maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ajatuksia juoksemisesta

Kuten ehkä muistatte, niin juoksu kuului ennen mun viikottaisiin treeneihin. Treenasin myös juoksutapahtumia varten ja takanahan on 3 puolimaratonia. Syksyllä kuitenkin mulla alkoi jotenkin juoksu tökkimään. Kesällä en käynyt missään juoksutapahtumassa ja lenkitkin alkoi tuntua suorittamiselta.


Koitin käydä Sykkeen järjestämillä juoksutunneilla, mutta sekin jäi, kun mun jalkapöytä kipeytyi niin paljon ettei juoksemisessa ollut mitään järkeä. Sen jälkeen en kummemmin juossut ennen tammikuuta.

Aikansa kutakin ja kyllähän liikkujan elämässä käy niin, että lajit vaihtuu ja joihinkin lajeihin kyllästyy. Itse kuitenkin tiedän, että osasyynä mulla oli se, että Tukholman puolikkaalla asiat meni plörinäksi ja nyt kun mietin niin oisin voinut mieluummin mennä kannustusjoukkoihin kuin osallistua. Olin ollut aika monta viikkoa kipeänä ennen puolikasta ja jo matkan alussa vauhti tuntui kauhean nopealta ja juoksu tuntui raskaalta. No maaliin asti pääsin, mutta kroppa oli puolikkaan jälkeen sekaisin monta päivää :s

Toisekseen motivaatiota on syönyt se, että on tuntunut siltä etten ikinä pysty parantamaan mun Vantaan puolikkaan aikaa! Siis en tajua edelleenkään et mikä ihme päivä se oli :D Liisin vain 2 tunnin jäniksen ohi, kun muissa tapahtumissa se jänis on tuntunut karkaavan heti alussa jonnekin kauas.



Eli vaikka en ole halunnut, niin olen silti ladannut itselleni suorituspaineita juoksutapahtumien suhteen ja kun on tuntunut etten niitä paineita pysty ylittämään niin ei juoksu ole sitten innostanut :P

No miksi sitten tammikuussa palasinkin juoksemaan? Kun itseä ei huvittanut lähteä kotoa polkemaan jumppapaikalle, niin helppoa oli vaan laittaa juoksutossut jalkaan ja lähteä lenkille! Juoksulenkeillä ei myöskään aikaa kulu suorituspaikalle siirtymiseen. Päätin lähteä lenkille ihan siis sillä asenteella, et käyn sit vaan juoksemassa jumpan sijaan.


Ilman mitään tarkkoja suunnitelmia, että kuinka pitkän lenkin juoksen tai kuinka reippaasti juoksen ja juokseminen alkoi tuntuakin hyvältä! Tammikuusta lähtien olen siis juossut 1-3 lenkkiä viikossa. Edelleen aika suunnittelemattomasti, tosin 10 ja 12 kilsan lenkit olen sitten suunnitellut et milloin ne juoksen :D

Ja arvatkaa, että alkaako se juoksutapahtuma kuume sitten heräilemään? Pohdin jo katupuolikkaalle osallistumista Varpaisjärjen yömaratonilla, mutta se osuu juurikin mun syntymäpäivälle ja kun täytän 25, niin en halua olla puolikasta juoksemassa silloin ;)

Sitten ajatuskin jostain katupuolikkaasta alkoi tympiä ja ajatus siitä, että en kyllä sitä Vantaan aikaa vaan pysty pähittämään. Sitten muistin, että onhan sitä esimerkiksi polkujuoksutapahtumia ja niitähän on armaassa Pohjois-Karjalassa useampia :) Voisinkin kerrankin yrittää osallistua Vaarojen Maratoniin 15 kilsan matkalla ja ihan Joensuussakin on polkujuoksutapahtuma. On 10 ja 20 kilsan matka, mutta sitä matkan pituutta voi tapahtumaa lähempänä miettiä, että millainen juoksukunto on.

En näemmä siis osaa treenata juoksua ilman, että ois joku tapahtuma tulossa :'D Mutta jos se onkin se motivaation lähde? Kun ei ole tavoitetta, niin ei tee mieli juosta :P

Nyt kuitenkin olen ajatellut treenata samalla asenteella kuin Vantaalle, juoksemalla :D Ei mitään ylimääräistä yrittämistä vaan sitä juoksemista omaan makuun. En myöskään oo ajatellut ottaa ohjelmaan mitään megapitkiksiä. 12 Kilsaa tulee pääosin olemaan se pisin matka mitä tulen normaalisti juoksemaan, mutta toki voi välillä käydä juoksemassa esim. 15 kilsaa :) Ja en todellakaan juokse kesällä työpäivinä megapitkiksiä ellen halua maastossa pohtia et miks en jaksa liikkua eteenpäin :'D

Eli ehkä mun juoksumotivaation lähde on tapahtumat? Tosin nyt näemmä tarviin tapahtumiin jotain vaihtelua verrattuna siihen perus katupuolikkaalle... 

Onko teillä ollut joku laji johon ootte kyllästynyt, mutta olettekin innostuneet siitä uudestaan?

2 kommenttia:

  1. Mulla tapahtuu tuota kyllästymistä aikalailla jatkuvasti. Ainoat, joihin en koskaan muista kyllästyneeni, ovat juoksu ja hiihto, mutta varsinkin salitreeniin ja VARSINKIN ryhmäliikuntoihin kyllästyn - innostun - kullästyn - innostun aina uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varmastin saattaa kans olla sitä et innostuu kauheasti lajista et jee jee tää on kivaa ja sit huomaakin et se ei ookkaan oma juttu tai et se ei ookkaan niin kivaa kun alkuun luuli. Tai sit vaan yksinkertaisesti kyllästyy :P

      Poista

Kiitos kommentistasi :)