maanantai 6. kesäkuuta 2016

Mistä sä tunnet hullun kissatädin?

Muutenkin kuin siitä, että vaatteet on täynnä kissankarvoja ja ihan jokaiselle on valmis kertomaan kissoistaan vähäänkään kissoista kiinnostuneelle (tai edes ei tarvitse olla kiinnostunut) ?


Monet vähäänkään mua tuntevat tietävät, että mun kissat on mulle kaikki kaikessa ja teen parhaani, että niillä on hyvä olla. Viime viikolla tämä ainakin itselle konkretisoitui aika lailla.

Olin  viime tiistaina Korpun kanssa ulkoilemassa ihan tavalliseen tapaani ja menossa kotiin, kun huomasin että meidän parkkipaikalla oli vieras kissa ja Korppukin huomasi sen. Yleensä Korppu on hyvin vihamielinen toisia kissoja (paitsi tietysti Jacksonia kohtaan), mutta nyt Korppu oli hyvin kiinnostunut ja annoinkin sen puolesta kissojen nuuhkia toisiaan. Se meni ihan hyvin ja lähdettiin Korpun kanssa hyvässä hengessä jatkamaan matkaa. Tämä kissa lähti seuraamaan meitä ja Korppu kurisi sille kysyvästi ja itse vähän seurailin, että mitä kissalla on mielessä.
Sitten yhtäkkiä ihan varoittamatta (ei mitään sähinää, ei murinaa, ei hyökkäysasentoa, ei turkin pörröttämistä) kissa syöksyikin Korpun kimppuun.


Kissojen alkaessa pyöriä pallona maassa syöksyin kaikkien ohjeistusten vastaan erottamaan kissat toisistaan. Siinä ei paljon mieti, että saako kynnestä tai hampaista, kun oma kissa on pulassa.
En tosiaankaan muista, että otinko kissoista kiinni vai miten sain ne erotettua. Vieras kissa koitti uudestaan hyökätä, mutta ei tehnyt sitä, kun huusi sille ja sohin jalalla sitä kohti.


Korppuhan oli aivan suunniltaan tästä tapahtuneesta, koska eihän sen kimppuun kukaan ole koskaan käynyt. Toki ne Jacksonin kanssa kotona painii, mutta Korppu onkin paininut suunnilleen syntymästään asti Jacksonin kanssa.

 Mun pienestä ja kiltistä kissasta oli muttunut psykoottisesti huutava kissa ja se onnistui repimään itsensä valjaista irti. Mullehan iski heti paniikki, että en missään nimessä saa päästää sitä karkuun, koska sitten se katoaa ja voi mahdollisesti kuolla. Yritin ottaa Korpusta kiinni ja sehän vain karjui mulle ja mä koitin sille toistaa, että minähän se tässä oon.

Sain jotenkin otettua Korppua niskasta ja selästä ja vein sen kotiovelle. Ei tietenkään mikään optimaalinen kissan kantomuoto, mutta mun oli pakko saada se sisälle turvaan.
Kotiovella alkoikin sitten se pahin taistelu, koska mun oli avattava ovi ja psykoottista kissaa ei noin vaan voi pitää sylissä. Koitin yhdellä kävellä pitää Korppua aloillaan ja toisella avata ulko-ovea, minkä seurauksena Korppu iski hampaansa mun käteen.


Voin kertoa, ettei pikku kissa pure mitenkään hellästi. Verta alkoi tursuamaan mun kädestä ja koitin saada Korpusta otetta ja avata sitä ovea. Korppu raivosi ja mä itkin, kun pelkäsin Korpun karkaavan ja pureminen teki älyttömän kipeää.
 Jossain vaiheessa se puri mun peukaloa niin kovaa, että olin varma et se menee poikki ja mun oli pakko läpsäyttää Korppua pari kertaa, että se irrottaisi otteensa.
Mutta vaikka se puri ihan hemmetin kovaa ja mun molemmat kädet oli haavoilla, niin ajattelin etten vaan saa päästää siitä irti, koska se olisi voinut silloin karata.

Jotenkin sain Korpun lukittua mun reisien väliin ja oven auki. Nappasin Korpusta kiinni ja päästiin eteiseen. Jackson tuli tietty heti oven taakse oottamaan, että tullaan sisälle. Mä koitin sitä komentaa pois oven luota, koska tiesin että Korppu syöksyy heti ovesta sisälle, kun sen avaan. Mutta eihän Jackson mihinkään hievahtanut vaan innoissaan ootti, että tullaan sisälle. Avasin eteisen oven ja toivoin ettei Korppu käy Jacksonin päälle ja huusin kissoille, kun ne syöksyi sängyn alle. Sain kaivettua Jacksonin pois sängyn alta ja suljin Korpun makuuhuoneeseen ettei se vaan kävisi Jacksonin päälle.


Mulla oli kädet ihan puremilla ja soitin tietenkin heti Antille ja itkuhuusin sille tunnin puhelimessa, kun olin varma et mun peukalo joudutaan amputoimaan ja ku en mä tiennyt yhtään, että pitääkö mun mennä lääkäriin vai tehdä mitä.
Tehtiin lopulta sillein, että mä lähdin ajamaan Kuopioon päivystykseen (ihanat välimatkat täällä Pohjois-Savossa <3) ja Antti tuli tänne hoitamaan kissoja ja varmistamaan, että niillä on kaikki hyvin.

Mun haavoja ei tarvinnut tikata, niitä vaan vähän puhistettiin ja sain antibioottikuurin. Kissojen puremista 80% tulehtuu, joten antibioottikuurin aloittaminen mahdollisimman nopeasti on tosi tärkeetä.


Korppu oli toki ollut säikkynä tapahtuneen jälkeen, mutta ei ollut yhtään vihainen Antin tullessa kotiin. Jackson kuitenkin sähisi Korpulle, kun se oli varmaan säikähtänyt kun tultiin sisälle ja Korppu oli ihan mun veressä ja haisi varmasti vieraalle kissalle.

Päätettiin pitää kissoja eka yö erillään ettei niille tule riitaa keskenään. Kuitenkin en halunnut pitää niitä koko yötä erillään ettei niille kasva kynnystä, et toisessa on jotain pahaa. Levitin itselleni patjan ja nukuin eteisen ja kylpyhuoneen välissä, Korppu kun kökötti saunassa. Jackson kävi pari kertaa sähähtämässä, mutta nukkui sitten pesuhuoneessa Korpun toimia seuraten.

Sähähtelyä kesti onneksi vain keskiviikko aamuun asti ja sen jälkeen kaikki on ollut normaalisti. Kissat on pusutellutkin keskenään <3
Korppu alkoi torstaina olemaan kokonaan normaali, mun mielestä sillä helpotti kun hain sen keskiviikkoiltana sänkyyn mun kanssa nukkumaan, koska sen jälkeen se liikkui asunnossa vapaammin eikä mennyt saunaan kököttämään.

Lauantaina käytiin ulkoilemassa ja molemmat kyllä vähän pälyiltiin ympärillemme, mutta mua taisi jännittää enemmän kuin Korppua.

Onneksi me siis selvittiin tästä säikähdyksellä. Mulla oli kädet koko viikon älyttömän kipeet ja oisin saanut sairaslomaakin maastotöiden takia, mutta tein ne päivät toimistotöitä.

Antti oli onneksi mua auttamassa koko viikon, koska en voinut tehdä kotitöitä, kun mun kädet oli niin kipeet.

 Nyt alkaa kädet olemaan kunnossa, kun haavatkin on umpeutuneet. Oikean käden etusormi vaan rutisee nyt :s Se olikin kaikista kipein ja lauantaina siitä alkoi vasta turvotus laskemaan.

Korppu selvisi onneksi vahingoittumattomana. Jotain rupia löysin siltä, mutta en tiiä tuliko ne tappelusta vai onko ne tullut Jacksonin kanssa painiessa.

Tiedän, että omassa toiminnassa oli vikaa. Kissat kun eivät ole mitään laumaeläimiä ja oltaisiin voitu välttyä tilanteelta, jos oltaisiin kipitetty mahdollisimman nopeasti kotiin vieraan kissan nähdessämme. Mutta mielestäni vapaana taajamassa kulkevien kissojen omistajat voisivat myös pohtia, että mitäköhän heidän lemmikkinsä puuhaavat yksin ulkoillessaan.

Tämä vieras kissa pyöri tänään taas meidän pihapiirissä, onneksi lähti heti pois, kun tulin kotiin.
Ja tämä kissa ei asu mun naapurissa, muuten olisin keskustellut tästä tapahtuneesta naapurini kanssa. 

8 kommenttia:

  1. Herran jestas!! Mua kyllä stressaa vapaana kulkevat kissat ihan niiden oman turvallisuutensa vuoksi. Täällä kaupungissa ei paljon onneksi niitä näe.

    Ainakin tän perusteella vaikuttaa siltä, että hoidit hyvin ton "jälkipyykin", eli varmistit mallikkaasti, ettei omien kissojen väleihin tullut mitään säröä.

    Tsemppiä käden paranteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä ne vapaana kulkevat kissat kovin turvassa ookkaan :( Tässä on ihan vieressä 2 suht vilkkaasti liikennöityä tietä et kyllä pelkään et joskus joku noista kissoista jää auton alle :( Kauheeta lähteä autolla pihasta et jos kissa tuleekin yllättäen alle :(

      Joo, jälkipyykki onnistui onneksi hyvin ja kissojen välit on kunnossa <3

      Kiitos, haavat ovat onneksi jo parantuneet, mutta kädet eivät täysin normaalisti vielä toimi :(

      Poista
  2. Näinkin Snäpissä kuvia siitä sun kädestä ja ihan järkytyin niistä rei'istä sun kämmenessä! Huh, onneks ei sentään "pahempaa" käynyt ja kissa ja sinä voitte hyvin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkunen kissa saa kyllä hampailla aika pahaa jälkeä aikaan!

      Onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin :)

      Poista
  3. No voih! Onneksi ei tuon pahemmin käynyt, vaikka onhan tuossakin jo ihan tarpeeksi. Sekä irtokissat että -koirat ovat kyllä ikäviä kohdattavia, jos ne tulevat iholle. Itsellä kokemusta vaan noista koirista omien koirien kanssa. Eivät kyllä koskaan ole mukavia tapahtumia. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin, Korppu ei karannut ja se puri vain mun käsiä eikä käynyt esim. kasvoihin.

      Irtokoirien kohtaaminen omien korien kanssa ei varmastikkaan ole mukavaa :( Ollaan me kissojen kanssa kerran törmätty irtokoiriin ja siinä olin ihan hädässä, että Korppu käy mäyräkoiran kimppuun ja jouduin pyytämään leikkipuistossa leikkivät lapset apuun.

      Poista
  4. Ai kauheeta!! :( Onneksi ei käynyt sentään vielä pahemmin. Ihan turhaa harmia tuollainen. :( Voi kun ihmiset ei pitäisi kissoja taajamassa vapaana, tästäkin syystä... Jälkikäteen voi aina jossitella, että ois pitänyt tehdä niin ja näin, mutta virhearvioita sattuu. Fiksun kuuloisesti hoidit omien kissojen välien pitämisen kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan turha harmi kyllä oli :( Täällä tosi moni pitää kissojansa irti eivätkä varmaan mieti yhtään, että mitä ne puuhailevat yksin liikkuessaan >:(

      Joo, jossittelu on aika turhaa, kun ei se pyyhi sitä tapahtunutta pois.

      Kissoilla on onneksi välit taas kunnossa <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)