lauantai 5. maaliskuuta 2016

Aina ei tarvitse olla niin reipas

Eilen taputeltiin ensimmäinen työviikko ja oli kyl tosi kiva viikko töiden parissa. Vitsit ku haluaisin vaan jo valmistua ja päästä työelämään! Mutta gradu otti takapakkia (joudun taas muokkaamaan aineistoa ja tekemään kaikki tulokset uusiksi) ja tuntuu etten valmistu tällä menolla ikinä. Lisäksi gradun teko tuntuu niin turhalta, kun en tutkijaksi ole tähtäämässä. Mutta ehkä tämä tästä. Huhtikuulle yritän varata itselleni lopputentti ajan ettei sit ois enää kuin se gradu jäljellä... Mielenkiintoiseksi tekee sen, että löydänkö tenttimateriaalia täältä Imatralta :'D



Tälle viikolle on myös taputeltu voimajakson ensimmäinen viikko. Onneksi muut treenit sain tehtyä ihan niin kuin kuuluukin :D Ensi viikolla tuun tekemään treenejä enemmän aamusta, joten saa nähdä et onko kyykkypaikalla aamuisinkin ruuhkaa. Mikään ei ole niin ärsyttävää salilla kuin et joku mies on tekemässä kyykkypaikalla voimatreeniä, kun munkin pitäis päästä :D

Arvaatte varmaan muuten, että penkkipäivä oli tietty paras päivä ;) On ollut mukava huomata crosstrainingin salipainoitteisissa treeneissä, että penkkitekniikka on säilynyt hyvänä ja painotkaan ei hulluna oo romahtaneet, vaikka taukoa on penkkaamisesta ollut :P




Tosin ensi viikolla painot jo nousee niin, että mua hirvittää :'D Kun en kuitenkaan ole aktiivisesti käynyt salilla sitten joulukuun! No ehkä selviän tai sitten pienennän vaan niitä painoja ;)

Aika maltilliset painot oon kyllä valinnut maksimeiksi tälle voimajaksolle. Tai no penkki ja kyykky maksimit on ihan todelliset, mutta maven maksimista en kyllä oikeastaan tiedä ja sen takia otan maven kanssa mieluusti maltillisilla painoilla kuin että otan liian isot painot ja rikon itseni.


Löysin muuten uudet lenkkipolut tällä viikolla :D Ei tarvitse juoksennella kylillä vaan ihan lenkkipolulla! Vahingossa löysin juoksupaikan. Kannatti siis lähteä lenkillä haahuilemaan ;) Kerrankin näin päin :D

Mut otsikon aiheeseen! Oon tällä viikolla tosiaan ajatellut et aina ei tarvitse olla niin reipas. Oon töiden jälkeen iltaisin tuskaillut ettei gradun teko houkuta. Kunnes aloin muistella et täähän on mun ensimmäinen työviikko ja muutenkin töiden jälkeen on kivempi ottaa kotona rennommin kuin heti kuormittaa itseään lisää :P Otin nyt lauantainkin gradu vapaana päivänä, kun päätin vain ottaa rennosti (joo, en valmistu ikinä).

Torstaina mun oli tarkoitus mennä töiden jälkeen salille, mut sitten kuitenkin jäin peiton alle katsomaan Syke-sarjaa. Olin nukkunut aika vähän edellisenä yönä niin väsytti. Mitä järkeä sitä olisikaan väsyneenä mennä treenaamaan.

Tänään pyöräilin taas salille ja takaisin ja lunta tuli reippaasti ja paluumatka oli raskasta polkea, kun teitä ei oltu aurattu ja lunta kertyi pyörän lokasuojiin. Oon aina vähän sellainen et reippaasti pitää polkea ja ylämäet täytyy ehdottomasti polkea. Tänään kuitenkin salitreeni oli väsyttänyt kroppaa ja auraamattomalla tiellä on raskasta polkea. Päätin, että pyöräilen vaikka kävelyvauhtia ja talutin pyörän isoimmat ylämäet.


Pikku juttuja tietty, mut välillä on hyvä pysähtyä miettimää, että miksi pitää aina yrittää olla niin samperin reipas? Kenelle sillä yrittää näyttää? Kuka siitä hyötyy jos pyrkii tekemään 100 miljoonaa asiaa päivän aikana tai yrittää olla vaan niin reipas? Toki reippaudesta hyötyy itse ja muut, mutta jos asioita tekee vaan sen takia, koska oonhan mä nyt niin reipas et vaikka väsyttää niin käyn salilla tai juoksen lenkin tai seison päälläni ja samalla gradutan.

Eikä se maailmaa kaada, jos joskus vaikka laiskottelee :D

Pitääkö teidän välillä pysähtyä arkena, et joskus voi vaan rauhoittua? Ja miten tuon ison G:n saa joskus valmiiksi? Se on vaan niin loputon suo, kun aina joutuu tekemään kaiken uusiksi tai jotain muuta :'(

2 kommenttia:

  1. Voi ei, tohon graduun mulla ei oo mitään vinkkejä, muuta kuin että kyllä se tekemällä valmistuu... Mut tosi harmi, että joudut tekemään niin paljon uudestaan!

    Tuon otsikon kanssa oon samaa mieltä, ei tarvii aina olla reipas. Pelkkä laiskottelu ei vie asioita eteenpäin, mutta välillä pitää rauhoittua ja olla tekemättä miljoonaa asiaa. Sillä tavalla saa kuormitusta purettua ja jaksaa taas paremmin olla sit reipas. ;) Nykyään vaan pitäisi aina olla jotenkin tosi kiireinen ja pienet hengähdystauot on muka huono juttu. Jos et ole kiireinen ja stressaantunut ja korvaamaton, oot huono yhteiskunnan jäsen ja ihminen... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että tekemällä se vaan valmistuu! Se on vaan sika ärsyttävää :'D Kun se valmistuu niiiin hitaasti!

      On niin totta, että välillä pitää osata rauhottua! Tosin itse käyn nyt töissä ja pitäis alkaa lukee lopputenttiin ja tehhä gradua jajajaja :''D

      Musta tuntuu kyllä nykyään et suoritusyhteiskunta määrittelee niin paljon et kuka on hyvä yhteiskunnan jäsen ja kuka ei. Osaksi sen takia ärsyttää hirveänä et opinnot on näin venynyt :(

      Poista

Kiitos kommentistasi :)