkuun! Muistan vielä ne omatkin ekat kerran kuinka en edes perusaskelta meinannu saada oikeen ja kumpu otsassa kasvoi. Meni varmaan puoli vuotta että kävin uudelleen, mutta kun välissä oli paljon muita lattiatunteja niin sit se yhtäkkiä tuntuikin vähän helpommalta ja pikku hiljaa sit oppi jotain, vaikka edelleen ne jalat meni vaikeammissa liikkeissä sekaisin. No, nykyäänhän steppi on ihan mun lempilaji :D Joten kyllä siitä voi oppia tykkäämään ja oikeastaan siks varmaan tykkäänkin kun siinä on se lauta niin tuo niin paljon lisää tasoja ja vaihtelua, myös raskaana, vaikkei voi hyppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siltä se kyllä vaikutti :'D Mutta lohduttavaa kuulla, että sullakin on steppi ollut alkuun hankalaa, kun nykyään kuitenkin se on sun lempilaji :) Pitää vaan käydä uudestaan kokeilemassa!

      Poista
  2. Mun tekis mieli kokeilla, mutten uskalla. Paljon samoja ajatuksia kuin sulla tuossa, että pelkään kaatuvani tai loukkaavani. Pelkään myös, etten pysy tahdissa. :D Jo kahvakuulatunnilla olin ihan sormet suussa, kun tosiaan pää ja kaikki muu ei vaan toimineet yhteen. Aina väärä jalka edellä. Tarttis antaa itselleen anteeksi, että ekalla tunnilla voi vaan keskittyä katsomiseen tai oikeisiin liikeratoihin hullun treenin sijaan. Mutta kun eihän sitä voi "löysäillä"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa :) Jos mä en näin kömpelönä onnistunut kaatumaan niin et säkään kaadu :) Ja jos ei pysy tahdissa niin ei se oo niin vakavaa :) Ja eihän se tosiaankaan haittaa, jos välillä pysähtyy katsomaan mitä ohjaaja tekee :) Itsellä sydän hakkas hulluna ja tuli hirmu hiki pysähdyksistä huolimatta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)