perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mus on voima, jota en voi vaimentaa

Kevät tai ainakin aurinko on vihdoin ja viimein saapunut myös tänne Pohjois-Karjalaan :) Silloin kun valon määrä alkoi lisääntyä, niin sain Instagrammista kateellisena katsella muiden hehkutusta, kun tuntui että täällä Joensuussa on jatkuvasti vain pimeää. Vähitellen se valo on tännekin eksynyt ja aurinkokin paistaa. Vaikka kesän tulevaisuus vieläkin murehdituttaa, niin silti en voi olla hymyilemättä kun aurinko paistaa :) Se piristää kummasti ja siitä tekee mieli nauttia. Ruokakauppaankin kävelee mieluummin rauhassa kuin polkaisee nopeasti pyörällä.


Yleensä liikkumisesta saa voimaa ja energiaa stressin keskellä, mutta tällä viikolla salilla käyminen on aiheuttanut suunnilleen vain hampaiden kiristelyä. Mulla on nyt kevyt viikko meneillään ja se tarkoittaa painojen keventämistä salilla. Liikkeiden tekeminen tuntuu heiluttelulta ja salilta poistuessa tuntuu siltä kuin siellä ei olisi käynytkään. Jostain kumman syystä oon myös salilla miettinyt sitä, että nyt kun teen näillä minipainoilla ni kaikki kattoo, et siellä se tyttö heiluttelee pieniä painoja ettei lihakset kasva liian isoiks.  Siis mitä ihmettä! Yleensähän en jaksa miettiä, et mitä muut aattelee mun treenipainoista tai treeneistä ylipäätään. Tällä viikolla, kun törmäsin opiskelukaveriin Areenan salilla niin oli just sellainen ou nou-fiilis et nyt se luulee mun heiluttelevan tällaisia pikku painoja aina. 


Aina ennen oon vähän naureskellut ja ihmetellyt, et miks ihmisiä ottaa kevyet viikot niin pattiin, mutta kun itseä on tällä viikolla kevyt viikko ärsyttänyt salin puolella, niin eipä tarvii enää ihmetellä. Tänään eksyin yliopiston kuntosalille aikataulusyistä ja koska perjantaisin ei ole Sykkeen salivuoroa Areenalla ja heti treenin alkuun alkoi ottaa pattiin, kun tuntui ettei siellä mahtunut tekemään yhtikäs mitään! Nyt kun yliopistoliikunta muuttui maksulliseksi niin kai odotin jotain ihmettä tuon salin suhteen. Joko vähemmän porukkaa tai enemmän välineitä. No, kyykkytanko sinne oli ilmestynyt eli jotain positiivista, että siellä on nykyään kaksi isoa tankoa. Porukka ei kyllä ollut siltikään vähentynyt. Muistuttelin itselleni ettei tää ole niin vakavaa, varsinkaan kevyellä viikolla ja tein treenin sitten siinä järjestyksessä missä pystyin. 


Sentään oon nyt tällä viikolla tehnyt aika hyvin kehonhuoltotreenejä ja ne eivät suinkaan ole ärsyttäneet. Viikon saldona on 2 joogaa ja yksi bodybalance. Tarkoitus oli keskiviikkona mennä pilatekseen, mutta olinkin katsonut päivämäärän väärin ja vaihdoin lennosta balanceen, eikä ollut mikään huono vaihtoehto :)

Tänään kotijoogasin Yoogaian kautta ja tällä kertaa livetunnille osallistuminen onnistui. Vielä tällä kertaa en pistänyt omaa kameraa päälle, mutta ensi kerralle aattelin kyllä uskaltautua. Kokeilin tänään Sivananda-joogaa, joka koostui alkurentoutuksesta, hengitysharjoituksista, aurinkotervehdyksistä, asanaharjoituksesta ja loppurentoutuksesta. 

Alkurentoutus ei mulla mennyt ihan putkeen :D Siinä maattiin selällään ja piti rentoutua. Korppuhan vallan innostui, kun näki mut makoilemassa lattialla ja kiipesi mun mahan päälle polkemaan.  Tilanne oli mun mielestä koominen, kun mun pitäisi siinä makoillessa olla rentoutunut ja kissa vaan leipoo hulluna mahaa. Mulla meni nauramiseksi sitten se alkurentoutus :D

En oo koskaan aikaisemmin joogassa muuten tehnyt sellasia hengitysharjoituksia, joissa pidätetään hengitystä ja tossa tän päiväisessä sellasia oli. Jännittävintä oli se, että hengitysharjoituksen jälkeen oikeasti huomasi, että miten hengitys syveni sen ansiosta. Vai olikohan se vaan placebo efekti ;)  Tällä kertaa pystyin keskittymään joogaamiseen paremmin kuin viimeksi alkurentoutuksesta huolimatta tosin Antti ei ollut kotona pölisemässä.  Innostuin livetunnista niin paljon, että varasin itselleni sunnuntaiksi paikan putkirullaustunnilta. 

Kissat ja kotijoogaaminen ei tosiaankaan ole aina mikään paras yhtälö. Jackson kävi mua välillä nuuhkimassa ja rötkähti sitten tietokoneen eteen siten, että oli pakko siirtää, kun en nähnyt körilään takaa mitään. Loppurentoutuksessa sitten Jackson päätti tulla kainaloon nukkumaan, kun olihan se selvästi kutsu sille, kun viltin alla makoilin. No olipahan Jackson äärimmäisen rentoutunut ja jäi vielä joogankin jälkeen viltille rentoutumaan :)

 Toisaalta noi kissojen jutut on niin hassunhauskoja, ettei sitä osaa ottaa kuin huumorilla :D  Tosin kissojen hölmöilemisen takia mietin, että kehtaanko laittaa livetunnille omaa kameraa päälle ettei kissojen toilailu ala vaikka naurattamaan ohjaajaa.  En haluaisi ketään nimittäin sillä häiritä! Toki ohjaajat ovat tottuneet kaikenlaisiin ohjattaviin, että ei varmastikkaan helposti pokka petä. Mutta mulla ei ainakaan ois ohjaajana pitänyt pokka, jos jonkun asiakkaan mahaa leipoisi kissa, kun ohjattava koittaa rentoutua alkurentoutuksessa. Siinä ehkä yksi syy, miksi en haaveile minkäänlaisesta jumppa ohjaajan urasta ;)

Häiritsevätkö lemmikit joskus teidän kotijumppamistamme? Onko teille tapahtunut joitain koomisia tilanteita lemmikin ja kotijumppaamisen suhteen?  

ps. Otsikko on Elastisen Eteen ja Ylös-biisistä.

4 kommenttia:

  1. Eiks bunkkeritreenissä ollut joku sellainen kevyt viikko, jossa sarjapainot pysyy samana mutta toistomäärät jätetään puoleen? Vai muistanko ihan väärin? Eikö se olisi hyvä porsaanreikä niin ei kevyt viikko ketuttaisi niin kovin ;D Mutta onhan se jännä juttu että siitä ajattelee noin, ite yritän sen varjolla vain visusti purra hammasta kun sanonhan asiakkaillekin kevyen viikon tärkeydestä.. Tämän tästä tulee salilla vastaan joku joka vähintään selittelee sarjatauoilla pieniä painojaan, "hitto ku on tää kevyt viikko, ei huvittaisi yhtään..." :D

    Mutta kamoon, kai se saakin vähän ketuttaa koska niistä isommista painoistaan saattaa olla niin ylpee! Kova työ on tehty että on päästy tiettyihin painoihin ja sitten pitää heilutella joillain mineillä, argh! ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et muista väärin :D Se oli siinä edellisessä bunkkeri saliohjelmassa ja tässä nykysessä sitten vähennetään painoja kevyellä viikolla, tosin se ois kyllä hyvä porsaanreikä, että tekisi kevyet viikot tolla tyylillä ;) Noudatan ehkä välillä liian tarkasti saliohjelmia x)

      Hhaha, mä just sille opiskelukaverille selittelinkin jossain sopivassa kohtaa, että voi tätä kevyttä viikkoa. Mutta kyllä kevyiden viikkojen jälkeen aina treenit luistaa, niin huomaa, että kuinka tärkeitä ne on :)

      No on niihin painoihin pääsemisen kanssa tehty ihan hirveenä duunia ni tylsää tehä minipainoilla ;)

      Poista
  2. On kyllä kiva kun tänne Joensuuhun on kans saatu vähän aurinkoa :)

    Mä en pysty ollenkaan kotona jumpata kun koira on heti aivan innoissaan, luulee leikiksi :D

    VastaaPoista
  3. Niin on! Tuntuu ihan mahtavalle sen ainaisen pimeyden jälkeen :) Arkipyöräilykin on paljon kivempaa :)

    Hihi, voi eii :D On kyllä varmasti vaikea yrittää jumpata, jos koira haluaa koko ajan mukaan "leikkimään". Kissojen kommellukset on tuohon verrattuna pieniä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)