keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kun päätin olla sulkematta silmiäni

Pari viikkoa sitten televisiosta tuli kohuttu MOT kidu ensin, kuole sitten- ohjelma. Mä ekaksi ajattelin etten todellakaan katso kyseistä ohjelmaa. Enhän mä kuitenkaan syö punaista lihaa.  Jostain kumman syystä päätin kuitenkin, että pitäähän mun tietää mitä ruokaketjussa tapahtuu tuotantoeläimille.

Ohjelma oli täynnä eläinten pahoinpitelyä, epäonnistuneita tainnutuksia ja tajuissaan verenhukkaan kuolevia eläimiä. Se oli jotain aivan järkyttävää, mutta siinä vaiheessa purskahdin itkuun, kun näytettiin videota sikojen hiilidioksiditainnutuksesta. Se kipu, tuska ja paniikki mikä iski niihin sikoihin, kun hiilidioksidia alkoi tulla tainnutuskehtoon. Silloin mä päätin, että nyt saa riittää.




Oon ollut 2 kertaa vegaanihaasteessa mukana (kerran lihattomalla lokakuussa ja vegaanihaasteessa) ja tiesin ettei vegaanina olo ole mikään mahdottomuus. Eniten siihen ehkä vaikuttaa se oma asenne, että kaipaako niitä maitotuotteita hulluna vai ei. Joten päätin nyt, että mä en halua enää sulkea silmiäni siltä, että mitä eläintuotanto pahimmillaan on. Kärsimystä alusta loppuun ja vaikka tuottaja pitäisi eläimistään huolta parhaalla mahdollisella tavalla, niin se päätyy hiilidioksidilla tapettavaksi (ainakin sikojen osalta) tai voi kokea tuskaisen kuoleman epäonnistuneen tainnutuksen vuoksi. Eli vaikka tuottaja tekisi parhaansa, niin eläin voi siitä huolimatta kokea tuskaa matkallaan lautaselle.


Joten tässä sitä sitten harjoitellaan vegaanin elämää. En lennosta muuttunut 100% vegaaniksi, koska kotona on edelleen maitoa ja kanamunaa sisältäviä tuotteita ja en ala ruokaa heittämään roskiin. Tänään multa loppui juusto ja koska rakastan juustoa ylikaiken, niin tästä ne haasteet vasta alkaa :D

Huvittavintahan tässä on se, että vielä kuukausi aiemmin julistin ystävälle, että musta ei ikinä tule vegaania, ei ikinä! Koska en tykkää mistään ääripäänjutuista. Hupsista, tässä sitä ollaan :P Koska itsellä ajatus vegaaneista vähän myös pelotti ja välillä pelottaa edelleen, niin haluan selventää tässä pari juttua.

a) Kissani ovat edelleen 100% lihansyöjiä (tosin raksut sisältävät muutakin kuin lihaa)
b) En kuljeskele tuomitsemassa muiden lihansyöntiä, jokainen tekee oman valintansa. Eikä minusta tule moralisoivaa, vihaista ja syyttelevää vegaania.
c) En aio heittää eläinperäisiä vaatteitani ja kenkiä roskiin, sehän nyt vasta olisi väärin. Jos se tekee minusta huonon vegaanin, niin se on henkilön oma ongelma.
d) Jokainen tekee virheitä ja en aio itkeä, että olen paska vegaani, jos vahingossa syönkin jotain eläinperäistä.
e) Nyt alkuun keskityn enemmän syömispuoleen ja sen jälkeen sitten enemmän esim. vaatteisiin, kauneustuotteisiin ja muuhun vastaavaan.
f) En nyt vanno, että olen koko loppuelämäni vegaani. Saatan vaikka huomenna päättää, että en haluakaan olla vegaani. Ihan oman fiiliksen mukaan menen.
g) Nyt varmaan vegaanit kivittää mua, mutta minä en hae tällä eläintuotannon lopettamista, koska lemmikinomistajana koen sellaisen tekopyhäksi. Itse toivon, että eläintuotanto muuttuisi pienimuotoisemmaksi ja sen eettiset ongelmat ratkaistaisiin (esimerkiksi vasikoita ei erotettaisi emoistaan, uros kilejä ei tapettaisi, porsaiden munitukselle keksittäisiin joku kivuton ratkaisu). Että tuotantoeläimillä olisi oikeasti hyvä elää, eivätkä ne olisi vain tuotantokoneita, kulutustavaraa (kanat ainakin sitä ovat)  jotka joutuvat teurastamolle, kun eivät tuota enää tarpeeksi. Vaan eläimiä oikeasti arvostettaisiin ja lihan syöminen olisi oikeasti harvinaisempi juttu.


Mutta aika hyvin on mennyt nämä viikot :) Rahkaa eikä jugurttia ole tullut ikävä ja vaikka joudun jättämään hyvästit monille suklaille ja karkeille, niin onneksi on vegaanisia super herkkuja <3 Ensimmäisen haasteen koin kans, kun olin viime viikolla Helsingin reissulla ja piti syödä ulkona :D No onneksi Hesestä voi saada kasvisruuat vegaanina, kun jättää tietyt jutut pois :)

Ja onneksi mulla on ihana Antti, jota ei haittaa tämä vegaaniksi ryhtyminen <3 Toki kuulostaa hassulta, että miten nyt toista voisi toisen ruokavalio haitata, mutta sellaisiakin ihmisiä on :(


Mutta on ollut kyllä hyvä fiilis ja varsinkin Facebookissa olevat vegaaniryhmät tuovat tosi paljon apua! En ole vielä törmännyt yhteenkään vihaiseen vegaaniin ;) Hyvä olisi muistaa, että vaikka asioista olisi eri mieltä, niin vihaisuudella ei päästä puusta pidemmälle :D Itse olen pyörinyt paljon Facebookissa maaseuturyhmissä ja niissä keskustelut ei melkein koskaan onnistu, koska kaikki vihaiset ihmiset alkaa keskustelemaan keskenään :'D

Mitä ajatuksia teille on herännyt teurastamoiden kohuvideot? Vaikuttiko se teidän kulutustottumuksiin?

6 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä Pia :) Sä oot selvästi perehtynyt asiaan! Mua pysäytti kans toi dokumentti ja koko ajan vähennän lihan syöntiä. Mulle on esimerkiksi voitto, etten ole ostanut punaista lihaa enää ollenkaan kotiin ja kyllä kana ja kalakin korvaantuu useammin kasvisperäisillä proteiininlähteillä. :) Pikkuhiljaa parempaa kohti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :) ! Joo, kiinnostuin eläintuotannosta, kun kävin Ihminen ja eläin-kurssin, jossa tuli mulle paljon juttuja joita en edes tuotantoeläimistä tiennyt! Tietenkään en nyt ylenpalttisesti asioista tiedä, mutta ainakin sen verran, että oon osannut tehdä kuluttajana päätöksiä eri tuotteiden välillä miettin eläintuotannon kannalta.

      Hyvä Hanna :)! Mun mielestä tärkeintä on, että tekee niitä valintoja! Ja ei kaikkien tarvitse pyrkiä mihinkään ääripäihin. Kunhan itsestä tuntuu hyvältä :)

      Poista
  2. En oo pystynyt katsomaan noita videoita. Olen ollut vegaani 16-17 vuotta (en tarkkaan enää muista) ja kyllä mäkin syön joskus vahingossa jotain eläinperäistä. Muistan kun alkuaikoina oikein säikähdin ja olin ihan että voi kääk, jos näin kävi. Ja nykyisin vaan kohautan olkiani, että tekevälle sattuu. Jonkun kärpäsen eritteen syöminen karkissa on kuitenkin aika eri mittakaavan juttu kuin popsia sitä broileria tai possua päivästä toiseen. Ja meilläkin lemmikit syö lihaa kyllä.

    Mä muuten kans aikoinani vaan päätin kokeilla, että onko tää muka nyt niin vaikeaa. Ja silloin se kyllä olikin vähän hankalaa, kun kaupoista ei saanut juuri mitään vegaanista. Soijamaidotkin oli ihan hlvtin pahoja silloin :D.

    Mä en jaksa vegaaniryhmiä Facessa, kun aina sinne tulee joku vegaanipoliisi natseilemaan jostain palmuöljystä tai Nestlestä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkei sun ole tarvettaakaan katsoa kyseisiä videoita, kun et edes kuluta eläinperäisiätuotteita :) Ja hei mahtavaa, kuulla et oot ollut vegaani jo noin monta vuotta. Antaa itsellekin tsemppiä, et vegaaniudesta pystyy tekemään elämäntavan :)

      Heh, joo mullekin oli ihan kauheeta aloittaessani pescovegetaristina. Olin kerran mummolla käydessä ja jouduin syömään kalkkunakeittoa liemineen ja perunoineen. Mun mielestä se oli niin kamalaa, että en kertonut siitä kellekkään :'D

      No varmasti oli ennen paljon vaikeampaa, nykyään varsinkin isommista kaupoista löytyy paljon vegaaneja tuotteita :)

      Mä oon onneks ollut aika lepsuissa ryhmissä :D Sipsikaljavegaaneissa moderaattorit on niin tiukkoja, et moralisointikeskustelut poistetaan heti!

      Poista
  3. Hieno päätös kyllä tämä! Mäkin olen tosiaan lopettanut kaiken eläinperäisen ruuan ostamisen kotiin (lukuun ottamatta koirien ruokaa, luonnollisesti), mutta yliopistolla/muussa vieraassa paikassa voin joustaa maitotuotteiden tai kananmunan kanssa. Ainakin toistaiseksi nyt mennään näin.

    Vaikka dokumentti oli todella järkyttävä, niin hyvää siinä on se, että se on saanut (jotkut) ihmiset ajattelemaan asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä :) Ja sunkin päätös on hyvä! Tärkeintä on, että tekee miltä itsestä hyvältä tuntuu :)

      Kyllä, se on dokumentin hyvät puolet, että se herätteli ihmisiä ja sai lihatalot ja Eviran toimimaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)