maanantai 29. helmikuuta 2016

Takaisin satulaan

Oon aikaisemmin blogissa maininnut, että olin aikoinani aikamoinen heppatyttö. Harrastin ratsastusta yhteensä 7 vuotta. Mulla oli hoitoponi, kävin ratsastusleireillä ja kesäkursseilla. Olinpa TET:ssäkin tallilla ja asuttiin 2 viikkoa Loimaalla kaverin kanssa hevosia hoitaen. Hevoset oli mun elämä. Harrastus kuitenkin päättyi, koska ratsastustuntien jälkeen fiilis oli enemmänkin ikävä kuin iloinen. Musta tuntui etten osaa mitään ja vielä vikalla tunnilla mietin et teenkö oikean ratkaisun, mutta hevonen tuntui olevan sitä mieltä, että joo, kun se pukitteli tunnilla :D

Aina välillä mulla on tullut sellainen fiilis, että haluaisin käydä ratsastamassa. Se oli kuitenkin tosi kivaa silloin, kun en ajatellut et oon ihan paska. Tästä on tullut juteltua ja eräs ystäväni päättikin kysyä mua mukaan ystävänpäivä ratsastukselle Joensuun Ratsastusopistolle, kun siellä oli tarjouksena, että 2 kaverille ratsastus makaa 45 euroa (eli 22,5 euroa lärvi). Tietty mä päätin lähteä, koska olin juurikin ikävöinyt takaisin ratsastuksen pariin!



Tietty mua jännitti tunnille meno! Mitä jos en osaa enää mitään? Mitä jos saan ratsukseni jonkun jättiläis hevosen? Entä jos pelkään hevosia?  Onneksi mulla oli Joensuussa kaikki ratsastusvarusteet mukana, joten tallilta ei tarvinnut niitä lainata :) Tosin raippaa kyllä lainasin, kun en löytänyt omaani!

Ihana ystäväni haki mut kotoa ja suunnattiin Ratsastusopistolle. Tallilla käytiin katsomassa listasta, että mitkä ratsut meillä oli ja itse olin saanut ratsukseni Otson! Ystäväni kertoi, että Otso on kiva ratsu, mutta karsinassa se yrittää vaikuttaa yrmyltä :D Hevoset piti harjata ennen tuntia ja pääsinkin tutustumaan Otsoon! Karsinan ovea avatessa vastaan tuli korvat luimussa oleva hapannaama ja kyllä mua alkuun vähän jännitti. Kunnes päätin sisuuntua ja Otsokin tajusi ettei tarvitse yrmyillä :D


Kyllähän sen varusteiden laiton muisti ihan ulkomuistista :D Ystäväni katsoi mun kanssa, että miten pintelit laitetaan, koska olen aina ollut vähän huono niitten kanssa. Tosin jostain syystä niiden laitto on ollut mulle kauhea mörkö vaikka se oli ihan helppoa.

Tunnin alkaessa talutettiin hevoset maneesiin ja maneesissa me saatiin bluethoot korvanapit, josta kuultiin sitten ratsastusopettajan ohjeet. Miten nykyaikaista :D  Itse olen tottunut, että opettaja kailottaa ääni käheänä tunnilla! Tosin mulla oli vähän ongelma, että mulla on niin pienet korvat, että se kuuloke oli vähän liian iso mulle :'D Satulaan noustiin jakkaran avulla ja se oli mulle kyllä helpotus, että avustaja piti hevosesta kiinni, koska Otso päätti temppuilla, että hän alkaa heti peruuttamaan kun olin jalustimia laskemassa!

Satulassa istuessa tuntui siltä ettei taukoa olis edes ollutkaan. Heti muistin miten ohjat otettiin käteen ja miten pohjetta käytettiin ja miten hevosta ohjattiin. Koska tunnilla oli tosi eritaitoisia ihmisiä, niin siellä ei tehty mitään kamalan vaikeita koulukiemuroita. Mikä oli itselle suuri helpotus! Meidät jaettiin kahteen ryhmään maneesissa ja maneesi oli jaettu puoliksi. Tunnin pääteemana oli askelajeihin siirtymiset ja pysähtymiset ja ympyrät. Alkuun tehtiin pysähdyksiä aina sivujen keskellä. Oli mukava huomata, että sain istunnalla enemmän Otsoa pysähtymään kuin, että olisi pitänyt kauheasti vetää ohjista. Tehtiin myös käynnistä raviin siirtymisiä lyhyillä sivuilla ja siitä sitten tehtiin ympyrä.


Lopulta alettiin sitten siirtyä laukkaan siirtymisiin! Ja se kyllä vähän jänskätti, koska laukannosto saattaa olla vaikeaa, kun on ollut melkein 6 vuoden tauko ratsastuksesta! Ja itse ratsastusta aloittaessa laukannoston oppimisessa kesti aika paljon aikaa.  Tehtävänä oli siirtyä lyhyiden sivujen alussa ravista käyntiin ja keskellä nostaa laukka ja laukata ympyrä ja siirtyä takaisin raviin. Ja onnistuin laukannostossa heti ekalla yrittämällä :) Otsolla oli oikein mukava laukka, mutta siihen laukan keinunnasta en voinut "pysähtyä" nauttimaan, kun piti keskittyä siihen, että Otso ylläpiti sitä laukkaa ja että laukka olisi etenevää eikä sellaista lyllerrystä :D
Seuraavaksi siirryttiin siten, että ympyrältä sai jatkaa laukkaamista pitkälle sivulle ja sitten piti siirtyä taas käyntiin ennen seuraavaa lyhyttä sivua.

Ja voin kertoa et oli ihan tosi mahtavaa! Tunti meni hyvin ja opettaja ei joutunut mulle koko ajan huomauttamaan kaikesta. Käsien leveemmästä asennosta ja Otson ravin etenemisestä opettaja kyllä huomautti. Itseä häirtsi, että jalustimet tuntui lähtevän laukatessa liikkumaan jalassa ja kantapää alkoi nousta ylöspäin. Tunnin jälkeen opettaja sanoi, että hyvinhän se meni siihen nähden etten oo pitkään aikaan ratsastanut :) ja hän kehotti mun ystävää ottamaan mut uudestaan mukaan tunnille (ja opettaja on kuulemma kysellyt mua et millon oon tulos tunnille). Ja ystäväni kertoi, että kyllä Otso vähän hakeutui peräänantoon tunnin loppupuolella :D

Hevoset vietiin tunnin jälkeen sisälle ja Otsolle laitettiin kylmäsuojat (?) ja harjasin sen ja koitettiin ottaa joku kiva kuva, mutta Otso oli mieluummi hapannaaman näköinen :D Onneksi yksi hutastu yhteiskuva saatiin! Ennen lähtöä kylmäsuojat otettiin vielä pois :)

Mut oli kyl niin kivaa, että kyllä mieluusti palaisin ihan aktiivisesti ratsastusharrastuksen pariin, mutta siihen ei kyllä nyt ole varaa :( Nyt on sellainen fiilis, että en ajattelis et oon ihan paska jos yksi pohkeenväistö menee huonosti tai hevonen tunnilla temppuilee. Oon oppinut et kyl opin ja edistyn, kunhan vaan harjoittelen ahkerasti. Ja hevoset on vaan niin ihania <3

Huhtikuussa ajattelin kyllä käydä irtotunnilla. Ja tykkäsin muuten Joensuun Ratsastusopistosta tosi paljon :) Siel oli hyvä henki, varusteet helposti löydettävissä, hevosilla tilavat karsinat ja karsinoiden ovissa oli ohjeet, että mitä suojia hevoset tarvitsee tunnilla. Ja tykkäsin myös opetuksesta. Ei mitään naama punaisena huutamista, mutta kuitenkin napakkaa jos ei ohjeita meinannut noudattaa. Mielellään siis meen uudestaan :)  Ja oon muutenkin ajatellut kesällä käydä Tahkolla issikkavaelluksella, niin hyvä vähän kertailla ratsastusta vielä :)

Onkos joku muukin palannut ratsastuksen pariin aikuisiällä? Tai mitä syitä teillä muilla on ollut ratsastusharrastuksen lopettamisen suhteen?

6 kommenttia:

  1. Joensuun ratsastusopisto on kyllä kiva paikka! :). Ja Otso on niin <3. Mulla syynä ratsastuksen loppumiseen oli muuttaminen ja jatko-opiskeluiden aloitus.

    Kunhan opiskelijaelämä loppuu, niin pitänee itsekin aloittaa ratsastus uudelleen, tässä on nyt ollut varmaan 5 vuoden tauko siitä kun olen tunneilla käynyt, ja sen jälkeen olen vain maastoillut viikoittain, ja nyt sit on ollu varmaan kokonainen vuoden tauko ratsastuksesta ylipäätään :D. Tälleen opiskelijana se kaatuu yleensä siihen ettei ole varaa panostaa tarpeeksi (vaatisi mm. auton, ja haluaisin käydä useamman kerran viikossa tunneilla edistyäkseni). Tällä hetkellä panostan sit tähän koirahommaan enemmän, vaikka kylläpä tähänkin on saanut rahaa palamaan aivan hulluna.. :b.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyll on :) Tykkäsin tosi paljon! Otso on ihana <3 Vaikka koitti olla herra Yrmy ;) Muutto ja opiskelut on varmasti tosi yleinen syy ratsastusharrastuksen loppumiseen :s

      No oot kuitenkin maastoillut, kun itse en ollut ollut satulassa melkein 6 vuoteen :'D Joo, ratsastus on kyllä aika kallis harrastus ja jos varsinkin haluaa kehittyä, niin vaatisi useamman tunnin viikossa ja se ei varsinkaan ole halpaa lystiä. Mutta ehkä sitten tulevaisuudessa :)
      Heh, no kyllä lemmikkeihin saa kyllä tuhalttua rahaa aika helposti :'D

      Poista
  2. Mäkin lopetin ratasastuksen ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, kävin vielä sillon ekan vuoden kevään mut sit rahan ja autottomuuden takia lopetin, kun se oli niin kamalan hankalaa. Oon kans miettiny et pitäiskö taas kokeilla, mulla on itse asias tääl Mikkelis tuttu jonka hevosel saisin varmaan ratsastaa vapaasti :) Mutta sitä ennen pitäis mennä parille tunnille, en oo ihan varma et muistaisinko noin hyvin kun sä. Mut rohkasevaa, et kaikki ei ollu unohtunu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin jos talli on kaukana, niin autottomuus on kyllä tosi iso ongelma, jos julkinen liikenne ei oo hyvä :S Ratsastus on kyl vaan niin kallista! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan :) Aivan varmasti muistat! Se oli kuin polkupyörällä ajo, ei sitä voi unohtaa :D

      Poista
  3. Mä en ollut koskaan ehkä ihan kunnon heppatyttö, mut oon käynyt joitain vuosia ratsastustunneilla. Se lopahti lukion aikana. Musta tuntui kans siltä, etten ollut kovin hyvä (lievästi sanottuna), ja toisaalta mä en ehkä halunnutkaan niin kovasti kehittyä ratsastajana... Olisin tykänny enemmän ratsastella, höntsäillä. Tallitouhuja vähän rajoitti mun allergiatkin, kun oli heinän takia nenä sit aina tukossa. :(

    Mahtaiskohan sitä osata enää mitään, jos pääsisi taas selkään kokeilemaan... Ehkä jotain sentään muistuis mieleen vielä! :) Mutta heh eipä ollut silloin bluetooth-kuulokkeita käytössä yli kymmenen vuotta sitten. :D Joillain talleilla kyllä oli mikrofoni ja tavalliset kaiuttimet käytössä ohjaajalla/opettajalla. Meidän tallilla ei ollut, meillä oli äänekäs nainen tekniikan sijaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin halusin kehittyä, kun olin niin kauan harrastanut ratsastusta :P En mistään kilpatasosta nyt haaveillut (tallin omissa kisoissa meni niin huonosti :'D), mut jotenkin et ku olin niin kauan ratsastanut et pitäis jo jotain osata!
      Höntsäily kiinnostaa nykyään enemmän kyllä :) Hlh, allergia kyllä aivan varmasti rajoitti tallijuttuja :(

      Kyllä aivan varmasti muistaa :D Viimeistään sillon, kun istuu satulassa! Joo, ei todellakaan ollut mitään bluetooth-kuulokkeita :D Nyt kun muistelen, niin Kilon tallilla opettajalla oli mikrofoni muistaakseni (siis sellainen ei sellainen jota kädessä pidettiin :D).

      Poista

Kiitos kommentistasi :)