keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kun uskaltaa, niin onnistuu

Maanantain tankotanssitunnin lopussa ohjaaja sanoi, että ensi tunnilla aletaan harjoittelemaan sitten tangolle menoa pääalaspäin. Mullahan venähti suupielet heti alaspäin, koska sehän tarkoittaa tietty invertoimista ja mä en osaa sitä yhtään ja se turhauttaa. Pistin Monnalle viestiä, että miten ihmeessä hän oppi invertoimaan, kun mä en vaan opi millään. Monna tsemppasi ja sanoi, että kyllä se onnistuu, kun vaan antaa mennä ja uskaltaa. Tulin itse siihen tulokseen, et kyllä mä varmasti joskus onnistun ja unohdan sen itseni pakottamisen siihen inverttiin eli vauhdilla invertin yrittämistä.


Tänään oli sitten vuorossa viikon toinen tankotanssitunti ja olin tosiaan päättänyt et koitan päästä inverttiin enemmän nojaamalla taaksepäin, kuin pomppimalla epätoivoisesti. Harjoiteltiin tänään aika paljon uusia liikkeitä, niin spinnejä kuin pitoja. Itseä alko turhauttamaan, kun en millään oppinut yhtä uutta spinniä, johon piti kaatua ja kiertää ulkojalka tankoon ja vauhtia otettiin sisäjalalla. En edelleenkään tajua, et miten sen ulkojalan voi irrottaa maasta :D

No onneksi opin kuitenkin tekemään takaperin spinnin ja en todellekaan sitä muista! Innostuin tosi paljon sen oppimisesta, ku en oon aatellut et sellanen on mulle vaan mahdotonta oppia :'D Hihii!


Sitten tulikin se mun inhokkiliikkeen vuoro eli alettiin invertoimaan. Ohjaaja oli vähän aika sitten käynyt koulutuksessa ja kertoi, että hänelle opetettiin uusi tapa invertoida eli vauhtia ottamalla ei sais lähteä invertoimaan. Tässä siis kylki laitettiin tankoon kiinni tai ihan tangon eteen ja nojataan taakse ja ulkojalka nostetaan ekaksi. No eihän se lähtenyt mitenkään sujumaan, tuli taas vaan epätoivoisia pomppuja eikä mun jalat vaan nousseet. Yksi toinen tunnilla olija neuvoi toista laittamaan kädet vähän alemmas ettei jalkoja tarvitse nostaa niin korkealle tangolle. Päätin itsekkin kokeilla ja kappas sitten mä olinkin tangolla pääalaspäin! Yhtäkkiä ne mun jalat vaan nousi! Kyllä mua viimeksi neuvottiin laskemaan kädet alemmas, mutt en sillonkaan onnistunut millään.

Pitihän uudestaan kokeilla ja mä pääsin pääalaspäin yhä uudestaan ja uudestaan. Jee! Kyllä multakin lihasvoimaa löytyy ja vatsalihaksetkin on olemassa. Mitään sen kummempia liikkeitä en siellä saanut tehtyä, että kyllä jalat sain nostettua tangolle ja kerran jalkojen avaaminenkin onnistui. Jalkojen avaamiseen kyllä tarvitsi hulluna jännittää vatsalihaksia, että tangolla pysyi.

Fiilis oli ihan mahtava ja teki mieli huutaa ohjaajalle, et kato kato, mä onnistuin vihdoinkin! Ínvertointi on ollut mulle niin murheenkryyni, kun tuntuu et kaikki muut oppii se heti ja mä vaan en oo onnistunut. Tarvistin vaan sen oikean tekniikan ja uskoa omaan tekemiseen, niin se onnistu. Oli niin hassua, kun yhtäkkiä siellä vaan oli!

Ja maanantaina hiotaan invertoinnin tekniikkaa enemmän :) Hhaha, nyt siellä tangolla tekeekin mieli apinoida, oon aikasemmin ihmetellyt et mikä hinku ihmisillä on olla siellä tangolla pääalaspäin :D

Mitkä onnistumiset on saaneet teidät iloisiksi viime aikoina?

2 kommenttia:

  1. Jeeee hyvä! :) Itsensä ylittämisestä tulee aina niin hyvä mieli, ja varsinkin sitten, jos on ensin ollut haastavaa. Musta ei ihan helposti ois tohon että roikkuisin pää alaspäin tangolla... :D

    Mun tän viikon onnistumishetki (treeneihin liittyvä) oli se, kun sain sittenkin mavessa tehtyä raskaimman sarjan ilman vetoremmejä ja ihan kelvollisella tekniikalla, vaikka viime viikolla kevyemmällä painolla ote ei pitänyt ja tekniikka meni huonoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin tulee :D Ihan huikea fiilis! Niin mäkin aattelin ettei musta olis siihen, mutta kun sinne pääsi, niin se olikin siistiä :)

      Mahtavaa Lenz! Tollasestakin tulee ihan huippu fiilis :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)