tiistai 28. heinäkuuta 2015

Vantaan ja Tukholman möröt

Vähitelleen se lokakuu alkaa lähestyä. Tai ainakin syksy, kun aamut ja illat alkaa olemaan jo viileitä :s  Lokakuussa juostaan Vantaalla puolimaraton ja mun on tarkoitus osallistua sinne äidin kanssa. Tuttu tapahtuma, koska juoksin siellä mun elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Sen täydellisesti onnistuneen juoksun, jossa ylitin kaikki odotukseni. Niin juoksuajan suhteen kuin fiiliksen.


Todella hyvin mennyt tapahtuma herättää kuitenkin ajatuksia, että mitä jos tällä kertaa kaikki meneekin mönkään? Jääkö tapahtumasta vain paha maku suuhun, kun aiemmin olen juossut siellä mun parhaan ajan ja juoksu sujui hyvällä fiiliksellä?

Varsinkin ne epäilykset herää, kun en todellakaan ole juossut niin paljon kuin viimeksi Vantaan puolikkaalle osallistuessani, enkä ole muutenkaan juoksennellut mitenkään kehuttavaa määrää. Tälle vuodelle vuodelle lenkkejä on kertynyt huimat 20 ja kilometrejä 133 (ja joku juoksee tuon kilometrimäärän kevyesti viikossa ja se ei kyllä lohduta yhtään :'D).

Toisaalta mulla on ollut juostessa ihan älyttömän hyvä fiilis! Juoksu on rullannut todella hyvin ja mulla on ollut hyvä olo juostessa. Ylämäkiäkin juostessa huomaa kunnon kohonneen verrattuna alku kesään! Juoksuvauhti ei päätä huimaa, muttei se ole mikään ihmekkään.

 Lisäksi mun ajatuksena on nyt ollut etten ota stressiä Vantaan puolikkaasta ja en pyri treenaamaan liikaa ettei juoksusta mene maku, kuten kävi viime kesän puolikkaille treenaamisen myötä. En kyllä silloinkaan juossut huimasti, mutta suunnittelin mun juoksemista liikaa ja sitten syksyllä tuli blääh fiilis ja lopulta talvella päätin unohtaa juoksemisen kokonaan.


Vielä pahempi mörkö on kuitenkin se, että mitä jos lokakuussa tapahtuu Tukholman puolikkaan uusinta? Että juoksu tuntuu alusta asti ihan äärettömän raskaalta ja mikä pahinta, maha on täysin sekaisin koko juoksun ajan. Tukholmasta selvisin kyllä voittajana kaiken sen epäonnen jälkeen, mutta en mielellään kokisi samaa uudelleen.

Mahan toimiminen on kyllä varmaan se kaikista suurin huolen aihe mulla lokakuussa. Oon juossut kyllä 2 puolikasta 3 puolikkaasta ilman mitään mahaongelmia, mutta se yksikin kerta tuntuu liialle. Koska se oli vain niin kamalaa! Varsinkin, kun kroppa meni sitten sen seurauksena ihan sekaisin koko puolikkaasta. Mulle ei oo koskaan aiemmin tullut huonoa oloa puolimaratonin jälkeen, mutta Tukholman puolikkaan jälkeen olo oli kuin kaameassa krapulassa ja mun koko kroppa oli sekaisin päiviä puolikkaan jälkeen.


Sen mitä opin viime syksystä oli ainakin se, että jos oon pari viikkoa kipeä ennen tapahtumaa, niin en kyllä sitten osallistu. Sen nimittäin huomasi Tukholmassa, että juoksusta oli ollut taukoa. Ja sen, että ramppaan vessassa vaikka 1000 kertaa ennen juoksun alkua.

Aiheuttaako teille onnistuneet suoritukset paineita tulevissa liikuntatapahtumissa? Kummitteleeko epäonniset suoritukset mielessä?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Itku pitkästä ilosta

Viime viikoloppua olin odottanut kuin hullu juustoa :D Marilii oli tulossa taas käymään mun ja kissojen seuraksi. Lisäksi ainakin lauantaille oli luvattu kaunista säätä ja olin bongannut, että samana viikonloppuna on myös Kotkan Meripäivät. Ehdotin Mariliille, että käytäisiin siellä, jos sää suosisi ja hän innostui asiasta myös!



Aurinko paistoikin täydeltä taivaalta, kun suuntasin kohti juna-asemaa. Oltiin sovittu, että hyppään samaan junaan jolla Marilii tänne tulee ja suunnataan ihan aamusta Kotkaan. Itse festareille meillä ei ollut aikomuksena mennä vaan ihan fiilistelemään Meripäivien tunnelmaa. Parasta koko jutussa oli se, että kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt Kotkassa. Töissä koitin vähän kysellä, että onkohan juna-asemalta pitkä matka Meripäiville tai miten sinne löytäisi. Mulle vakuutettiin, että kyllä löydetään paikan päälle ihmisiä seuraamalla :D


Kotkaan saapuessa oltiin vähän wtf, että mihin suuntaan meidän pitäisi edes mennä :D No päädyttiin seuraamaan ihmisiä ja löydettiin ainakin torille. Suunnattiin kauppaan ostamaan eväitä ja sitten taas ihmisiä seuraamalla löydettiin kivaan puistoon ja pysähdyttiin sinne nauttimaan auringosta ja syömään eväitä.



Marilii on sellainen lettitaituri, että olin jo aikaisemmin viikolla kysynyt häneltä, että voisikohan hän tehdä mulle Meripäiville festariletin ;) Letistä tuli kyllä tosi hieno ja voin kyllä olla vaan kade, kun en osaa tehdä peruslettiä kummempia lettejä.

Evästauon jälkeen lähdettiin sitten ihan oikeasti etsimään sitä Meripäivä aluetta. Löydettiin aika nopeasti sitten Meripäiville ohjaavat kyltit, tosin omasta mielestä niitä olisi voinut olla vaikka juna-asemalta lähtien :D Onneksi seurattiin ihmisiä! Meripäiväkadulla oli ihan älyttömästi erilaisia kojuja ja käytiin niitä kiertelemässä. Itse pohdin jo sellaisen perus kojupaidan ostamista, mutta Marilii järjenäänenä muistutteli mua niiden huonosta laadusta ;)


Yksi kissasormus oli kyllä vähän sellainen, että sen olisin voinut ostaa ja ehkä pikkasen harmittaa, kun jäi ostamatta. Tosin olen vähän huono käyttämään sormuksia, että olisiko se jäänyt sitten pitkiksi ajoiksi korurasiaan homehtumaan. Ja ehkei mun tarvitse kerätä yhtään lisää kissakamaa, kun oon jo tarpeeksi hullu kissatäti ;) 

Kojujen kiertelyn jälkeen suunnattiin Fransmanniin syömään. Ruokalistalla oli huimat 2 kasvisruokavaihtoehtoa, mikä oli mulle aika järkytys ja pettymys, koska yleensä ravintoloiden listoilta löytyy ihan kohtuullisen hyvin kasvisruokia. No mä sain kyllä sitten listan ulkopuolelta annoksen ja se oli kyllä niin älyttömän hyvän makuinen, että en voi kyllä valittaa :)


Syömisen jälkeen lähdettiin sitten juna-asemalla ja kohti mun kotia. Mun luona alkuun mietittiin, että otettaisiinko molemmat päiväunet, mutta höpöteltiinkin itsemme pirteiksi ja katsottiin elokuva, joka meni meiltä molemmilta lopuksi yli ymmärryksen. Oikeasti, jos on supertietokone, niin ei se millään pysty vaikuttamaan sääilmiöihin :D Muuten olisi ollut hyvä elokuva, mutta se meni ihan överiksi! Buuh!

Käytiin sitten ulkoiluttamassa kissoja ja Korppu taas vaihteeksi näytti itsepäisyystaitojaan. "Kun minä haluan mennä tuonne, niin minä sitten menen tuonne!" Kissat taisivat nähdä ensimmäistä kertaa elämässään joen ja se oli niiden mielestä hyvin jännä. Oli hyvin ihmeellistä, kun se päästeli kummallisia ääniä ja virtasi niin lujaa. Kissat oli ihan ihmeissään :D




Illalla kokkailtiin ja höpöteltiin myöhään yöhön. Olin onnistunut löytämään niin hyvän kasvisruokareseptin, että Marilii teki sitä ruuaksi tänään ;)

Sunnuntaina oli taas lettitaiturointia, kun Mariliin heräämistä odotellessani selailin Instagrammista lettikuvia. Löysin kuvan läpivetoletistä ja yhden videon katsottuaan Marilii teki sen mulle. On kyllä ihan älyttömän hieno ja pysyi yön ylikin hyvänä :) Ehkä jos se kestäisi vielä yhden yön ;) Huomenna on kyllä jo pakko letti purkaa, kun alkaa sivuhiukset sojottamaan liikaa :'D

Kunpa osaisin itse tehdä noin hienoja lettejä! Ei olis kyllä enää huonoja hiuspäiviä. Ehkä pitää alkaa mankumaan, että Antti opettelisi letittämään. Kyllä se on pari kertaa tehnyt mulle ranskanletin, mutta jos se ei oo vähään aikaan sitä tehnyt, niin sitten se ei enää muista miten se tehtiinkään xD

Höpöteltiin, syötiin rauhassa aamupalaa ja katsottiin vielä leffa ja loppujen lopuksi oli suunnattava juna-asemalle, kun Mariliin oli aika lähteä kotiin. Juna-asemalla mua alkoi varsinkin surettamaan, kun viikonloppu oli ollut tosi kiva! Tehtiin kaikkea kivaa, mutta silti ilman sen kummoisempia suunnitelmia tai aikatauluja! Oli tosi rentoa ja mukavaa. Vilkutin Mariliille hyvästit ja kotiin ovesta sisään astuessani purskahdin itkuun. Otsikko on kyllä ehkä vähän harhaanjohtava, koska loppujen lopuksi itku tuli surusta, kun viikonloppu ehti mennä niin nopeasti ohi ja ikävästä, kun nähdään Mariliin kanssa vasta syyskuussa. Korppu lopulta kuivasi mun kyyneleet kasvoja nuolemalla :')


Ikävää helpottamassa ja mieltä rauhoittamassa mulla on onneksi aikuisten värityskirja :) Sain sen Mariliilta synttärilahjaksi ja se on kyllä ihan huippu! Oon paljon näitä nähnyt Instagrammissa ja vähän miettinyt, että pitäiskö itsekin ostaa tällainen. Aloitin eilen aamulla värittämisen ja väritin tuon kuvan tänään loppuun. Ihan super koukuttavaa! En oo todellakaan yhtään taiteellinen ja innostuin tuota värittäessä vaan käyttämään kaikkia värejä :D Mutta tärkeintä ei ookkaan sen taiteellisuus vaan se värittäminen!

Onneksi tällä viikolla on lepoviikko, niin menee vähemmän aikaa salilla ja on enemmän aikaa värittää ;)

Ootteko hankkineet aikuisten värityskirjan :)? Jos yhtään ootte harkinnut, niin suosittelen ehdottomasti!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Koti-ikävä

Oon aika hyvin jo tänä kesänä tottunut siihen, että erilaisiin tapahtumiin sanon kiitos, mutta ei kiitos. Täällä yksin kissojen kanssa Kouvolassa asuessa on vähän mahdotonta lähteä kauheasti Kouvolan ulkopuolelle muuten kuin päiväreissulle, koska mulla ei ole täällä kissoille hoitajaa. Enkä halua matkustaa kauheasti kissojen kanssa, koska Jacksonin kanssa on aika hirveää matkustaa ja en halua kissojakaan matkustamisella kiusata.

Oon ollut aika sinut tän jutun kanssa ja somessa selaillessa muiden hauskoja fiiliksiä kyseisistä tapahtumista ei ole tullut pahaa mieltä. Joensuussakaan en ole käynyt kertaakaan ja tuskin tulen käymäänkään, koska oon päivätöissä ja viikonloppua ei tee kauheasti mieli tuhlata pelkästään matkustamiseen. Koti-ikävästä en ole hirveästi kärsinyt, joskus on tullut kaivattua omaa sänkyä, kun patjalla nukkuminen on alkanut ärsyttämään :D



Viime viikonlopun Ilosaarirock veti kuitenkin mun kupin nurin, niin koti-ikävän suhteen kuin senkin suhteen, että harmitti etten sinne päässyt. Toki sitä voisi sanoa, että olisit vaan mennyt, mutta olisin ollut myöhään perjantaina perillä ja sunnuntaina olisi aikasin pitänyt lähteä takaisin Kouvolaan, tosi hauskaa....

 Oikeastaan mua ei ees harmittanut se, että en juuri Ilosaarirockiin päässyt niitä esiintyjiä näkemään vaan se, että siellä oli tosi paljon mun ystäviä paikalla ja oikeasti se fiilis rokin aikaan Joensuussa on vaan ihan huippua! Lisäksi viime kesänä vietettiin rokkia istumalla alueen ulkopuolella ja se koko lauantai vuosi sitten oli aivan sairaan huippu päivä! Kotiin mennessä olin silloin pakahtua onnesta, kun Joensuu oli mun mielestä vaan niin kaunis ja mahtava kaupunki. Olin ihan älyttömän onnellinen.



Noita asioita miettiessä viikonloppuna iski sitten ihan kamala koti-ikäväkin, niin että ihan itketti :P Mietin sitä tunnetta, kun kävelee tuttua reittiä kotiin, mietin mun joensuulaisia ystäviä, mun ja Antin yhteistä kotia, kesä Joensuuta.

Vaikka tärkeintä on, että saa olla rakkaidensa seurassa, niin kyllä mä silti viikonloppuna kaipasin kotiin. Se on kuiten mun, Antin ja kissojen yhteinen koti. Koti jossa ollaan asuttu kaikki yhdessä kohta 3 vuotta (paria kesää lukuunottamatta). Sitä kun ei tiedä, että palataanko me takaisin Joensuuhun  syksyllä vai jatkuuko meidän elämä jossain muualla, niin ajatus kodista tuntuu entistä haikeammalta.


Onneksi sentään Antti oli täällä viikonloppuna ettei mun tarvinnut kissoille ulista koti-ikävääni :'D Tosin olin kyllä välillä niin mukavaa seuraa, kun mökötin koti-ikävääni. Onneksi Antti ymmärsi <3

Käytiin lauantaina tekemässä yhdessä selkä-käsitreeni. Tehtiin Antin treeni ja yleensä kun Antin kanssa treenataan, niin haluun tehdä sen treenin, että tulee ees vähän vaihtelua omiin treeneihin :D

Meidän treeni näytti tältä:

-Ylätalja t-kahvalla niskan taakse 3x12
-Ylätalja v-kahvalla 3x8
-Yhden käden ylätalja 2x12
-Yhden käden kulmasoutu kp 2x10
-T-kulmasoutu 2x10
-Pull over 3x10
-Pudotussarja ojentajille taljassa x2
-7-7-7 x2 hauiksille


Tuo ylätalja niskan taakse ei kyllä oikein hyvin sopinut mulle, koska olkapäät naksu aivan hirveästi ja ei ollut vaan hyvä. Eikä tuo liike kaikille muutenkaan sovikkaan. Muuten treeni oli kyllä tosi huippu! Uutena liikkeenä oli mulle tuo ylätalja yhdellä kädellä ja se on kyllä sellainen, että sen voisi ottaa joskus omaan selkä ohjelmaan mukaan!




Katottiin mun asento pulloveriin myös nyt paremmaksi ja kun sainkin paremman tuntuman, niin muistin taas et miksi se on yks mun lempiliikkeistä. Tuntuma selässä on vaan ihan älyttömän hyvä!

Ojentajia tehdessä mua alko ärsyttää, kun alko olla myöhä ja pudotussarja kuulosti ihme kikkailulta :D No ei se kyllä ollut oikeasti! Hauikset vielä pumpatiin 7-7-7 tyyliin ja siinä kyllä saa hyvät poltteet haboihin. Tuo on mun mielestä hyvä tyyli tehdä hauikset, varsinkin jos ei jaksa kauheasti hauiksia sinä päivänä pumppailla, vaan haluaa tehdä ne nopeasti ja tehokkaasti.


Mitään kummoista ei viikonloppuna kyllä tehty. Käytiin Lidlissä ja meihin molempiin meinasi iskeä shoppailumania (kuten melkein aika Lidlissä), onneksi selvisin vain ostamalla ruokien lisäksi treenirintsikat :D Katsottiin paljon Pasilaa, kun ollaan molemmat ihan koukussa siihen tällä hetkellä. Kuulostaa varmaan hassulta tai tylsältä, mut mun mielestä on ihan parasta maata rakkaan vieressä ja katsoa yhdessä Pasilaa <3 Sillon ei tarvitse miettiä sen kummosempia ja voi vaan olla toisen lähellä :)

Viikonloppuna mua kyllä vaivasi kauhea sokerihimo :D Perjantaina vedin yli 400 grammaa irtokarkkeja ja lauantaina teki vieläkin mieli ihan hulluna kaikkea herkkua. No päätin tyytyä vähän pienempään pahaan ja ostin kuivattuja karpaloja (ja syötiin kyllä mehujäätäkin ja yhdet donitsit :D).




Viikonloppuna satoi aika paljon ja käytettiin kissojakin sateessa ulkona. Jackson ja Korppu on kyllä siitä hassuja kissoja ettei niitä kauheasti sade haittaa ulkoillessa. Ne voi ulkoilla vaikka tunnin vesisateessa :D Ei ne ole niin kauhean hienohelma sisäkissoja.Tosin eilen kyllä Korpun kanssa juostiin sisälle, kun iski ulkoillessa hirveä kaatosade :D  Korpulla alkaa olla yskä ohi <3 En oo ainakaan kuullut sen yskivän sitten viime keskiviikon jälkeen!


Eilen kyllä tuli kaamea ikävä Anttia, kun se lähti takaisin Etelä-Karjalaan :( Koti-ikäväkään ei kyllä auttanut yhtään! Onneksi juoksuterapia auttoi ja juoksulenkin jälkeen ei ollutkaan enää niin paha mieli!

Nyt kun tulee juostua paljon epätasaisessa maastossa, niin mä salaa toivon, että mun kunto kohoaa tuolla lenkkipoluilla huomaamatta, kun tulee juostua ylämäkiä vähän väliä. Ainakin Imatralla kävi niin :D Tosin silloin oli pohjalla paljon parempi kunto!


Tällaisia kuulumisia tähän hetkeen :) Viihdyn kyllä hyvin täällä Kouvolassa, mutta viime viikonloppuna koti-ikävä iski vaan niin kovasti ja ekaa kertaa kunnolla, että tuntui ikävältä. Opin muuten sitomaan tuon bandana-huivin joten kuten oikein Youtube-tutoriaalin ansiosta, niin nyt huivia on sitten tullut käytettyä ahkerasti :')

Olitteko Ilosaarirockissa? Oli aika varmasti ihan mahtavaa?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Missä menee raja?

Nykyään someaikana yksityisyydenraja tuntuu olevan todella häilyvä. Tuntuu, että yhä enemmän ihmiset jakavat tuntemattomille henkilöille yhä yksityisempiä asioitaan. Toisaalta jokaisella on omat henkilökohtaiset rajansa.Toiset esim. bloggaa omalla nimellään ja naamallaan ja kertoo hyvinkin henkilökohtaisia asioita blogissaan, kun toiset kokee jopa omalla naamallaan bloggaamisen liian yksityisyyttään rikkovaksi.


Jokainen taplaa tyylillään, eikä siihen ole nokalla koputtamista. Mun on kuitenkin pakko sanoa, että oon hieman ihmeissäni ja huolissani siitä, että nykyään raja itsensä melkein alasti netissä esittelyyn on laskenut aivan huimasti.

Sanokaa vaan kukkahattutädiksi, mutta mun mielestä se on loppujen lopuksi melko järkyttävää! Kuka nyt oikeasti haluaa esitellä itseään koko maailmalle stringit jalassa tai esitellä oikeasti paljasta persettään? Ja kyllä olen aika monessa blogissa törmännyt paljaaseen takapuoleen. Vaikka luojan kiitos nämä paljaan takapuolen kuvat ovat olleet siistejä, niin silti se herättää ajatuksia, että miksi ihmeessä?


Jollekin tämä voi olla jo liikaa.

Tottakai mahdollisimman vähissä vaatteissa saa parhaiten esiteltyä omaa kuntoaan, mutta miksi on valmis menemään niin pitkälle, että esittelee itseään melkein alasti? Netissä kuvan voi kuitenkin nähdä pomo, alainen, lapsi, setä, pervo tai vaikka presidentti. 

En ole nyt ketään syyttämässä huomiohuoraamisesta tai tyrkkynä olemisesta. Vaan olen ihmeissäni, hämilläni ja huolissani, että kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään näin someaikana? Ymmärrän, että se raja helposti laskee, kun tekeehän niin kaikki muutkin. Mitä enemmän sitä näkee toisten puolialastomia kuvia, niin sitä normaalimmalta se varmasti tuntuu.

 Kyllä, mulla on blogissa myös pari bikinikuvaa ja kuvia itsestäni treenirintsikat päällä. Onhan nekin jo aika vähäpukeisia kuvia, myönnän sen. Itselleni tällaisissa kuvissa on todella tärkeää, että ne on oikeasti siistejä. Eivätkä todellakaan anna väärää kuvaa musta.

Jos mietin miksi oon sellaisia kuvia laittanut, niin treenirintsikoissa oon esitellyt kuntoani ja taas bikinikuvat taas on otettu rannalla. On ollut kiva jakaa omia rantafiiliksiä. Mun raja menee siis siinä, että en pyri esittelemään itseäni vähäpukeisesti kuvissa siten, että niistä voisi saada väärän kuvan. Enkä pyri laittamaan itsestäni jatkuvalla syötöllä vähäpukeisia kuvia.




Kauheasti sitä nykyään perustellaan, että on ihan tavallista esitellän itseään melkein alasti. Miksi ylipäätään sitten käytetään vaatteita? Kun ollaanhan me kaikki kuitenkin alasti vaatteidemme alla.

Okei, ihan hygienia syistä ja joo, vedin nyt vähän överiksi :D 

Onko teidän mielestänne yksityisyyden raja laskenut näin some aikana? Oletteko netissä törmänneet yllättävän henkilökohtaisiin teksteihin tai kuviin?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Rennonmpi suhtautuminen

Eilen lähdin käymään iltalenkillä. Kävin kyllä sunnuntaina juoksemassa, mutta se oli kyllä aika lyhykäinen lenkki, huimat 5 kilsaa. Ei eilinen lenkkikään pituudellaan päätä huimannut, mutta vähän epäilin, että jaksaako sitä nyt kauhean hyvin juosta 2 päivää peräkkäin ja kun juoksusta oli pikkainen tauko tuossa yhdessä välissä.

Mutta vielä mitä! Oli niin hyvä fiilis juostessa ja juoksu kulki tosi hyvin! Metsäpolulla lönköttely tuntui kyllä taas ihan huipulle ja juoksumotivaatiokin tuntuu syttyneen uudelleen! Juostessakin mietin, että jos juoksu kulkee tällä tavalla Vantaalla, niin hyvä tulee :)
Lokakuun juoksutapahtuman vaihtuminen Pirkan hölkästä Vantaan puolimaratoniin tuntuu tiputtaneen ison painon hartioilta ja ehkä pelko siitä, että ehinkö valmistautua Pirkan hölkkään ajoissa, on syönyt sitä juoksumotivaatiota. Sitäpaitsi Vantaalta mulla on niin mukavat muistot, että sinne menee kyllä mielellään juoksemaan uudestaan :)



Tällä viikolla on kyllä ollut jotenkin tosi ehtiväinen fiilis töiden jälkeen (kyllä ehtiväinen :D). Monesti tuntuu, että en saa arkena kauheasti mitään aikaiseksi! Antille viikonloppuna ulisinkin etten halua suorittaa arkea, mutta en halua myöskään niin etten ehi tehä mitään kun säädän vaan.
Esimerkiksi mua ärsyttää kun meen salille yleensä ihan illasta! Se viivästyttää helposti nukkumaanmenoakin. Ja siis myöhäiseen treeniin syyksi saattaa vaan tulla se, kun jään pyörimään netissä muuten vaan tai tuijotan monta jaksoa esim. Emmerdalea (:D). Ei siinäkään toisaalta ole mitään pahaa, onhan se mun vapaa-aikaa!

Nyt oon kuitenkin tämän viikon huimina parina päivänä kerennyt ottamaan töiden jälkeen rauhassa, mutta kuitenkin ehtinyt tehdä treenit suht ajoissa ja kerennyt kohtuulliseen aikaan nukkumaan :) Tätä toivon kyllä lisää! Rennosti suhtautuen, mutta silti siten että ehin tehä kaikkea töiden jälkeen :)


Ja vitsit kuulkaas oli tosi mukavaa käydä treenaamassa normaalia aikaisemmin ja treenikin sujui tosi hyvin! Kävin treenaamassa rintaa ja olkapäitä. Tässä kesällä murheenkryyneiksi muuttuneet penkki ja vinopenkkikin sujui tosi hyvin. Rintatreenissä on kyllä nyt kesällä ollut vähän sellaista, etten oo saanut kunnon tuntumaa ja ollut vähän blääh fiilis rintatreeneistä. Tänään kuitenkin tuntuma oli kohdillaan :) <3

Vaikka tuo mun kesäsali on kyllä ihan huippu, niin kyllä siitä löytyy myös vikoja. Nimittäin käsipainoja ei kyllä ole tarpeeksi. Isoja käsipainoja mun makuun kyllä riittää, mutta ne pienet käsipainot! 6 Kilon käsipainosta pitäisi siirtyä sitten 8,5 kilon käsipainoon, joo ei tuu kesää vipareiden kanssa tuollainen hyppy. No veivaan vaan sitten enemmän toistoja, ei muu auta.


Nyt tuntuu kyllä, että oma asenne on taas kohdillaan treenien suhteen. Tuossa oli tuollainen parin viikon blääh-fiilis ja nyt oon taas iskussa! Olin treenamatta yhden viikon ja kävin sitten toisella viikolla salilla 3 kertaa enkä juossut ollenkaan. Nyt on jo yksi kova treeniviikko takana ja tää toinen kova viikko on ainakin hyvällä alulla :)

Tuleeko teille joskus sellaisia fiiliksiä ettei vaan jaksa treenata? Itseä ärsytti kuluttaa arkea vaan treenien mukaan elettäväksi ja lueskelin paljon kirjoja ja oleilin. Nyt taas jaksaa ja asennoituu rennommin, niin motivaatiota löytyy :)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Mitä mulle kuuluu?

Ohhoh! Innostuinpas nyt postailemaan :D No, nyt kun pidin tuossa omaan makuun suhteellisen pitkän postaustauon, niin olisi ihan hyvä mielestäni päivitellä kuulumisia.

Töissä oon nyt sitten kokonaan vetovastuussa, eikä se ole kauhistuttanut mua niin kuin töitä aloittaessa pelkäsin. Onhan täällä tullut oltua jo yli kuukausi ja oon hommia pyörittänyt jo jonkin aikaa, vaikkakin taustatuki on ollut aina tavoitettavisssa.
Oon tosi hyvin viihtynyt töissä ja mulle onkin tosi tärkeätä, että töihin on aina mukava mennä :)


Kävin täällä myös aikoja sitten kampaajalla tai ainakin siitä tuntuu olevan ihan hitsin pitkä aika! Suuntasin lopulta Kouvolan keskustaan kampaajalle, kun täällä mun asuinseudulla kaikkiin kampaamoihin oli ihan hullut jonot, mikä oli mielestäni ihan hassua :D Päädyin lopulta City Salon Parturi-Kampaamo Galleriaan Tanjan käsiteltäväksi. Googlettelin siis eri kampaamoja ja etsin Facebookista Kouvolan kampaamoja, koska halusin nähdä millaisia hiustaikoja kampaamoissa on tehty. Löysin sitten kyseisen kampaamon, se oli lauantaina auki ja kaverini vielä suosittelikin sitä.



Alkuun mun hiukset sai aika karun tuomion, kun ne oli sävyltään niin lämpimät, hiukset oli edelleen latvoista vähän tummemmat ja hiukset oli ihan älyttömän kuivat. Aattelin ettei mun hiuksia suostuta edes vaalentamaan, ku ne on niin kurjassa kunnossa :'D Onneksi se kuitenkin onnistui! Tanjalla oli kiva uusi idea, että tyvi värjättiin tummemmaksi ja muualta sitten vaaleammaksi. Näin juurikasvu ei näy sitten niin herkästi ja hiukset näyttää heti värjäyksen jälkeen luonnollisemmilta eikä niin värjätyiltä, jos tyvikin on ihan vaalea.

Tykkään kyllä tästä "uudesta" tukasta tosi paljon ja kampaamoreissukin oli kiva, kun aika meni Tanjan kanssa jutellen eikä ollut mitään awkward fiiliksiä :D Itseasiassa mun ois tarkoitus käydä vielä ennen Joensuuhun muuttoa tuolla kampaamossa, koska en jaksa etsiä Joensuusta uutta kampaajaa (en siis ole vaihtamassa Heiniä mihinkään)




Kissoista taas sen verran, että enää en ulkoiluta niitä samaan aikaan. Jackson onnistui 2 kertaa repimään itsensä valjaista irti ja en halua ottaa enää sitä riskiä, että se karkaa ja katoaa tai pahimmillaan jää auton alle. Onneksi se on niin kotiutunut, että viimeksi juoksi suoraan kotiovelle. Ekalla kerralla se juoksi lähipusikkoon, kun lokki alkoi kiusaamaan sitä.

Korppu taas on nyt vähän kipeänä :( Lähdettiin lauantaina päivystykseen, kun se sai ihan hirveästi yskäkohtauksia. Se oli siis viime maanantaina ruohoa syödessään yrjönnyt ja vetänyt oksennusta hengityselimiin (tai siis niin epäilin ja lääkäri vahvisti et luultavimmin niin on käynyt) . Sen jälkeen se yski aina välillä, mutta lauantaina se meni niin ikäväksi, että lähdettiin eläinlääkärille. Pelkäsin, et sillä on jotain kurkussa jumissa tai sille on iskenyt astma tai jotain muuta kamalaa. Nyt se on sitten antibioottikuurilla hengitysteissä/keuhkoissa olevan tulehduksen takia. On se edelleen yskinyt, mutta ei ole onneksi ollut kuin lauantaina ja antibioottikuuria on vielä pitkälti jäljellä.

Jos jotain hassua tuosta voi ajatella, niin olihan se vähän hauskaa, kun mentiin Korpun kanssa taksilla eläinlääkäriin ja sieltä takaisin :D Kun ei mulla ole autoa ja Antti oli tulossa vasta myöhään mun luokse. Äiti ei voinut heittää meitä perheessä olevan allergian takia ja ei nyt julkiset sinne eläinlääkärille kulkenut. Mentiin sitten vaan taksilla. Molemmat taksikuskit olikin sitten kissaihmisiä :D Kannatti siis muutenkin mainita taksikeskukselle, että mulla on kissa mukana.



Treenattua on tullut vaikkei ole tullutkaan blogattua ;) No oon kyllä tässä pari viikkoa ottanut vähän rennommin, kun on siltä tuntunut. Juoksusta oli pikkainen tauko, kun ei jostain syystä yhtäkkiä inspannut yhtään. Nyt kun lokakuun juoksumatka vaihtui puolimaratoniksi, niin tuli helpottuneempi olo! Ei tartte juostakkaan niin pitkiä matkoja lokakuuta varten. Ei sillä, onhan ne pitkikset olleet mun suosikkeja, mut nyt jotenkin on ollut niihin motivaation saaminen vähän hakusessa.

Salitreenit on sujuneet hyvin! Painoissa oon edistynyt, mut kropan suhteen oon ajatellut et nyt ei oikein jaksa keskittyä siihen massan saamiseen. Nyt kesän aikana tapahtuu kropan suhteen mitä tapahtuu. Jotenkin nyt kun oon töissä, niin tuntuu ettei ole aikaa eikä jaksamusta hifistellä syömisten ja treenien suheen. Oikeasti eihän se olisi mitenkään vaikeata, mutta ehkä olen hieman väsynyt siihen jatkuvan kehityksen hakemiseen syksyn ja kevään jäljiltä.

Nyt on kiva, kun voi aamupalaksi syödä vaikka maustamatonta jugurttia ja nami mysliä :) Eikä tarvi mättää rahkaa ;)



Ylitin kuulkaas muuten itseni :D Ostin itselleni synttärilahjaksi Oi Oi Brazilin treenilegginssit! Oon himoinnut Oi oi Brazilin legginssejä ihan sika kauan, mutta en oo kehdannut ostaa sellasia, kun ne on mun makuun aika kalliita. No mummo antoi synttärilahja rahaa ja otin repäisin ja tilasin itselleni housut!

Nää on kyllä ihan sika kivat! Kivan tuntuset jalassa, eikä tosiaan näy läpi eikä edes alushousujen saumatkaan näy näistä läpi :D Että mut voi vastaisuudessa sit nähä aina näissä leggareissa ;)  Nää on kyllä just sellaiset kreisi leggarit, joita oon kaivannut :D

Mukavaa viikkoa teille kaikille <3 Yritin olla kirjoittamatta romaania, mut en tainnut onnistua :'D Onko teillä Oi oi Brazilin leggareita? Onhan ne olleet kestävät? Itse oon onneksi kuullut näistä vaan hyvää! En nimittäin ikinä oo aiemmin ostanut näin kalliita treenihousuja!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kyllästynyt Someen?

Kyseinen otsikko on toisaalta hieman naurettava ihmiseltä, jolla Instagramm tilillään 806 kuvaa ja käy edelleen joka päivä Facebookissa ja selaa Instagramiakin päivittäin.

Mutta blogihiljaisuus kuitenkin johtuu suurimmaksi osaksi tästä. Ehkä enemminkin oon kyllästynyt blogimaailmaan kuin someen? Tällä hetkellä mun elämä on tavallisen tylsää. Käyn töissä, treenaamassa ja oon kissojen kanssa. Viikonloppusin oon joko Antin kanssa tai yksin ja joskus nään jotain kaveria. Mitä kirjoitettavaa siinä on?

No sen verran on salilla tapahtunut, että vatsalihakset on tulleet pois talviunilta
Toisaalta en ole myöskään jaksanut yhtään lukea toisten blogejakaan. Pahoittelut siitä. Yleensä kuitenkin käyn vähintään Facebookin kautta blogeja lukemassa, nyt en edes sitäkään. En edes muista milloin viimeksi kävin jotain blogitekstiä lukemassa?  Jotenkin ei vaan jaksa, arkena on muka niin kiireistä ja viikonloppusin en jaksa istua tietokoneen ääressä.


Treenaan edelleen salilla aktiivisesti, juoksemassa en nyt ole vähään aikaan käynyt :P Mutta hyvin tärkeäksi on nyt itselle noussut se itsensä kuunteleminen. Jos en jaksa jonain päivänä treenata niin so what. Silloin on parempi levätä. Pirkan hölkkä jäi nyt taakse, koska sovittiinkin äitin kanssa menevämme juoksemaan Vantaan puolimaratoni. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että jaksanko muka juosta sen lokakuussa?

Tällä hetkellä tuntuu siis treeneistä kirjoittaminenkin turhalta ja yhdentekevältä ja treenaamisen takia tätä blogia olen alkanut pitämään. Mutta mitä kirjoitettavaa on, kun teen viikosta toiseen samantyyliset treenit? Tällä hetkellä tavoitteena ei ole edes niin kovasti itsensä kehittäminen, vaikka oon kyllä ollut viime aikoina tyytyväinen erottuvimmista selkä- ja vatsalihaksista ja mun reisistä ja takamuksesta.
Bulkkaaminen kun on jäänyt taakse ja töissä tulee paljon pyöräiltyä ja sen päälle omat liikunnat, niin painokin putoaa helposti taas ja kohta oon taas luikku :P



Lisäksi runsaasti vähentynyt kommentointi viime aikaisiin postauksiin vähentää bloggausmotivaatiota hurjasti. Osaksi sen takia tuntuu myös turhauttavalta kirjoittaa mun treeneistä tai ylipäätään mistään, kun postauksiin ei tule kommentteja. Toki ymmärrän ettei kommentoitavaa pakosti tule, kun kerron postauksessa et mitä treenasin ja miten treenasin. Tosin aina ennen niitä kommentteja tuli.
En tiedä onko blogista tullut tylsä, musta tullut tylsä vai onko blogin uutuuden viehätys kadonnut, kun olen blogannut pidemmän aikaa. '

Tällä hetkellä en siis tiedä mitä blogin kanssa teen. En tiedä pitäisikö blogi vaan lopettaa ja piilottaa vai pitäisikö nyt antaa vaan sen olla näin ja tehdä se päätös myöhemmin. Saattaahan se olla, että myöhemmin kiinnostaa ennemmän....tai vaikka Joensuuhun palatessa.

Surullistahan tässä on, että sain muokattua blogin ulkoasun juuri sellaiseksi, jota olen halunnut pitkän aikaan :'D

No kaikkea ei voi aina voittaa.