tiistai 28. heinäkuuta 2015

Vantaan ja Tukholman möröt

Vähitelleen se lokakuu alkaa lähestyä. Tai ainakin syksy, kun aamut ja illat alkaa olemaan jo viileitä :s  Lokakuussa juostaan Vantaalla puolimaraton ja mun on tarkoitus osallistua sinne äidin kanssa. Tuttu tapahtuma, koska juoksin siellä mun elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Sen täydellisesti onnistuneen juoksun, jossa ylitin kaikki odotukseni. Niin juoksuajan suhteen kuin fiiliksen.


Todella hyvin mennyt tapahtuma herättää kuitenkin ajatuksia, että mitä jos tällä kertaa kaikki meneekin mönkään? Jääkö tapahtumasta vain paha maku suuhun, kun aiemmin olen juossut siellä mun parhaan ajan ja juoksu sujui hyvällä fiiliksellä?

Varsinkin ne epäilykset herää, kun en todellakaan ole juossut niin paljon kuin viimeksi Vantaan puolikkaalle osallistuessani, enkä ole muutenkaan juoksennellut mitenkään kehuttavaa määrää. Tälle vuodelle vuodelle lenkkejä on kertynyt huimat 20 ja kilometrejä 133 (ja joku juoksee tuon kilometrimäärän kevyesti viikossa ja se ei kyllä lohduta yhtään :'D).

Toisaalta mulla on ollut juostessa ihan älyttömän hyvä fiilis! Juoksu on rullannut todella hyvin ja mulla on ollut hyvä olo juostessa. Ylämäkiäkin juostessa huomaa kunnon kohonneen verrattuna alku kesään! Juoksuvauhti ei päätä huimaa, muttei se ole mikään ihmekkään.

 Lisäksi mun ajatuksena on nyt ollut etten ota stressiä Vantaan puolikkaasta ja en pyri treenaamaan liikaa ettei juoksusta mene maku, kuten kävi viime kesän puolikkaille treenaamisen myötä. En kyllä silloinkaan juossut huimasti, mutta suunnittelin mun juoksemista liikaa ja sitten syksyllä tuli blääh fiilis ja lopulta talvella päätin unohtaa juoksemisen kokonaan.


Vielä pahempi mörkö on kuitenkin se, että mitä jos lokakuussa tapahtuu Tukholman puolikkaan uusinta? Että juoksu tuntuu alusta asti ihan äärettömän raskaalta ja mikä pahinta, maha on täysin sekaisin koko juoksun ajan. Tukholmasta selvisin kyllä voittajana kaiken sen epäonnen jälkeen, mutta en mielellään kokisi samaa uudelleen.

Mahan toimiminen on kyllä varmaan se kaikista suurin huolen aihe mulla lokakuussa. Oon juossut kyllä 2 puolikasta 3 puolikkaasta ilman mitään mahaongelmia, mutta se yksikin kerta tuntuu liialle. Koska se oli vain niin kamalaa! Varsinkin, kun kroppa meni sitten sen seurauksena ihan sekaisin koko puolikkaasta. Mulle ei oo koskaan aiemmin tullut huonoa oloa puolimaratonin jälkeen, mutta Tukholman puolikkaan jälkeen olo oli kuin kaameassa krapulassa ja mun koko kroppa oli sekaisin päiviä puolikkaan jälkeen.


Sen mitä opin viime syksystä oli ainakin se, että jos oon pari viikkoa kipeä ennen tapahtumaa, niin en kyllä sitten osallistu. Sen nimittäin huomasi Tukholmassa, että juoksusta oli ollut taukoa. Ja sen, että ramppaan vessassa vaikka 1000 kertaa ennen juoksun alkua.

Aiheuttaako teille onnistuneet suoritukset paineita tulevissa liikuntatapahtumissa? Kummitteleeko epäonniset suoritukset mielessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)