lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kun onni potkaisi

Vasta vähän aika sitten kirjotin postauksen siitä, kuinka kesätöiden saamattomuus on aiheuttanut stressiä tälle keväälle. Oman alan kesätöistä ei kuulunut oikein mitään paitsi ei kiitos sähköposteja  ja alkoi näyttää siltä, että kesä menisi opiskellessa ellen sitten olisi saanut muulta alalta kesätöitä.

Maanantaina olinkin jo kirjoittelemassa uutta hakemusta, kun mun puhelin soi. Aattelin, että varmaan kyseessä on puhelinmyyjä, mutta vastasin silti puhelimeen. Mä kyllä vastaan aina vaikka en numeroa tietäisi, varsinkin kun entisen puhelimen hajoamisen myötä mulla ei ole vieläkään kaikkien kavereiden puhelinnumeroja. Puhelimessa ei ollutkaan puhelinmyyjä vaan sain kutsun työshaastatteluun ja vielä koskien oman alan töitä :) Haastattelupäiväksi sovittiin perjantai eli viikko meni haastattelua odotellessa. 


Perjantaina hyppäsinkin sitten junaan kohti haastattelupaikkakuntaa ja ainakin aamusta onnistumisen merkit oli ilmassa :) Sain sähköpostiini ilmoituksen, että olin voittanut Lauran blogin arvonnasta Carrie-nimikorun ja vaikka junassa mulla purskahtikin nenästä veret paidalle, niin sain pestyä vessassa paidan eikä tarvinnut Lappeenrannassa rynnätä vaatekauppaan.

Haastattelun jälkeen oli sellainen olo, että se sujui ihan hyvin. Oletin, että saisin tiedon aikaisintaan ensi viikon maanantaina, mutta juna-asemalla istuessani mun puhelin soikin ja mulle ilmoitettiin, että kesätyöpaikka on mun :)

Eli me pakataan kissojen kanssa kimpsumme ja kampsumme kesäksi ja lähdemme Kouvolaan :)


Älyttömän suuri onnenpotkuhan se oli, että sain tässä vaiheessa kevättä oman alan kesätöitä ja olen kyllä siitä mielettömän onnellinen! Paikkakunta on myös itselle tosi mieleen, sillä oon lähempänä mun perhettä kesällä, koska mun perheellä on mökki Kouvolassa, ihana Anna asuu Kouvolassa ja mulla on muitakin tuttuja siellä!  Mikä parasta, vaikka Antin kanssa taas kaukoillaan kesällä, niin me ollaan ainoastaan tunnin junamatkan päässä toisistamme! Eli on mahdollista tavata vaikka joka viikko :) <3

Asuntoasioidenkin pitäisi sujua kivuttomasti tai maanantaina alan sitä selvittelemään, että toimiiko ne kivuttomasti vai ei! Varasin jo ajan Viilinkiin kuntosalijäsenyyden purkamiseenkin ettei mun tarvitse maksella korttia siitä ajasta, kun olen muuttanut jo Kouvolaan. Kissoille pitäisi vielä varata sirutusaika eläinlääkärille.  Oon nimittäin ajatellut, et jos lähdetään vieraalle paikkakunnalle kesäksi, niin haluan ehdottomasti siruttaa kissat. Tietenkään siru ei helpota karanneen kissan kiinnisaamista, mutta helpottaa ainakin sitten kotiin löytämistä, jos kissa pääsee löytöeläintaloon. Ei sillä, että kisut nyt vähän väliä karkailisivat, mutta Imatralla molemmat onnistuivat siinä kerran. Tosin Korpun sain heti kiinni ja Jacksoninkin melkein heti. Ja olisihan se hyvä ihan muutenkin kissoilla olla sirut jos ne täällä koto-Joensuussa onnistuvat pääsemään karkuun.


Tänään käytiinkin Antin kanssa juhlistamassa meidän molempien kesätyöpaikkoja Kerubin burgereilla. Oli muuten ihan älyttömän hyvät burgerit ja eikä Kerubissa turhaan mainosteta, että ovat kaupungin parhaat! En oo nimittäin missään muualla syönyt yhtä hyvää tofuburgeria :)



Tänään mun oli tarkoitus käydä bodycombatissa, mutta kun eilinen meni junamatkojen takia niin aikataulutetusti ja tänään piti käydä kirpparilla, kissanruoka ostoksilla ja sovittiin menevämme syömäänkin, niin päätin että juoksulenkki olisi parempi ratkaisu. 

Viimeksi juoksin Porissa eli edellisestä lenkistä on taas ollut aikaa. Päätin juosta sen pituisen lenkin, kun huvitti. Ei siis mitään kilometrimääriä tuijottaen. Voi jestas, kun puuskutin kuin höyryveturi ja meno tuntui älyttömän raskaalta :'D Ei ihme burgerin ja karkin syönnin jälkeen.  Joku kävelijäkin kääntyi katsomaan, että kuka siellä takana puuskuttaa, kun juoksin! Heh!

Päätin jossain vaiheessa lenkkiä, että juoksen yhdelle rannalle ja sieltä sitten takaisin kotiin. Rannalla pysähdyin ihailemaan maisemia ja näin joutseniakin, kun ne lensivät mun yli :) Tuli vaan sellainen fiilis, että kyllä tää Joensuu on kaunis paikka! Oon tosi onnellinen mun kesätyöstä, mutta tuleehan myös haikea fiilis jättää Joensuu kesäksi. Tää on niin kaunis kesäkaupunki ja rakastan joen rantaa varsinkin kesällä! Lisäksi tänne jää rakkaat ystävät ja koti. Onneksi ne kuitenkin syksyllä täällä odottavat :)

Apinoin rannalla myös kuntojutuissa. Koitin tehdä hyppäämällä leuanvetoja ja roikuin hetken pääalaspäin leuanvetotangolla, niin kuin lapsena tuli usein tehtyä kiipeilytelineessä. Sitten suuntasinkin takaisin kotiin. 

Kouvolaan muuttaessa palaan viimeistään säännöllisen juoksemisen pariin ja ainakin alkuun oon ajatellut, että aloitan ihan rennosti. Juoksen sen pituisia lenkkejä kuin huvittaa. En etukäteen suunnittele lenkin pituutta tai minkälaisen juoksutreenin aion tehdä. Toki sellaisen aikakin on joskus, muttei ainakaan näin alkuun, kun juoksu ei ole huvittanut pitkään aikaan. 

Enkä ole siis pakottamassa itseäni juoksemaan. A) Haluan harrastaa aerobista liikuntaa salitreenien ohella b) juoksu on sellainen liikuntamuoto, millä saan yleensä ratkaistua mieltä kaihertavia asioita. Esimerkiksi ikävää vaikka Antin kanssa nähdäänkin kesällä varmasti useammin verrattuna aikaisempiin kesiin. 

Mä siis toivotan ihan älyttömästi tsemppiä niille, jotka vielä tuskailee kesätyöpaikan saamisen kanssa! Toivottavasti teillä käy sama onni kuin mulla <3

10 kommenttia:

  1. Onnea kesätyöpaikasta!! Ja Kouvolassa on ihan kiva varmasti viettää kesää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin mäkin uskon! Viihdyin Imatrallakin tosin hyvin vaikka olin suurimman osan ajasta vaan kissojen seurassa :)

      Poista
  2. Vielä kerran onnea ja tervetuloa Kouvolan suunnille kesäksi! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivottavasti nähdään mahdollisimman usein <3

      Poista
  3. Onnea kesätyöpaikan saamisesta! :) Olipa hyvä onnenpotku.

    Kissojen siruttaminen on varmasti hyvä idea. Mulla on koirat olleet täällä uudessa kodissa vasta perjantaista lähtien (olivat pahimman muuttohässäkän ajan hoidossa mun vanhempien luona), ja toinen noista epeleistä on ehtinyt livahtaa ulko-ovesta jo kaksi kertaa ulos! Onneksi se ei lähtenyt kauas karkuun näillä kerroilla, mutta mistä sitä ikinä tietää, kun tuo on niin utelias ja vauhdikas (ja ihan hiukan itsepäinen). Pitää varmaan hankkia joku vauvaportti tuohon ulko-oveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oli kyllä ihan uskomaton onnenpotku!

      Huh, onneksi ei ole koira kuitenkaan lähtenyt karkuun! Jackson on pääsi multa karkuun silloin, kun muutettiin Antin kanssa yhteen. Olin ovea sulkemassa ja se sitten livahtikin oven välistä. Yleensä käytävän palo-ovet oli kiinni, mutta kun useampi oli silloin muuttamassa ja ne oli auki. Jackson lähti juoksemaan rappukäytävää alas ja pääsi ihan ulos asti :o Onneksi se pysähtyi säksättämään linnuille ja sain sen kiinni. Eli sirutus on ihan hyvä idea! Toivottavasti koirasi ei päätä yrittää enää ulos yksikseen!

      Poista
  4. Noniin, onnea kovasti kesätyöpaikasta! Hienoa, että asia järjestyi! Mun kaikki sukulaisethan (siis myös perhe) asuvat Kouvolassa, että jos vaan vietän siellä kesällä aikaa, niin voitais nähdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On tää kyllä mahtavaa! Olisi kyllä tosi mukava nähdä sua kesällä :)!

      Poista
  5. Onneksi olkoon, kiva, että järjestyi kivasti asia näin!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)