sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voiko ilman tavoitteita liikkua?

Vitsit, että tuntee olevansa elossa, kun on päässyt taas aktiivisesti liikkumaan :) Masokismia tai ei, musta on vaan niin ihanaa kun kropassa tuntuu, että on tullut liikuttua! Varsinkin nyt kun taukoa treeneistä on ollut, niin helpommin tulee lihaskipuja :D


Tällä viikolla tuli tehtyä ihan täysi treeniviikko. Tuli tehtyä 4 salitreeniä ja sitten kävin allasjumpassa ja uimassa. Jalkapöytä ei ole ollut tällä viikolla yhtään kipeä, mutta päätin pelata varman päälle ja liikkua siten ettei jalkapöytä uudelleen suuttuisi. Ensi viikolla uskallankin jo vähän enemmän jalkaa rasittaa ja osallistua ihan muihinkin jumppiin :D Oon jopa niinkin hurja, että meen huomenna syvävenyttelyyn! Heh :D Jalkatreenin ajattelin ensi viikolla uskaltaa tehdä normaalisti.

Jos jalka hyvin kestää ensi viikon, niin voisi uskaltautua seuraavalla viikolla jo juoksutreeneihinkin. Tosin pitkän matkan juoksuryhmä taitaa olla jo niin pitkällä menossa, että se on ohi mun osalta :P



Neljän salitreenin viikko ei tuntunut liialta salisuorittamiselta ja itse asiassa tällainen treenirytmikin mulle sopii. Toki sillä ajatuksella, että jumppaan voi mennä salitreenin sijasta jos siltä tuntuu :) Ehkei se ole se salitreenien määrä, joka alkaa maistua suorittamiselta vaan ne omat tavoitteet ja asenteet.

Siitä pääseekin "sujuvalla" aasinsillalla, että voiko oikeastaan liikkua ilman minkäänlaisia tavoitteita? Itse aloitin liikuntaharrastukseni tavoitteena kiinteytyminen. Sitten kuvioon tulikin lihasmassan kasvattaminen ja juoksutapahtumat. Tällä hetkellä tavoitteena on hyvinvointi, hyvä kunto ja saavutettujen tavoitteiden ylläpito. Eli vaikka en treenaa tavoitteellisesti, niin silti mulla on treeneissä tavoitteita!


Tavoitteilla on varmasti väliä liikkumisen tyylin suhteen, mutten oikeasti usko että kukaan liikkuu ilman minkäänlaisia tavoitteita. Eihän niiden tavoitteiden todellakaan tarvitse suuria olla. Pelkästään liikunnan aikainen tai jälkeinen hyvä olo, on jo liikkumiseen johtava tavoite.

Itsellä kun ei ole tällä hetkellä juoksutapahtumat tavoitteena, niin mun juoksu on jäänyt pois mun liikuntaohjelmasta. Tosin nyt päällimmäisin syy juoksemattomuuteen on ollut tuo jalkapöytä, mutta ei siltikään tulisi juostua niin suunnitellusti. Salitreenitkään ei ole enää niin tavoitteellisia, mutta ainoa niissä on muuttunut se oma asenne. Peilistä katsoessa salilla en ajattele, että tuossa, tässä ja tuolla olisi kehitettävää. Treenaan samalla intensiteetillä kuitenkin, koska siitä tulee hyvä olo.


Vaikka salitreenien ohella on  vaan pari erilaista jumppaa tai muuta liikuntaa, niin tuntuu 100 kertaa monipuolisemmalta jo se oma liikkuminen, kun vertaa esim. kesän saliin ja juoksuun. Ja täähän onkin mun tavoitteena, että treenaan omaan makuun monipuolisesti ja hyvivointiani edistäen :)

Voiko mielestänne ilman tavoitteita harrastaa liikuntaa? Mitkä on teidän motiivinne liikkumisen suhteen?

4 kommenttia:

  1. Kai sitä jonkinlainen motiivi aina on. Kuten kaikessa muussakin. Ei kai ihminen tee mitään ilman, että kokee sen jollain tavalla itselleen/jollekin toiselle hyödyksi. Kai. Se motiivi voi olla vaikka se hyvä olo, terveys, mikä kullakin. Itse kallistun tuohon hyvän olon suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikkeenhan tekemiseen ihmisellä on jokin motiivi :)

      Poista
  2. Just puhuttiinki tästä,mieki oon nyt treenannut paljo vähemmän ku enne. Jotenkin pyöreet olkapäät yms ei tunnu enää nii tärkeeltä. Ihanan näköstähän se on,mutta jotenki meni yhessä vaiheessa nii yli niin taisi tulla yliannostus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten puhuttiinkin, niin itsellä meni kans yli koko homma tai ainakin alko kaikki pursuamaan korvista ulos. Onhan se treenattu kroppa hienon näköinen, mutta itsellä ei ole tarpeeksi suurta motivaatiota nähdä sellaisen saavuttamiseen. Vaatii kuitenkin aika paljon :P

      Poista

Kiitos kommentistasi :)