maanantai 11. huhtikuuta 2016

Pelle Hermannin seurassa

Viimeksi olin käynyt ratsastustunnilla ystävänpäivänä ja paluu hevosten pariin tuntui niin kivalta, että päätin ettei se jää viimeiseksi kerraksi. Joten kun tiesin muuttopäiväni takaisin Joensuuhun,  niin sovin ystäväni kanssa että mille tunnille tulen hänen kanssaan. Sopiva tunti oli lauantaina, joten ystäväni ilmoitti minut sinne mukaan :)



Viimeksi ratsastin Herra Yrmyllä eli Otsolla :) Toivoin, että saisin mennä Otsolla uudestaan, koska meidän yhteistyö sujui viimeksi hyvin ja tiesin, että Otso on mukava ratsu :) Ei sillä, että joku hevonen/poni ei olisi mukava, yleensähän se on kiinni ratsukon yhteistyöstä.

Tallille tullessani kuitenkin mulle annettiin ratsuksi Simo. No Simo oli ystävänpäivän tunnilla ja vähän huokaisin helpotuksesta, koska käsitykseni mukaan Simo ei ole mikään hurjapää tai ainakin ystävänpäivänä se oli aika laiskalla tuulella :P


Otson luokse mennessä vastassa oli silloin korvat luimussa oleva irvistelijä, kun taas Simo oli vaan, että terve terve ja hamusi mun fleeceä ja käsiä ja esitteli pelle taitojaan (heitti muun muassa riimunsa naulasta lattialle ja kaikkia ohikulkijoita oli pakko tervehtiä jotenkin). Jättiläinenhän Simo on Otsoon verrattuna, mutta se ei mua haitannut, kun tiesin ettei kyseessä ole mikään villikko :D

Oman käsitykseni mukaan lauantain ryhmä oli vähän sellainen sekaryhmä, että siellä oli vähän eri tasoisia ihmisiä, joten mitään kaamean vaikeita koulukiemuroita ei mun helpotuksekseni ollut tiedossa. Tunnin alussa opettajamme Reetta huomautti heti mun istunnasta, että istun vinossa oikealle päin. Viimeksi kyseistä ongelmaa ei ollut, joten en tajua miten olen sellaisen tässä vähän yli kuukaudessa kehittänyt :'D Koko saamarin istuntaongelmahan oli mulla sit koko tunnin ajan!


Tällä tunnilla tehtiin jälleen pysähdys ja ympyräharjoituksia. Tehtiin myös kolmikaarista kiemurauraa ja me ratsastajat koitettiin saada lonkkiamme avattua :) Simo ei itseasiassa ollutkaan mikään laiskimus (Otsoa sai kannustaa pohkeilla enemmän) ja välillä sain ihan pyytää sitä menemään rauhallisemmin, varsinkin kun Simo tuijotteli muka "pelottavia" kohtia maneesissa :P

Laukkaamaan meidät jaettiin 3 eri ympyrälle ja onneksi ei oltu Simon kanssa "pelottavassa päädyssä". Hevoset kun välillä osaa keksiä ne omat jekkunsa, niin en tiiä et olisiko Simo päättänyt sitten siinä päädyssä tehdä temput :D

 Alkuun onnistuin nostamaan vaan vastalaukkaa, mutta kun istuin oikeasti kunnolla ja asetin Simoa ohjilla oikein, niin myötälaukka nousi. Mä itseasiassa tykkään kyl tosi paljon enemmän nostaa laukkaa käynnistä kuin ravista, mitä ollaan juurikin noilla mun kahdella käymällä tunnilla tehty. Siinä ei käy sitten sitä, että hevonen lähtee menemäänkin kiitoravia, jos laukannosto ei meinaa onnistua. Ainakin sellasia muistoja mulla on poniajoilta, että laukan sijaan mentiin kauheeta vauhtia ravia, jos laukannosto ei onnistunut :D

 Vasenta laukkaa oli mun mielestä helpompi mennä kuin oikeaa, tai siis ohjaaminen tuntui helpommalta! Johtui varmaan mun typerästä istunnasta :P Tällä kertaa pystyi kuitenkin välillä vaan nauttimaan siitä laukasta, kun ei tarvinnut keskittyä siihen, että Simon laukka kulkisi.


Tunnista jäi kyllä taas tosi hyvä fiilis ja tekis kyl mahdollisimman pian uudestaan päästä ratsastamaan <3 Simo oli tunnin jälkeen entistä pellemmällä tuulella ja kun  minä tyhmä pistin suitset läheiseen naulaan oottamaan, niin Simohan heitti nekin lattialle :P Oikealle puolelle ei muka olisi saanut mennä, vaan piti vaan päällä töniä että pysy sinä siellä puolella ja fleeceä, housuja, käsiä ja hiuksia piti hamuta. Onneksi Simo ei kuitenkaan parturiksi päättänyt ryhtyä, olisin ollut pikkuisen vihainen :'D Kuvia varten Simo poseerasi oikein mielellään ;)

Mulla on kyllä yksi avainasia  nyt et hevostelu tuntuu taas kivalta se, että ratsastan ihan huvikseni. Toki haluan oppia paremmaksi ratsastajaksi ja saada tehtyä ratsun kanssa aina mahdollisimman hyvää yhteistyötä. En kuitenkaan pilaa päivääni sillä, että en ollut täydellinen tunnilla tai etten ole mikään huippu ratsastaja. Parasta on päästä olemaan hevosten kanssa ja tekemään niiden kanssa yhteistyötä <3

Säännöllisesti en kyllä edelleenkään voi aloittaa ratsastamista, mutta aina silloin tällöin ratsastelu piristää mieltä :) Kesällä täällä Joensuussa tulee käytyä, niin voi Joensuun ratsastusopistolla käydä tunnilla, jos tunteja silloin on. Oon muuten niin fiiliksissä, että kyseinen talli on niin hyvä! Tykkään opettajasta, hevosten tiloista ja ilmapiiristä :)!

Kesällä ois tarkoitus käydä ainakin kerran Tahkolla 2 tunnin issikkamaastossa, kun nyt tiedän pysyväni satulassa :D

Onko teillä jotain heppailu suunnitelmia kesäksi? Onko kukaan teistä käynyt Tahkolla issikkamaastossa? Oliko kiva kokemus?

4 kommenttia:

  1. Voi issikkavaellus olisi ihan unelma! Työkaveri kanssa aina haaveillaan, että millon lähettäs jonnekin ulkomaille vaellusreissulle :D. Ratsastelu kiinnostaisi enemmän kyydissämatkusteluna kuin, että pitäis niitä koulukiemuroita muiden kanssa vääntää :).

    Hevoset on ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisi! Itse en oo edes ikinä ratsastanut issikalla :')

      Kivalta kuulostaa kyllä haave :) Itse haaveilen Irlannissa tai Islannissa maastoilusta hevosen selässä :)

      Joo, muakaan ei enää kiinnosta kauheasti mitkään koulukiemurat ja oonkin tykännyt nyt noista ratsastustunneista, kun ei olla tehty mitään ihmeellisiä kiemuroita. Mut toisaalta taas ei mua ne haittaakaan, kun tärkeintä tällä hetkellä on se et pääsen ratsastamaan :)

      Hevoset on niin ihania <3 Ja vitsit et tuo lauantain heppailun tuoma fiilis kantaa pitkälle <3

      Poista
  2. Issikan selkään olisi kyllä hienoa päästä. :) Ollaan puhuttu poikaystävän kanssa, että joskus voitais käydä Islannissa. En varmaan suostu lähtemään sieltä pois ennen ku oon issikan kanssa saanut mennä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tosiaankin jos tulisi joskus Islannissa käytyä, niin eihän siellä voisi jättää käymättä ratsastamassa issikoilla <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)