sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Viikonlopun meininkejä

Oonkohan pitkään aikaan kirjoitellut mitään perus miten on päivä tai viikonloppu mennyt postauksia? Tuntuu, että nykyään  kirjoitan vaan treeneistä tai liikuntaan liittyvistä jutuista. Ennen tuli kirjotettua enemmän myös niitä postauksia mitä puuhailin tänään. En tiedä miksi olen rajannut bloggaamisen nykyään enemmän vain treeneihin liittyviksi. Ehkä osaksi sen takia, kun ei mun elämässä tapahdu mitään ihmeellistä :D


No nyt aattelin kirjoittaa ihan kuulumisia! Perjantaina aattelin pitää sellaisen kivan oman päivä, ettei tarvitsisi miettiä opiskelujuttuja tai mitään muutakaan päässä pyörivää. Tekisin vaan kaikkea kivaa :)

Olin varannut itselleni perjantaiksi kampaamoajan, koska juurikasvu alkoi pikku hiljaa paistamaan ja tukka kellertämään :P Täällä Joensuussa jouduin nyt etsimään uuden kampaajan, koska Helinä on lopettanut :( Päädyin varaaman ajan Kampaamo Maretiin Karitalle. Ystäväni on Karitalla käynyt tukkaansa laitatuttamassa ja olen hänen tukastaan aina pitänyt :)


Katottiin vähän, että millaisen sävyn haluun tuohon tyveen ja valitsin nyt vähän tummemman värin kuin viimeksi :) Oli kyllä tosi ihanaa käydä kampaajalla <3 Sai istua rauhassa, lueskella lehteä ja vaan olla. Lopputuloksena vielä sitten tosi kiva tukka :) Tykkään kyllä tosi paljon lopputuloksesta :) Mä tykkään enemmän itsellä siitä, että tyvi on tummepi kuin, että tukka on ihan kokonaan blondi. Omaan makuun hiukset näyttää luonnollisemmilta tällä tyylillä:) 

Kampaamosta suuntasin Isoon Myyhyn, koska oli blackfriday ja ainakin BikBok oli sitä reippaasti mainostanut instagramissa :D Ei sillä et tarvistisin yhtään lisää uusia vaatteita, mutta ainahan tarjouksia on kiva käydä katsomassa. Lisäksi kävin etsimässä lahjaa teini-ikäiselle tytölle Joulupuukeräystä varten.
Päädyin sovittamaan crop toppeja (=napapaitoja) ja päätinkin ostaa maltillisemman version. Tosin kassajonossa kyllästyin ja vein topin takaisin paikalleen, mutta palasinkin melkein heti takaisin ostamaan sen :'D



Oli muuten tosi vaikea koittaa keksiä lahjaa tuntemattomalle. Kassalle päästessäni ostosteni kanssa kysyin vielä myyjältä, että kai teinityttö tykkäisi tällaisesta lahjasta ja myyjä oli samaa mieltä ;)

Ostoksilla mulle kävi joku ihme aivopieru! Ostin tuon kyseisen talvipannan itselleni, kun se oli kohtuullisen hintainen ja näytti kivalle ja oon tollaisesta haaveillut. Pannassa on 10% villaa ja jotenkin aattelin ettei se 10 % ole paljoa ja voinhan mä sen ostaa. Kotimatkalla mua alkoikin jo harmittamaan, kun haloo! Jos syynään kaikki ruokatuotteet ettei niissä oo vaan mitään eläinperäistä, niin miksi ostin villapannan? Mielikuvia alkoi pyöriä siitä kuinka Sastamalan teurastamolla lampaita raahattiin tainnutukseen ja kuinka niitä hakattiin. Kotona ulisin Antille, että oon lampaan tappaja ja viestittelin vielä Heidille, että sama ku oisin käynyt kebabilla :'D
Niin mihin katosi se mun harjoittelen tätä vegaania elämää armollisesti :'D  No tehty mikä tehty ja ens kerralla en sitten osta villatuotetta :D


Perjantaina meidän oli Antin kanssa tarkoitus käydä Roihussa pizzalla (koska sieltä saa hyvää pizzaa kuulemma ja käsitykseni mukaan Joensuun ainoa pizzeria, josta saa vegaanista pizzaa??), mutta olisi pitänyt odottaa yli tunti pizzoja, kun jono oli niin iso. Käytiin Kerubin ovella kyselemässä, että pääseekö sinne eikä sinnekään päästy, joten mentiin nälissämme Heseen :'D Pitäisi siis muistaa, että perjantai-iltaisin Joensuussa on ravintoloissa ruuhkaa!

Korjattiin kuitenkin virhe ja käytiin lauantaina Roihussa ja varattiin varuiksi myös pöytä. Pizza oli tosi hyvää :) <3

Käytiin ennen pizzalle menoa yhdessä uimahallilla tekemässä salitreeni. Kuvia ei tullut otettua, koska porukkaa oli tosi paljon ja mä en enää kehtaa ottaa kuvia salilla, jos on kauheesti ihmisiä :'D
Mun pitäis kyllä jotenkin fiksata tota mun salitreeniä, kun siinä kestää yli tunnin yleensä ja haluaisin kyl tehdä treenin suunnilleen tunnissa. Eilen jäi salilla vatsat tekemättä, kun siivooja jo hätisteli mua pukkariin, kun sali oli menossa 15 minuutin päästä kiinni.
Teen tällä hetkellä siis yksijakoista salitreeniä, kun ei tule käytyä niin usein salilla.


Lauantai-ilta meni sitten enemmän sohvalla röhnöttäessä Korpun kanssa ja Putousta seuratessa. Korppu kun oli niin hellyydenkipeä <3

Ja tuosta crop topista vielä :D Vähän tuli mietittyä et onko nyt kamalan noloa hankkia napapaita, mutta mielestäni se on oikein tyylikäs :) Kun kyseessä on suhteellisen pitkä crop top ja kun käyttää vielä korkeavyötäröistä hametta, niin vatsaa näkyy vain pieni kaistale :)

Mutta oli kyllä taas tosi mukava viikonloppu <3 Uudella energialla taas sitten uuteen viikkoon ja graduttamaan :P 
Kiinnostaako teitä lukea myös tällaisia pälätys-postauksia, jotka eivät niin paljoa treeneihin liity? 
Onko teidän mielestä crop topit ihan noloja vai hyvään asukokonaisuuteen yhdistettyinä kivoja?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kun uskaltaa, niin onnistuu

Maanantain tankotanssitunnin lopussa ohjaaja sanoi, että ensi tunnilla aletaan harjoittelemaan sitten tangolle menoa pääalaspäin. Mullahan venähti suupielet heti alaspäin, koska sehän tarkoittaa tietty invertoimista ja mä en osaa sitä yhtään ja se turhauttaa. Pistin Monnalle viestiä, että miten ihmeessä hän oppi invertoimaan, kun mä en vaan opi millään. Monna tsemppasi ja sanoi, että kyllä se onnistuu, kun vaan antaa mennä ja uskaltaa. Tulin itse siihen tulokseen, et kyllä mä varmasti joskus onnistun ja unohdan sen itseni pakottamisen siihen inverttiin eli vauhdilla invertin yrittämistä.


Tänään oli sitten vuorossa viikon toinen tankotanssitunti ja olin tosiaan päättänyt et koitan päästä inverttiin enemmän nojaamalla taaksepäin, kuin pomppimalla epätoivoisesti. Harjoiteltiin tänään aika paljon uusia liikkeitä, niin spinnejä kuin pitoja. Itseä alko turhauttamaan, kun en millään oppinut yhtä uutta spinniä, johon piti kaatua ja kiertää ulkojalka tankoon ja vauhtia otettiin sisäjalalla. En edelleenkään tajua, et miten sen ulkojalan voi irrottaa maasta :D

No onneksi opin kuitenkin tekemään takaperin spinnin ja en todellekaan sitä muista! Innostuin tosi paljon sen oppimisesta, ku en oon aatellut et sellanen on mulle vaan mahdotonta oppia :'D Hihii!


Sitten tulikin se mun inhokkiliikkeen vuoro eli alettiin invertoimaan. Ohjaaja oli vähän aika sitten käynyt koulutuksessa ja kertoi, että hänelle opetettiin uusi tapa invertoida eli vauhtia ottamalla ei sais lähteä invertoimaan. Tässä siis kylki laitettiin tankoon kiinni tai ihan tangon eteen ja nojataan taakse ja ulkojalka nostetaan ekaksi. No eihän se lähtenyt mitenkään sujumaan, tuli taas vaan epätoivoisia pomppuja eikä mun jalat vaan nousseet. Yksi toinen tunnilla olija neuvoi toista laittamaan kädet vähän alemmas ettei jalkoja tarvitse nostaa niin korkealle tangolle. Päätin itsekkin kokeilla ja kappas sitten mä olinkin tangolla pääalaspäin! Yhtäkkiä ne mun jalat vaan nousi! Kyllä mua viimeksi neuvottiin laskemaan kädet alemmas, mutt en sillonkaan onnistunut millään.

Pitihän uudestaan kokeilla ja mä pääsin pääalaspäin yhä uudestaan ja uudestaan. Jee! Kyllä multakin lihasvoimaa löytyy ja vatsalihaksetkin on olemassa. Mitään sen kummempia liikkeitä en siellä saanut tehtyä, että kyllä jalat sain nostettua tangolle ja kerran jalkojen avaaminenkin onnistui. Jalkojen avaamiseen kyllä tarvitsi hulluna jännittää vatsalihaksia, että tangolla pysyi.

Fiilis oli ihan mahtava ja teki mieli huutaa ohjaajalle, et kato kato, mä onnistuin vihdoinkin! Ínvertointi on ollut mulle niin murheenkryyni, kun tuntuu et kaikki muut oppii se heti ja mä vaan en oo onnistunut. Tarvistin vaan sen oikean tekniikan ja uskoa omaan tekemiseen, niin se onnistu. Oli niin hassua, kun yhtäkkiä siellä vaan oli!

Ja maanantaina hiotaan invertoinnin tekniikkaa enemmän :) Hhaha, nyt siellä tangolla tekeekin mieli apinoida, oon aikasemmin ihmetellyt et mikä hinku ihmisillä on olla siellä tangolla pääalaspäin :D

Mitkä onnistumiset on saaneet teidät iloisiksi viime aikoina?

maanantai 23. marraskuuta 2015

Mitä tapahtui lihasten kasvatukselle?

Paljon on puhuttu fitnessbuumin tasoittumisesta tai muuttumisesta hyvinvointibuumiin. Ulkonäköpainoitteinen treenaaminen väistyy hyvinvointi treenaamisen tieltä. No onko niin käynyt?  Mielestäni ei ole tullut mitään selvää fitnessbuumin taittumista, mutta ainakin monet seuraamani bloggaajat ovat siirtyneet ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta enemmän siihen hyvinvointiin tähtävään ja tavoitteet eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.


Kuten ehkä olette huomanneet, että itsekin hurahdin täysin lihasten kasvatukseen :D Se oli vaan niin siistiä, kun huomasi kropassa tapahtuvan muutoksia joihin itse pyrki :) Treenaamisessa pysyi motivaatio yllä, kun oli jotain tavoiteltavaa ja toisaalta tuntui kans, että oli jotain missä mä olin hyvä :D

Ekaksi tuon innostumisen alussa olin, että en todellakaan ryhdy mihinkään ruokavalio hommaan vaan pyrin syömään vaan tarpeeksi. No lopulta ruokavalio (ei todellakaan mikään pilkun tarkka) tuli mukaan kuvioihin ja huomasin sen myötä heti, että massaa sai paljon helpommin. Ruokavalio myös tuntui ihan luontevalta, kun en todellakaan mitään pilkun tarkkaa sellaista noudattanut ehkä tärkein oli et söin useamman kerran päivässä ja enemmän kuin ennen :D


Mutta miksi sitten kyllästyin ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen? Se ei ollut mulla kuitenkaan mitään haudan vakavaa ja aika rentomielistä. No yhdeksi syyksi voin kyllä suoraan sanoa, että kropan lisämassan saaminen ei ollutkaan enää niin kivaa. En sano, että olisin ollut mitenkään lihava tai mitään, mutta olo ei ollut vaan niin sinut hieman isommassa kropassa. Ainakin sain jäätävän mahakriisin, joka vielä välillä herättelee olemassaolollaan :P Lisäksi jotkin vaatteet kiristi tosi ikävästi. Toki ratkaisu olisi ollut isommat vaatteet, mut siis esim. farkkujen käyttö tuntui tosi inhottavalle ja fiilis kesän lopussa, kun painoa oli lähtenyt 4 kiloa oli ihan eri kuin kesän alussa.

Lisäksi aloin kyllästymään siihen "aina on kehitettävää"-ajatukseen. Peiliin katsoessa oli fiilis, että aina voisi olla pyöreämmät olkapäät, litteämpi vasta, isommat reidet ja pyöreämpi ja isompi pylly.


Tai ehkä kesällä töissä ollessani tuli vaan fiilis, että elämässä on muutakin tärkeämpää kuin se että miltä kroppa näyttää. Mulle nousi tärkeämmäksi prioriteetiksi työt ja hyvinvointi. Ei sillä, että ennen työt ei oo olleet niin tärkeänä prioriteettina, vaan ennen oon pistänyt ulkonäkökeskeisen treenaamisen tauolle. Nyt kesällä tapahtui joku herääminen, että treenaaminen muulla tavoin kiinnostaa enemmän kuin se hauiksen kasvattaminen :D


Ja oon nauttinut tosi paljon mun nykyisestä treenityylistä! Vaikka esim. tän viikon lajit on ihan samoja kuin viime viikon, niin treenit on ihan erilaisia ja fiilis on niin paljon monipuolisempi :D Ja vaikka toki esim. tankotanssissa haluun kehittyä niin kuitenkin se liityy enemmän omiin voimiin ja taitoihin kuin omaan ulkonäköön.

En kuitenkaan tarkoita, että pelkkä punttitreenaaminen on pahasta tai ulkonäkökeskeinen treenaaminen on pahasta. Mä tosi paljon nautin siitä, silloin kun se oli mun juttu!

Nyt mä haluun vaan treenata mahdollisimman monipuolisesti ja ihan vaan treenaamisen ilosta :D

Onko teidän treenityylinne muuttunut tämän parin vuoden sisällä? Vaikuttiko fitnessbuumi teihin jollain tavalla?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kun mä en vaan uskalla!

Harrastin 17-vuotiaana astangajoogaa. Kun alkeiskurssia oltiin käyty jo pidemmän tovin, niin alettiin harjoittelemaan päälläseisontaa. Päälläseisonnan olisi pitänyt luonnistua ihan omalla painollaan ja melkein kuin itsestään, kunhan uskaltaa. No mä onnistuin vetämään yksi kerta ihan mukkelismakkelis päälläseisontaa yrittäessäni ja siitä mulle jäi jonkinlainen pelko.


Tänään olin tankotanssitunnilla ja juuri sillä tunnilla, jossa tehdään perusjuttujen lisäksi inverttejä ja päälläseisontaa tankoa vasten. Kun tultiin päälläseisonta vaiheeseen niin mua alkoi jo harmittamaan ja ahdistamaan. "En mä halua tehdä tätä" oli vaan mun eka ajatus. Kiltisti kuitenkin koitin jalkoja saada ylös, mutta eihän siitä tullut mitään ja piru että vaan kauhistutti koko ajatus. Mitä jos lentäisin taas ihan mukkelismakkelis, entä jos mun niska taittuu nurin?

No ihan sama homma tuli niitten inverttien kanssa. Enhän mä todellakaan saanut nostettua itseäni ylösalaisin tangolle. Jalat ei vaan nouse tarpeeksi ylös. Pää ei vaan anna periksi! Ja epäilen myös, että mulla on myös niin surkeat vatsalihakset, että sekin vaikuttaa noihin molempiin liikeisiin.


Ollaan kyllä tehty tuolla tunnilla myös niin, että kaveri auttaisi nousemaan päälläseisontaan, mutta se vasta tuntuikin hirveältä ja ei siitäkään tullut mitään :'D Toisaalta, jos mä en osaa tehdä kärrynpyöriä enkä seistä käsillä tai päälläni tasamaalla, niin miksi osaisin vastaavaa tangolla? Toki tankoa vasten on luultavimmin helpompaa, kun saa tukea.

En yhtään tiedä, että missä vaiheessa noita juttuja aletaan oikeasti tekemään tankotanssikursseilla, kun aloitetaan ihan nollasta? Alkeistunnilla ollaan käyty enemmän läpi spinnejä ja pitoja ja mulla on vähän sellainen fiilis ettei näinä 6 tunnin aikana edes kokeillakkaan inverttiä. Taitaa olla vaan mun salainen toive.

Varsinkin, kun gradun kanssa on ollut ongelmia, niin oon viime päivinä miettinyt itseäni paljon oppijana ja niin heräsi mulla tuolla tankotanssitunnillakin ajatuksia et millainen oppija siellä oon. Tarvitsisin varmaan jotain yksityistunteja, noihin haastavimpiin liikkeisiin, niin että voisi käydä opettajan kanssa niitä rauhassa läpi eikä sillain et mennään nopealla tahdilla ja kaikki muut onnistuu ja itse vaan mietit et katkasetko niskas. Ei sillä et mulla mitään varaa ois yksityistunteihin!

Mulla ei kuitenkaan kehonhallinta ja koordinointikyky ole mitenkään 100% hallussa ja esim. telinevoimistelussa olin käsittämättömän surkea ja sekin mua pelotti, niin tarvitsisin sellaisen rauhallisen lähestymisen vaikeisimpiin liikkeisiin. Ja toisaalta kans pelkään aina vähän ton mun ranteen kanssa, et pyörähtääkö se ympäri, kun se on joskus tankoillessa rutissut. Nyt ei kyllä ole kertaakaan sen jälkeen, kun alkeistunnit alkoi!


No, onneksi sentään tän päivän tunti ei ollut täynnä pelkoa ja turhautumista pelkästään :D Tanssikoulu Dreamin tangot on ohuempia kuin Foreverin ja oli niin kivaa, kun sai spinnit paremmin pyörimään! Oon ollut ihan ihmeissäni Foreverilla alkeistunneilla, kun spinnaaminen on ollut vaikeampaa :'D Tietenkin oli tänään spinneissäkin juttuja, jotka ei onnistunut mut löysin kyllä taas niin sen rakkauden spinneihin <3 Lisäksi nykyään onnistuu seisominen ja istuminen tangolla, kun joskus se on ollut mulle niin murheenkryyni juttu! Peter Pan istuntakin onnistui tänään :)
Kokeilin myös spinnailla yhdellä kädellä, mutta siihen kaipaan vielä vähän lisää rohkeutta :D

Tankojen eroja on muuten ihan hauska huomata! Maanatain alkeistunnilla tehtiin tangoista pyöriviä ja kokeiltiin kehto nimistä liikettä. Se sujui sillä pyörivällä tangolla joten kuten, mutta tänään kun oli ihan kiinteät tangot ja olisi pitänyt itse ottaa vauhti, niin ei siitä tullut mitään :D Heh.

On muuten reidet aivan helvetin kipeät, kun tuli kokeiltua istumista ja seisomista useamman kerran ja ohuempi tanko polttaa paljon enemmän!

Ens viikolla on mulla taas 2 tankotanssituntia, mikä on kyllä tosi kivaa :) Ehkä mä ensi viikolle koitan lisää rohkeutta jostain kaivaa!

Mitkä on liikunnassa teille ne jutut jotka pelottaa? Tai miten olette päässeet pelkojen yli?

tiistai 17. marraskuuta 2015

Jännittäviä aikoja

Oon jotenkin niin uponnut tähän gradumaailmaan, että sitä tuntuu suorastaan järisyttävän ajatuskin siitä mahdollisuudesta, että edessä saattaisi olla talvi-kevät-kesä ja syksy Kouvola. Yleensä en mainitse blogissa työnhausta, koska ikäväähän se on tulla sitten kertomaan, jos paikkaa ei saa! Tosin joka keväisestä kesätyöpaikan hakemisstressistä oon blogiin tainnut marista :D Nyt kuitenkin olen niin innoissani ajatuksestakin, että paluu Kouvolaan voisi olla mahdollinen, etten malta olla siitä mainitsematta! Ei sillä, että Joensuussa olisi jotenkin kamalaa, mutta muukin tekeminen kuin graduttaminen olisi kivaa :)


Olin ajatuksesta tänään niin innoissani, että allasjumpassa hymyilin kuin idiootti! Tosin tunnille mennessä tuntui, että koko maailma oli vastaan mun tunnille menoa. Ekaksi mun kengännauha kiertyi pyörän polkimen ympäri ja sainkin alkuun tuumailla, että miten pystyn pysähtymään ilman että kaadun. Selvittelyssä meni aikaa ja sen jälkeen matkan varrella tuntui koko ajan olevan punaiset valot tai muita esteitä.

Pääsin kuin pääsinkin jumppaan ja oli kyllä kiva päästä allasjumppailemaan pitkästä aikaa. En ole vähään aikaan siellä käynyt, koska tunti on mennyt aina täyteen, kun olen unohtanut ilmottautua ajoissa. Vesi on jotenkin tosi kiva elementti liikkua ja tykkään allasjumpasta vaikkei se mikään hikijumppa olekkaan :) Tosin musta tuntuu, että yleensä teen kaikki liikkeet aina kauheen vakavalla naamalla ja mahdollisimman tehokkaasti, kun ollaanhan sitä tultu liikkumaan :D


Ilmottauduinkin jo ensi viikon tunnille :) Nyt muuten tuntuu, että Sykkeen tunneille ei ole enää niin kamala kiire ilmottautua, kun vertaa alku syksyyn. Keskiviikon tankotanssitunnillekin ilmottauduin vasta 5 minuuttia ilmottautumisen alkamisen jälkeen, kun aikaisemmin sellaisesta ei voinut haaveillakkaan! Ehkä ihmiset ovat nyt kokeilleet mahdollisimman monia lajeja ja löytäneet omat kivat lajit, joten joka tunnille ei ole niin suurta tunkua? Vai oliko kyseessä vaan perinteinen syksypiikki kesän jäljiltä kuin kuntosaleilla? Mene ja tiedä :P Mut mukavampaa näin ettei tarvitse aina haukkana olla odottamassa ilmottautumisen aukeamista :)



Alkaa muuten pikku hiljaa näyttämään siltä, että talvi on tullut Joensuuhun :) Lumi suli kyllä lauantaina pois, mutta tuli uudestaan takaisin <3 Musta tuntuu suunnilleen siltä kuin kesä olisi tullut, hahah ihan hassua :D Mut lumi vaan tuo sitä valoa, mitä oon tän kaiken pimeyden keskellä kaivannut. Lisäksi ollaan laitettu joulujuttuja kotiin, koska ollaan ekaa kertaa joulu kotona <3 Aikaisemmin oon laittanut vaan kynttelikön, mutta nyt ostettiin jouluvaloja :) Jouluvalotkin tuo kivaa valoa ja tunnelmaa eivätkä oo niin raakoja kuin muut valot.

Tällä hetkellä on siis aika odottava ja innokas fiilis, mikä on pitkästä aikaan tervetullutta :) Ootteko laittaneet jo joulujuttuja kotiin? Vai onko liian aikaista? Jackson onnistui jo kynttelikön tiputtamaan ja olin varma, että se hajosi, mutta onneksi lamppujen vaihdolla korjaantui. Saa nähä, että kuinka paljon sitten joulukuusi tulee turmeltumaan kissojen kynsissä :D Mut pakkohan niiden on joskus kuuseenkin tottua! Mutta se sitten lähempänä jouluaattoa ;)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Välillä on helpompaa käydä ohjatuilla tunneilla

Treenasin todella pitkään pääosin itsenäisesti. Kävin salilla ja juoksin. Hyvin satunnaisesti kävin jumpissa tai sitten kävin säännöllisesti kerran viikossa jossain jumpassa. Motivaatio oli kova varsinkin salitreenin suhteen ja treenaamaan oli helppo lähteä. Tosin asiaa helpotti myös se, että sali oli todella lähellä. Toisaalta Imatralla asuessani jaksoin käydä yhtä ahkerasti salilla, vaikka salille oli 6 kilsaa matkaa.


Nyt kun aktiivisen liikkujan elämää mulla on jo takana 3 vuotta, niin jotenkin olen ajatellut ettei mulla todellakaan tule olemaan ongelmia liikkumisen kanssa. Toisin kävi, kun luovuin salijäsenyydestäni ja ostin yliopiston liikuntatarran. Yksin liikkuminen ei olekkaan enää niin helppoa. Salille kun on matkaa, niin ei huvitakkaan niin innolla lähteä salille. En ole salilla oikein käynytkään viime aikoina. Toki tähän saattaa vaikutta myös se, että salimotivaatiokaan ei ole mulla enää niin korkea. Ei ole intoa keskittyä kropan muokkaamiseen, joten sali-intoakaan ei ole.


Olen siis suunnannut liikkumiseni enemmän ohjatun liikunnan pariin! Sykkeen ohjelmistoon on tullut tankotanssin alkeistunnit ja olen käynyt jokaisella tunnilla. Allasjumpan ja aamutehon kanssa olen
vaihdellut, että kumpaan menen sinä päivänä. Kokeilin viime viikolla hathajoogaa todetakseni, ettei se ollut yhtään mun juttu. Kävin myös crosstraining tunnilla ja siitä taas innostuin. Menen tälläkin viikolla crosstrainingiin. Minulla kävi myös niin hyvä munkki, että pääsen tällä viikolla tankoilemaan 2 kertaa :)

Onko ohjatut tunnit sitten jotenkin huonompi juttu kuin se ainainen painojen kolistelu? No itse olen nyt liikkunut monipuolisemmin, joten en usko sen olevan huonompi juttu :D Ainoa huono puoli on se, että viikonloppusin ei ole mua kiinnostavia ohjattuja jumppia ja viikonloppusin ei ole sitten pakosti tullut käytyä liikkumassa, koska en ole jaksanut raahautua salille. Tosin mitä huonoa siinä sitten on? Jos liikkuu 5 kertaa viikossa, niin eikö sekin ole ihan riittävästi? Mun pitää selvästi opetella tähän, ettei ole viikossa niitä tiettyjä treenimääriä mitä "kuuluu" tehdä.


Toki nyt kun käyn liikkumassa vaihtelevasti eri tunneilla, niin en kehity missään mitenkään tosi hyväksi. Ei sillä, että olisin aikaisemmin ollut mega hyvä salimimmi tai juoksija :D Mutta tarviiko sitä aina välttämättä pyrkiä olemaan tosi hyvä? Tärkeintähän on, että itsellä on kivaa :) Toki tankotanssissa olen kyllä kehittynyt verrattuna ensimmäisiin tunteihin ja tankoilisinkin useamman kerran viikossa, jos se olisi mahdollista :D 

Musta tuntuu, että puursin vaan liian pitkään sitä sali+juoksu-comboa etten vaan jaksa sitä enää. Lisäksi, kun gradu ja valmistuminen (juurikin se ettei vielä ole valmistunut) aiheuttaa stressiä niin paljon helpommalta tuntuu mennä ohjatuille tunneille! Ei tarvitse itse päättää, että mitäs nyt tehdään ja kuinka kauan. Voi heittää aivot vaan narikkaan ja liikkua!

Vaihteleeko teillä liikkumismuodot elämäntilanteiden mukaan? Vaikuttaako liikuntapaikan etäisyys motivaatioonne?

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kun päätin olla sulkematta silmiäni

Pari viikkoa sitten televisiosta tuli kohuttu MOT kidu ensin, kuole sitten- ohjelma. Mä ekaksi ajattelin etten todellakaan katso kyseistä ohjelmaa. Enhän mä kuitenkaan syö punaista lihaa.  Jostain kumman syystä päätin kuitenkin, että pitäähän mun tietää mitä ruokaketjussa tapahtuu tuotantoeläimille.

Ohjelma oli täynnä eläinten pahoinpitelyä, epäonnistuneita tainnutuksia ja tajuissaan verenhukkaan kuolevia eläimiä. Se oli jotain aivan järkyttävää, mutta siinä vaiheessa purskahdin itkuun, kun näytettiin videota sikojen hiilidioksiditainnutuksesta. Se kipu, tuska ja paniikki mikä iski niihin sikoihin, kun hiilidioksidia alkoi tulla tainnutuskehtoon. Silloin mä päätin, että nyt saa riittää.




Oon ollut 2 kertaa vegaanihaasteessa mukana (kerran lihattomalla lokakuussa ja vegaanihaasteessa) ja tiesin ettei vegaanina olo ole mikään mahdottomuus. Eniten siihen ehkä vaikuttaa se oma asenne, että kaipaako niitä maitotuotteita hulluna vai ei. Joten päätin nyt, että mä en halua enää sulkea silmiäni siltä, että mitä eläintuotanto pahimmillaan on. Kärsimystä alusta loppuun ja vaikka tuottaja pitäisi eläimistään huolta parhaalla mahdollisella tavalla, niin se päätyy hiilidioksidilla tapettavaksi (ainakin sikojen osalta) tai voi kokea tuskaisen kuoleman epäonnistuneen tainnutuksen vuoksi. Eli vaikka tuottaja tekisi parhaansa, niin eläin voi siitä huolimatta kokea tuskaa matkallaan lautaselle.


Joten tässä sitä sitten harjoitellaan vegaanin elämää. En lennosta muuttunut 100% vegaaniksi, koska kotona on edelleen maitoa ja kanamunaa sisältäviä tuotteita ja en ala ruokaa heittämään roskiin. Tänään multa loppui juusto ja koska rakastan juustoa ylikaiken, niin tästä ne haasteet vasta alkaa :D

Huvittavintahan tässä on se, että vielä kuukausi aiemmin julistin ystävälle, että musta ei ikinä tule vegaania, ei ikinä! Koska en tykkää mistään ääripäänjutuista. Hupsista, tässä sitä ollaan :P Koska itsellä ajatus vegaaneista vähän myös pelotti ja välillä pelottaa edelleen, niin haluan selventää tässä pari juttua.

a) Kissani ovat edelleen 100% lihansyöjiä (tosin raksut sisältävät muutakin kuin lihaa)
b) En kuljeskele tuomitsemassa muiden lihansyöntiä, jokainen tekee oman valintansa. Eikä minusta tule moralisoivaa, vihaista ja syyttelevää vegaania.
c) En aio heittää eläinperäisiä vaatteitani ja kenkiä roskiin, sehän nyt vasta olisi väärin. Jos se tekee minusta huonon vegaanin, niin se on henkilön oma ongelma.
d) Jokainen tekee virheitä ja en aio itkeä, että olen paska vegaani, jos vahingossa syönkin jotain eläinperäistä.
e) Nyt alkuun keskityn enemmän syömispuoleen ja sen jälkeen sitten enemmän esim. vaatteisiin, kauneustuotteisiin ja muuhun vastaavaan.
f) En nyt vanno, että olen koko loppuelämäni vegaani. Saatan vaikka huomenna päättää, että en haluakaan olla vegaani. Ihan oman fiiliksen mukaan menen.
g) Nyt varmaan vegaanit kivittää mua, mutta minä en hae tällä eläintuotannon lopettamista, koska lemmikinomistajana koen sellaisen tekopyhäksi. Itse toivon, että eläintuotanto muuttuisi pienimuotoisemmaksi ja sen eettiset ongelmat ratkaistaisiin (esimerkiksi vasikoita ei erotettaisi emoistaan, uros kilejä ei tapettaisi, porsaiden munitukselle keksittäisiin joku kivuton ratkaisu). Että tuotantoeläimillä olisi oikeasti hyvä elää, eivätkä ne olisi vain tuotantokoneita, kulutustavaraa (kanat ainakin sitä ovat)  jotka joutuvat teurastamolle, kun eivät tuota enää tarpeeksi. Vaan eläimiä oikeasti arvostettaisiin ja lihan syöminen olisi oikeasti harvinaisempi juttu.


Mutta aika hyvin on mennyt nämä viikot :) Rahkaa eikä jugurttia ole tullut ikävä ja vaikka joudun jättämään hyvästit monille suklaille ja karkeille, niin onneksi on vegaanisia super herkkuja <3 Ensimmäisen haasteen koin kans, kun olin viime viikolla Helsingin reissulla ja piti syödä ulkona :D No onneksi Hesestä voi saada kasvisruuat vegaanina, kun jättää tietyt jutut pois :)

Ja onneksi mulla on ihana Antti, jota ei haittaa tämä vegaaniksi ryhtyminen <3 Toki kuulostaa hassulta, että miten nyt toista voisi toisen ruokavalio haitata, mutta sellaisiakin ihmisiä on :(


Mutta on ollut kyllä hyvä fiilis ja varsinkin Facebookissa olevat vegaaniryhmät tuovat tosi paljon apua! En ole vielä törmännyt yhteenkään vihaiseen vegaaniin ;) Hyvä olisi muistaa, että vaikka asioista olisi eri mieltä, niin vihaisuudella ei päästä puusta pidemmälle :D Itse olen pyörinyt paljon Facebookissa maaseuturyhmissä ja niissä keskustelut ei melkein koskaan onnistu, koska kaikki vihaiset ihmiset alkaa keskustelemaan keskenään :'D

Mitä ajatuksia teille on herännyt teurastamoiden kohuvideot? Vaikuttiko se teidän kulutustottumuksiin?