tiistai 27. lokakuuta 2015

Aamuteho

En oo pitkään aikaan käynyt liikkumassa aamusin. En nyt sitä aiemminkaan kovin aktiivisesti harrastanut, mutta aina välillä tuli tehtyä myös aamutreenejä :) Suurin syy kyllä siihen taitaa olla tällä hetkellä se, että kuntosali ei ole enää tossa lähellä, kun en ole enää Viilingin jäsen.


Tänään kuitenkin oli pitkästä aikaa edessä aamutreeni tai no ehkä ennemmin aamupäivätreeni, kun jumppa alkoi klo 11. Illalla näin kaveria, niin aamujumppa oli just sopiva tälle päivälle :) En oo muuten piiitkään aikaan käynyt ihan kunnon jumpassa! Toki nyt syksyn aikana on tullut kokeiltua eri lajeja, mut en kyllä ole pitkään aikaan oikeasti jumpannut.

Tunti oli nimeltään Aamuteho ja se oli tyyliltään lihaskuntojumppa. Tänään tunti oli rpv tyylinen ja se kävi mulle enemmän kuin hyvin, koska jalkojen ja pyllyn treenaaminen on kivaa :D Ohjaaja sanoi tunnin alussa, että tunti on tänään kevyempi kuin hänen tuntinsa yleensä, mutta itse olin kyllä ihan eri mieltä tunnin lopussa :D


Alkuun tietty lämmiteltiin aerobisesti ja siinä vaiheessa jo hikeä alkoi mulla pukkaamaan hulluna :D Lisäksi mieleeni muistui kuinka huono rytmitaju ja koordinaatio mulla onkaan. Aika hyvin pysyin eri askelissa mukana, mutta ihme tiimalasiliike oli mulle ihan ylitsepääsemätön :'D No koitin jotenkin vaan askeltaa ja olla törmäämättä muihin.

Alku lämmittelyn jälkeen lähettiinkin sitten jumppaamaan ja pumppaamaan jalkojen parissa. Tehtiin ihan perus kyykkyjä ykkösillä, joustoilla ja pidoilla ja tietenkin myös leveämmällä asennolla. Pidoissa mietin jo välillä, että kohta pitää luovuttaa, mutta sisuunnuin kun jumpassa olleet mummot pysyivät pidoissa, joten ajattelin et kyllä munkin on siihen pystyttävä! Tehtiin myös kyykkyjä modifioiden, askelkyykättiin, tehtiin lattialla jalkojen nostoja perinteisesti ja modifioiden ja tehtiin myös lantionnostoja. Vitsit että kyllä tykkäsin :D


Vatsaosuus ei kyllä ollut itselleni niin mieleen, mutta ei vatsojen teko olekkaan mun lempi puuhaa :D Poltti kyllä ihan hulluna, varsinkin joustot ja pito.

Oli kyllä ihan hirmu kiva tunti ja meen tuonne kyllä mielelläni uudestaan :) Tosin samana päivänä on allasjumppa et taitaa mennä vähän sen mukaan, että kumpaan mahdun tai kumpi on aikataulullisesti parempi :) Jalkapöytä ei kauheasti tykännyt lämmittelyosuudesta. Ei siis siihen sattunut mitenkään paljoa, tuntui vaan että se siitä selvästi ärtyy. Tosin en olettanutkaan, että kun alan kokeilemaan enemmän jalkapöytää rasittavaa liikuntaa, niin se jalka ei sano siihen mitään. Pitää nyt maltillisesti edetä liikkumisen suhteen :)

Mut jumppaaminen on kivaa! Saa itsestänsä kunnolla irti, varsinkin kun ohjaaja kannustaa.

Käyttekö usein tekemässä aamutreenejä vai teettekö niitä vain aikataulullisista syistä? Käyttekö nykyään ihan perus jumpissa vai tuleeko enemmän käytyä less millsin jumpissa?

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voiko ilman tavoitteita liikkua?

Vitsit, että tuntee olevansa elossa, kun on päässyt taas aktiivisesti liikkumaan :) Masokismia tai ei, musta on vaan niin ihanaa kun kropassa tuntuu, että on tullut liikuttua! Varsinkin nyt kun taukoa treeneistä on ollut, niin helpommin tulee lihaskipuja :D


Tällä viikolla tuli tehtyä ihan täysi treeniviikko. Tuli tehtyä 4 salitreeniä ja sitten kävin allasjumpassa ja uimassa. Jalkapöytä ei ole ollut tällä viikolla yhtään kipeä, mutta päätin pelata varman päälle ja liikkua siten ettei jalkapöytä uudelleen suuttuisi. Ensi viikolla uskallankin jo vähän enemmän jalkaa rasittaa ja osallistua ihan muihinkin jumppiin :D Oon jopa niinkin hurja, että meen huomenna syvävenyttelyyn! Heh :D Jalkatreenin ajattelin ensi viikolla uskaltaa tehdä normaalisti.

Jos jalka hyvin kestää ensi viikon, niin voisi uskaltautua seuraavalla viikolla jo juoksutreeneihinkin. Tosin pitkän matkan juoksuryhmä taitaa olla jo niin pitkällä menossa, että se on ohi mun osalta :P



Neljän salitreenin viikko ei tuntunut liialta salisuorittamiselta ja itse asiassa tällainen treenirytmikin mulle sopii. Toki sillä ajatuksella, että jumppaan voi mennä salitreenin sijasta jos siltä tuntuu :) Ehkei se ole se salitreenien määrä, joka alkaa maistua suorittamiselta vaan ne omat tavoitteet ja asenteet.

Siitä pääseekin "sujuvalla" aasinsillalla, että voiko oikeastaan liikkua ilman minkäänlaisia tavoitteita? Itse aloitin liikuntaharrastukseni tavoitteena kiinteytyminen. Sitten kuvioon tulikin lihasmassan kasvattaminen ja juoksutapahtumat. Tällä hetkellä tavoitteena on hyvinvointi, hyvä kunto ja saavutettujen tavoitteiden ylläpito. Eli vaikka en treenaa tavoitteellisesti, niin silti mulla on treeneissä tavoitteita!


Tavoitteilla on varmasti väliä liikkumisen tyylin suhteen, mutten oikeasti usko että kukaan liikkuu ilman minkäänlaisia tavoitteita. Eihän niiden tavoitteiden todellakaan tarvitse suuria olla. Pelkästään liikunnan aikainen tai jälkeinen hyvä olo, on jo liikkumiseen johtava tavoite.

Itsellä kun ei ole tällä hetkellä juoksutapahtumat tavoitteena, niin mun juoksu on jäänyt pois mun liikuntaohjelmasta. Tosin nyt päällimmäisin syy juoksemattomuuteen on ollut tuo jalkapöytä, mutta ei siltikään tulisi juostua niin suunnitellusti. Salitreenitkään ei ole enää niin tavoitteellisia, mutta ainoa niissä on muuttunut se oma asenne. Peilistä katsoessa salilla en ajattele, että tuossa, tässä ja tuolla olisi kehitettävää. Treenaan samalla intensiteetillä kuitenkin, koska siitä tulee hyvä olo.


Vaikka salitreenien ohella on  vaan pari erilaista jumppaa tai muuta liikuntaa, niin tuntuu 100 kertaa monipuolisemmalta jo se oma liikkuminen, kun vertaa esim. kesän saliin ja juoksuun. Ja täähän onkin mun tavoitteena, että treenaan omaan makuun monipuolisesti ja hyvivointiani edistäen :)

Voiko mielestänne ilman tavoitteita harrastaa liikuntaa? Mitkä on teidän motiivinne liikkumisen suhteen?

tiistai 20. lokakuuta 2015

Suorita, suorita, kehity, kehity, tee tulosta!

Tuskin kukaan voi kieltää, ettei nykypäivänä oltaisi kauhean suorituskeskeisiä. On suorastaan kansalaisvelvollisuus suorittaa ja tehdä tulosta. Viimeistään suorittaminen alkaa siinä vaiheessa, kun tajuaa, että peruskoulusta pitäisi päästä johonkin toisen asteen koulutukseen. Keskiarvon pitää olla tarpeeksi korkea, ettei joudu kymppiluokalle.



Kun matka kohti sitä ensimmäistä ammattia alkaa, niin se on paras suorittaja, joka valmistuu ensimmäisenä. Hyvä juttu tietenkin olisi, että kyseinen henkilö myös saisi heti valmistumisen jälkeen töitä ja sen myötä olisi kunnollinen veronmaksaja.  Kunnon kansalainen on tehokas suorittaja eikä tuota yhteiskunnalle tappiota.


 Eikä suorittaminen kohdistu pelkästään koulutuskoneistosta mahdollisimman pian ulos pulpahtamiseen. Mitä ikinä teetkin elämässä, niin aina voi kehittyä: esimerkiksi vaikka juokseminen on mielestäsi mukavaa hölköttelyä, niin aina on parempi että kehityt. Juoksutapahtumissa on hyvä aina parantaa aikaisempaan tulokseensa nähden. Kuka nyt muuten niissä tapahtumissa kävisi? Tai entä kuntosalin puolella sitten? Eihän sitä nyt voi aina samoja painoja heilutella tai samaa ohjelmaa tehdä. Salilla kuuluu kehittyä!Aina enemmän rautaa! Kyykkää syvemmälle!

Koskaan ei voi pysähtyä ja todeta, että nyt olen muuten hyvä tässä. Ei, ei ei. Aina voi parantaa. Kropassahan tuo ja tuo kohta roikkuu, tuossa on selluliittia, aina voisi olla vähän kireämpi. Hiukset voisivat aina olla pidemmät ja eihän tuo hiusväri nyt tarpeeksi vaalea ole. Vielä on varaa vaalentaa!

Aina voi olla sosiaalisempi, ystävällisempi, kiitollisempi, parempi puoliso, parempi lapsi, parempi ystävä, parempi lemmikinomistaja.


En väitä, että tehokkuudessa on sinäällään mitään vikaa. Kyllä minäkin mieluummin asioin kaupassa sellaisella kassalla, jossa kassahenkilö toimii tehokkaasti. Yritykset tuottavat parhaiten tulosta, kun työntekijät ovat tehokkaita.

Mutta toisaalta me ihmiset ollaan yksilöitä. Tuntevia ja eläviä olentoja. Me ei olla koneita. Jokainen ei vaan valmistu omaan ammattiinsa yhteiskunnan vaatimassa ajassa, vaikka valmistumisen tehokkuuteen koitetaan pyrkiä opiskelijoita kiristämällä. Jokainen ei pyri jatkuvasti kehittämään itseään paremmaksi yksilöksi. Eikä sellainen henkilö ole toisia huonompi. Toiset tykkää harrastaa liikuntaa omaksi ilokseen ja saattavat treenata tehokkaasti tai tehottomasti.
Eikä se yrityskään tuota parasta tulosta, jos työntekijät voivat huonosti.

Ehkei sitä tarvitse miettiä, että miten kehitän itseäni tässä jatkuvasti paremmaksi? Ihminen kasvaa henkisesti iän karttuessa ja oppii koko ajan enemmän itsestään ja muista. Totta kai itsensä kehittäminen on fiksua, mutta tyytyväinenkin on hyvä olla :)

Minä olen hyvä ja kiva tällaisena kuin olen.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Koetteko, että nykyään ollaan hirveän suorituskeskeisiä?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Paluu arjen ja liikunnan pariin

Home sweet home <3

Vaikka reissussa on mukavaa, niin kotiin on aina tosi kiva palata :) Pääsee myös tuttujen rutiinien pariin ja ehkä saan myös gradun kanssa vähän enemmän aikaiseksikin.

Ajatuksena mulla oli nyt viikonloppuna treenata sitten oikein kunnolla! Kävisin lauantaina ja sunnuntaina salilla, niin salikertoja kertyisi viikkoon jopa huimat 4. Lauantaina kuitenkin olinkin niin väsy, etten jaksanut lähteäkkään salille.


Nyt kun tarkoituksena ei ole treenata mitenkään tavoitteellisesti vaan treenata ihan hyvän olon ja hyvinvoinnin vuoksi, niin vaatii myös vähän opettelua siihen ettei se ole niin vakavaa, jos joskus jää jokin treeni välistä. Tai no toki tässä on tullut oltua treenaamatta muutama viikko muutenkin :D Oon siis pitemmän aikaan treenannut salin puolella niin, että käyn salilla sen x määrän viikossa ja kovin helpolla en treenejä jätä väliin. Toki jos oon ollut kipeä, liian väsynyt tai on vaan liian kiireinen päivä niin tietty treeni on jäänyt välistä.


Kolmekin treeniä on mielestäni ihan hyvä määrä ja olipa ainakin tauon jälkeen rauhallinen aloitus :) Sunnuntai aloitettiin Antin kanssa käymällä Fransmannin brunssilla. Olen siellä aikaisemmin käynyt, mutta Antin kanssa ei olla yhdessä siellä käyty :) Tarjonta on kyllä ihan älyttömän laaja ja tunnelma tosi kiva :) Tuli  kyllä syötyä masu ihan täyteen ja kotiin palatessa heittäydyin kyllä voipuneena sohvalle :D Oli kiva sunnuntain aloitus ja samalla meidän yhteisen viikonlopun lopetus :)

Lekottelun jälkeen kyllä keräsin itseni sohvalta ja suuntasin salia kohti. Voi jestas, kun sali on pitkän matkan päässä :D Siis kääk! Oon tottunut niin lyhyeen salimatkaan, niin tuntui kyllä loputtoman pitkältä matka Tikkarinteelle. Matkalla tuli kyllä mietittyä, että kuka jaksaa asua Niinivaaralla, kun koko ajan edessä on ylämäkiä :D



Tälle viikolle treeniä vailla oli enää selkä ja jalat. Postauksen treenikuvat ei siis ole tän päivän treenistä vaan mun edellisestä treenistä kyseisellä salilla, josta postausta en tehnytkään :D  Selkätreenin tein ihan normaalisti, toki vähän kevyemmillä painoilla kuin tavallisesti, koska taukoa on kuitenkin ollut.

Jalkojen kanssa piti vähän soveltaa, koska jalkapöytää ei saanut  rasittaa. Tein siis vaakaprässiä, reisien loitonnusta, reisien koukistusta ja ojennusta ja yhden jalan vaakaprässiä. Hilavitkutin laitteet oli ilmanpainelaitteita. Niillä kyllä saa tehtyä hyvän treenin, mutta itsellä on aina välillä vähän hakemista niitten kanssa. Reisien loitonnuslaitteen kanssa olin kyllä heti sujut, kun on aikaisemminkin treenannut ilmapainelaitteella kyseistä liikettä.  Päivän lempiliikkeeksi kyllä jaloista muodostui yhden jalan vaakaprässi :)


Tarkoituksena oli treenata vielä vatsat, mutta siinä vaiheessa oli kello sen verran, että mun piti päättää myöhästynkö kaverin luota paljon vai vähemmän ja päätin, että mieluummin vähemmän. Tässä vaiheessa mietin kans vähän, et hei vatsalihaksien treenaaminen on tärkeää, niitä pitää treenata tarpeeksi usein. Pitäiskö pikaisesti treenata vatsat? Sitten muistelin et hei, ei tää oo niin vakavaa, ensi viikollakin ehtii treenata ja siirryin pukkarin puolelle.

Suuntasin sitten Mariliin luokse ja taas vähän hyödynsin hänen lettitaituri taitojaan ;) Oon ihan onneton lettien kanssa ja aika usein tulee pyydettyä Mariliita letittämään mun hiukset. Ei nyt sentään kaupungilla nähdessä tai muuten, mut jos ollaan kyläilemässä toistemme luona ja on sopiva tilanne, niin lettiä yleensä pyydän :D Olen se Tahtoo että letität mun tukan-ystävä :'D

Kuulostaapa vähän hankalalta tämä mun uusi treenaustyyli, että pitää muistutella itseään et ihan rennosti voi ottaa tän liikkumisen :D Mutta kun pitkään tuli treenattua kehitys mielessä, niin siitä ajatuksesta luopuminen on vaikeamapaa.

torstai 15. lokakuuta 2015

Hups!

Hupsista! Tässähän on aikaa hieman vierähtänyt taas edellisestä postauksesta. Syy löytyy yksinkertaisesti siitä, että edellisen postauksen loppuviikosta sairastuin flunssaan ja olin melkein 3 viikkoa treenaamatta. Ei siis ollut kauheasti inspistä kirjoittaa treeniaiheiseen blogiin mitään flunssatarinoita tai jotenkaan muita kuulumisia. Ja kuten yleensä muulloinkin, kun ei ole tullut liikuttua, niin ei kauheasti ole huvittanut muiden blogejakaan lueskella.


No eilen katkaistiin Antin kanssa tämä mun treenitauko, kun käytiin yhdessä salilla treenaamassa. Tai no ihan rehellisesti kyllä jumppaamassa :D Tehtiin noin 35 minuutin pituinen rinta-hauis-vatsa treeni. Mutta hyvähän se on aloittaa treenitauon jälkeen kevyesti ja oli mukavaa huomata, että treenaaminen maistuu tauosta huolimatta :)  En malta kyllä odottaa, että pääsen taas kunnolla treenaamaan :) Treenit tuo myös hyvää rutiinia arkeen!


Tässä on kyllä nyt tunnustettava, että ei tuo jalkapöytä ole ollut normaali sen jälkeen, kun se kipeytyi ekasta juoksutunnista. Silloin kun se on ollut parempi, niin olen käynyt juoksemassa ja muussa jalkapöytää rasittavassa liikunnassa. Mutta viimeksi pesäpalloa pelatessa jalkapöytä kipeytyi sitten pahemmin uudestaan. Tai ei siis itse pelissä vaan seuraavana päivänä. Sen jälkeen tajusin ettei tässä ole mitään järkeä, että oikeasti jalkapöytä pitäisi saada nyt kuntoon. Tosin se ei ole normalisoitunut tällä melkein 3 viikon levolla :P Toki on tullut hyötyliikunnan muodossa paljon kävelyä, niin se on vaikuttanut!

Olen siis ollut tyhmä ja sekin on vähän hävettänyt ja laskenut bloggausmotivaatiota. En tykkää valehdella blogiin tai esittää, että kaikki on kunnossa vaikka oikeasti treenaan kipeällä jalalla.


En nyt kuitenkaan aio tätä treenitaukoa jatkaa vaan aion treenata sillä tyylillä, että jalkapöytä ei rasitu. Salilla pystyn edelleen treenaamaan ja jalkojakin soveltaen ainakin hilavitkuttimilla ja pystyyhän jotain peppujumppaa tekemään ilman, että joutuu jalkapöytää rasittamaan. Lisäksi vesiliikuntaa voi ainakin harrastaa. Sykkeen kalenterissa on onneksi allasjumppa, johon olen ensi viikolla menossa :) Lisäksi halutessani voin mennä lähi uimahalliin vesijuoksemaan tai uimaan. :) Eli liikkumaan pystyn kuitenkin! En uskalla kyllä mennä edes kehonhuoltotunneille ellei ne nimenomaan ole venyttelytunteja, koska joogaan liittyvillä tunneilla joutuu usein varaamaan yhdelle jalalle painoa.

Pitää vaan nyt olla maltillinen, koska oma vikahan se on ettei tuo jalkapöytä ole parantunut nopeasti. Mullahan on aikoinaan ollut hiusmurtuma tuossa samassa jalkapöydässä ja se on myös aikaisemminkin rasittunut todella kipeäksi. Viimeisen rasittumisen aikaan osasin sitten levätä ja muistaakseni kipuilu meni ohi parissa viikossa. Tai taisin olla silloin kerran lähdössä kipeän jalan kanssa lenkille, mutta käännyin heti kotiin ekojen juoksuaskelien jälkeen, kun tajusin ettei tässä ole mitään järkeä!







Tässä liikuntatauon aikana olen vääntänyt gradua, tosin nyt se jumittaa, koska en tiedä miten aineistoa kuuluu käsitellä! Tai en osaa käyttää niitä siihen tarvittavia ohjelmia :( Olen myös ollut reissussa! Ekaksi pyörähdin kotikonnuilla, koska äiti oli ostanut mulle ja itselleen liput Ela-showsta. Lisäksi näin tottakai ystäviä, käytiin äitin kanssa Helsingin kissakahvilassa (<3) ja kävin juhlistamassa Monnan 35-vee juhlia :) Eli kaikkea kivaa puuhaa tässä on ollut! Nyt sitten mökkeillään Antin ja kisujen kanssa ja kohta on suunta kohti kotia ja normaalia arkea :) Vaikka on ollut tosi kivaa puuhaa, niin kyllä helpottaa, kun normaali arki taas koittaa :D

 

Eli eiköhän tässä myös vähitellen palailla normaaliin bloggaamisrytmiin, kun pääsee taas liikkumaan :) Toivottavasti ette kaikki lukijat ole tämän tauon aikana ehtineet hävitä!