tiistai 20. lokakuuta 2015

Suorita, suorita, kehity, kehity, tee tulosta!

Tuskin kukaan voi kieltää, ettei nykypäivänä oltaisi kauhean suorituskeskeisiä. On suorastaan kansalaisvelvollisuus suorittaa ja tehdä tulosta. Viimeistään suorittaminen alkaa siinä vaiheessa, kun tajuaa, että peruskoulusta pitäisi päästä johonkin toisen asteen koulutukseen. Keskiarvon pitää olla tarpeeksi korkea, ettei joudu kymppiluokalle.



Kun matka kohti sitä ensimmäistä ammattia alkaa, niin se on paras suorittaja, joka valmistuu ensimmäisenä. Hyvä juttu tietenkin olisi, että kyseinen henkilö myös saisi heti valmistumisen jälkeen töitä ja sen myötä olisi kunnollinen veronmaksaja.  Kunnon kansalainen on tehokas suorittaja eikä tuota yhteiskunnalle tappiota.


 Eikä suorittaminen kohdistu pelkästään koulutuskoneistosta mahdollisimman pian ulos pulpahtamiseen. Mitä ikinä teetkin elämässä, niin aina voi kehittyä: esimerkiksi vaikka juokseminen on mielestäsi mukavaa hölköttelyä, niin aina on parempi että kehityt. Juoksutapahtumissa on hyvä aina parantaa aikaisempaan tulokseensa nähden. Kuka nyt muuten niissä tapahtumissa kävisi? Tai entä kuntosalin puolella sitten? Eihän sitä nyt voi aina samoja painoja heilutella tai samaa ohjelmaa tehdä. Salilla kuuluu kehittyä!Aina enemmän rautaa! Kyykkää syvemmälle!

Koskaan ei voi pysähtyä ja todeta, että nyt olen muuten hyvä tässä. Ei, ei ei. Aina voi parantaa. Kropassahan tuo ja tuo kohta roikkuu, tuossa on selluliittia, aina voisi olla vähän kireämpi. Hiukset voisivat aina olla pidemmät ja eihän tuo hiusväri nyt tarpeeksi vaalea ole. Vielä on varaa vaalentaa!

Aina voi olla sosiaalisempi, ystävällisempi, kiitollisempi, parempi puoliso, parempi lapsi, parempi ystävä, parempi lemmikinomistaja.


En väitä, että tehokkuudessa on sinäällään mitään vikaa. Kyllä minäkin mieluummin asioin kaupassa sellaisella kassalla, jossa kassahenkilö toimii tehokkaasti. Yritykset tuottavat parhaiten tulosta, kun työntekijät ovat tehokkaita.

Mutta toisaalta me ihmiset ollaan yksilöitä. Tuntevia ja eläviä olentoja. Me ei olla koneita. Jokainen ei vaan valmistu omaan ammattiinsa yhteiskunnan vaatimassa ajassa, vaikka valmistumisen tehokkuuteen koitetaan pyrkiä opiskelijoita kiristämällä. Jokainen ei pyri jatkuvasti kehittämään itseään paremmaksi yksilöksi. Eikä sellainen henkilö ole toisia huonompi. Toiset tykkää harrastaa liikuntaa omaksi ilokseen ja saattavat treenata tehokkaasti tai tehottomasti.
Eikä se yrityskään tuota parasta tulosta, jos työntekijät voivat huonosti.

Ehkei sitä tarvitse miettiä, että miten kehitän itseäni tässä jatkuvasti paremmaksi? Ihminen kasvaa henkisesti iän karttuessa ja oppii koko ajan enemmän itsestään ja muista. Totta kai itsensä kehittäminen on fiksua, mutta tyytyväinenkin on hyvä olla :)

Minä olen hyvä ja kiva tällaisena kuin olen.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Koetteko, että nykyään ollaan hirveän suorituskeskeisiä?

2 kommenttia:

  1. No just siltä usein tuntuu, että kovasti pitäis suorittaa ja kehittyä. Aina vähän enemmän ja paremmin. Ei nuo huonoja asioita ole, mutta vastapainona pitäisi olla sitten jotain muutakin elämässä, jotain rentouttavaa höntsäilyä vaikka. Ja erityisesti tuo hyväksyminen ja tyytyväisyys on hyviä pointteja! Olis kauheeta elää koko elämänsä olematta ikinä tyytyväinen mihinkään, vaikka olisi jatkuvasti kehittynyt ja suorittanut tehokkaasti. Itseinho on sitä paitsi huonohko lähtökohta pysyvään muutokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon samaa mieltä ettei itsensä kehittämisessä mitään pahaa ole! Mutta tärkeää olisi myös olla tyytyväinen itseensä ja ottaa myös rennosti.

      Se on kyllä niin tärkeetä ettei itseinholla kovin helposti saavuteta haluaamansa.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)