keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mitä sitten jos vähän lihoo?

Ihmismieli on kummallinen tai sitten ihminen ei osaa olla koskaan tyytyväinen. Kesän lopussa olin omasta mielestäni liian kuihtunut kesän jäljiltä ja syksyn myötä aloin sitten hakemaan lisää massaa. Jossain vaiheessa ennen joulua aloin kiinnittämään huomiota, että onpas muuten mahaan kertynyt lisää rasvaa. Välillä sitä mietin, mutta pääosin olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että muuten oon saanut kropassa aikaan kehitystä. 


Nyt kuitenkin keväämmällä oon alkanut kiinnittämään paljon enemmän huomiota siihen, että maha ei ookkaan mikään timmi ja mulle on alkanut kertymään myös jenkkakahvat.  Toisaalta välillä oon pitänyt omia ajatuksiani aivan naurettavina, koska kuitenkin mulla on ihan hyväkuntoinen kroppa ja ei omaan makuun ole liikaa ylimääräistä. Vanhat vaatteet mahtuu päälle. Toki parit housut on jääneet pieniksi, mutta eivät mahan tai jenkkiksien takia. 


Ehkä nämä ajatukset lähtevät eniten siitä, kun kuitenkin treenaan aktiivisesti  ja syön kuitenkin suht terveellisesti, niin kun en ookkaan niin timmi, niin se onkin yllättävää. Tai eihän se oo mitenkään yllättävää, kun niitä herkkuja tulee kuitenkin viikonloppusin ja joskus arkisin syötyä! Toisaalta taas mietin juuri sitä, että mitä muut ajattelee.  Ja toisinaan mietin, että en mä nyt halua vaan lihoa ja lihoa. 

Tiesinhän minä, että kun syö enemmän, niin sitä ei voi valita, minne se ylimääräinen syöminen menee.  Tai ehkä ne sellaiset pystyvät, jotka syö pilkun tarkkaan ja eivät syö herkkuja. Tällaiset suurin piirtein ja herkkuja syövät yksilöt sitten saavatkin ihmetellä, että mistä nää tähän kroppaan on kertyneet! :D


Periaatteessa mun mielestä tällaiset tekstit on inhottavia, kun normaalipainoiset bloggaajat ulisevat ”ylimääräisestä” kroppaan kertyneestä rasvasta. Ainakin itse mietin välillä, et jos tolla on ylimääräistä niin entäs minä sitten?!

 Toisaalta taas haluan tähän mun blogiin kirjoittaa, mitä mulla on mielenpäällä ja halusin kertoa, että itseä on hieman harmittanut, että vatsanseutuun on tullut lisää rasvaa verrattuna siihen millainen se on ennen ollut. Tiedän myös sen, että tällä hetkellä kun mulla on stressiä siitä, että saanko kesäksi ollenkaan töitä, niin oon alkanut stressaamaan myös mun mahasta. 

Haluan kuitenkin muistuttaa, että en pidä itseäni ylipainoisena tai lihavana. Enkä ole tässä lähdössä dieetille enkä laihduttamaan. En myöskään halua, että mahaan alkaa tulla makkaroita tai että jenkkikset kasvaa lisää. Oonkin ajatellut, että pyrin tekemään pieniä valintoja arjessa.  Esim. Länttäänkö salaattiin aina kastiketta, syönkö herkkuja kohtuullisesti , onko yliopistolla juotava kahvia kermalla, juonko limua kohtuullisesti viikonloppuna? Pyrin kuitenkin siihen, että en ala hirveän rajusti poistamaan sitä, tätä ja tuota mun syömisistä kertaheitolla, koska sellainen ei ole mulle mielekästä. 

Toisaalta Jutan sanoin jos herkuttelee, niin ei voi valittaa! No valitanpahan silti ;)

Toivon, että ette lukijat nyt tän mun postauksen myötä pettyneet muhun, kun oon tosi paljon puhunut siitä itsensä hyväksymisestä. Mutta ehkä ymmärrätte tästä tekstistä myös sen, että nää mun ajatukset tuntuu omiin korviin välillä ihan naurettavilta!

Onko teillä joskus ollut tällaisia fiiliksiä?

12 kommenttia:

  1. Pyörittelen kuule melkoisen samanlaisia ajatuksia välillä päässäni, viimeksi tällä viikolla. Mun mielestä "normaalipainoinenkin" saa kertoa kertyneistä lisäkiloista ja vaikka niiden kiristelystä. Ne saa häritä tai olla häritsemättä ja mitä mä aina sanoa, jos häiritsee niin sitten ei muutakun tekemään jotain asialle tai sitten pitää hyväksyä ne lisäkilot ;)

    http://outikarita.fitfashion.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mukava" kuulla, että en ole ainoa, joka pyörittelee tällaisia ajatuksia mielessään.

      Munkin mielestä kyllä normaalipainoinen voi kertoa kertyneistä kiloistaan ja sen harmituksesta tai kiristelystään. Sellaiset tekstit vaan särähtää hirveästi korvaan, joissa ookoo kunnossa oleva bloggaaja haukkuu itseään lihavaksi ja yök kun näyttää ällöttävälle. Sellaisista teksteistä tulee mieleen, että kirjoittaja ei ajattele tekstiensä vaikutusta muihin.

      Mä oon siinä vaiheessa, että hyväksyt ne lisäkilot ;) Tarkoituksena on ollut saada lisää massaa, mutta mahaan en sitä olisi halunnu :'D Mutta mieluummin näin, kuin että olisin ihan rimpula. Toki tarkoituksena on tehdä parempia valintoja ruokavalintojen suhteen, mutta ei sillein et siitä tulee stressiä :)

      Poista
    2. Ei ehkä ajattelemaan ja toiset ei näe itseään ehkä realistisesti... :/

      Poista
    3. Se on kyllä totta, että kaikki eivät myöskään näe itseään realistisesti :s

      Poista
  2. Mun mielestä se on vaan jotenkin inhimillistä että vaikka haluaisi pysyä timminä, niin valitsee mieluummin sen hetken herkuttelun. Itse ainakin oon niin herkkuperse, että kyllä mä selluliitit ja pienet ylimääräiset kestän jos vaan saa irttareita viikonloppuisin :D Näistä vartalon (itseaiheutetuista) epäkohdista tulee aina välillä valitettua poikaystävälle, mutta se jos kuka saa mut tajuamaan että ei tuollasilla oo mitään väliä :)

    Asiasta toiseen: Haluisitko joskus tehdä sun jalkatreenistä/jalkojen kehityksestä postauksen? Oon kateellinen sun koivista :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä :) Mä kyllä mieluummin syön niitä herkkuja, kun oisin super tikissä :D Toisille kurinalaisuus toimii, mutta mulle ei oo mielekästä. Sama muuten täällä, että kyllä on tullut miehelle valitettua "ylimääräisistään" ja toisen mielestä ihan hölmöä ees murehtia sellaisesta ;)

      Joo, voin tehdä postauksen tässä tällä viikolla :) Kiva, kun esitit postaustoiveen :)

      Poista
  3. Mun mielestä se on ihan tervettä reagoida ajoissa, jos näyttää siltä, että nyt alkaa kertyä vähän turhaa ylimääräistä. Ei se tarkoita samaa, että "yhyy, kattokaa nyt kun mä olen läski". Eli saat ainakin multa synninpäästön! :) Ja ne korjausliikkeet voi tosiaan olla pieniä. Aikansa kaikella; hölläämisellä ja skarppaamisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! Parempi se on tässä vaiheessa huomata kuin 10 kilon päästä :P
      Kiitos synninpäästöstä ;D

      Tosiaan itse aion skarpata nyt hieman, mutta itselle sopivalla tavalla. En halua missään nimessä stressata syömisistä, kun se ei sovi mulle yhtään!

      Poista
  4. Tuttuja tunteita! :) Siksi nyt otinkin tuon pikkaisen välikiristelyn tuohon kohtaan. Se loppui kolmen viikon jälkeen kun tavoitteisiini pääsin ja nyt on hyvä. Vatsassa toki edelleen rasvaa ja joka paikassa muuallakin, mutta vähemmän. Nyt voi sitten taas syödä. :D No ei, ajattelin vähän samaa kun sääkin, että vähän voisi kattoa mitä sitä suuhunsa laittaa. Herkkuja sinne menee jatkossakin, mutta elelee sitten niin, että ne herkut ei enää hetkauta tätä kaikkea niin rajusti, että kohta pitäisi taas pitää kiristelypätkä. Ei oo mun juttuja semmoset kiristelyt, mää tykkään syödä. :') Kattellaan taas vaikka vuoden päästä, että missä mennään!

    Ja on muuten vaikka kuinka hienot nuo liilat pöksyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli en oo todellakaan ainoa näitten mun ajatusten kanssa :'D

      Mä en todellakaan halua alkaa kiristelemään, kun alkaa jos ahdistaa pienikin ajatus siitä :'D Mun omat pienet valinnat oli tänään esim. että otin yliopistolla vettä mehun sijaan ruokajuomana ja salaattiin en laittanut sitä kastiketta päälle :D Mut hei, valtamerikin koostuu pisaroista ;)
      Syöminen ja herkut <3
      Ja tosiaan mielipidehän voi muuttua, mutta tärkeintä on mun mielestä elää sillä tyylillä mikä sopii siihen hetkeen parhaiten :)

      Kiitos, tykkään itse niistä ihan älyttömästi :)

      Poista
  5. Oon samoilla linjoilla kuin sinä ja muut tähän jo kommentoineet. Saa normaalipainoinenkin puhua kertyneistä kiloistaan ja karistella niitä pois. Tietysti se "yhyy olen läski" -draama on turhaa, mutta ainakin sulla on pehmentyneeseen (mutta silti normaaliin ja kauniiseen!) kroppaan terve suhtautuminen tekstiesi perusteella. :) Tosiaan parempihan se on hoksata painon kertyminen ajoissa, kun siihen on helppo reagoida suht pienillä muutoksilla. Kymmenen tai kymmenien kilojen päästä vaaditaan jo ehkä enemmän kuin pientä ryhtiliikettä herkuttelun suhteen.

    Oon huomannut ite tuon saman, että sillon ku on stressiä jostain tärkeämmästä asiasta, johon ei itse pysty ihan täysin vaikuttamaan (esim. se työnhaku), helposti tulee stressattua myös niistä merkityksettömämmistä asioista, joihin kuitenkin ite pystyy vaikuttamaan. Kai siinä on jotain sellaista taustalla, että haluaa pystyä kontrolloimaan asioita. Työpaikan saaminen on muistakin tekijöistä kiinni, mutta omaa syömistä ja liikkumista voi kontrolloida. En usko, että sulla on sitä vaaraa, että kontrollointi menee överiksi, mutta niin voi monelle käydä ja se on vaarallinen polku kuljettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä tosiaan on mun mielestä se kirjoitustyyli teksteissä, joissa puhutaan kertyneistä kiloista tai ylimääräisestä. Itselle tulee tekstistä irvokas kuva, jos kirjoittaja kauheasti haukkuu omaa ulkomuotoaan :S Heh, toki en kyllä ihan koko ajan asennoidu niin hyvin vaan Antille valittelen ja puristelen mun mahaa :'D
      Hyvähän se on kyllä huomata tässä vaiheessa se kertynyt ylimääräinen kuin siinä vaiheessa, jolloin olisi oikeasti tarvetta laihduttaa. Ehkäpä tässä pienin muutoksin, tuo ylimääräinen lähtee vyötäröltä tai ainakaan ei lisäännyt :)

      Joo, itsellä ei ainakaan kontrolloinin överi menemisestä ainakaan tarvitse olla huolissaan. Toki itse pitää välillä muistuttaa ettei mun tyyliin sovi äärimmäinen tarkkuus esim. tänään mietin et pitäiskö mun tekemään keittoon laittaa sitä sulatejuustoa ohjeen mukaan vai ei ja sit aattelin et höpsis, kun ohjeessa niin lukee niin tottakai laitan :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)