lauantai 7. maaliskuuta 2015

Miksi pitää murehtia?

Tällainen ajatus heräsi mulle eilen, kun oltiin lähdössä Prismaan. Soudin ja huopasin, että käydäkkö Hesessä ennen kauppareissua vai ollakko koko kauppareissun ajan hullussa nälässä ruokaväli kun oli venynyt hullun pitkäksi. Pohdin, että siinä menee turhaa rahaa ja se on niin epäterveellistä…. Ja voisiko sitä nyt viikonloppu karkkeja ostaa, kun käy sitten Hesessä?  Ehdin jo päättää, että kärvistelen kaupassa vaan nälässä ja ootan sitten kotiin asti, mutta Antti sanoi et mennään vaan. Söin hyvän makuisen falafen hampurilaisaterian ja olin kotiin saapuessa aivan älyttömän tyytyväinen, koska Prismassa kesti ja kierrettiin Puuilosta ostamassa kissanhiekkaa ja Mustista ja Mirristä vielä kissoille ruokaa. Olisin iskenyt aivan hirveä nälkäkiukku kyllä ostoksilla :'D


Kuulostaa aivan pikku jutulta ja niinhän se on, mutta on turhauttavaa, kun sitä miettii niin monen pikku jutun kanssa, et onko tää nyt fiksua, tuhlaanko nyt turhaa rahaa ja ääh. Mä siis yksinkertaisesti ajattelen ja analysoin kaikkea ihan liikaa. Toki siinä on hyvätkin puolensa, mutta siitä huolimatta kyllä itse teen myös hätiköityjä päätöksiä ja turhia ostoksia. Välillä olisi kuitenkin hyvä muistaa ettei kaikki ole niin vakavaa. Ei se hampurilaisateria silloin tällöin räjäytä koko kroppaa tai viikonloppukarkit vie vararikkoon. Toki pienistä asioista syntyy suuri virta, mutta no oikeasti.


Tänä keväänä mun ei ollut tarkoitus murehtia kesätöiden suhteen. Eihän se murehtiminen yhtään auta vaan ainoastaan se aktiivinen töiden hakeminen. No, olen sen ylimääräisen murehtimisen osannut aika hyvin sulkea pois mielestä, mutta kun kaverit alkavat saada haastattelukutsuja ja työpaikkoja ja oma puhelin toljottaa tyhjyyttään, niin alkaahan se paniikki iskemään. Toki toisaalta on vielä vähän aikaista ja ihan kaikissa paikoissa hakuaika ei ole edes päättynyt. Mutta silti, tulee fiilis, että muut ovat saaneet jo kaikki avoinna olevat paikat ja itse on jäänyt rannalle ruikuttamaan. Toki mulla on se hyvä puoli, että kesällä voisin tehdä gradua ettei tarvitsisi koko kesää peukaloitaan pyöritellä. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että jostain pitäisi rääpiä opintopisteitä kesätukiin ja rahaakaan ei saisi oikein säästöön.

Epätietoisuus kesästä siis kalvaa tällä hetkellä mieltä, koska en yhtään tiedä onko töitä vai ei. Sen myötä en myöskään tiedä, että asunko kesän Joensuussa vai muutanko töiden perässä muualle. Toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei sinäänsä haittaa mitään, kesän kaukosuhteeseen ollaan jo aika tottuneita surullista kyllä. Mutta sitten sitä pohtii, että saako ookoon hintaista vuokra-asuntoa, että voi maksaa kahta vuokraa. Oon myös nyt pohtinut, sitä että kummalla kissat ovat tänä kesänä. Kaikista mieluiten pitäisin ne mun kanssa, koska en yksinkertaisesti osaa edes olla ilman kissoja. Mutta sitä asuntotilannetta pitää sitten miettiä työpaikasta riippuen ja sen myötä että kumpi meistä hoitaa kissoja. Tosin jos muutan aivan vieraalle paikkakunnalle ilman kissoja, niin mullahana tulisi olemaan ihan äärettömän yksinäistä :( Imatralla asuessani mulla ei ollut kavereita siellä, mutta kissat oli ja niistä oli ihan älyttömästi seuraa ja puuhailtiin kaikkea joka päivä <3 Ihanaahan se oli tulla töistä kotiin, kun kisulit odotti ikkunassa ja yövuorojen jälkeen niillä oli hullut hepulit päällä <3


Kevät ja kesä siis vaan lähestyy ja itsestä tuntuu, että ois kauhea kiire saada tehtyä asioita! Tentteihin pitäisi lukea ahkerasti, gradua saada mahdollisimman paljon eteenpäin ja olla muutenkin ihan super tehokas! Kovin koitin tänä vuonna välttää sitä joka keväistä stressiä, että järjestyykö kaikki kesäksi vai ei. Mutta selvästikään en ole siltä taaskaan välttynyt. 

Helpointa olisi, jos antaisi kaiken vain mennä ajallaan ja olla murehtimassa turhia tai tulevaisuutta, mutta epätietoisuudessa eläminen ei ole mun mielestä mukavaa. Sen myötä keksii kaikkea turhaa ylimääräistä murehtimista, että onko nyt ookoo sitten ostaa Hesen ja viikonloppukarkkien lisäksi leffaeväät, jos kesällä ei ookkaan töitä ja oon nyt keväällä tuhlannut rahaa turhuuksiin. No onneksi tein mieleni mukaan, mutta kuitenkin kohtuudella ja iloisesti istuin leffassa pienen popparipurnukan kanssa. 

Tästä tuli nyt tällainen ei päätä eikä häntää postaus, mutta halusin tätä johonkin purkaa! Stressaako teitä tietämättömyys vai osaatteko vain antaa asioiden mennä omalla painollaan? Aiheuttaako kevään tulo stressiä?

4 kommenttia:

  1. Hei mä olen ihan samanlainen murehtija! Just tästä samasta asiasta marisin eräälle ihmiselle. Siis just tuo pienistä asioista stressaaminen on niin tyhmää. Että menenkö nyt tuonne jumppaan vai en ja perunko sen huomisen fyssariajan, kun en sitä ehkä tarvitse. Sellaisia asioita stressasin viime viikolla. Muun muassa.

    Isommista jutuista sitten kai onkin ihan luonnollista stressata jonkin verran. Kuten nyt sulla vaikka tuo kesä. Toisaalta tässä asiassa mä olen paljon rennompi nyt kuin ennen. Ennen mun piti suunnitella elämäni tyyliin viiden vuoden päähän, mutta nyt tämän vammailun ansioista se on vähentynyt huomattavasti. Elämästä ei vaan voi koskaan tietää. Huominen voi yllättää, vaikka olisi minkälaiset suunnitelmat tehtynä. Itsekään en voi tietää, että leikataanko jalka kuukauden päästä, vuoden päästä vai ei ollenkaan. Se asia on vaikuttanut siten, etten jaksa niin kovin stressata tulevaisuutta. Pystyn ehkä jo aika hyvin luottamaan siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Tai ainakaan se ei siitä stressaamalla muuksi muutu. En sitten tiedä, miksi edelleen stressaan noista pienistä jutuista, joita en edes muista viikon päästä. :D Ihminen on hassu.

    Tällainen tajunnanvirtateksti tässä junamatkalla. :) Tsemppiä kevään opiskeluihin ja kesätyön metsästykseen! Ja koita olla stressaamatta liikaa (hirveen helppo sanoa, toteutus on haastavampaa)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis varsinkin tollanen pienistä asioista stressaaminen on niin turhaa :'D Kun siihenkin oikeasti kuluttaa omaa aikaansa. Tosin oon miettinyt, et kun stressaa jotain isompaa niin siitä helposti alkaa stressaamaan tollasia pienempiä juttuja, että ehkä siitä isommasta stressistä johtuu turhien murehtiminen :P

      Itsellä alkuun vaikutti ihan hyvältä, että kesä ei stressaa ja osasin olla murehtimatta, mutta sit ku monet kaverit alkoi nyt saada kesätyöpaikan niin paniikki iskee, että jos itse ei saakkaan.

      Toi on, totta että tosiaan päivät on niin erilaisia, että vaikka mitä suunnittelis tulevaisuutta ajatellen, niin ei asiat menekkään suunnitelmien mukaan. Itse oon nyt pyrkinytkin siihen, että ainakaan kovin pitkälle tulevaisuutta ei kannata murehtia.

      Kiitos kommentistasi :) Oli kiva kuulla sun ajatuksia tästä aiheesta! Kiitos! Toivottavasti sulla nyt noi kivut hellittäis!

      Koitan olla stressaamatta, mutta se on todellakin välillä vaikeaa :'D

      Poista
  2. Ei tarvii murehtia opintopisteistä, jos teet gradua kesän! Pyydät vaan omalta ohjaajalta tai teidän laitoksen amanuenssilta todistuksen, että teet gradua niin saat tukia :) Eikä siellä ees pitäisi enää olla mitään vaatimuksia sen suhteen, että gradun pitäis sit valmistua syksyllä johonkin mennessä jos on kesällä sen takia nostanut tukia. Kyselin tuota nimittäin itse Kelasta joulun jälkeen ja tälläisen vastauksen sain :)
    Mutta toki peukut pystyssä että löytyis kivoja töitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmana mulla on vaan, ettei mulle tuu muutenkaan tarpeeksi opintopisteitä (koska en ole ottanut turhia ylimääräisiä kursseja, jotta voisin tehdä gradua) ja oon aatellut gradun tekemisellä selittää :'D Mun mielestä pisteet ei riitä jos kesänkin selittäisin gradulla.

      Toivotaan, et saisin tosiaan töitä kesäksi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)