maanantai 23. marraskuuta 2015

Mitä tapahtui lihasten kasvatukselle?

Paljon on puhuttu fitnessbuumin tasoittumisesta tai muuttumisesta hyvinvointibuumiin. Ulkonäköpainoitteinen treenaaminen väistyy hyvinvointi treenaamisen tieltä. No onko niin käynyt?  Mielestäni ei ole tullut mitään selvää fitnessbuumin taittumista, mutta ainakin monet seuraamani bloggaajat ovat siirtyneet ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta enemmän siihen hyvinvointiin tähtävään ja tavoitteet eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.


Kuten ehkä olette huomanneet, että itsekin hurahdin täysin lihasten kasvatukseen :D Se oli vaan niin siistiä, kun huomasi kropassa tapahtuvan muutoksia joihin itse pyrki :) Treenaamisessa pysyi motivaatio yllä, kun oli jotain tavoiteltavaa ja toisaalta tuntui kans, että oli jotain missä mä olin hyvä :D

Ekaksi tuon innostumisen alussa olin, että en todellakaan ryhdy mihinkään ruokavalio hommaan vaan pyrin syömään vaan tarpeeksi. No lopulta ruokavalio (ei todellakaan mikään pilkun tarkka) tuli mukaan kuvioihin ja huomasin sen myötä heti, että massaa sai paljon helpommin. Ruokavalio myös tuntui ihan luontevalta, kun en todellakaan mitään pilkun tarkkaa sellaista noudattanut ehkä tärkein oli et söin useamman kerran päivässä ja enemmän kuin ennen :D


Mutta miksi sitten kyllästyin ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen? Se ei ollut mulla kuitenkaan mitään haudan vakavaa ja aika rentomielistä. No yhdeksi syyksi voin kyllä suoraan sanoa, että kropan lisämassan saaminen ei ollutkaan enää niin kivaa. En sano, että olisin ollut mitenkään lihava tai mitään, mutta olo ei ollut vaan niin sinut hieman isommassa kropassa. Ainakin sain jäätävän mahakriisin, joka vielä välillä herättelee olemassaolollaan :P Lisäksi jotkin vaatteet kiristi tosi ikävästi. Toki ratkaisu olisi ollut isommat vaatteet, mut siis esim. farkkujen käyttö tuntui tosi inhottavalle ja fiilis kesän lopussa, kun painoa oli lähtenyt 4 kiloa oli ihan eri kuin kesän alussa.

Lisäksi aloin kyllästymään siihen "aina on kehitettävää"-ajatukseen. Peiliin katsoessa oli fiilis, että aina voisi olla pyöreämmät olkapäät, litteämpi vasta, isommat reidet ja pyöreämpi ja isompi pylly.


Tai ehkä kesällä töissä ollessani tuli vaan fiilis, että elämässä on muutakin tärkeämpää kuin se että miltä kroppa näyttää. Mulle nousi tärkeämmäksi prioriteetiksi työt ja hyvinvointi. Ei sillä, että ennen työt ei oo olleet niin tärkeänä prioriteettina, vaan ennen oon pistänyt ulkonäkökeskeisen treenaamisen tauolle. Nyt kesällä tapahtui joku herääminen, että treenaaminen muulla tavoin kiinnostaa enemmän kuin se hauiksen kasvattaminen :D


Ja oon nauttinut tosi paljon mun nykyisestä treenityylistä! Vaikka esim. tän viikon lajit on ihan samoja kuin viime viikon, niin treenit on ihan erilaisia ja fiilis on niin paljon monipuolisempi :D Ja vaikka toki esim. tankotanssissa haluun kehittyä niin kuitenkin se liityy enemmän omiin voimiin ja taitoihin kuin omaan ulkonäköön.

En kuitenkaan tarkoita, että pelkkä punttitreenaaminen on pahasta tai ulkonäkökeskeinen treenaaminen on pahasta. Mä tosi paljon nautin siitä, silloin kun se oli mun juttu!

Nyt mä haluun vaan treenata mahdollisimman monipuolisesti ja ihan vaan treenaamisen ilosta :D

Onko teidän treenityylinne muuttunut tämän parin vuoden sisällä? Vaikuttiko fitnessbuumi teihin jollain tavalla?

6 kommenttia:

  1. Mä treenaan aina samat tavoitteet mielessä ja veikkaampa, että sama tyyli tulee jatkumaan aika monta vuotta vielä. :D Jos loppuu koskaan! Tää on vaan niin mun juttu. Onhan tätä tehty kuitenkin jo kahdeksan vuotta! Vaihtelevalla menestyksellä, mutta kuitenkin. :D Koko ajan opin lisää ja haudanvakavaa tämä ei ole koskaan, vaikka tavoitteellista onkin. Teen vaan sitä mitä tykkään tehdä ja sehän on kivaa se. :) Sali on vaan yksi mun lempipaikkoja maailmassa <3 Ja kyllähän siellä sitä unelmakroppaa edelleen etsitään ja siksi siellä käydään. Ei sillä, etten olisi jo nyt tyytyväinen. Erittäinkin tyytyväinen olen! Siksi kiire ei ole mihinkään ja mulle on täysin ok, että tässä menee loppuelämä aikaa että olen joskus siinä tilassa, että olisin jotenkin valmis. Tai no, valmis olen tälläkin hetkellä, mutta että olisi valmis+. :D
    Vaikka ulkonäkösyistä salilla käyn niin kyllähän se treenaaminen itsessäänkin on asia, josta nautin valtavasti. Jos ei olisi, niin ei siellä jaksaisi käydä. Endorfiinit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on kyllä treenata just siten mikä on omasta mielestä parasta :) Mullekin salilla tavoitteellinen treeni oli vaan kyllä niin juttu, eikä salitreeni oo edelleenkään ikävää vaan kyllä siitä tykkään <3 Nyt on vaan niin paljon kaikkia kivoja muita lajeja, niin salitreeni sai väistyä :D
      Ulkonäköpainoitteinen treenaaminen ei nyt itselle sovi, kun se aiheuttaa liikaa suorittamista tällä hetkellä :P

      Wau, mun 3 vuoden treeniura kyllä kalpenee tuon sun 8 vuoden rinnalla :D Mut hei se antaa inspiraatiota, että kyllä se treenimotivaatio vaan pysyy :) kun välillä mietin et mitä jos treeni-into lakkaa ja sohvaperunaelämä jatkuu :'D

      Poista
  2. Piti ihan mietiskellä tätä aihetta, syitä oman tekemisen taustalla ja suhtautumista liikkumiseen. Kiva kun kirjoitit tästä. :) Saatan julkaista omassa blogissa tarkemmin mun mietteitä, mut tiivistettynä:

    Fitnessbuumi vaikutti muhun tosi paljon, se on alkanut tai voimistunut suunnilleen silloin, kun mua kannustettiin salille lähtemään. Ihan taatusti se buumi silloin edesauttoi sitä salitreeneihin tutustumista. Mulla on ollut alusta asti muitakin kuin ulkonäöllisiä tavoitteita, vaikka tavoitteiden painotukset on vaihdelleet. En usko, että pelkästään ulkonäön vuoksi olisin treenaamista jatkanut kovin kauaa. Alussa lihakset kasvaa nopeammin, ja varmaan kaikki innostus olis lopahtanut viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkonäön muutos hidastuu. Niin kuin sanoit, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. :)

    Toivottavasti pääset siitä mahakriisistä pian eroon ihan kokonaan, koska se on ihan hölmö kriisi! :) Noitakin kuvia kun katsoo, niin itellehän tässä meinaa mahakriisi tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tää postaus herätti suakin ajattelemaan sun omaa tekemistä :) Julkaise ehdottomasti sun blogissa mietteitäs, kiinnostaa kyllä lukea :)

      Joo, mullakin tuo buumi tosiaankin vahvisti salitreeni-intoa ja kyllä siihen tarvitsi muutakin motivaatiota kuin ulkonäkö, koska se kehitys kyllä hidastu aika paljon alun jälkeen :D Eli siis buumista on kyllä ollut hyötyä :)

      No toivon, että mokoma unohtuu :D Ihan tyhmää, tiedän! Älä sä ainakaan mitään kriisiä saa!

      Poista
  3. On muuttunut reilusti :D nyt oon pitkästä aikaa saanu sali innostuksen kun käyn ruokkiksella reenaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on tainnut olla sama juttu ku mulla, että salimotivaatio taisi saada vähän kolauksen. Mut mahtavaa, että oot nyt taas innostunut salitreenistä :) Tuo ruokkiksella treenaaminen on kyllä tosi fiksu idea :)!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)